*

Jukka Relander

EU

Uskon ja toivon talous

Lehtitietojen mukaan euroalueella on, ties kuinka monetta kertaa, kohtalon viikko.

What else is new. Jos olisi todella seurannut käynnissä olevaa talouskriisiä henkeään pidättäen, ruumiista puskisi jo koiranputkea ja vähän pihlajaakin tässä vaiheessa.

Ilmeisesti turbulenssin ydin on tässä: talous sakkaa, koska pelätään, että markkinoiden epäluottamus alkaa tarttua huonoimmin hoidetuista eurooppalaisista talouksista vähän vähemmän huonosti hoidettuihin eurooppalaisiin talouksiin.

EU on mainettaan demarimpi

Kaikki tietävät että EU:lla on ongelma. Euroalueen talouden kanssa eletään kolmannen jatkoerän ratkaisuhetkiä ja katsojat pureskelevat kynsiään jännityksestä. Nykymarkkinoiden oudolla logiikalla Kreikka, oka on sinällään varsin vaatimattoman kokoinen kansantalous, voi todellakin imaista myös isompia euromaita luisuun. Tällöin kriisi tavoittaa väistämättä myös unionin ytimen. Ja sitten kuuluu poks.

Vihreiden uusi suunta?

Aika moni meistä vihreistä sai kuulla tuolla vaalikentillä, että hyvä ehdokas mutta väärä puolue. ”Äänestäisin sua, jos äänestäisin vihreitä”. ”Näissä vaaleissa äänestän toista puoluetta”. Ja niin edelleen. Vaalipäivänä nähtiin, että nämä lauseet eivät olleet yksittäisten ihmisten heittoja, vaan vallitseva tunnetila. Tulos oli katastrofi.

Guinness väärään kurkkuun – Irlannin tie on Suomen tie?

Harva on suorastaan ilahtunut tilaisuudesta auttaa Irlannin pankkijärjestelmää summalla, joka on melkein kaksi kertaa suurempi kuin Suomen valtion budjetti. Auttaminen on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin se, että annetaan Irlannin mennä. Talouden taudeilla on ikävä taipumus tarttua. Se, että joudumme maksamaan korkoja Irlannin hyväksi otetusta lainasta, on pienempi paha kuin maanosan laajuinen kriisi. Joukkotyöttömyyttä olemme harjoitelleet jo riittävästi.

 

Julkaise syötteitä