Kevään ja kesän hallitustunnusteluille oli ominaista se, että mahdollisia hallituspohjia on ollut poikkeuksellisen monta - ja se, että vain yksi niistä lopulta osoittautui toteuttamiskelpoiseksi.
Säätytalolle näet palataan runnomaan kasaan sitä ainoaa vaihtoehtoa, jo kerran kuopattua sinipunaa.
Joku voi toki väittää vastaan. Onhan noita pohjia. Mutta kun se nyt vain menee niin, että pitkien kierrosten aikana ilmeni, että muita vaihtoehtoja ei todellakaan ole.
Politiikan henki on tällä hetkellä se, että kartetaan kompromisseja ja pidetään periaatteista kiinni. Ilmankos oppositioon on tunkua. Tulin todenneeksi vaalien alla, että tänä keväänä hallitukseen joudutaan, ei päästä. En olisi halunnut olla oikeassa.
Syvenevä hallituspula herättää kysymyksen, onko enää jäljellä puolueita, jotka kykenevät johtamaan maata.
Ehkä huoleni on ennenaikainen. Vaikka periaatteita on liikkellä enemmän kuin koskaan, takit myös kääntyvät taajaan tahtiin. Eilinen oppositio on hyvinkin nopeasti huominen Säätytalo.
Tunnen myötätuntoa Säätytalolle kertyneitä toimittajia kohtaan. Hallitusneuvotteluiden alkaessa he olivat innostuneita, pari päivää myöhemmin kiinnostuneita ja lopulta alistuneita. En tiedä, millä he tappavat aikaansa, mutta aika väsynyttä on juttujen kärttäminen, ja toimittajille varattu portaikko on useimmiten tyhjä.
Se on täysin ymmärrettävää. Mitään ei heru. Jutta kertoo ohi kulkiessaan, että keskusteluja käydään avoimessa hengessä, ja Jyrki tiedottaa illansuussa, että onpas rempseä on meininki.
Olen käynyt Säätytalolla ennenkin, mutta enpä ole asunut siellä. Nyt sekin on tullut koettua. Käyn kotona kääntymässä, aamut, päivät ja illat sujuvat marmorisilla käytävillä ja tammikalustetuissa kokoushuoneissa.
Neuvottelemme hallitusohjelmasta. Tai no, neuvottelemme ja neuvottelemme. Esitettyjen arvioiden mukaanhan on ensin tutustuttava kunnolla, että neljän vuoden liitto pitää. Olemmekin käyttäneet paljon aikaa tutustumiseen.
Arkielämässä parhaat keskustelut ovat niitä, joissa innostutaan pohtimaan jotain asiaa ja oivalletaan siitä jotain uutta. Näissä keskusteluissa syntyy vaihtoa.
Politiikassa asetelma on käänteinen: hyväksi keskusteluksi tulkitaan murtumattomista linnakkeista kumpuava jänkätys, jonka seurauksena syntyy kiista, mutta ei vaihtoa. Yleisö palkitsee sukkelimman jänkättäjän suosiolla.