Kuuntele kolumni kirjoittajan itsensä lukemana
YLE Areenasta.
Jäähyväiset Ylelle
Uutta Ylen rahoitusmallia on syytä tervehtiä ilolla. Itse kannatin kirkollisveron tyyppistä maksua, joka olisi aidosti tuloista riippuvainen, mutta tälläkin mennään. Köyhimmät joutuvat maksamaan vähemmän, ja me keskituloiset suunnilleen saman kuin aiemmin.
Lisärahoitus tulee lähes yksinomaan niiltä, jotka ovat jättäneet lupamaksunsa maksamatta.
Voidaan toki ajatella, että uusi järjestelmä on epäoikeudenmukainen, koska niidenkin, jotka eivät edes omista televisiota, täyty maksaa osansa. Toisaalta Ylestä riippumattoman tutkimuksen mukaan 96 prosenttia suomalaisista käyttää jotain Ylen palvelua joka viikko. Kustannusten demokraattinen jakaminen on siten jokseenkin perusteltua.
Lisäksi Yle vaikuttaa sielläkin, missä sen palvelut eivät tavoita.
Kansallinen mediayhtiö haastaa muut alan toimijat pitämään laadusta kiinni. Kolmosen ja Nelosen uutiset eivät olisi yhtä hyvin toimitettuja ilman haastavaa esikuvaa. Sama vaikutus Ylellä on myös netissä.
Ylen toiminnan turvaaminen on yksiselitteisesti hyvä asia.
Ylen rahoitus oli pitkään epävarmalla pohjalla. Kun ihmiset lopulta tajusivat, että lupatarkastajia ei tarvitse päästää sisään, yhä useampi jätti lupansa maksamatta.
Rahoituspohjan heikkeneminen alkoi tuntua kansallisen mediayhtiön toiminnassa. Samaan aikaan kun Yle menin nettiin, digitalisoituminen söi varoja ja kanavia perustettiin lisää, rahaa tuli sisään yhä vähemmän.
Yle reagoi vähentämällä väkeä, ulkoistamalla toimintoja ja myymällä rönsyjä pois.
Rahan tulo kuitenkin vain väheni. Seuraavassa vaiheessa alettiin säästää ulkopuolelta tehtävistä hankinnoista. Yhtiössä ajateltiin, että kun omaakin väkeä kerran on jokunen tuhat, eiköhän ohjelmia sillä porukalla synny.
No, syntyy ja syntyy. Ulkoistamisen innossa aika monet toimittajat jättivät Ylen. Samasta ovenraosta maailmalle karkasi myös tuottajia, av-osaajia, graafikoita ja jonkun verran muuta porukkaa. Vain vanhempi väki muistaa ajan, kun Ylen käytävillä tepasteli kuukausipalkkaa nauttivia käsikirjoittajia ja draamaohjaajia. Tekninen henkilökunta jäi suurimmaksi osaksi sijoilleen, samoin käytännön organisoinnista vastaavat tuottajat ja monisatapäinen keskijohto. Ja toki monta taitavaa ja pätevää toimittajaakin.
Ohjelma-aikaan nähden tämä väkimäärä on sinällään riittävä, mutta sen osaaminen on painottunut väärin. Tekijöitä on vähän, suunnittelijoita, johtajia, organisoijia ja järjestäjiä sitäkin enemmän.
Osaajiakin Ylessä toki on jäljellä. Olen itse juontanut tv-keskustelua Ylen kolmosstudiolla niin, että kameran kahvassa on tyyppejä, joita kutsutaan kuvaamaan satasen olympiafinaalia. Siellä on kavereita, jotka todella osaavat zoomata. Mutta näin painottuneella osaamisella ei vielä tuoteta keskusteluohjelmaa, kotimaista draamaa tai laadukasta lastenohjelmaa. Pitää olla myös jotain mihin zoomata.
Traagisinta Ylen poukkoilevassa politiikassa on ollut se, että ensin ulkoistettiin osaajat, sitten lopetettiin ostot. Käytännössä kävi niin, että aika moinen osa lahjakkaimmista alan tekijöistä päätyi joko perustamaan firmoja, jotka tekevät yrittäjän riskillä samaa, kuin aiemmin tehtiin liittojen takaamilla työntekijöiden oikeksilla, kunnes vetäistiin matto alta.
Suomeen syntyi ulkoistamisten seurauksena kokonainen tuotantoyhtiöiden sektori. Osa erikoistui tekemään höttöä Maikkarille, Neloselle tai Subille, mutta Ylen ostot olivat valtava buusti koko alalle. Niiden loputtua kotimainen draamatuotanto on käytännössä kuollut sukupuuttoon, keskusteluohjelmien tekeminen on lähes lopahtanut, ja sanottava on, että ainakin oma TV:n katseluni on yhä enemmän vaihtunut joko iltalukemiseen tai netin selailuun.
Ostojen loppuminen vaikuttaa radion puolella vähemmän, mutta vaikuttaa sielläkin. Esimerkiksi tämä ulkopuolelta ostettu, yhdessä Uuden Suomen kanssa tuotettu kolumni lakkaa kuulumasta. Kiitän Yle puheen kuulijoita kiinnostuksesta ja saamastani palautteesta. Uuteen Suomeen kirjoittelen edelleen, mutta tahti varmasti harvenee.
Niin ja hyvää joulua.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Kirkon ja Ylen jäsenyydessä on se ero, että kirkon jäsenyydestä voi erota, ainakin vielä.
Hyvää joulua.
Yritykset eivät maksa kirkollisveroa, mutta osakeyhtiöiltä ja osuuskunnilta kerätään yhteisöveroa. Vuonna 2008 veron määrä oli 26% yhteisön verotettavasta tulosta. Tästä 98,25% meni valtiolle ja kunnille - kirkon osuus oli 1,75%.
voit olla eronnut kirkosta, silti mekkoeinarien kourat on taskuissasi. Ennenhän ne perkeleet vei kirkollisveroina vaikka leskeltä viimeisen lehmänkantturan, joten tilanne on parantunut.
Just nii - jos et vielä ole jäsen niin se hoituu nopsaan vaikka netissä (?). Itse kävin kirkkoherran puheilla oikein henkkoht kun sama puhuttelu oli pakollinen myös erotessa muinoin. Itse kirkkoherralla ei ollut lukuisten pyrkijöiden takia aikaa kuin myönteiseen murahdukseen mutta diakonimummojen kahvit ja jutut oli oikein kivoja.
Suurin ongelma ei lienee ole ei-kaupallisen median olemassaolo, vaan sen taloudellisista suhdanteista tai tuotannon laadusta riippumattoman rahoituksen kerääminen pakkokeinoin kansalaisilta sekä poliitikkojen hallintavalta YLE:ssä.
Kun käytetään näin järeitä keinoja rahoituksen keräämiseksi, kuin lakiin kirjattua erillistä veroa, tulisi sekä hallintoa että laatua tarkastella erityisen kriittisesti. Tämä tarkastelu olisi pitänyt tehdä edes tässä alkuvaiheessa, vaikkei sitä säännöllisesti jatkossa tehtäisi, eikä tehdäkään.
Keskustelua Ylen julkisen palvelun sisällöstä olisi todella tarvittu ennen rahoituspäätöstä. Kuuluuko Ylen kilpailla verovaroilla HBO:n ohjelmien lähetysoikeuksista kaupallisten kanavien kanssa tai kuuluuko kokonaisen Ruotsin tv:n kanavan (SVT World) näyttäminen julkiseen palveluun.
Olisi voitu kysyä kansalaisten mielipidettä siitäkin, olisiko Ylelle pitänyt riittää 400 miljoonaa vuodessa. Silloin olisi säästyvällä sadalla miljoonalla voitu tehdä jotakin muuta kansalaisten tärkeäksi katsomaa.
TV-Finlndia (se Thor satelliitista tuleva kooste YLE:n ohjelmista ja muutamasta Maikkarin katkotusta ohjelmasta) seuratessa tuntuu, että muuta ei tulekaan kuin puheohjelmia.
Varsinkin kun suurin osa niistä uusitaan Radio Puheen (kuuluu TV-Finlandin katselukorttiin)puolella eikä haittaa yhtää, vaikka kuvaa ei näykkään.
Kun siitäkin vielä Suomeen maksunsa (mökki) maksanut pitää maksaa uudestaan 170€/ vuosi ja ne kohtuuttomat alkujärjestelyt+ aloitusmaksu. Satelliittiviritin, antenni ja asennus.
Muutama havainto Yle:stä :
1. Digisiirtymän aikaan lupamaksut tilapäisesti melkein tuplattiin kun oli kahdet verkot. Tuplaus tietysti unohtui. No tilapäisyys on ymmärrettävä poliitikkojen puheina!
2. Yle on liian suuri Suomen kokoiselle kansalle
-liikaa tv-kanavia
-liikaa radio-kanavia
-liikaa kiinteistöjä
-liikaa myös ihmisiä (3100)
3. Tästä seuraa "höttöä" ja vakava laadun lasku ohjelmissa ja myös
tekniikassa
4. Kysyn myös, että onko mitään järkeä "eristää" ruotsinkielinen kanava
nurkan taakse piiloon (FST5), jos kerran halutaan pitää maa kaksi-
kielisenä.
5. Nuorille tärkeät urheilut on annettu luistaa pois muille kanaville
MITÄ JÄLJELLE JÄÄ:
Ajastaan jälkeenjäänyt turhan pulska, kankea ja hidas sekä usein ylenantava kehitysvammainen.
Nuorisosta 60 prosenttia lukee uutisensa netistä. Ja sieltä eli tarkemmin Facebookista Ylenkin uutiset ovat oikeasti peräisin, kaikki toimittajat siellä roikkuvat.
Sinä taidat Relander olla vielä liian nuori eläkeläispoliitikoksi.
No niin, Ylestä on myös tullut töpinäorganisaatio.
Töpinäorganisaatioksi muuttuminen on julkishallinnon organisaatioiden eräs perustaipumus. Se on myös tapahtunut yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa ja poliisilaitoksessa. Vaikka kaupallisella puolella joku olisikin myyntipäällikkö tai -johtaja, se ei merkitse, että hän on jatkossa kaukana arkisesta perustyöstä viettäen aikaansa pelkästään perähuonessa istuen. Ja kun pomoja on tarpeeksi, he työllistävät toinen toisensa, On helppo kasvattaa töpinää ja samalla johtajan ikiomaa kaverikaartia, kun rahaa saa poliitikkojen siunauksella ja turhan helposti.
Kirjoitin sattumalta 16.12. blogin "Suomesta Euroopan johtava töpinämaa?".
Ehkäpä pitäisi miettiä aidosti mikä se YLEn tehtävä oikeastaan on sekä sitä minkälaisen roolin YLElle haluamme, vai haluammeko minkäänlaista.
YLE tullee tulevaisuudessa kattamaan toimintansa erillisellä YLEverolla. Periaatteeessa juttu on myönteinen, mutta miksi tuo vero kohdistuu käytännössä tasaverona kaikille? Suora budjetti rahoitus olisi ollut järkevmpi tie, kuin erillinen YLEvero. YLE veron suurmpia ongelmia on yritysten verottaminen. Kirkollisvero jollakin tasolla vielä toimii yrityksissäkin, joskin huonosti, mutta miksi samaa mallia ei olisi voitu käyttää tässä YLEverossakin?
Mikäli YLE syystä tai toisesta joutuisi toimimaan markkinoilla, kuten yritykset yleensäkkin ja siltä pudotettaisiin verotulot pois, niin mikä YLEn arvo oikeastaan olisi? Vastaan samoin tein, noin palaneen puupennin puolikas.
Kerta YLE ei toimi markkinoilla markkinoiden ehdoilla, niin miksi se sitten kilpailee markkinoilla toimivien toimijoiden kanssa? Kilpailun katsojista YLE voisi lopettaa samoin tein. Tällöin voisi olla rahaakin tukea (ja esittää) sitä kotimaista ohjelmatuotantoa. Samalla olisi mahdollista saada laadukasta journalismia sekä asiaohjelmistoa ja samaan aikaan toimia nykyistä pienemmällä budjetilla.
Jos YLE joutuisi nyt toimimaan markkinoilla vaikkapa maksu-TV periaatteella televisiossa ja mainoksin radiossa, niin väitän, että radio-ohjelmisto ja kanavatarjonta supistuisi yhteen tai kahteen kanavaan. Televisio puolella tuskin supistus olisi noin suuri, mutta kanavat hakisivat oikeasti ne vahvuudet mitä niillä on, jos niitä ylipäätään on. Väestä lentäisi pihalle karkeasti 2/3 muutamassa kuukaudessa ja se vähennys koskee ennen kaikkea johtoa.
Yle tulee säilyttää se on kansallinen kanava joka palvelee kansalaisia kuvalla ja äänellä, ylen toimittamat ohjelmat on pääsääntöisesti hyvin tehtyjä sekä paneuduttu asioiden taustoihin.
Maksulliset kanavat monelta osin on täyttä höttöä joista monet kanavat voisi lopettaa jonnin joutavina, samoin on radion puolella täyttä potaskaa, toimittajien höpinöitä ei jaksa kuunnella, mutta höpinät voi kyllä omasta vastaanottimesta sulkea ei se sen vaikeampaa ole.?
Uutistarjonta netin puolella alkaa olla moneltaosin hyvin kattavaa joten ei paperilehden tilaaminen ole enää välttämätöntä, eikä allekirjoittaneelle enää tule kuin yksilehti ja senkin tuleminen on ns kithaalla.?
Näillä sanoilla Yle markkinoi itseään ja palveluitaan, mutta onko se vsrmasti totta?
Kyllä Ylelläkin on höttöä joukossa. En myöskään ole lainkaan varma Ylen puolueettomuudesta tai siitä, ettei Yle yritä vaikuttaa kansalaisten arvoihin ja ajattelutapoihin. Itse asiassa Yle toistaa erilaisia suunnattuja piilosanomia erittäin tehokkaasti pyrkien ilmeisesti muokkaamaan yleistä asenneilmapiiriä.
Olisi esimerkiksi kerrankin nähdä Ylen analysoivan vallassa olevien puolueiden ja poliitikkojen tekemiä lupauksia ja niiden paikkansa pitämättömyyttä.
Eduskunnan Yle on osa Suomen poliittista vaikuttamiskoneistoa - suurelta osin rivikansalaisten vahingoksi.
Harvon voi sanoa, että on täysin erimieltä.
YLE on elitistinen. YLE on itseriittoinen. YLE pyrkii vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen. YLE:n toiminta ei ole läpinäkyvää. YLE ei palvele kansan enemmistöä. YLE karnevalisoi vakavat asiat. YLE yrittää aina löytää negatiivisen näkökulman.
Ja sitten jotain perusteita väitteilleni: Pasila, YleLeaks, Moska, MOT ja Uutiset.
Perustelen paremmin myöhemmin.
YLE on lähtenyt kilpajuoksuun lööppilehtien kanssa. Suuria otsikoita, mutta juttu osoittautuu useinmiten aivan mitättömäksi ja Karpomaiseksi (anteeksi Hannu Karpo)jätetään ketomatta se, mikä asiaan myös vaikuttaa, mutta ei ole otsikon mukainen.
Siinä olen samaa mieltä, että maksukorttikanavat ovat usein täyttä höttöä, koska niitä myydään kuin musiikkiäänitteitä. Laitetaan nippuun yksi tai kaksi vetonaulaa ja loput aivan höttöä.
Mökille sain sadepäiviksi ja iltakatsomista varten vihdoin kortin, jossa on vain kaksi kanavaa, joita ei tule katsottua ja loput 5-6 ovat meillä suosittuja.
Mutta, se on suunta, että katselukortit lisääntyy ja senmyötä erikoiskanavat. Mielellään katsoo elokuvahulluna kokonaisen elokuvan alkuperäisenä ja ns. directors cut versiona, joka ei ole sama kuin usein saksittu ja heikkolla äänellä varustettu versio. Monet tällaiset elokuvat ovat liian pitkiä tavalliseen TV-formaattiin. YLE ei ole lähttänyt yhtään kokonaista elokuvaa, vaan sen, mikä on myös vuokraleffana.
Oli erikoinen kokemus katsoa Forrest Gump sellaisena kuin sen olisi ohjaaja Robert Zemeckis halunnut esittää. Kuin eri elokuva. Sen saa nyt kahdelle Blu-ray kiekolle tallennettuna ostaakin. Toiselle kiekolle mahtuu sitten se elokuvaversiokin ja How to osio, joka senkin sai kortilla katsella jos halusi. Tuossakin voi huomata, että YLE ja edulliset toimijat menee siitä mistä aita on matalin.
Jospa nyt et viitsisi puhua palturia.
"Uutta Ylen rahoitusmallia on syytä tervehtiä ilolla. Itse kannatin kirkollisveron tyyppistä maksua, joka olisi aidosti tuloista riippuvainen, mutta tälläkin mennään. Köyhimmät joutuvat maksamaan vähemmän, ja me keskituloiset suunnilleen saman kuin aiemmin."
- Onko 250€ mielestäsi suunnilleen sama kuin 140€?
"Lisärahoitus tulee lähes yksinomaan niiltä, jotka ovat jättäneet lupamaksunsa maksamatta."
- Lisärahoitusko? Siis keski-ja hyvätuloiset saavat alennusta ja nekin joutuvat maksamaan, kenellä ei televisiota edes ole. 21 000 vuodessa ansaitseva ei ole edes keskituloinen, mutta saman joutuu maksamaan kuin hyvätuloinen. Se siitä progressiosta.
Tuota voisi verrata siihen, että pappi määkii että nyt on pakko nostaa kirkollisveroprosenttia, koska jotkut luikurit ovat jättäneet veronsa maksamatta kun ovat eronneet kirkosta.
Se on ihan oikein, että sellainen Yle lopetetaan, joka kohtelee myös kolumnisteja niin epätasa-arvoisesti, että maksaa eräille, kuten Teille, mutta meille muille ei mitään.
Se on Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan puheenjohtajankin syytä muistaa.
Ja sellainen kirjoittaja-poliitikko, joka puhuu asioistaan vain, jos joku maksaa, voi hyvällä syyllä pohtia, miksi oikeastaan osallistuu.
Oikea ratkaisu Ylen kohdalla olisi ollut laittaa kaikki ohjelmat kortin taakse. Siinäpähän nähtäisiin, mitä kansa haluaa.
Kansanvaltaisessa maassa viestinnän pitää perustua osapuolten väliseen vapaaehtoiseen sopimukseen (kuten internet- ja puhelinoperaattoreidenkin kanssa) eikä julkisen vallan pakolla perimiin maksuihin tai veroihin.
Tämä post-televisiollinen aikakausi ei muutenkaan kaipaa TV-ohjelmien ylitarjontaa entiseen tapaan.
Olen budjettirahoituksen kannalla. Sieltä ne muutkin tehtävät kouluista moottoriteihin rahoitetaan. Miksi Yle olisi jokin erillinen asia?
Koska kouluja ja motareita tarvitaan. Yle taas on kiva lisä, josta voisin itsekin rönsyjen leikkaamisen jälkeen maksaa jotain ihan vapaaehtoisesti. 500Me lisäverolle olisi käyttöä oikeasti pakollisillakin sektoreilla, kuten terveyden- ja vanhustenhuollossa. Mutta arvovalintojahan nämä ovat.
Jaa. No minä en enää kouluja tarvitse, enkä myöskään näillä näkymin moottoriteitä. Budjetista maksetaan kaikenlaista mitä en tarvitse. Mutta sellainen rahoitusmuoto on kuitenkin oikeudenmukainen.
Verot ovat ainakin vielä progressiivisia ja sitä tämä "yle-vero" ei ole. Relander puhuu silkkaa paskaa, kumma ettei hän itse sitä tajua. Ymmärränhän minä sen, että hyvätuloiselle 140 egee ja 250 egee on jokseenkin sama asia, mutta pienituloiselle se ei sitä ole.
No Ylen ilmaisia nettisivuja luen minäkin useammin kuin koulunpenkkiä kulutan, mutta kolmesta rinnastamastasi asiasta kaksi on yhteiskunnan toiminnan kannalta niin välttämättömiä, että ymmärrän miksi niihin verorahoja ohjataan. Minä käytän nettiä paljon enemmän kuin Ylen palveluita ja olisihan mukava kun sekin olisi "ilmainen", mutta jotenkin epäilen että markkinoilta hankittuna hinta/laatu on siinä parempi.
Antti Harju
Nyt on kyse vain rahoitusmuodosta. Ylen toiminta ja velvollisuudet on säädetty laissa, joten en ymmärrä miksi sitä ei budjetista makseta. Se on ihan yhtä lakisääteinen kuin koulutkin.
Lakiin ei ole kirjattu, että yleisradiotoimintaan täytyy kuluttaa puoli miljardia vuodessa. Se on valtava summa rahaa verorahoilla katettuna millä tahansa mittarilla. Aiemmin rahoitukseen ei ollut myöskään pakko osallistua, ja nyt sen piiriin joutuu ihmisiä jotka eivät palveluita käytä. Se tuntuu reilulta vain niistä, jotka saavat isomman joukon maksamaan omaa teeveenkatseluharrastusta.
Antti Harju
"Lakiin ei ole kirjattu, että yleisradiotoimintaan täytyy kuluttaa puoli miljardia vuodessa."
- Ei olekaan, kuten lakiin ei ole myöskään kirjattu summaa x koulutoimeen, vaan niistä keskustellaan budjettia laadittaessa. Mutta yhtä lakisääteisiä ne tehtävät ovat.
"Se on valtava summa rahaa verorahoilla katettuna millä tahansa mittarilla. Aiemmin rahoitukseen ei ollut myöskään pakko osallistua, ja nyt sen piiriin joutuu ihmisiä jotka eivät palveluita käytä. Se tuntuu reilulta vain niistä, jotka saavat isomman joukon maksamaan omaa teeveenkatseluharrastusta."
- Ihan samoin on monien kohdalla koulujen ja moottoriteiden osalta. Silti kaikki niihin verotuksen muodossa osallistuvat. Tämä suuniteltu ratkaisu on rikkaiden suosimista. Miksi heidän maksunsa alenee? Relander puhuu lisärahoituksesta. No, miksi rikkailta ei sitten peritä edes sitä samaa summaa kuin nyt on televisiolupa? Ja miksi nuo puhuvat progressiosta, koska eihän se sitä ole!
Kun YLE haluttiin jostain kumman syystä pitää tälläisenä laitoksena, niin budjetti rahoitus ei käy. Valtio ei voi osoittaa rahaa yksittäiselle osakeyhtiölle, kuten ylekin. Sen kieltää kilpailulainsäädäntö.
Valtio olisi joutunut keksimään mitä ohjelmia se olisi halunnut näytettäväksi ja kilpailuttamaan yhtiöt näyttämään niitä. YLE olisi jäänyt yhdeksi yhtiöksi muiden joukkoon ja tulos olisi tuolla kustannusrakenteelli ollut nopea loppu.
Viittaan: Postipankki, TVH, VR, PostiTele etc. etc entisiä budjettirahotteisia toimijoita.
Kommentti tuohon alla olevaan: Näin se vaan on. Ei valtio voi suosia markkinataloudessa yhtä yhtiötä muiden joukossa. Kaikenlaisia tuki kikkoja voi harrastaa (kikkoina voisi olla viimeaikaisia tapahtumia: esimerkiksi ostaa junaliikennettä, ei siis anna rahaa vaan ostaa liikennettä), mutta viimeistää muiden yhtiöiden valitus EU:hun olisi oikaissut sen. Tätä YLE veroakin voisi kutsua tukikikaksi, mutta tämä varmaan naamioidaan tulevassa lainsäädännössä joksikin mediamaksuksi jossa valtiolla ei muka ole mitään roolia ja taas YLE voi rönsyillä miten haluaa.
Meillä suomalaisilla on usein jotenkin vääritynyt käsitys siitä mitä valtio/kunnat voivat tehdä. Niillä on taysi oikeus rahoittaa budjetista mitä tahansa omaa toimintaansa: Sairaaloita, tienrakennusta jne. mutta ei suosia yksittäistä osakeyhtiö kuten mm. YLE on.
Kilpailua ei onneksi saa vääristää pakkokerätyllä rahalla.
Meillä on pesiintynyt jotenkin, sanoisinko sosialistinen ajatusmalli valtion mahdollisuuksista.
Budjettirahoitettu YLE olisi tullut kutistumaan siihen kokoon kuin esim. USA:n "valtion televisio". Joka eroaa YLE:stä siinä, että se on yksi ainoa TV-kanava, mutta vastineeksi äärettömän luotettava.
Kimmo Rantanen
Noinko muka on?
"Seitsemän kahdeksasta suurimmasta puolueesta siirtäisi Yleisradion rahoituksen budjettiperusteiseksi. Puolueiden mielestä Ylen toiminta pitäisi siis rahoittaa verovaroin.
Journalisti selvitti puolueiden Yle-kantoja helmikuussa osana suurempaa media-aiheista kyselyä, jonka muita tuloksia voi lukea tämän lehden sivuilta 14-15.
Budjettimallia kannattavat keskusta, kristillisdemokraatit, perussuomalaiset, Sdp, Rkp, vasemmistoliitto ja vihreät. Kokoomus ei ota asiaan selkeää kantaa."
http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/lehti/2011/06/artikkelit/puo...
Tässä vielä Ahto Apajalahden kirjoitus aiheesta. Hyvä kirjoitus onkin.
http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/86299-budjettirahoitus-ei...
Samaa voisin ajatella, kun katsoo tuota YLE:n uudistuunutta ilmettä. Alaspäin mennään. Logossa on ihan fiksusti muotoiltu l-kirjain ykköiseksi, mutta sitten Yle olisikin "y1e".
http://www.marmai.fi/uutiset/tassa+on+ylen+uusi+logo/a743027
"Graafikoiden noin 80 logovaihtoehdosta valittiin jatkoon kahdeksan, joita testattiin ulkopuolisilla tahoilla, asiakkailla sekä graafikkokollegoilla."
Olisi mielenkiintoista nähdä kaikki vaihtoehdot ja miten tuohon logoon on sitten päädytty.
Niinpä, kenen kaveri on tosiaan voittanut. Päätöksen perusteita tuskin kannattaa julkistaa, jos tässä maassa haluaa itsensä vielä elättää. Sen verran surkea tuo logo on.
Minulla kun ei ole töllöä, mutta jos sen YLE arena palvelun saisi toimimaan niin, että koko ajan ei lue siellä odota hetki, niin olisin tyytyväinen, ja saattaisin jopa olla maksun puolella.
Joudun minäkin maksamaan terveydenhuoltopalveluista, vaikka en niitä käytäkään. Asiat hoituvat yksityisellä työpaikan sairauskassan kautta.
Maksan siis tuplasti; ensin pakollisena verona ja sitten sairauskassan jäsenyysmaksuna, joka ei ole verovähennyskelpoinen.
Tervehdin ilolla tuollaista YLE-veroa, vaikka itse saan enemmän irti netistä - tosi nopeasta;=J
Kojoko ongelmahan tuli siitä, että suomalainen yläluokka halussaan jäljitellä ihailemiaan brittejä pilasi hyvin toimineen lupatarkastusjärjestelmän.
(En halua puhua "ryssimisestä"!)
Sanokaamme sitten, että lupajärjestelmä britittiin.
Neutraali tapa olisi ollut selvittää tilastollisella menetelmällä TV:n katsojien määrä. Rahat olisi peritty normaalin tuloverotuksen keinoin, ja tuloutettu YLE:lle katsojamäärien mukaan. Lainsäätäjä jokatapauksessa antaa YLE:n toiminnan reunaehdot!
Eli herra Relander on iloinen, kun hänelle ja kamuille on tulossa lisää rahaa. Oisit nyt edes yrittänyt filosofina nähdä muitakin puolia. Jep, näitähän sen yhden, vielä enemmän rahaa sulle ja sun kamuille...
Kansallisen tiedonvälityksen lähetysverkon yksityistäminen (Digita) ja luovuttaminen ulkomaiseen (Ranska) omistukseen kuvaa hyvin Suomalaista kansainvälistymispoliitiikkaa ja sen lukuisten virheiden jatkumoa. Nyt maksamme sitten verona tämänkin bisneksen: "... Tilikaudella 2010 Digita teki liikevoittoa 29 prosenttia liikevaihdosta. ..." (Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Digita )
Voitot ovat yksityisiä ja tappiot yhteisiä - se on ajan henki. Sinä maksat!
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 33 kommenttia