Lahden Vihreiden puheenjohtaja kärähti vihapuheista Uuden Suomen palstoilla pari viikkoa sitten, kun mies suorastaan yllytti väkivaltaan virkakuntaa ja oikeuslaitosta vastaan.
Vihreiden johdossa puheista irtisanouduttiin välittömästi, ja Uusi Suomi sulki blogin. Menettely oli ripeää ja perusteltua, sillä itse teksti täytti rikokseen yllyttämisen tunnusmerkistön kirkkaasti – ja kuten tiedämme, myös rikokseen yllyttäminen on rikollista.
Äitienpäivä on keväällä, kun luonto herää, muuttolinnut palaavat ja koivut alkavat vihertää kasvavista silmuista. Isänpäiväksi taas on sattunut marraskuun puoliväli, kun pohjoiselta itämereltä lähestyy matalapaine, päivät lyhenevät muutaman tunnin mittaiseksi hetkeksi
tuhansia harmaan sävyjä ja taivaalta valuu räkää.
En usko, että näiden päivien sijoittelun takana on salaliittoa. Kyse on yhteispohjoismaisesta käytännöstä kirjapauppiaiden iloksi. Mutta joku symbolinen viesti tuossa päivämäärässä on. Isyys on vähän niin kuin marraskuu.
Kerroin yhdelle kaverille tuossa vuosi sitten, että meillä on toinen tulossa. ”Kaksi lasta on PALJON enemmän kuin yksi”, hän kertoi kokemuksesta. Ennustus oli harvinaisen kohdallinen.
Elämän tyhjät hetket vain katosivat toisen lapsen myötä. Ja me sentään olemme labradorinnoutajaa vaille nelihenkinen normiperhe, jossa hoitovastuu jakautuu kahdelle.
Tuskin uskallan edes kuvitella, millaista olisi selvitä kaikesta tästä yksin.