Kristinuskon tavoite on luoda maallisesta vallasta erillinen rinnakkaisvaltakunta, eräänlainen maallisen vallan nurja puoli. Maallinen valta rakentaa hierarkioita, pystyttää patsaita ja luo suljettuja yhteisöjä. Hengellisen yhteisön idea taas on se, että viimeiset tulevat ensimäisinä, patsailla ei ole mitään merkitystä ja yhteisön pitää olla kaikille avoin. Jeesus oli hylkiöiden messias ja vallan kirpeä kriitikko, joka oli poikkeuksetta ja varauksetta vainottujen puolella valtaa vastaan. Hän myös kuoli tämän vakaumuksensa takia.
Hesarin kuukausiliitteen juttu Tapani
Koivuniemen ympärilleen rakentamasta lahkosta, ja saman joukon
voimin toimivasta firmasta, on syystäkin puhuttanut ihmisiä. Kuvio
tuntuu todella oudolta. Lahkojohtaja-Koivuniemi kontrolloi
kotikutoisella fundamentalismillaan seuraajiensa elämää
yksityisyyttä myöten, samalla kun toimitusjohtaja-Koivuniemi
teettää tällä samalla porukalla järkyttävän pitkää päivää
bussikuskin palkalla yrityksessään, joka on, kas kummaa, Suomen
kannattavimpia.
Jos etsii oikein yleistä määritelmää sanalle pyhä, voisi
ajatella että se tarkoittaa koskematonta. Pyhään ei saa kajota, eikä sitä saa
loukata.
Mutta onko mikään enää pyhää? Uskonnon ja kansallisvaltion
pyhiksi korottamat asiat ovat sortuneet yksi kerrallaan, ja oikeastaan yksilön
vapaus on viimeinen loukkaamaton linnake, joka saa joukot liikkeelle.
Yksilö on viimeinen pyhä.