Kuuntele kolumni kirjoittajan itsensä lukemana
YLE Areenasta.
Pitäisikö feminismi -sanasta luopua?
Joku vihreä ylioppilaskunta-aktiivi tuhahti poliittiseksi kannakseen joskus 90-luvun alussa, että kaikkihan me olemme demareita, kaikki eivät vain ole ylpeitä siitä.
Sittemmin asetelma on muuttunut. Edes demarit eivät enää ole demareita. Mutta aika lailla samat sanat voi nykyisin sanoa feminismistä.
Yhä useammat naiset sanovat, että eivät ole feministejä, rientääkseen heti perään allekirjoittamaan kaikki feministiset päämäärät: samanpalkkaisuuden, lasikattojen purkamisen, vähättelevien asenteiden vastustamisen ja oikeuksien ja velvollisuuksien jakamisen tasan sukupuolten kesken. Ollaan sitten töissä, järjestöissä tai kotona.
Sama koskee itseäni. En heti keksi sellaista sukupuolten tasa-arvoa kohentavaa toimenpidettä, jota vastustaisin. Silti aivokurkiaisessa lyö tyhjää joka kerta, kun minulta kysytään, olenko feministi.
Vastaan ehkä samalla tavalla kuin esimerkkimme naiset: en pidä itseäni feministinä, mutta allekirjoitan kaikki sukupuolten tasa-arvoa lisäävät feministiset päämäärät. Ehkä olemme piilofeminsitejä. Tai sitten itse käsitteessä on jotain vikaa.
Feminismi voidaan ymmärtää aika monella tavalla. Se tapa, jota en ainakaan allekirjoita, on feminismin määritteleminen naisten yhteIsten etujen ajamiseksi suhteessa miehiin. En näet kerta kaikkiaan osaa nähdä sukupuolten tasa-arvon kenttää nollasummapelinä, jossa kaksi intressiryhmää kiistelisi eduista. Että otetaanpa tuosta vähän miehiltä ja annetaan vastaavasti naisille, tai toisinpäin.
Ryhmiä ”miehet” ja ”naiset” ei sellaisenaan edes ole olemassa. En samastu sukupuoleeni niin paljon, että kokisin kaikki miehet itselleni läheisemmäksi viitekehykseksi kuin monet naiset. Lisäksi alaryhmiä on enemmän kuin heteronormille perustuva vastakkainasettelu antaa ymmärtää.
Lisäksi kahden sukupuoli-intressin malli ideologisoi koko sukupuolipolitiikan kentän. Ja ideologiat eivät koskaan tuota mitään hyvä.
Perusteltakoon tämä.
Ideologioille on tyypillistä se, että maailmassa ilmenevä ero ryhmitellään joukoksi vastakkaisuuksia. Esimerkiksi niin, että naiset olisivat emotionaalisia, miehet rationaalisia, naiset olisivat empaattisia, miehet aggressiivisia, ja niin edelleen.
Vastakkaiasuuksista kasvaa sukupuoli-ideologia, joka typistää moneuden latteiksi vastinpareiksi, jotka eivät todellakaan tavoita kohdettaan.
Koen, että on mielekkäämpää purkaa ideologioita, kuin rakentaa uusia. Ja juuri siitä syystä en osaa mitenkään tempautua mukaan sukupuolten väliseen intressiajatteluun, jossa rakennellaan ja ylläpidetään vastakkaisuuksia vaikka kuinka muuta julistettaisiinkin.
Feminismi määrittyy toki monella muullakin tavalla kuin yllä on esitetty. Ja useimmat niistä tavoista ovat positiivisia. Mutta samalla näiden muiden feminismien kohdalla törmäämme alussa viitattuun demari-ongelmaan: melkein kaikki ovat enemmän tai vähemmän feministejä, kaikki eivät vain ole ylpeitä siitä.
Kannatan sukupuolten välistä tasa-arvoa melkein kaikissa kuviteltavissa olevissa tapauksissa. En osaa mitenkään kutsua tätä feminismiksi: esimerkiksi miesten aseman parantaminen huoltajuuskiistoissa ei ole feminismiä, vaan tasa-arvon edistämistä.
En ole feministi, vaan kannatan sukupuolten tasa-arvoa. Jos se määritellään feminismiksi, niin olkoon, mutta mielummin puhuisin vain tasa-arvosta: siitä, että jokainen yksilö on oma päämääränsä ja itseisarvonsa. Tämä on toki myös feminismin alkuperäinen tavoite.
Pieniä, suhteellisen marginaalisia vähemmistöjä lukuunottamatta olemme kaikki feministejä, mikäli feminismi ymmärretään tasa-arvon kannattamiseksi.
Hyvä niin. Mutta sille voisi keksiä uuden nimen. Olisiko kellään ideoita?
- Kirjoittaja aloittaa toimikautensa Tasa-arvoasian neuvottelukunnan puheenjohtajana 1.12. 2011.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Nykyiset feministit eivät aja tasa-arvoa esimerkiksi huoltajuuspäätöksiä tai asevelvollisuutta koskien.
Öö, eivätkö, ja mistä päättelet, etteivät aja? Minä ainakin ajan, ja kaikki järjestöt, joissa olen toiminut, ajavat. Huoltajuuskiistat ja asevelvollisuus ovat niitä yksiä harvoja juttuja, joista feministit itse asiassa ovat melko yksimielisiä - ja joista on myös miesliikkeiden kanssa tehty yhteisiä ulostuloja.
Hmm, voisitko linkittää sellaisen järjestön ohjelman, joihin nuo ongelmat ovat kirjattuina? Esimerkiksi tasa-arvoneuvoston (TANE) vaatimuslistalta ne eivät löydy.
Feminismi ajaa nimenomaan naisen aseman parantamista. Naisen asema ei kuitenkaan Suomessa ole miehen asemaa huonompi. Todellinen tasa-arvoa vaativa ihminen on siis samaan aikaan feministi ja maskunilisti. Tällaista on turha kutsua feministiksi.
Mielenkiintoista. Vai ajaa Anna Moring pakollista asevelvollisuutta myös naisille. Ainoa tuntemani feministi, joka näin ajattelee, nostan hattua!
"Oletko feministi?" "Riippuu siitä kuka kysyy."
Ihan hyvää tarkoittava sana on pilattu. Muutenkin feminismi kuuluisi jo historiaan. Sukupuoltenvälistä tasa-arvoa pitäisi alkaa ajamaan porukalla sukupuolesta riippumatta. Niin kauan kun narut on liiaksi naislähtöisellä kannalla kahtiajako pysyy ja todellinen päämärä tasa-arvo jää toteutumatta.
ei pidä luopua feminismi -sanasta, koska se tarkoittaa juurikin naisten aseman parantamista ( yksinkertaistetusti ). tasa-arvoa ( miesten ja naisten välillä ) voi sitten kutsua ihan tasa-arvoksi ja sen toteutuminen on aina neuvottelun tulos,- kompromissi, missä neuvottelun osapuolet ovat joltisenkin tyytyväisiä asemiinsa.
naisten yhteiskunnallinen asema globaalilla tasolla on huomattavan surkea, joten siksikään feminismiä ei toinna kuopata, vaikka toki täällä suomessa naisten asema ja mahdollisuudet ovat jo korjaantuneet lähes miesten tasolle.
"vaikka toki täällä suomessa naisten asema ja mahdollisuudet ovat jo korjaantuneet lähes miesten tasolle"
Naisten asema Suomessa on parempi kuin miesten asema.
niinpä.
joissain kohdin naisille on tosiaan suotu etuoikeutetumpi asema. esimerkiksi äitiysvapaat ovat olennaisesti isyysvapaita pidempiä, mikä käytännössä asettaa äidin ensisijaiseksi huoltajaksi. pidemmät isyysvapaat vahvistaisivat isän ja lasten suhdetta, parantaisivat perheiden hyvinvointia, liennyttäisivät miesten kokemaa työstressiä. sen lisäksi pitkiä isyysvapaita pitäneillä ja muutenkin lastensa hyvinvoinnista huolehtineilla miehillä on tutkitusti tasa-arvoinen asema äidin kanssa huoltoriidoissa.
"En ole feministi, vaan kannatan sukupuolten tasa-arvoa. Jos se määritellään feminismiksi, niin olkoon, mutta mielummin puhuisin vain tasa-arvosta: siitä, että jokainen yksilö on oma päämääränsä ja itseisarvonsa. Tämä on toki myös feminismin alkuperäinen tavoite."
Joskus vääntelehdin feministi - määritelmän yhteydessä, mutta siitä huolimatta kannatan juuri niitä arvoja, jotka pyrkivät kummankin sukupuolen tasavertaiseen kohteluun - jota myös feminismiksi mainitaan.
Suurin osa valveutuneista ihmisistä, allekirjoittaa YK:n ihmisoikeusjulistuksen, jonka oletusarvona on yhtäläisten valinnanmahdollisuuksien oikeus jokaiselle. (= Mahdollisuus kasvaa omiin mittoihinsa.)
Ismit ja ideologiat joutaisivatkin jo romukoppaan. Termiä, joka kuvaa pyrkimystä kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa, voisi kutsua paremman puutteessa vaikkapa femaksi, joka viittaisi sekä feminiiniseen että maskuliiniseen.
Tai joksikin muuksi feminismin sijaan.
"Suurin osa valveutuneista ihmisistä, allekirjoittaa YK:n ihmisoikeusjulistuksen, jonka oletusarvona on yhtäläisten valinnanmahdollisuuksien oikeus jokaiselle."
Kyllä, juuri näin. Suomessakin on päästävä aitoon tasa-arvoon ja sitä myötä pois miesten huonommasta asemasta naisiin nähden.
Feministit joutuvat aina viittaamaan naisten ongelmista puhuessaan ulkomaille, muualle maailmaan, kun niitä ongelmia on vaikea löytää täältä Suomesta.
Feminismi on kun uskonto: Uskontokin omii kaiken hyvän, kauniin ja totuuden itselleen, mutta jos joku tunnettu ei-uskontoon kuuluva tekee hyvää, niin se on siitä uskonnon vihollisesta lähtöisin; Jeesus teki hyvää, mutta koska hän ei ollut juutalainen uskoltaan, niin kaikkia hänen tekojaan ja sanomisiaan pidettiin sielun vihollisen juonina, joiden ainoa tarkoitus oli käännyttää juutalaiset pois uskostaan.
Samoin myös feministien mukaan vain feminismiä tunnustava voi olla uskottava; jos minä esimerkiksi sanon, että ihmisille kuuluu sama palkka, niin se ei ole feministien mielestä oikein, koska sanoja ei ole feministi.
Kyseessä on "väärin sammutettu"-efekti. Tämä koskee aivan kaikkia ideologioita; Esimerkiksi minä en ole uskottava filosofien mielestä, vaikka esittäisin miten hienoja ajatuksia tahansa, koska en kuulu filosofeihin.
Silti yksikään rahasta-ajattelija ei pysty ajattelemaan sitä, että ennen kuin voidaan ajatella rahasta, on ollut ajattelijoita, jotka ovat jo ajatelleet kaiken - ilmaiseksi.
Ideologian sisällä ei voida koskaan ajatella mitään uutta; Niissä voidaan ainostaan hokea jo aiemmin ajateltuja; Kaikki feministienkin ajatukset ovat jonkun muun kuin feministin ajattelemia.
Feministit ovat kuin leipäpappeja; He viljelevät hokemiaan vain siksi, että saisivat einestä. Ja koska eines pitää ottaa todesta, niin se vaatii, että myös eineksen mahdollistava työ pitää ottaa vakavasti.
Jos olisin rahasta-ajattelija; pankkiiri, poliitikko, filosofi, pappi tai feministi, niin pyytäisin tästäkin vajaan A4:n pituisesta kirjoituksesta vähintään 40000 euroa,
Jos vain lopetettaisiin filosofeilta palkanmaksu, saataisiin välittömästi aikaan aikakausi, joka olisi verrattavissa antiikin ajattelijoihin, joiden ajatuksia nykyiset leipääntyneet filosofit kopioivat ja modifioivat.
Kyseessä on sama efekti, mikä havaittiin palomiesten lakon aikaan; Tulipalojen määrä putosi puoleen.
Tästä huomataan triviaalisti, että rahallinen elämä aikaan saa laiskuutta, saamattomuutta, tyhmyyttä,... Lopetetaan pappisvirat, jolloin pappien olisi pakko ajatella jeesusmaisesti!
Lopetetaan feministeilta kaikki virat, jolloin
feministien olisi pakko ajatella hyvää ilman nimilappuja.
Lopetetaan poliitikoilta palkanmaksu, jolloin
saataisiin poliitikot ajattelemaan yhteiskunnallisesti.
Jukalta hyvä kirjoitus. Itse en katso voivani käyttää feminismi-sanaa itsestäni sillä en voi hyväksyä niitä ylilyöntejä joita feminismin nimissä on kohtalaisen runsaastikin ilmaantunut. Itse näen asian niin, että osa feminismin nimissä toimivista toimii puhtaasti tasa-arvoa ajaen ja osa taas naisten asemaa ajaen. Ja mielestäni nämä kaksi eivät suinkaan ole sama asia. Koska tasa-arvopuolelta ei juurikaan ole kuulunut ääniä ylilyöntien torjumiseksi ja oikaisemiseksi koen, että tällainen toiminta hyväksytään ainakin jossain määrin.
Näitä ylilyöntejä on esimerkiksi naisjärjestöjen aikoinaan harjoittama aika laajamittainen yritys estää mieten kokeman kotiväkivallan tutkiminen vastustamalla siihen suunnattua määrärahaa. Käytännössä kaikki virallinen tasa-arvotyö on myös suuntautunut naisten aseman parantamiseen. Vaikka kyse ei ole nollasummapelistä minunkaan mielestäni, on kysymys myös voimavaroista ja tällä hetkellä käytännössä kaikki tasa-arvon kehittämiseen suunnatut voimvarat menevät naisten aseman parantamiseen, mikä on myös yksi esimerkki feminismin nimissä ajetun tasa-arvon vääristymisestä.
Minusta termin "tasa-arvo" tilalla pitäisi alkaa käyttämään jotain ideologia-vapaata sanaa. Tasa-arvo on mädättynyt tarkoittamaan vain naisten etujen ja oikeuksien lisäämistä.
Tosiasia kuitenkin on, että miesten asema on yhteiskunnassa heikompi monin monin tavoin. Listaa voi alkaa tekemään päiväkoti-ikäisistä eläkeikäisiin. En vain muista kenenkään ajaneen niitä asioita. Esimerkiksi stm keskittää tasa-arvotoimintansa vain naisiin unohtaen miehet. Sama koskee esimerkiksi tämän hetkistä hallitusohjelmaa, jossa mainitaan vain naisten aseman ja oikeuksien edistäminen tällä hallituskaudella.
Täysin intuitiivisen kielellisen logiikan perusteella "feminismi" on nimenomaan naisten etujen lisäämisen tavoittelua, ei sillä tasa-arvon kanssa tekemistä ole. "Tasa-arvo" taas on tasa-arvoa, ei yhden ryhmän etujen lisäämistä kaikissa tilanteissa. On vainoharhaista väittää, että termi "tasa-arvo" olisi rämettynyt; on sairasta väittää, että "feminismi" olisi tasa-arvon tavoittelua.
"En samastu sukupuoleeni niin paljon, että kokisin kaikki miehet itselleni läheisemmäksi viitekehykseksi kuin monet naiset.
" Kirjoittaja aloittaa toimikautensa Tasa-arvoasian neuvottelukunnan puheenjohtajana 1.12. 2011."
Kerrankin kun Tasa-arvoasian neuvottelukuntaan valitaan joku mies, niin sekin menee julistamaan, että pitää itseään enemmän naisten viitekehykseen kuuluvaksi.
Great.
Eihän Jukka niin sanonut, vaan ettei koe sukupuolta hyväksi viitekehykseksi lainkaan.
"En samastu sukupuoleeni niin paljon, että kokisin kaikki miehet itselleni läheisemmäksi viitekehykseksi kuin monet naiset." kirjoittaa Jukka Relander.
Touko, jommalla kummalla meistä on pahemmanlaatuinen lukihäiriö, enkä se taida tällä kertaa olla minä.
Niin, tuossa asetetaan vastakkain "kaikki miehet" ja "monet naiset". Eli monet miehet ja monet naiset yhdessä sopivat viitekehykseksi paremmin kuin kaikki miehet eikä yhtään naista.
Sanasta "feminismi" luopuminen on vähän sama asia kuin sanasta "vihreä" luopuminen. Feminismi ei viittaa vain siihen, että KANNATTAA tiettyjä arvoja vaan myös siihen, että AJAA ja TEKEE TÖITÄ näiden arvojen puolesta.
Helppo on sanoa, että kannattaa feministisiä tavoitteita, kuten nyt vaikka palkkatasa-arvoa, mutta kuinka moni meistä voi sanoa jotenkin pyrkineensä näitä asioita edistämään?
Yhtälailla helppo on sanoa, vaikkapa nyt Kokoomuksen puolueena, omaavansa viisi miljoonaa vihreän sävyä, mutta sitten tiukan paikan tullen nähdään, kuinka paljon he ovat valmiita tekemään vihreiden arvojen ja tavoitteiden eteen.
Siksi sekä feminismi että vihreys ovat minun nähdäkseni yhä edelleen sanoja, jotka puolustavat paikkaansa. Riippumatta siitä, että niihin yritetään sekä "sisältä" että "ulkoa" ripustaa erilaisia merkityksiä ja käydä kiivastakin polemiikkia siitä, mitä "feministit" tai "vihreät" tekevät.
Pystytkö aidosti erottamaan mitkä toimet ajavat tasa-arvoa ja mitä naisten etuja. Esimerkiksi tuo palkkatasa-arvohan on ongelmallinen käsite siinä mielessä, että jo nyt on tehtyyn työhön nähden palkkatasa-arvo saavutettu, mutta kokonaisansioissa on silti 20% ero. Eli ajatko esimerkiksi todella tasa-arvoa jos ajat naisten palkkojen parantamista?
Esitit myös vihreiden puoluekokouksessa (jompi kumpi kahdesta viimeisimmästä) naisiin kohdistuvan väkivallan erityisestä vastustamisesta (taisi liittyä naisrauhaan). Kumminkin miehet ovat useammin väkivallan kohteena ja ovat jopa suurin piirtein yhtä usein kohteena myös parisuhdeväkivallassa. Eli mitkä ovat ne perusteet jotka tekevät naisiin suuntautuneesta väkivallasta pahempaa kuin miehiin suuntautuneen väkivallan? (itse äänestin tuolloin aloitettasi vastaan koska koen, että kaikki väkivalta on samalla tavalla tuomittavaa ja koin silloin, että moinen aloite ei ollut oman tasa-arvonäkemykseni mukainen).
Eli kaikki mikä näyttää tasa-arvolta yhden silmissä ei sitä välttämättä ole toisesta vinkkelistä katsottuna.
Feminismiin kuuluu oleellisena osana se, että asiat tulkitaan naisille edullisesti ja naisia uhriuttavasti. Esim.
- prostituoitu on uhri ja asiakas syyllinen
- palkkaero johtuu tavalla tai toisella naisten syrjinnästä
- huoltajuuspäätöksiä ei tarvitse tasoittaa, koska naiset ovat olleet enemmän lasten kanssa
- armeija on viimeinen miesten linnake ja siten naisia syrjivä
- tasa-arvoyksikkö ei tarvitse miestyöntekijöitä
- feministinen sukupuolentutkimus vain tasoittaa muun tieteen miesvaltaisuutta
- miesten huono-osaisuus on itse aiheutettua, joten siihen ei tarvitse puuttua
- jne.
"Helppo on sanoa, että kannattaa feministisiä tavoitteita, kuten nyt vaikka palkkatasa-arvoa,"
Minä en kannata.
USA:ssa puhuttiin vuosikymmenet siitä, miten lihavat saivat laihoja huonompaa palkkaa. Asiaa yritettiin korjata asennekampanjoilla. Sitten joku huomasi tehdä aiheesta tutkimuksen. Kävi ilmi, että lihavat tienasivat huonommin vain sellaisissa töissä, joissa työnantaja joutui kantamaan sairauksista johtuvat kustannukset. Lihavien palkka olikin täsmälleen sen verran pienempi kuin sairauskulut olivat suuremmat.
En vihjaa, että naiseus olisi sairaus. Sen sijaan uskon niitä kansainvälisiä ja kotimaisia tutkimuksia, joiden mukaan miesten ja naisten palkkaero selittyy lähes kokonaan tehdyillä työtunneilla. Naiset tekevät noin 20% vähemmän työtä ja saavat noin 20% vähemmän palkkaa.
Jotain "tasa-arvopiirejä" lukuun ottamatta, suuri osa päättäjistä tietää tämän ainakin työmarkkinajärjestöissä. Miksi sitten ajetaan jotain naispalkkaeriä kuin käärmettä pyssyyn?
Jos kerran naiset jo nyt saavat tuottavuuttaan vastaavaa palkkaa tai ainakin hyvin lähelle sitä, palkkojen nostaminen merkitsee väistämättä naisten työttömyyden lisääntymistä. Vai tarkoittaako sittenkään? Voihan naisten palkkoja korottaa myös lisäämällä naisten työtuntien määrää.
Ettei vain olisi tarkoituksena tämän eläkepommin purku naisten työtunteja lisäämällä koko palkkatasa-arvopuheen takana. Ei ainakaan hallituksella olisi mitään vastaan, eikä työmarkkinajärjestöilläkään, kun eläkemaksuihin kohdistuvia korotuspaineita sataisin niin purettua.
Yleisesti ottaenhan homma menee niin, että naisten työtunnit vähenevät Euroopassa, mitä rikkaimmiksi yhteiskunnat muuttuvat. Tasa-arvon nimissä olisi ehkä oikein vaatia naisilta suurempaa työpanosta. Hyväksi se olisi kansantaloudellekin ja esimerkiksi terveydenhuollolle, jossa naislääkärien työhaluttomuus on noussut suureksi ongelmaksi.
Sen sijaan en kannata sellaista ajatusta, että naisten pitäisi saada sama palkka vähemmällä työllä. Tätä kuitenkin ollaan vaatimassa, jos oletetaan, että keskimääräisten työtuntien suhde keskimääräiseen palkkaan kertoo oleellisen miesten ja naisten palkkaerosta. Jos ei kerro, joku vois kertoa, mitä se sitten kertoo.
Relander ei tiedä, että feminismi tarkoittaa parempiosaisen sukupuolen etujen ajamista usein huono-osaisemman sukupuolen kustannuksella. Luultavasti Relander pitää väitettä jopa typeränä.
Kuitenkin väitteen voi perustella hyvin objektiivisesti: Miesten elämänlaatu on keskimäärin ja lähes kautta linjan huonompi kuin naisten elämänlaatu sellaisilla indikaattoreilla, joita tieteessä käytetään hyväosaisuuden/elämänlaadun mittareina.
Sen, kenen etua feminismi ajaa, voi seuraavaksi tarkistaa vaikka erikielisistä feminismiä koskevista Wikipedia-artikkeleista. Sinne on keskustelun jälkeen tullut määritelmä, jossa ei puhuta yleisen tasa-arvon tavoittelemisesta vaan naisten tasa-arvosta. Tällaista keskustelun myötä muodostunutta konsensusta voi myös pitää objektiivisena.
Naisten (tai miesten) tasa-arvon tavoitteleminen ei myöskään onnistu niin, että kaikki lähes aina hyötyvät kuin utopistisissa teorioissa. Todellisuudessa kyse on usein nollasummapelistä niin, että toisen sukupuolen aseman parantaminen tapahtuu toisen sukupuolen kustannuksella. Esimerkiksi lasten täyden huoltajuuden luovuttamien äidille, riistää täyden huoltajuuden mahdollisuuden isältä. Elämme maailmassa, jossa resurssit ovat aidosti niukkoja.
Eli feminismi on siis todellakin parempiosaisen sukupuolen etujen ajamista -- ja vielä niin, että diskursiivisesti ja poliittisesti feministeillä on liki hegemonistinen asema. Feminismiä saatetaan karsastaa, mutta samaan aikaan sillä on hyvin suuri valta määritellä, mitä tasa-arvo on. Esimerkiksi naisten huonompaa asemaa hyvin harva osaa tai uskaltaa kyseenalaistaa.
Hiukan oikeammilla jäljillä Relander mielestäni on pohtiessaan sitä, miten asioita ei ole mitenkään pakko katsoa (binäärisestä) sukupuolinäkökulmasta kuten feminismissä yleisesti tehdään. Totta on myös, että tuollainen näkökulma johtaa ideologiseen vastakkainasetteluun.
Joskus sukupuolinäkökulma kuitenkin on järkevä tai peräti välttämätön. Miehistä ei ole äideiksi -- eikä naisista isiksi ainakaan keskimäärin. Parisuhdemarkkinoilla nainen yleensä valitsee ja mies vikisee. Yksinäisen nuoren miehen on lähes mahdotonta saada vuokra-asuntoa. Syrjäytyneistä on valtaosa miehiä.
Noissa kyse on enemmän tai vähemmän selvästi sukupuolittuneista ilmiöistä, joko tyystin tai osaksi. Niitä on siksi -- sanotaan vaikka -- tehokkuussyistä syytä tarkastella sukupuolen kannalta. Olisi nimittäin turhaa tehottomuutta tarkastella vaikka äitien kohtaamia ongelmia olettaen, että joukkoon kuuluu potentiaalisesti myös miehiä.
Koulutuksen osalta homma menee jotenkin niin, että a) myönnetään, että oppilaita ei voi kohdella pelkästään yksilöinä, b) myönnetään, että koulutus toimii huonosti selvästi todennäköisemmin poikien kuin tyttöjen kohdalla, c) bongataan, miltä osin ongelmat liittyvät sukupuoleen (ja miltä osin vaikka luokka-aemaan) ja d) korjataan ongelmia siltä osin sukupuolinäkökulmasta.
Tällainen lähestymistapa voi ideologisoida ongelman siten kuin Relander pelkää. Toisaalta yhtä hyvin voi käydä niin, että huono-osaisemman sukupuolen tasa-arvo nytkähtää askeleen eteenpäin.
Mitä tulee lopun kysymykseen termistä, jolla feminismin voisi korvata, ulkomailla feminismin (~parempiosaisen sukupuolen etujen ajamisen hegemonian) vastustajat pitävät itseään tasa-arvon kannattajina. Esimerkiksi Ruotsissa on käytössä termi "jämnställdist". Suomeksi tuo ei kyllä oikein taida kääntyä: "tasa-arvoisti". Lisäksi siitä puuttuu sukupuolinäkökulma. Hmm ...
Miehet ja naiset ovat erilaisia, ongelma on se, että alat joilla naiset ovat luontaisesti omillaan, ei arvosteta edes arvotasolla (enää), saati palkoissa.
Elämä jatkuu ilma yritysjohtajia, mutta ilman hoivapalveluja ( äidit ja muut), lapset jäävät heitteille (tulevaisuus) ja vanhukset hukkuvat paskaan.
Näiden asioiden miettiminen syvällisemmin olisi miesten keskinäisen arvokestelun ydin ja oivallus, jota toivoisi näkyvän jossain.
Meillä on taipumus rakennella oikeuksia itsellemme, katsella toisiin ihmisiin kuin peiliin; kuka meistä on suurin ja kaunein... jokaiselle sieltä näyttäytyy, minä itse ja suuri loukkaaantuminen, jos arvostusta ei tule, jos nostatus viipyy.
Fyysisellä voimalla, kyynärpäillä, vallantavoittelulla ja rahan teolla on tietysti helppo nostaa itsetuntoa, oman suuruutta ja ylivertaisuutta, mutta missä on todellinen elämää ylläpitävä tekeminen, synnyttäminen, palveleminen, huolenpito ja lepopaikka.
En tarkoita, että naisia pitäisi ylistää, tai ylistämällä alistaa, nuo molemmat ovat vastenmielisiä ja läpinäkyviä välineitä, mutta reipas asioiden oikea arvostaminen veisi elämää oikeaan suuntaan.
Ilman molempien ( miehet, naiset) erilaista panosta, elämä ei suju. Onko tasa-arvo oikea sana tähän yhteyteen, en osaa sanoa.
Pitäisi luopua kilpailusta ja hyväksyä erilaisuuden elämää ylläpitävä tarkoitus. Naisten ei pitäisi muuttua miehiksi tasa-arvo taistelussa.
Ikäänkuin mies olisi se arvo, joka pitää saavuttaa, että olisi tasan.
Naisilla on oma arvonsa, itseisarvona, jonka tulisi antaa olla, arvona erilaisuudessa.
Humanisti on ihan käyttökelpoinen sana mutta kukas nyt humanistiksi kehtaa itseään haukkua?
Heti ollaan pilkkaamassa kukkahatuksi, ituhipiksi, vapaamatkustajaksi, ties mitä.
Feminismissä on sentään mukana ne telaketjujen jyreät soinnit, häivähdys röyhkeiden rekkalesbojen itsekästä elämäntyyliä muiden ininöistä piittaamatta, matrioottisuutta Niskavuoren emännän malliin. Sitä ns. "munaa" joka humanisteilta näyttää nykyään puuttuvan?
Vai miten on?
Itse miellän itseni ensisijaisesti vasemmistolaiseksi humanistiksi tasa-arvoaatteineni. Olen toki paljon parjattu feministikin, mutta se on osa laajempaa kokonaisuutta, sitä että tasa-arvo on tasa-arvoa kaikkien kesken, ei mitään ylivaltaa missä joku isontalon emäntä kyykyttää piikalikkaa, tai varakkaan isän hemmoteltu ainoa pikkuprinsessa kurmuuttaa miesparkaansa sen minkä ehtii.
Olen myös agnostikko. En usko mihinkään luonnonjärjestykseen missä mies ois luotu ensin ja nainen tehty apuriksi ja huviksi miehelle sen kylkiluusta. En ole sensortin sosiaalidarvinisti että perustaisin arvomaailmaani Abrahamin etuoikeuksiin jonkun jumalan luvattuna miehenä omistamaan maita, olemaan oikeutettu hyökkäys ja valloitussotiin, kuseksimaan reviireitään sitä mukaa miten halpatyövoimaa on tarjolla, pätemään pömpöösissään kravatti pinkeenä vaikkapa nyt käynnistyneessä Euroopanneuvoston kokouksessa Brysselissä.
Tasa-arvo. Se ei tarkoita mitääön muuta kuin sitä itteensä ja tasa-arvon ajaja on humanisti sukupuolesta riippumatta ja automaattisesti poliittisesti demokratian, ei minkään monarkian tai markkinavallan kannattaja, vasemmalla poliittisesti oleva ja samoin uskonnollisesti vapaa-ajattelija, sitoutumaton.
MOT
Humanisti on ihan hyvä määre. Määreillä tuppaa olemaan stereotypioita ja kun me kaikki emme ole filosofeja, niin uskon useimpien stereotypioiden olevan hyödyllisiä defenssejä, vähän kuin pimeyden pelko.
Feministi voin olla silloin tällöin, aika moni -ismi, rasismikin vilahtelee elossa.
Humanismi on hyvä, kaikenkattava.
Feministi-sanasta ei tulisi luopua, sillä se kytkee nykyisen absoluuttiseksi hyväksi mielletyn aatteen sen alkuperäiseen marxilaiseen viitekehykseen. Ei sutta sovi pukea lampaiden vaatteisiin.
Miksi näitä asioita pitää edes määritellä? Eikö tärkeämpää ole omistaa mieleinen maailmankuva, kuin pohtia minkä sloganin alaisuuteen se alistuu parhaiten.
Tietyt yhteiskunnalliset rakenteet suosivat miehiä ja näitä rakenteita pitää muuttaa.
Jos tuon lauseen on valmis allekirjoittamaan, voi tunnustautua feministiksi. Feminismi ei ota kantaa - puolesta tai vastaan - sellaisiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin, jotka suosivat naisia tai ovat haitaksi miehille. Asevelvollisuus tai huoltajuuspäätökset eivät ole feminismin asia. Näitä asioita voi hoitaa oli feministi tai ei.
Otetaan vertaus. Luonnonsuojelija ja ihmisoikeusaktivisti. Jos sinulta kysytään oletko luonnonsuojelija, voit vastata kyllä tai ei - riippumatta siitä oletko ihmisoikeusaktivisti vai et. Saattaa kuitenkin tulla vastaan tilanne, jossa henkilö joka on sekä luonnonsuojelija että ihmisoikeusaktivisti, joutuu ristiriitaiseen tilanteeseen. Tämä johtuu yleensä olosuhteista, ei siitä että ideologiat olisivat toisensa poissulkevia.
Jossain tilanteessa miesten oikeuksien ajaminen saattaa tarkoittaa sitä, että kokonaistilanne muuttuu naisten kannalta huonommaksi. Tällainen olisi vaikkapa yleisen asevelvollisuuden hyväksyminen. Tämä ei ole kuitenkaan määritelmällisesti ristiriidassa feminismin kanssa, koska asevelvollisuus ei ole yhteiskunnallinen rakenne, joka suosii miehiä.
Miesaktivistin tulee keskittyä niihin rakenteisiin, jotka asettavat naissukupuolen etuoikeutettuun asemaan. Huoltajakiistat voisi olla yksi tällainen. Se, että naisten asemaa parannetaan jossain miesten kustannuksella ei ole miesaktivistin asia, jos tilanne on lähtöjään epätasa-arvoinen miesten hyväksi. Eli miesaktivisti voi halutessaan toimia täysillä ja olla silti feministi.
Miesasia ja feminismi eivät voi koskaan olla ristiriidassa keskenään! Maailman asiat voidaan jakaa karkeasti kolmeen ryhmään:
1. Ne asiat joissa sukupuolet ovat tasa-arvoisia eivät kuulu sen enempää feministeille kuin miesasiamiehillekään.
2. Ne asiat joissa naiset ovat rakenteellisesti huonommassa asemassa kuuluvat feministeille.
3. Ne asiat joissa miehillä on altavastaajan rooli, kuuluvat miesasiamiehille.
Kiistat voivat syntyä ainoastaan määrittelyvaiheessa. Kuuluuko jokin asia ryhmään 1 vai 2 tai ryhmään 1 vai 3. Keskustelua ei kannata jatkaa jos tähän ei saada ensin selvyyttä.
Asevelvollisuutta lukuunottamatta kahden sukupuolen määritelmällä Suomen laki kuulunee ryhmään 1. Kirjoitettu laki ei kuitenkaan ole kuin murto-osa "yhteiskunnallisista rakenteista".
Transsukupuolisten osalta kysymys on siitä, pääsevätkö he haluamaansa ryhmään kahden sukupuolen systeemissä. Sukupuolettomilla tai niillä jotka eivät koe kuuluvansa kumpaankaan ryhmään, tilanne on hieman monimutkaisempi. Mikäli heidät asetetaan jompaankumpaan ryhmään, he voivat olla tasa-arvoisia muuten, mutta heidän sukupuoli-identiteettinsä voi tulla loukatuksi. Jos heitä varten luodaan oma sukupuoli (sukukolmannes, sukuneljännes...?) on tällä täysin uudella ryhmällä edessään ehkä vuosisatojen etappi ennen rakenteellista tasa-arvoa.
Jukka Relander: "Olemme kaikki feministejä, mikäli feminismi ymmärretään tasa-arvon kannattamiseksi."
Ei ole juurikaan järkeä ymmärtää feminismiä tasa-arvon kannattamisen synonyymiksi.
Feminismi on toki (muun ohessa) tasa-arvoideologia, jolla on tietty käsitys siitä, mitä tasa-arvo on ja mitkä ovat keskeisiä tasa-arvo-ongelmia.
Muilla tasa-arvoideologioilla on aivan erilaisia käsityksiä tasa-arvon sisällöstä. Esimerkiksi maskulisteilla on aivan erilainen käsitys tasa-arvosta.
Hyvää pohdiskelua/blogi Jukalta. Itse olen miettinyt samaa. Heti jos on puolustanut naisia, saa leiman "feministi", pahuuden alku ja juuri. Nykyisin se ei taida olla edes sallittua, ilman, että ajatellaan, että on sellainen, joka ajaa vain naisten etua miesten kustannuksella ja eihän se ei ole oikein kuin ei myöskään se, ettei naisten tasa-arvoasioita noteerattaisi enää ollenkaan. Nyt tarvittaisiin enemmän miehiä naisten, näiden feministien rinnalle puolustamaan sekä naisten että miesten oikeuksia. En ymmärrä, miksi miehet on suljettu pois puolustamasta naisia. Hienoa, että Jukan tyylisiä miehiä on. Juuri näin asioita tulee ja tulisi mielestäni hoitaa. Kumpikaan äärilaita eli naisten oikeuksien ajaminen miesten kustannuksella tai miesten oikeuksien ajaminen naisten kustannuksella ei ole oikein.
Koska miehillä ei ole millään tavalla moraalista velvoitetta huolehtia naisista kollektiivisesti.
Sukupuolten tasa-arvon sijasta suosisin sukupuolten välistä oikeudenmukaisuutta:
1.Ketään ei velvoiteta mihinkään pelkästään sukupuolen takia.
2.Kukaan ei voi saada ansaitsematonta hyötyä työ-ja virkanimikkeissä ainoastaan sukupuolensa takia (naiskiintiöt)
3.Pelkästään naisia hyödyttäviä päätöksiä ei voi tehdä vain sen takia, koska omaan ideologiaan kuuluu fiktiivinen oppi sortajasta ja sorrettavasta.
Jos meidän barbaarisessa örkkimaailmassa nainen olisi joskus muutakin, kuin pelkkä vittukeskutelussa muistettu, tai markkina-arvoissa määritelty, kaiken pahan alku ja siihen päätyminen, niin sekin olisi jo jotakin.
Homot sentään sanovat Maitotiikereiksi, vaikkakin halventavassa mielessä.
Raamatun alkulehdiltä muistamme Eevan ja Aatamin välisen ristiriidan, jo silloin oli huomattavissa naisten ja miesten keskinäiset ristiriidat. Parhaimmillaan elo on todella ihanaa, jos molemminpuolista kärsivällisyyttä riittää ja pahimmillaan..no parisuhteessa pahiten tunteet kuumenevat ja räiskyvät.
Huono kirjoitus Jukalta - taas.
Kun Suomen kansa jaetaan sukupuolen perusteella kahteen osaan - kuten feministit tekevät kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa tilanteissa - ja verrataan sukupuolten välistä tilannetta, niin miesten asema on naisten asemaa huonompi.
Feminismi ajaa nimenomaan naisten etua.
Miksei Relander tasa-arvon kannattajana voisi edes kerran eläessään kirjoittaa siitä kuinka hän ei voi kutsua itseään maskulistiksi, mutta tukee ja kannattaa kaikkia maskulistien tavoitteita miesten tasa-arvon tavoittelussa?
Sen sijaan feminismistä ja naisten väitetystä tasa-arvon puutteesta riittää tekstiä vuodesta toiseen, blaa, blaa, blaa...
Luulisi Tanen puheenjohtajan edes yrittävän olevan tasapuolinen sukupuolikysymyksissä.
Toisaalta, niinhän feministitkin väittävät olevansa tasa-arvon kannalla... Niin ovat kuin paita ja perse nämä feministit ja Tanen puheenjohtaja Relander.
"Feminismi"-sanasta ei pidä luopua, sillä sen käyttö auttaa tunnistamaan kyseisen ideologian ja sikäli vastustamaan feminismin takana olevaa epäjohdonmukaisuutta.
Sen sijaan voisi luopua itse ideologiasta. Kyseessähän on yhtä tendenssimäinen ja vastustettavaksi sopiva ismi kuin sovinismikin.
Feminismin kautta on yleensä ajettu naisten etuoikeuksia eikä tasa-arvoa. Siksi on väärin väittää, että "olemme kaikki feministejä, mikäli feminismi ymmärretään tasa-arvon kannattamiseksi".
Ajatusvirhe, joita Relanderin pakinassa on jälleen useita, on ilmeinen. Tasa-arvoa ei voida tuottaa feminismin reseptillä eli naisia suosimalla, kuten on tehty.
Relanderin kirjoituksen tehtävä lieneekin vain muistuttaa, että vihreä feministi on taas nimitetty hyvin palkattuun tehtävään, jossa voi harjoittaa ideologista manipulaatiota ja johon jokaiselta loogisesti ajattelevalta ja tuntevalta mieheltä on pääsy kielletty.
Lisätietoa saa esimerkiksi seuraavien linkkien takaa (eivät maksa yhteiskunnalle mitään toisin kuin Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan puheenjohtajan toiminta).
Tasa-arvoa käsittelevä luku poliittisesta ohjelmastani:
http://www.hankamaki.fi/Tasa-arvo.php
Verkkokirja "Seksit selviksi", jossa on sekä naistutkimuksen että feminismin kritiikkiä:
http://www.hankamaki.fi/documents/seksitselviksi.pdf
Emme me mitään tasa-arvoa tarvitse, meillä on itseisarvo.
Ilman meitä, pojat, teitä ei yksinkertaisesti ole.
Syntyy pelkkiä aaseja ja lampaita, leijoniin, tai tiikereihin teistä ei ole koskijaksi. :)
"Vastaan ehkä samalla tavalla kuin esimerkkimme naiset: en pidä itseäni feministinä, mutta allekirjoitan kaikki sukupuolten tasa-arvoa lisäävät feministiset päämäärät. Ehkä olemme piilofeminsitejä. Tai sitten itse käsitteessä on jotain vikaa"
Ootko muka oikeesti Jukka niin sinisilmänen, ettet ymmärrä mikä tossa koko hommassa on ongelmana? Feministit on pitkään onnistunu omimaan tasa-arvon käsitteen ja valjastanu sen oman ideologiansa palvelukseen. Tasa-arvon sisällöks on määritelty niitä asioita, joita feministit on halunnu sen sisältävän. Ei oo olemassa mitään yhtä ainoaa absoluuttisen oikeeta käsitystä tasa-arvosta. Nyt jos kannatat tasa-arvoa mutta sun käsitys tasa-arvon määrittelystä on täysin eri ku mikä feministeillä on perinteisesti ollu, niin miks ihmeessä haluisit kutsua itteäs feministiks?
Esim. palkkatasa-arvon suhteen feministit on perinteisesti ollu sitä mieltä, että sukupuolten kokonaisvuosiansioiden pitää olla samat. Mut miks ihmeessä se olis ainoo legitiimi käsitys tasa-arvosta? Mun mielestä paljon järkevämpää olis verrata vaikka työpanosta kohden maksettuja palkkoja. Miks palkka tehtyä työtuntia kohden samassa työssä ei olis parempi mittari ku täysin mielivaltanen kokonaisvuosiansiot?
Allekirjotatko Jukka muuten myös ton kokonaisvuosiansioiden tasottamista itseisarvona pitävän feministisen politiikan? Jos allekirjotat niin miks? Miks et mieluummin kannattais samoja palkkoja samasta työpanoksesta?
Jukka on juuri aloittamassa yhden feministisen linnakkeen puheenjohtajana. Olisi ammatillinen itsemurha teilata feminismi tuossa tilanteessa. Taktisesti on järkevää nuoleskella vallanpitäjiä, vaikka sydämeen sattuisi.
Ei sen puoleen, että tietäisin, onko kaveri kuitenkin pohjimmiltaan juuri niin sinisilmäinen, kuin tuon kirjoituksen perusteella on lupa päätellä.
"Kannatan sukupuolten välistä tasa-arvoa melkein kaikissa kuviteltavissa olevissa tapauksissa."
- Melkein kaikissa tapauksissa? Missä et sitä kannata?
Jovain, Jukka, olen mie vielä demari. Jopa eurodemari (PES).
Ja vieläpä kehtaan sanua!
Ai Antti, Sinustakin sukesi Murteenpuhuja. Mikäs siinä!
Ketut on luettu, niin " Kätilö" kuin " Hitsari".
Välillä veri hyytyi, sielu meni solmuun, silmät kieroon, kun niitä väsytti( pakko lukea yölläkin).
Olette te siellä pohjoisessa ihan omanlaisianne.
Katja Kettu on oman elämänpiirinsä armoitettu kirjailija, ainutlaatuinen ja käsittämättömän rehevä sanojen käyttäjä.
Se lappilainen murre luo myyttistä tunnelmaa.
Upea ja karmiva teos! "Kätilö " on uskomattomalla tavalla täynnä elämän myyttisiä ja raastavia peruskysymyksia.Niitä voi olla vaikea kohdata.
Ehdoton tapaus suomalaisessa aikalaiskirjallisuudessa, tämä mestariteos Kätilö.
Antti Liikkanen, Kouvolan poika, on opetellut ja oppinutkin lappilaismurretta lähes kiitettävästi. Pohjoisessa hän kuitenkin on ja pysyy junantuomana.
Kävin Kittilän kirkolla ensi kerran 1955, työmatkalla ensi kerran kesäkuussa 1972 (silloin autostani ryöstettiin kaikki irroitettavissa oleva), mutta se on selvä, että jokaisessa maakunnassa (myös Kymenlaaksossa) on vissi perusväestö, joka ei siedä somaleita, demareita saatu muuallasyntyneitä (Kokko!).
Kätilö on kirjana loistava, samoin "Kaarlo Hillilä - Kekkosen takapiru".
Mikä sana "feministin" tilalle, kysyi Relander. "Mokuttajan" innoittamana voisi harkita vaikka "suputakaajaa" (sukupuolisen tasa-arvon kannattajaa), jos sana eo olisi niin ruma. "Suputtaja" olisi söpömpi. Kuka voisi suuttua suputtajalle?
Aikas kiva tuo "suputtaja" ja voisimme myös perustaa järjestön SUTA ;-)(sukupuolten tasa-arvo). Nais-ja miesjärjestöt yhteisiin tapaamisiin ja sovittelijaksi SUTA:n edustajat ;-). Itsekin olen pitkään puhunut itsestäni tasa-arvon kannattajana sekä myös kristillisen tasa-arvon kannattajana, toisaalta jos SUTA olisi uskontopohjaltaan sitoutumaton, niin saisi ehkä laajemman kannatuksen. :-)
Mitä me miehet keksimään feministeille miksi haluavat itseään kutsuttavan, sillä keksiköön itse, niin ei tarvitse sitten kitistä mediassa että miksi heitä kutsutaan, kun ovat keksineet kutsumanimensä itse.
Siihenhän se menisi jos eivät itse ole keksineet omaa nimitystään että rasisteja ja sovinisteja kaikki paitsi feministit.
Mulle tulee muuten tuosta "suputtajasta" mieleen juoruämmä:D
Sukupuolten välistä tasa-arvoa ajetaan sukupuolten samankaltaistamisella, vaikka pelkästään sukupuolisuuteen liittyvä tasa-arvo sinänsä on jo olemassa.
Naisten pyrkimys armeijaan ei ollut naisten tasa-arvon ajamista, vaan naisen ja miehen samanlaistamisyritys ja sota-aikana se olisi vastuun pakoilemista. Kuinka moni mies rintamalta olisikaan tullut kotiin hoitamaan lapsia, tai ammustehtaalle töihin. Nyt rauhanaikainen pyrkimys osoittaa samanlkaltaisuutta on pelkkää huomion hakemista ja joillekkin sitä myötä poliittisen hyödyn tavoittelua.
Miehet ja naiset ovat vaan erilaisia.
Jos samanlaista tasa-arvoa haettaisi eri miesten kesken, niin hintelät miehet pistettäisi töihin, joihin ei heidän fysiikkansa riittäisi.
Aina kun ei ole mielekästä tekemistä, niin halutaan kokeilla jotain uutta ja sitä vaaditaan tasa-arvon nimissä pienelle innokkaalle kokeilijaporukalle, vaikka se tulisi hyötyyn nähden maksamaan yhteiskunnalle kohtuuttomasti. Mitä hemmettiä ne on ne pehmeät arvot, joita naiset toivat muka armeijaan:DDD
Sillähän sitä mainostettiin. Hyötyikö yhteiskunta naisten armeijakokeilunhalusta, vai maksoiko se vaan rahaa?
Jos hyötyi, niin kuinka yhteiskunta siitä hyötyi?
Jos armeijan määrärahoja supistetaan, niin kannattaa huomioida naisten ja miesten kustannuserot.
Feministejä voisi minun puolestani sanoa ihan miksi he itseään haluavat kutsuttavan.
Feminismi vs postiivinen syrjintä vs rasismi. Mustetta leimakirveeseen.
Kun naiset pyrkivät armeijaan, niin tuolloin feministien toimesta annettiin vähättelevä kuva niistä naisista, jotka sota-aikana olivat kotona hoitamassa lapsia ja kotia.
Armeijapyrkyrifeministien mielestä kotia hoitava nainen on alempiarvoinen olento kuin nainen joka on koulutettu tappajaksi.
Koskaan ei ole tässä yhteiskunnassa arvostettu kotia ja kodin hoitamista, vaikka näille sota-aikana lapsia hoitaneille naisille olisi voinut antaa samanlaista arvostusta ja kunniaa kuin niille miehille jotka joutuivat kotinsa jättämään naisen hoidettavaksi.
Perheitä ja kotia ei tänäkään päivänä arvosteta, vaan seksuaalisuus eri muodoissaan ajaa kaiken edelle.
Jukka Relanderille: käsitteestä sinänsä ei kannata vielä luopua, ainakaan Suomessa. Muualla maailmassa vielä vähemmän.
Mutta sen militantit piirteet kun poistuisivat. Ehkä ovatkin jo poistuneet, kun aikanaan rintaliivejään poltelleet ovat saapuneet rintaproteesi-ikään.
Keskiluokan arjessa nainen ei luultavasti mieti tätä kysymystä, suomalaisesta yläluokasta en osaa sanoa. Tuskin edes hekään.
Eli käsite eläköön edelleen, mutta sen vanhat ilmentymät joutavat roskakoriin.
PS. Uusia pulmia voi avautua. Mutta se onkin jo toinen juttu ja ehkä toinen termikin.
Tiedän hyvin, että feminismin voi määritellä monella tavalla ja että useimmat feministit ajavat naisten ylivallan sijaan tasa-arvoa, mutta siltikin olisi paljon selkeämpää ja ymmärrettävämpää puhua tasa-arvosta kuin feminismistä. Mieluummin siis käsiteanalyysin sijaan keskustelua, sen sijaan että eri ryhmittymät väittelisivät keskenään, millä polttoaineella rintaliivit on syytä polttaa. Tiedän myös, että moni yhteiskunnassa hyväksi katsottu juttu - esimerkiksi vanhempainvapaat, päivähoito ja samapalkkaisuus - ovat feministien aikaansaannoksia, mutta nyt maailma lienee jo kypsä puhumaan mieluummin tasa-arvosta kuin feminismistä. Ei maailma tietenkään ole valmis, ja sitä hitaammin se sellaiseksi - tasa-arvoiseksi - tulee mitä enemmän ainakin osaa miehistä vieraannutetaan feminismi-termiin liittyvällä historiallisella painolastilla.
http://perukangas.blogspot.com/2009/08/feministit-sahaavat-itseaan-jalka...
Vanhempainvapaat, päivähoito ja samapalkkaisuus ovat demarien aikaansaannoksia, kuten kaikki muukin hyvä Pohjois-Euroopassa. Kun siitä hyvästä nautitaan, kaikki ovat kyllä demareita, mutta hyvää tehtäessä liikkaset jäävät vähemmistöön.
Perukangas
Päivähoito taitaa olla kommunismin, ei feminismin aikaansaannos.
Kommunismi hylkäsi perinteiset arvot ja arvostukset, piti jumalallisille opeille lähtiäs-tanssijaiset.
Feminismihän on tietynlainen poliittinen liike, jolla on jo pitkään ajettu naisten etua miehiä vastaan. Säilytettäköön tämä kyseinen käsite edelleen tässä mielessä. Feminismillä ei sen sijaan ole välttämättä mitään tekemistä tasa-arvon kanssa. Tasa-arvohan on luonnollista normaalille ihmiselle. Ei sitä ajeta silmät fanaattisesti kiiluen ja kurkku suorana kimittäen.
Feminismiä on mm. erilaiset poliittiset agendat, jolla tasa-arvon nimissä ajetaan yksinomaan naisten etua kuten erilaiset sukupuolikiintiöt ja palkkauskysymyset. Ei palkan tai aseman esim. jossakin osakeyhtiön hallituksessa tule määräytyä sukupuolen mukaan vaan pätevyyden mukaan. Jos nainen on pätevämpi, niin sille maksettakoon vaikka miestä suurempi palkka. Kiintiöt ovat siis selvää feminismiä eivätkä edistä tasa-arvoa.
On typerää tuijottaa palkan suhteen esim. valtakunnallisia palkkatilastoja ja sitten väittää että meillä on jonkinlainen tasa-arvo-ongelma. Naiset ja miehet tuntevat mieltymystä erilaisiin ammatteihin, joissa palkat eroavat. Tämä voi olla suurempi selittäjä kuin sukupuolinen syrjintä.
Osakeyhtiöiden hallituksen jäsenet ovat puolestaan osakeyhtiön omistajien edustajia ja edunvalvojia yhtiön toimivaan johtoon nähden. On todella kieroutunutta, jos valtiovalta kiintiöillä määrää, ketkä saavat edustaa osakkeenomistajia. Tämä on omistajien luottamuksesta kiinni eikä mikään tasa-arvokysymys.
Pitäkäämme siis käsitteet feminismi ja tasa-arvo erillisinä käsitteinä. Tasa-arvo on muutenkin jo yhteskunnallisen keskustelun ehkä inflatoiduimpia käsitteitä, ja jos se sotketaan vielä feminismiin, niin kohta emme tiedä mitä tuo käsite perimmmiltään tarkoittaa.
Mahtava blogi! Hyvä Jukka! Nimi voitaisiin muuttaa tasa-arvoa haluaviksi.
Voinko kysyä, mitä nuo "tasa-arvoa haluavat" sitten oikein haluaisivat konkreettisella tasolla?
Entäpä jos kaksi "tasa-arvoa haluavaa" haluaisi aivan erilaista tasa-arvoa?
Sinäkö et ymmärrä mitä tarkoittaa arvostaminen yhtä paljon?
Oot tainnut seota omiin nokkeluuksiisi kun oot lähenyt pyörittelemään termejä?
Jos sinulla olisi tytär tai sisaria, no, äitisi kenties soisit ihmisenä olevan yhtä arvokas kuin isäsi tai muut ihmiset. Et ehkä enempää etkä vähempää vaan tasan yhtä arvokas ihmisenä kuin muutkin?
Joskun olen pyöritellyt ajatusta että tutkittaisiin sukupuolia yhteiskunnan näkökannalta soveltaen kirjaimellisesti elinkaarimallia. Eli tutkittaisiin kuinka paljon elämänsä aikana kukin sukupuoli tuottaa ja aiheuttaa kuluja yhteiskunnalle.
Löytyisikö arvauksia mihin suuntaan vaaka kallistuisi tässä vertailussa?
Otettaisiinko "palkaton työ" jotenkin laskennallisesti huomioon ja mistä arvosta? Entä se, että miehet perustavat lähes kaikki hiukankin enemmän työllistävät yritykset ja tekevät valtaosan keksinnöistä, mutta toisaalta aiheuttavat kuluja muodostaessaan rikollisuudesta syntyvän uhan? Pitäisi tehdä paljon mielivaltaisia ts. poliittisia päätöksiä siitä, mitä mukaan laskettaisiin.
Tämä tuli mieleen lähinnä siitä, kun olen lukenut näitä juttuja, joissa naisia pidetään kaikin puolin miehiä parempana sukupuolena poimimalla vertailuun mukaan niitä ominaisuuksia, joissa naiset ovat "parempia". Kuitenkin sukupuolilla on omat vahvuutensa -- mikäli nyt paremmuutta edes haluaa sukupuolinäkökulmasta tarkastella. Firmoja kun perustavat yksilöt, eivät miehet sukupuolena.
Katson, että naiseuden tähden planeettaa ollaan kemikalisoimassa ja resistoimassa; Naiset käyttävät valtavasti kemikaaleja ja lääkkeitä, jotka kaikki valuvat suoraan luontoon ja sieltä takaisin eläimiin, kuten naisiin.
Joo, voishan siitä luopua.
Koko feminismi-sanan ovat pilanneet sekä sekot muijat (marginaaliryhmä) sekä naisia vihaavat miehet tms. Feminismi on kuin rasismi-sanakin nykyään eli jokainen sanan kuulija/sanoja ymmärtää sen eri tavalla. Esimerkkinä voisi käyttää numeroa 3. Kaikki tietää mitä 3 tarkoittaa ja osataan laskea laskuja 2+3=5 ja kaikki ymmärtää. Feminismi/rasisti -sanoissa taas sanojalla/kuulijalla on hyvinkin erilaiset "numerot" mielessä eli yhdelle sana on 2, toiselle 8 ja kolmannelle vaikkapa 134. Koita siinä nyt sitten keskustella tms.
Ja joo, olen feministi mutta en tunnista itseäni monestakaan feministien haukkumajutuista.
Siittäjät on kyllä huolehtineet paremmista oikeuksistaan.
Ei siitä kauan ole kun naisilla ei ollut äänioikeutta ja nainen oli miehensä omaisuutta.
Toki siittäjät tai siittimelliset keskenäänkin toisiaan syrjii.
Pirjo Jokinen: "Ei siitä kauan ole kun naisilla ei ollut äänioikeutta ja nainen oli miehensä omaisuutta."
Eikä siitä ole niin kauhean kauaa, kun miljoonat miehet olivat orjia. Evoluution mittakaavassa siitäkään ei ole kovin kauaa, kun ihmiskunta asui luolissa. Mutta, mitä emätintä se tähän kuuluu!?
"Toki siittäjät tai siittimelliset keskenäänkin toisiaan syrjii."
Ja emättimellisetkö sitten muka eivät syrji?
Eivät ole siinäkään saavuttaneet vielä samoja mahdollisuuksia. Hiukan on vielä kuromista.
Vai onko muiden syrjiminen sinun mielestäsi vain joidenkin yksinoikeus?
Se luo tasa-arvoa kun kaikilla on samat mahdollisuudet vaikuttaa. Toki niin että naiset tulevat jatkossakin olemaan niitä ketkä hakeutuu useimmin hoiva-aloille. Siinä sinulle kotitehtävää mietittäväksi miksi niin aina vaan tapahtuu. Viidenpisteen vihjeenä voin antaa vaikka oksitosiinihormonin.. ;) Kaikella hellyydellä ja empatialla tietenkin kaikkien hoivahenkisten empaattisten naisten puolesta.
Pirjo Jokinen: "Eivät ole siinäkään saavuttaneet vielä samoja mahdollisuuksia. Hiukan on vielä kuromista."
Mahdollisuuksissa ehkä, mutta omien kokemuksieni mukaan naiset ne vasta syrjivätkin. Tiedän mm. erään päiväkodin naisjohtajan, joka on julkisesti ilmoittanut, ettei ikinä palkkaisi miestä.
Myös monissa naisvaltaisissa työpaikoissa on vallalla mitä puhtain syrjimisen kulttuuri. Työntekijät jaetaan kahteen kastiin, joista alemman edustajille marmatetaan pienimmästäkin virheestä aina, ja ylempään kastiin eli (nais)pomon kavereihin kuuluvat voivat tehdä suunnilleen mitä tahansa.
Nämä nyt tietysti ovat vain minun tai minulle kerrottuja henkilökohtaisia kokemuksia, mutta minusta huomionarvoista on, että yhdessäkään miesvaltaisessa tai miesten johtamassa työyhteisössä (armeija pois lukien) en ole havainnut yhtä voimakasta ennen kaikkea systemaattista ihmisten eriarvoistamista.
"Vai onko muiden syrjiminen sinun mielestäsi vain joidenkin yksinoikeus?"
Se ei ole kenenkään oikeus.
Armeijjassako ei syrjitä? Mitäs se kuuluisa simputus on?
Ketään ei pitäis syrjiä, ei niin, mutta tasa-arvo on tasa-arvoa. Naisiakaan ei saa syrjiä.
Minä oon ollut töissä naisvaltaisilla matalapalkka-aloilla missä on paljon naisia ketkä käy ansiotöissä, tekee kakki kotityöt, hoitaa lapset ja monet on yksinhuoltajia joilla on taloudellisesti tiukkaa.
Eikös se ole ihan loogista että miehillä, jotka voi luistaa kotihommista, jotka voi kuitata lastensakin huollon pelkillä elatusmaksuilla, ja joilla on paremmat tulot, heidän on helpompi olla keskenään rennommin.
Naiset jostakin syystä on kyllä joustavia ja venyvät aika uskomattomiin suorituksiin, mutta masennus vaivaa liian monia, ei ihme.
Mielenterveysongelmathan on myös kansantaloudellinen ongelma.
Olis kaikinpuolin parempi kun ihmiset ois keskenään tasa-arvoisia.
Minä kannatan tasa-arvoista kansalaispalkkaa. Se mahdollistais myös sen että pikkulasten äiditkin vois sumplata asioitaan niin että tekisivät vaikka lyhennettyä työpäivää silloin kun lapset ei vielä itse osaa pestä pyykkejään, laittaa ruokaansa, siivota kotona jne.
Pikkulasten isillekin se ois hyvä.
Yliväsyneet vanhemmat ei ole lapselle hyväksi.
Lapsillakin on oikeus tasa-arvoon.
Jos naiset ei ole tasa-arvoisia, miten heidän lapsensa vois olla?
Kyllä mä vielä feministiksi julistaudun. En niele asia yksinkertaistamista Relanderin tavalla. Yksinkertaistamisella peitetään liian paljon liian helposti.
Feminismiä tarvitaan tasan niin kauan kuin suuri joukko miehiä vihaa naisia vai siksi että naiset ovat naisia. Virallisesti sitä kutsutaan patriarkaaliseksi maailmaksi.
Suuri joukko naisia vihaa miehiä vai koska miehet.
Kyllä minä uskon, että on miehiä, jotka vihaavat naisia. Toisaalta on myös miehiä vihaavia naisia ja aivan varmasti enemmän -- erityisesti feministien keskuudessa. Aiheesta on entinen jenkkifeministi kirjoittanut kirjanakin, jonka nimeä en tosin nyt muista.
Siksi Siikalan "logiikalla" voi ryhtyä feministiksi tai anti-feministiksi.
Miten mainitsemasi miesten vihaaminen käytännössä ilmenee?
Täyttyvätkö vankilat miehiä ryöstelleistä, miehiä pahoinpidelleistä, miehiä surmailevista naisista? Raiskaavatko naiset miehiä?
Tuskin se että jotkut miehet ovat ns. panomiehiä ja kärvistelevät seksiaddikteissaan puutteesa ovat todiste mistään muusta kuin siitä että miehille riippuvuudet on tyypillisempiä kuin naisille. Miehet addiktoituu helpommin.
Vai silläkö se muka todistuu että mies ensin heittäytyy parisuhteensa tai perheensä pääksi, alkaa sitten maksella kumppaninsa laskuja ja isoon ääneen vitsailee miten heillä vaimo tuhlaa sen mitä hän ehtii tienata. Olletikin miehet yleensä huolehtivat kyllä ihan kiitettävästi siitä että heillä on huushollissa isommat ja kalliimmat autot, veneet ja harrastusvälineet.
Lasten kuluihin tarkoitetuista elatusmaksuistakin olen kuullut porua ja vinkunaa että se on naisen ilkeyttä ja ikäänkuin naiselle maksettavaa ruokkoa.
Ehkä sen sitten voi tulkita niin että lapsetkin vihaa miehiä kun niille pitää kustantaa elatusta?
Minä olen kyllä nähnyt kosolti ihan päinvastaista.
Loputtomiin yliymmärtäviä ja joustavia naisia jotka tekevät kaikkensa että perheessä säilyisi sopu.
Sitä tuskin kukaan tulkitsee miesvihaksi jos nainen turhautuu paljoihin kotitöihin ja siihen että mies ei ole kotona kuin nukkumassa ja huollattamassa vaatteitaan, syömässä vaimon laittamat sapuskat jne. Ja nainen joutuu lastenhoidon lomassa siivoamaan ne miehen aiheuttamat sotkut..
Fiksu mies joka osaa arvostaa naista ei varmaan kovin helposti joudu kuuntelemaan nalkutusta.
Eikä fiksu mies vaadi että naisen on aina oltava vaisu, viehättävä, rauhallinen jne.
Fikust miehet jopa tietävät että naisella voi olla psm-oireita ja hän on siksi kiukkuinen kerran kuussa eikä se mitenkään liity mieheen tai ole miesvihaa.
Tai jos vaimolla, siskolla, äidillä, työkaverinaisella on masennusta tai jotain mielenterveysongelmia ja hän on siksi äreä tjms.
Eihän miestä tarvitse kohdella kuin mistään mitään ymmärtämätöntä lasta, eihän?
Eikö aikuiselta mieheltä voi vaatia samaa kuin naiselta?
Jos ei, niin miksi ei?
Miks naisten vaan pitäis ymmärtää miehiä loputtomiin ja olla valmiina ties mihin miesten taholta, uhrautua?
Eikö se ole yhteiskunnan velvollisuus huolehtia sairaista ja vammaisista olivatpa sitä synnynnäisesti tai vaikka päihdeongelmiensa takia?
Periaatteessa mies ja nainen ovat ihan samalla viivalla.
Se että nainen kantaa raskaudet, synnyttää ja imettää, erittää enemmän oksitosiinihormonia ja lapset usein kiintyy äitiinsä siksi enemmän, se ei ole mikään tasa-arvoseikka. Luonto on mikä on mutta ihmisiä pitää arvostaa yhtä paljon sukupuolesta riippumatta.
Miesviha ilmenee varsin yleisesti naisten kulttuurissa miesten pilkkaamisena. Tämän myöntää jokainen rehellinen nainen. Miesten kulttuurissa ei tuollaista piirrettä ole. Naisia haukkuvaa miestä taas pidetään miesten kulttuurissa helposti öykkärinä.
Miesviha ilmenee esimerkiksi siinä, kun miehen kastroinutta naista ylistetään netissä ja televisio-ohjelmassa.
Miesvihaa ilmentää SCUM-manifestin ja näytelmä ylistys.
Miesvihaa ilmentää Oksasen oksennus ja ne lukemattomat aggressiiviset valheet, joita miesten väkivaltaisuudesta on vuosien myös levitetty.
Listaa vois tietysti jatkaa, mutta ehkä se on tarpeetonta, koska löydät miesvihaa helposti omista kirjoituksistasi, kunhan luet niitä avoimin mielin.
Ei. Siis pidä luopua. Eiköhän naisilla itsellään ole suurin oikeus määritellä feminismi.
Minusta ainakin on oikein huvittavaa, kun miehet julistautuvat feministeiksi ja jopa parhaiksi sellaisiksi. Vallankin vielä Siikala.
Minusta minun feminismissäni ei ole mitään huvittavaa, eikä siinäkään että juuri minä olen feministi.
Minulla on äiti, sisar, vaimo ja tytär.
P.S. Katso alempi kommentti, jossa mies arvostaa feminismi sanaa niin kauan kuin sitä edustetaan rinnat paljaina tai kokonaan alastomana.
En minäkään näe siinä huvittavaa. Naisten omimia määreitä ei pidä nähdä mitenkään rajoitteisina. Loka Laitinen on Marttaliiton jäsen. Myös minä olen ajoittain feministi ja Marttaliiton jäsenyyttä tavoittelen. Kaiken kaikkiaan hienoja arvoja ja tavoitteita.
Feminismi- sanasta ei tule luopua.
Ei tietenkään.
Mutta katsopa tuolla alla jonkun Vellun kommenttia.
Mitä tällaisille tyypeille tulisi tehdä?
Jos uskot sivistyneeseen tiedotukseen,toivotan onnea.
Mielestäni sanasta ei kannata luopua niin pitkään kuin sitä edustetaan rinnat paljaana tai alastomana muuten.
Huomatkaa nyt kaikki naiset ikäskaalalla 13-100.
Minä luulin, että nämä " järjenjättiläiset" ovat kuolleet sukupuuttoon.
Mutta heitä näköjään asustelee ties missä henkisissä loukoissa.
Näyttää työtä riittävän jatkossakin.
Pitäiskö tasa-arvon puolesta vaatia kaikki sotaveteraanitkin kelteisillään puolustamaan rintamamiesten oikeuksia?
Lotista ei Persutkaan hiisku mitään mutta ah niin kyynelsilmin vedotaan joka mutkassa siihen miten miehet taisteli tämän isänmaan vapauden ja itsenäisyyden puolesta. Saati että kuulis kovinkaan usein kiiteltävän niitä ihan tavallisia vaimoihmisiä, äitejä, mummoja, sisaria, tätejä ketkä tekivät miestenkin työt niinä vuosina kun maa oli surkeassa ja miehet poissa.
Naiset on tehneet paljon todella arvokasta mutta yhä vaan naisista saa puhua kuin olisimme arvottomia ja meitä voi kuvata prostituoituina.
Ei muuta kuin Tuula sitten rinnat paljaaksi ja huutamaan sanaa feminismi,jos luulet kyseisen sanan huutamisen auttavan asiaa.
Pirjo,ovatko sotaveteraanit huutaneet feminismiä kassit paljaana jossakin tai ovat he olleet ylipäätänsä huutamassa jossakin paljaana jotain sanaa?
Ohitatte nyt vain asioita..minä puhun sanasta,en aatteesta sanan takana.Aivan kuten Jukka otsikoi..pelkästään sanasta.
En tarvitse tasa-arvoon mitään ideologeja osoittamaan sitä,se on itsestäänselvyys ihan muutenkin.
Yhdistääkö feministejä ja perussuomalaisia se, että molemmat kokevat olevansa väärin ymmärrettyjä? Muuttaisiko nimen muutos asiaa?
Siihen en osaa antaa lausuntoa, mutta Pirjo Jokisen kommentti tasapainoitti paitsi lausumaa myös lukijan sydäntä.
Arvostukseni, Pirjo.
Hyvä Relander,
mihinkähän mahdat blogeissasi pyrkiä?
Suomi kärvistelee nyt kaikkien aikojen ongelmissa, jotka koskevat meitä kaikkia, myös Sinua, uskon.
Ja ryhdyt pohtimaan feminismiä blogissasi, jonka surkea keskustelu on kaikkien aikojen floppi.
Itsekin lankesin siihen ja pahoittelen sitä.
Mutta eikö Sinun älykköpiireissäkin olisi aika tajuta, että EU on hajoamassa, Suomen kansantalous on uhattuna jne.
Onko feminismi tai sen puuttuminen todellakin akuutti ongelma?
Olisi toivottavaa, että älykkönä löytäisit jotain ajankohtaisempaa ja yhteiskunnallemme tärkeämpää.
Ratkaiseva erotteleva tekijä on jäänyt puuttumaan kommenteissa ja blogeissa.
Universaali patriarkaatti.
Keniassa raiskataan naisia, Kongossa raiskataan naisia, Etelä-Afrikassa raiskataan naisia. Musliminaiset pakotettaan kantamaan huntua. Suomalainen heteromies on syyllinen näihin epäkohtiin.
Aito feministi uskoo tähän universaalin patriarkaatin olettamukseen, ja näkee kaikkien maailman miesten hyötyvän naisten alistamisesta missä tahansa maailman valtiossa.
Nykyajan globalisoituvassa maailmassa tämä kysymys on ratkaiseva feministin kannalta. Tämä johtuu siitä, että jos feministi ei halua olla rasisti, eli pitää vieraita kulttuureita omaa kulttuuria huonompana, niin hän ei voi perustella feministisiä väitteitään esimerkeillä naisten kohtelusta toisissa kulttuureissa. Ei-rasistinen feministi pitäytyisi naisten aseman epäkohtien osoittamiseen omassa kulttuurissaan. Eli suomalainen feministi puuttuisi epäkohtiin vain suomalaisten naisten ja miesten asemassa.
Kuitenkin osa paljon esillä olevista feministeistä, kuten Atlas Saarikoski ottaa feministiset esimerkit vieraiden kulttuurien naisten asemasta, ja syyttää niistä sitten suomalaista miestä. Hyvin monet muut julkifeministit menettelevät samalla tavalla. Ei malteta pidättäytyä kotimaisissa esimerkeissä naisten huonosta asemasta, vaan otetaan huomattavasti vaikuttavampia esimerkkejä muista kulttuureista, tyypillisesti kaavasta Afrikassa raiskataan, naisten sukuelimet silvotaan, Intialaiset lesket poltetaan miehen ruumiin kanssa elävältä, kiinassa naisten jalat sidottiin, yms.
Mielestäni feministi-sanasta ei pidä luopua. Alunperinhän tällä tarkoitettiin naisten tasa-arvoa suhteessa miehiin.
Tasa-arvo taas nykypäivänä ei ole ainoastaan naisten ja miesten välistä, vaan paljon laajempi käsite. Siinä tulee etnisyys, sukupuolinen käyttäytyminen, vammaisuus jne. mukaan keskusteluun.
Myös mies voi olla feministi eli henkilö, joka haluaa nähdä äitinsä, vaimonsa, sisarensa ja tyttärensä samanarvoisena kuin isänsä, poikansa ja veljensä.
Feminismi asiana on tänä päivänä suurin piirtein sama asia kuin kommunismi tai fasismi.
Eikä tässä riitä pelkkä sanasta luopuminen. Jonkinlainen uudelleenkasvatus vapaiksi ihmisiksi, entisten itäsaksalaisten tyyliin, on tarpeen.
Yksi miete/kommentti vielä, voiko feminismiä ja sovinismia pitää vastakkaisina? (kun niitä jotkut selkeästi pitävät) Monestihan feministit rinnastetaan miesvihaajiin, toisaalta heille on myös nimitys naissovinistit.
Ei voida. Tai tietysti, sehän riippuu nykypäivänä kuulijasta että minä se mitäkin pitää. Sanojen merkitykset leviävät kuin ellun kanat.
Tiivistettynä sovinismi on yleensä toisen sukupuolen halveksumista/alistamista tms. mutta feminismi taasen naisten oikeuksien ajamista. Eli perusteeltaan ihan eri asiat.
Sen vuoksi voi olla miesfeministejä ja naissovinisteja.
Ei voi, sillä feminismi on juurikin sovinismia, vieläpä äärimmäisen voimakasta sellaista.
Wiki: "Sovinismi (myös chauvinismi ja šovinismi) on jonkin ryhmän tai ryhmän jäsenen äärimmäisyyksiin menevää, yksipuolista ja fanaattistakin käyttäytymistä jotakin toista ryhmää tai sen yksityisiä jäseniä kohtaan. Sovinismista käyttäytymistä voi ilmetä niin maan tai kansan kuin muunkin ryhmän puolustamisessa. Yleensä sovinismia ilmenee silloin kun toinen ryhmä koetaan viholliseksi ja uhaksi."
Niin en muuten osaa tähän mitään sanoa, mutta onko kukaan koskaan missään törmännyt huumorintajuiseen ja ihan saatanan hyvännäköiseen feministiin? Siis sellaiseen, jota miehet jumaloivat ja joka pelkällä olemuksellaan vetää kaiken huomion itseensä ja joka saa sen komean ja varakkaan herrasmiehen, jonka kanssa seksi on hullun hyvää ja se mies kohtelee sitä naista kuin prinsessaa, niin oottako semmoiseen feministiin koskaan sattuneet esim. tutustumaan?
Mä olen semmoinen! :D
Olen feministi enkä sitä yleensä seurustelusuhteissani sano. Jos mies kysyy niin vastaan vaan että phyi, en tietenkään koska tiedän että niiden silmissä siintää jotkut ruotsalaiset telaketjulesbosovinistiämmät tms.
Miehet harvemmin ymmärtää mitä feminismi on ja voin sanoa että jokainen minun tuntemani mies on ollut miesfeministi. Kaikki on ollut liikkuttavan yksimielisiä siitä että naisillakin on ihmisoikeudet ja jos niitä poljetaan, pitää asia korjata. Ja että nainen on samanarvoinen kuin mies, eikä mikään alempi orja/kynnysmatto, eli feminismiä puhtaimmillaan.
"Jos mies kysyy" - kyseleekö miehet ihan todella teiltä aivan hullun hyvännäköisiltä naisilta, että "oletkos muuten feministi?"
Ja eikös se, että kannattaa samanarvoisuutta ole tasa-arvoa eikä feminismiä?
"Jos mies kysyy" - kyseleekö miehet ihan todella teiltä aivan hullun hyvännäköisiltä naisilta, että "oletkos muuten feministi?"
-Juuh. Saattavat alkaa haukkuun femuja ja sitten yhtäkkiä tokaista "et kai sä vaan sitten ole femu??" Pthyi.. en tietenkään.. mä en naisten ihmsioikeiksusta perusta!! LOL.. :D Mielestäni tyhmää edes kysyä joltain itsensä mielellään elättävältä kannattaako se esim. omaa oikeuttaan elättää itsensä työllään.
Ja eikös se, että kannattaa samanarvoisuutta ole tasa-arvoa eikä feminismiä?
-Osa menee päällekkäin ja osa ei. Feminismi pyrkii tasa-arvoon mutta naissuunnalta eli keskitytään nostaan naisen oikeudet yms. miesten oikeuksien yms. rinnalle.
Mitä sellaisia oikeuksia miehillä Suomessa on, mitä naisilla ei olisi?
Ehkä ihan tuollaista ei ole olemassa, mutta piikkikorkofeministejä en voi vastustaa.
Mistään sanasta ei voi kehoituksesta luopua, saati mitään sanaa kieltää.
Natsit aikoinaan polttivat kirjoja, nyt me poltamme sanoja.
Turhat sanat, turhat kirjat, kuolevat itsestään turhina.
Feminismi....fe---mini-smi...minismi... MUTTA..' Fe on yhtäkuin rauta, raudan kemiallinen merkki Fe, alkuaine.
No joo...
Entäs--maskulinismi---mas-kuli-smi, ...mas- maski, tai
mas= moottoritorpedovene
Mas= junanvaunu
mas= korttipeli
mas= millikaarisekuntti, kulmasekunnin tuhannesosa.
Mas-kuli---kuli-smi
Kuli on suomenkielinen haukkumasana, jolla yleensä viitataan alhaisessa asemassa olevaan mieshenkilöön, joka tekee virikkeetöntä, monotonista ja huonosti palkattua työtä. Yleensä kuli ei etene urallaan. Alunperin kulilla tarkoitettiin aasialaista työväenluokkaan kuuluvaa henkilöä[1], mutta nykykielessä myös alimman portaan työntekijä on kuli. Myös väliaikaisesti pienipalkkaisia töitä tekevä yliopisto-opiskelija voi olla kuli, tällöin merkitys on ironinen. Jotkut pitävät juoksupoikaa kulin synonyyminä. Laivastossa kuli tarkoittaa nuorempaa matruusia, jolla teetetään kaikki ikävät työt[2].
Erittäin loogista, torpedoveneen ja junanvunujen valmistukseen'kin tarvitaan rautaa. Fe on rautaa.
Rauta Fe on veren punasoluissa esiintyvässä hemoglobiinissa hapen sitoja.
Raudan puute aiheuttaa anemiaa, josta kärsii 30% maailman väestöstä.
Tästä voisi yhteenvetona sanoa, että fe-mini-smin puute aiheuttaa anemiaa, josta maailma kärsii.
Lisään vielä
Mustan Pekan pelikortit oli muutettava Pekkakorteiksi, kun neekeriä ei saanut sanoa mustaksi. Sitten tuli presidentti Obama, joka sanoi itse olevansa musta. Nyt taas saa sitten sanoa mustaa mustaksi, Suomessakin.
Jotenka, älkäämme polttako kirjoja ja kieltäkö sanoja.
Mikko Aholan kommentti osuu naulan kantaan. Meidät länsimaiden miehet on syyllistetty kaikkeen pahaan naisia kohtaan. Islamiin ja afrikkalaiseen kulttuurin törkeydet on osa kulttuuriperintöä.
Ai niin herra älymystön edustaja Relander, kun jatinaasi kuuntelee esimerkiksi radiokuulosuojaimien kautta Yle Puheesta, kuuluu puhetapaasi sellainen ihmeellinen ähkiminen lauseisen välissä. Kokeilepa joskus sellaisia työmiesten käyttämiä suojaimia ja kuuntele puhettasi uudelleen niin.. ääääh.. huomaat... ääähh.. mitä tarkoitan.
Kaima. Miksi kirjoitat tänne, jos et vaivaudu osallistumaan keskusteluun? Mielestäni ylimielistä touhua. Olet kuin Timo Soini sormi pystyssä.
Koko feministikäsite itsessään on muttunut tasa-arvon ajamisesta miesvihamieliseksi, eli misandriaksi(tälle on psykologian puolella siis oikeen nimikin). Esimerkiksi Sofi Oksasen Tanskassa päästetyt kommentit täyttävät nämä merkit täysin.
Kun yleistetään kaikki miehet esimerkiksi vaimonhakkaajiksi, sioiksi, pettäjiksi yms. on kyseessä miesviha. Kaikkihan eivät miehiä kuitenkaan vihaa vaikka tällaista kieltä käyttävätkin, mutta on erikoista, että tällainen keskusteluilmapiiri on niinkin sallittua. Mitä jos miehet puhuisivat yleisesti sofioksas-tyyliin kakista suomalaisista naisista? Tälle vaadittaisiin valtiotasolla rangaistuksia ja ties mitä. Sama leimaaminen tuntuu koskevan myös maahanmuuttokriittisyyttä. "Kaikki he ovat rasisteja"! Ovatko?
Taannoin satuin näkemään Lily Allenin musiikkivideon missä hän järjestää poikakaverilleen pieksämisen. Tyttönen kikattelee kulman takana, kun poikakaveri hakataan. Mitkä olisivat reaktiot, jos roolit olisivat toisinpäin? Järkyttävä metelihän siitä syntyisi, koska se aiheuttaisi naisvihamielisen ilmapiirin. "Feministit" järjestäisivät kulkueita ympäri maailman. Ymmärän tietenkin, että tuohan on vain musiikkivideo, mutta halusin tuoda esimerkin siitä, kuinka se on ihan ok, jos poikakaveri(mies) saa turpiinsa naisen toimesta.
Feminismi-sanan voi omasta mielestänikin poistaa, koska se tuntuu vain antavan legitimiteetin miesvihalle.
Harva ihminen ei kannatta tasa-arvoa. Onko kaikki tasa-arvoa kannattavat feministejä siis? Eikö se riipu siitä, että pitääkö naisten vai miesten asemaa huonompana yhteiskunnassa? Feministit pitää naisten asemaa huonompana ja maskulistit miesten asemaa.
Kannatan tasa-arvoa. En tasapäistämistä.
Tasa-arvo takaa yhtäläiset mahdollisuudet.
Nähdäkseni Suomessa vuonna 2011 on jokaisella lapsella tasa-arvoinen asema koulutuksen suhteen ja myöhemmin työelämässäkin.
Se, kuinka näitä mahdollisuuksia käyttää on yksilön oma asia.
Luultavasti tämä sukupuolien välinen kyräily pysyy jossain määrin riippumatta siitä, missä yhteiskunnassa elämme.
Mutta silti: uskon , että suomalaisessa ns. normi- eli tavallisessa
( mikä se sitten lieneekään) perheessa tasa-arvo vallitsee, jos puolisot ovat syntyneet 40-luvulla tai myöhemmin.
Perustan oletukseni erittäin epätieteellisesti: kokemuksiini ja tiedotusvälineisiin.
TS. Taatusti poikkeuksia on.
Uskon kuitenkin, että naisasialla riittää tehtävää mm. erilaisissa työyhteisöissä.
Vai mitä ajattelette Suomen EU-parlamentaarikko Mitro Revosta Brysselissä alias " Isä Mitrosta" ortodoksipapista Suomessa?
Muslimimaat ovat asia erikseen.
Olen sovinisti. Kannatan tasa-arvoa kuitenkin silloin, kun naiset sen ansaitsevat.
Jarmo ainakin sanoo sen suoraan, nostan hattua! :-) Jos on sovinisti-linjalla, niin se pitää sanoa suoraan, arvostan sitä ehdottomasti enemmän, kuin sen kieltämistä, jos kuitenkin on sellainen meininki.
Aika osuva teksti. Olen itsekin pohtinut, miksi feminismi-sanan käyttäminen on pahasta. Itselleni se merkitsee sukupuolten välistä tasa-arvoa ja sitä, että tyttöjä/poikia ei kasvateta tietynlaisiin rooleihin ja että ihmisen sukupuolta enemmän merkitsee tämän persoonallisuus. Muille se tuntuu taas edustavan eri asioita. Hyvin usein monet ystävänikin toteavat että "en ole feministi, mutta kannatan sukupuolten tasa-arvoa".
"En ole feministi, vaan kannatan sukupuolten tasa-arvoa."
Relander on feministi ja vihreä, joille kummallekin on ominaista realiteeista lähteminen ja ihanteiden kadottaminen, tyyliin: "Koska homoja on, ovat homosuhteet ok." Toisaalta feminismi järjenvastaisesti unohtaa biologisen realiteetin "mies" ja "nainen".
"Ryhmiä ”miehet” ja ”naiset” ei sellaisenaan edes ole olemassa. En samastu sukupuoleeni niin paljon, että kokisin kaikki miehet itselleni läheisemmäksi viitekehykseksi kuin monet naiset."
Siis koska Relander kokee jotain, on fakta, että
ryhmiä ”miehet” ja ”naiset” ei ole olemassa:-) Voiko ajattelu enää enempää olla päin persettä. No, se on sitä feminismiä.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 115 kommenttia