Jukka Relander Järkivihreä

Kuuntele kolumni kirjoittajan itsensä lukemana
YLE Areenasta.

Kuplat puhkeavat aina

Suurimpia 1990-luvun kulttuurimuutoksia oli se, että kaikkea mahdollista alettiin mitata rahassa: koulutusta, päivähoitoa, terveyttä, sairautta, uskontoa, maanpuolustusta ja kansantanhuja, esimerkiksi.

Olihan se avartavaa. Kaikelle voitiin laskea täsmällinen arvo. Ja laskettiinkin.

Paitsi tietenkin taloudelle itselleen.

Talous pakenee rationaalisia arvonmittauksia. Se koostuu juoruista, huhuista, peloista, odotuksista, ylivirittyneistä toiveista ja paisutelluista peloista. Talous on hysteriaa, paniikkia, euforiaa, uskoa, luuloa, toivoa, epäluuloja ja illuusioita.

Vähän on muuttunut niistä päivistä, kun taloudenhoidon päävastuu kuului ylipapille, joka yritti taikoa sadetta ja valita Jumalille sopivia uhreja. Säätilan vain korvaavat kurssit, ja uhrausten tilalla leikataan lapsilta tai moititaan maahanmuuttajia.

Vasta-argumentti on luonnollisesti se, että hei c'moon, reaalinen tuotanto on edelleen olemassa ja sen mukaan mennään. Kaikki ei ole vain kollektiivista fiktiota.

Tämä toki pitää pieniltä osin paikkansa. Maailmassa tuotetaan valtavat määrät tavaraa, jota  kuljetetaan,  varastoidaan ja vaihdetaan. Mutta tavaratuotannon arvo on vain murto-osa finanssimarkkinoiden kokonaisarvosta - ehkä kymmenisen prosenttia.

Valtaosa maailmantaloudesta ei palaudu mihinkään konkreettiseen, vaan on vain kuvitelmaa: luottamusta, uskoa, toivoa ja sen sellaista. Ja sekin, mikä on jollain tavalla todellista, saa arvonsa luulojen taloudessa.

Nykyinen lamanuhka perustuu puhtaasti spekulatiivisen pääoman liikkeisiin. Talousoppineiden mukaan tuotanto on edelleen aivan terveellä pohjalla, mutta se osa taloudesta, joka ei palaudu reaaliseen, voi huonosti. Pankit eivät usko toisiinsa, itseensä eivätkä eteenkään velkaantuneisiin kansantalouksiin. Ajatus taantumasta valtaa mieliä, vaikka kaikki reaalitalouteen palautuvat mittarit muuta väittäisivätkin.

Talousoppineet ovat varmasti oikeassa. Talous on terveellä pohjalla - mutta vain siinä tapauksessa, että sen toimintaa mitataan talouden omilla mittareilla. Ja sitähän ei mitata.

Se, mikä mielletään "reaaliseksi taloudeksi" - sanotaan nyt vaikka sellun keitto - on osa aivan samaa fiktiota kuin mikä tahansa aaltoliike finanssimarkkinoilla. Sellun hinta ei ole kiinteä, vaan se määrittyy markkinoilla.

Hinnanmuodostus voi olla hyvinkin erikoista. Ajatellaan vaikkapa 1980-luvun kasinokuplaa. Silloinhan talouden nuoret terrierit  ajattelivat, että paras tapa rikastua piili pankkien osakkeissa.  

Vaikka Sypin ja Kopin osakkeet olivat huimassa nousukiidossa, uskottiin, että se oli vasta alkua. Peruste oli se, että pankkien pörssiarvo ei ollut lähelläkään niiden substanssiarvoa.

Pörssiarvo tarkoittaa yksinkertaisesti osakkeiden yhteenlaskettua arvoa. Substanssiarvo taas viittaa pankkien  reaaliseen omaisuuteen: kiinteistöihin, tytäryhtiöihin, toimitusjohtajan kultaisiin kalvosinnappeihin ja pääkonttorin eteisaulan juoma-automaattiin.

Subastanssiarvon uskottiin olevan jotain konkreettista, reaalista ja todellista. Samalla kuitenkin unohdettiin täysin se, että myös substanssi hinnoiteltiin ja hinnoitellaan markkinoilla. Pankkien substanssiarvo itseasiassa hipoi pilviä juuri silloin kun Syp ja Kop kehittivät tuottavan bisneksen toistensa osakkeiden ostamisesta.  

Ylihintaisten pankkiosakkeiden ostamista perusteltin sillä, että nousuvaraa edelleen oli, koska kiinteistöt olivat niin kalliita. Se taas johtui siitä, että kiinteistömarkkinat olivat ylikuumat.

Asuntonäytöissä jonot ulottuivat rappukäytävään ja kaupat oli tehty ennenkuin viimeiset pääsivät edes sisään - usein korkeammalla hinnalla kuin oli pyydetty.

Se kupla puhkesi, niinkuin ne aina puhkeavat.

Talousjärjestelmä toimii niinkauan kuin jaksamme uskoa, ja niinkauan kuin poliittiset päättäjät ja talouden poppamiehet jaksavat tuota uskoa meihin valaa.

Uskon horjahdus vie mielikuvituksellisia summia tileiltä, joilla ei oikeaa rahaa koskaan ole ollutkaan. Sen seurauksena suomalaisten peruskoulujen luokkakokoa kasvatetaan kolmella oppilaalla. Niin se vain menee.


Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (28 kommenttia)

Käyttäjän petrisalo kuva
Petri Salo

Kiitokset Relanderin Jukalle hyvästä kirjoituksesta.

Milloinkahan muuten päättäjiimme saadaan hintalaput mukaan? Uskon, että halvemmalla tekijöitä löytyy heidänkin paikalleen. Ihan täältä Suomesta.

Itse olen kannattanut ajatusta, että meille kerrottaisiin avoimesti hintaluokat siitä minkälaisesta todellisesta rahallisesta arvosta puhutaan, esim. päivähoitopaikka, koulu jne.?

Ilmaista ei kukaan osaa arvostaa. Siksi ihmettelen, että vaalirahoittajista ja vaalirahoituksen ulottuvuuksista ollaan oltu taas kuin kusi sukassa.

"Eduskuntavaalit 2011 – eduskunnan puhemiesten vaalirahoittajat taas piilossa"

http://suomi2017.wordpress.com/2011/08/06/eduskunt...

Miksei vaalirahoitus voi olla Suomessa avointa, iloista ja kaikkien hyväksymää toimintaa?

Käyttäjän hautakangas kuva
Ville Hautakangas

"Milloinkahan muuten päättäjiimme saadaan hintalaput mukaan? Uskon, että halvemmalla tekijöitä löytyy heidänkin paikalleen. Ihan täältä Suomesta."

Ei ne palkat, taksit, lentoliput tai edustuskulut mitään, mutta kun yksikin tyhmä päätös saattaa maksaa miljardeja hetkessä, tai aiheuttaa satojen miljardien hintaisen romahduksen muutaman vuoden kuluttua. Moni ammattipoliitikko ei ole tehnyt eläissään oikeaa työtä, eikä näe ihmisiä, jotka tekevät. Eivät kyseenalaista ohjelmiaan, jyräävät läpi ideoita ymmärtämättä niistä mitään - tai mikä pahempaa, puolustelevat niitä, vaikka eivät itse niihin uskoisikaan.

Sinänsä olisi kyllä mielenkiintoista laskea ministereiden tai eduskuntaryhmien hintoja. Ketkä ajoivat mitäkin tavoitetta, ja miten mikäkin hanke onnistui? Oliko kyseessä tuottava liiketoimi, vai suunnaton haaskaus?

Pekka Manner

Kysessä on USA:sta tullut konservatiivien voodoo-talousoppi joka ei kestä tarkastelua, sen muutamia fundamentteja ovat väitteet:

-Verotuksen lasku lisää kysyntää ja työllisyyyttä. Puppua! Väite ei toimi olenkaan, koska verotuksella ei ole mitään tekemistä työllisyyden kanssa. Verojen alentaminen hyödyttää suurituloisia ja he laittavat rahansa muualle, usein veroparatiisimaihin.

Yritysveron lasku ei ole lisännyt investointeja Suomessakaan, mm. KELA-maksun poisto ja perintöveron lasku eivät vaikuttaneet mihinkään tuottavasti tai toimintaa lisäävästi.

-Kilpailu eli markkinatalous on hyvä asia. Voi ollakin, mutta kun oikeaa markkinataloutta ei ole missään. Nytkin pankkien ja yritysten velat maksatetaan veronmaksajille.

Viimeksi tänään Kokoomuksen Häkämies esitti yrityksille lisää "sosiaaliapu".

Oikeaan markkinatalouteen kuuluu yrittäjä- ja sijoittajariksi, joka pitäisi kantaa itse, eikä sosialisoida veronmaksajien kontolle. Yritykset ovat haluttomia maksamaan veroja, mutta yhteiskunnan tuki kelpaa aina!

Jari Eteläsaari

♦ Verotuksen lasku lisää kysyntää ja työllisyyyttä. Puppua! Väite ei toimi olenkaan, koska verotuksella ei ole mitään tekemistä työllisyyden kanssa. Verojen alentaminen hyödyttää suurituloisia ja he laittavat rahansa muualle, usein veroparatiisimaihin.

Tsekkaappa mitä esim. Texasissa on tehty. Ja kerro sitten minkä vuoksi yritykset ovat investoineet sinne ennätyksellisen paljon toimintojaan.

Tuomas Taivasaho

Suomen vanhoja pääomapiirejä vaivaa "Suomi on köyhä maa ja sellaiseksi jää" -asenne. Roope Ankka -tyyppinen rahan kerääminen tuntuu olevan toisen ja kolmannen polven raharikkaiden perisynti.

Yrittäjähenki puuttuu ja riskinottokestävyys lähentelee nollaa. Ei sillä mentaliteetilla uusia suomalaisia yrityksiä nouse eikä synny. Vanhojenkin yritysten uudistaminenkin on vähän niin ja näin.

Dynaamisimpia pörssiyrityksia ovat valtion kokonaan tai osittain omistamia ja joilta puuttuu omistajatahot joiden omistajaosuus olisi merkittävän suuri. Ikävä todeta, mutta suomalaisia suuryrityksiä ei taida enää olla. Kasva tai katoa, on vanha viidakon sanonta jonka tavisomistaja vielä muistaa.

Jari Eteläsaari

♦ Yritysveron lasku ei ole lisännyt investointeja Suomessakaan, mm. KELA-maksun poisto ja perintöveron lasku eivät vaikuttaneet mihinkään tuottavasti tai toimintaa lisäävästi.

Tuo oli pienenpieni muutos, ehkä hieman lykkää joidenkin yritysten pois lähtemistä suomesta. Uusia suuria teollisuusyrityksiä ei synny hetkessä, monilla suomessakin toimivilla suurilla yrityksillä on kymmenien vuosien historia, ja osalla pidempi. Kun maastamme poistuu suuri yritys uutta ei tule tilalle, sen vuoksi on ennätyksellisen tärkeää yrittää pitää kiinni niistä joita täällä vielä on.

Energiaveron puolittaminen saattaisi tehdä jo isompia muutoksia, saattaisi tulla jopa uusia investointeja.

Mirjami Parant

Ei millään pahalla, mutta ihmettelen kielenkäytössä toistuvaa 'veronmaksajien' uhria. Onko veronmaksajat aina palkkatyötä tekeviä kansalaisia, vai voidaanko veronmaksajiksi kutsua myös yrittäjiä, kiinteistöjä, eli kaikkia niitä yksiköitä, joiden tuloista viedään prosentit valtion kassaan. Minä vaan kysyn!

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Tämä on vain triviaalia tautologiaa:

"Kuplat puhkeavat aina"

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

... Tuoko on sinun kontribuutiosi keskusteluun.

Entä jos laajennettaisiin kuplat yleensä ihmisten ajatteluun: kun ihminen innostuu jostakin (ja erityisesti kun koko yhteisö höyrähtää), keskustelu saa suhteettomat mittasuhteet - tussahtaakseen kasaan jossakin vaiheessa.

Täkkaisesta kuplasta mainitsisin esimerkkinä ikmastonmuutoshysterian.

Jari Eteläsaari

1990-luvun suurimpia poliittisen kulttuurin muutoksia Suomessa oli että politiikan tekijät unohtivat täysin oman talouden merkityksen, ja kuvittelivat suomen osaksi globaalia maailmaa jossa meillä on velvollisuus ja vastuu maailman hyvinvoinnista. Seuraukset näkyvät valtiomme velkaantumisena.

♦ 'Talousoppineet ovat varmasti oikeassa. Talous on terveellä pohjalla....'

Niin varmaankin ainakin jos kuuntelee Sosiaalidemokraatteja tai Urpilaista. Kenen talousoppineiden näkemyksiin oikein viittaat, vai tarkoitatko talousoppineilla poliitikkojen lausuntoja ?

Talousjärjestelmämme toimii, ongelmana on se että poliitikot ja puolueet eivät tee järkeviä päätöksiä, ja markkinat joutuvat mukautumaan sen seurauksiin.

Karl Marx

Relanderilta sinänsä ihan hyvä pointti, että hinnat / markkinat voivat muuttua (kun kuluttajien preferenssit muuttuvat) ja tämä muuttaa yrityksen "substanssiarvoa". Tosin, moni olennainen pointti jäi puuttumaan ja tekstistä paistaa läpi vähän, että taloustieteet eivät ole oma ala. Miksi ei puhuttu ydinliiketoiminnasta ja arvon tuottamisesta vaan kiinteistöiden arvosta?

Relanderilla on tapana kirjoittaa vähän epämääräisesti ja geneerisellä tavalla (sellaisella vähän "irti todellisuudesta"-näkökulmalla), joten olisi kyllä hauska kuulla jotain faktaa väitteidensä perusteluksi. Erityisesi kiinnittin huomiota lauseeseen:

"Mutta tavaratuotannon arvo on vain murto-osa finanssimarkkinoiden kokonaisarvosta - ehkä kymmenisen prosenttia."

Miten tämä on laskettu? Missä ovat lähteet?

Karl Marx

Katsoin nopeasti läpi ja vaikuttaa siltä, että kaverin luvut ei ole kunnossa: ei puhu markkina-arvoista, ei ota huomioon kaupan suuntaa => B/S, eli ei nettouta kauppoja, mikä olisi olennaista finanssitrasaktioissa, koska yleensä positiota suljetaan tekemällä vastakauppa jne. Hän selvästi käyttää BIS:n lukuja. Näiden syiden takia esittämäsi lukuja ei voida käyttää tämän tyyppisissä vertailuissa.

eli olisiko Relanderilla tai jollain muulla tarjota ihan kunnon lukuja vai mennäänkö ihan mutulla?

Käyttäjän karifa kuva
Kari Fagerström

Talous on terveellä pohjalla vain jos tulot riittävät kattamaan menot. Tällä hetkellä valtion taloudessa tuloja on vähemmän kuin menoja, tuloja ei näköjään voida kasvattaa joten jäljelle jää menojen vähentäminen, oli sitten kysmys reali tahi virtuaalitaloudesta.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Substanssiarvo joo. Miten tulee sellainen olo, ettei Relander ole tasetta nähnytkään? Talous voi tosiaan herättää suuria tunteita, mutta mikä tahansa hinta on aina vain sopimus.

Aleksi Laine

Jukka: "Valtaosa maailmantaloudesta ei palaudu mihinkään konkreettiseen, vaan on vain kuvitelmaa ..."

Tätä voi pyöritellä tietysti ikuisuuksiin: onko se sellukattila sittenkään reaalitaloutta, kun se voi huomenna lopettaa toimintansa, jonkun spekulaation pohjalta. Tai onko velkakirja spekulaatiota, kun se kuitenkin perustuu vakuuksiin plus muuhun riskinhallintaan.

Kaikki taloushan perustuu riskienhallintaan ja siinä mielessä spekulaatioon, raha, sellukattila, asunto ...

Nykyisin vain riskienhallinnan osuus, siis erilaisilla finanssi-instrumenteilla käytävä kauppa kasvaa yhä hurjempaa vauhtia vuosi vuodelta (kuplat pois lukien). Yhdet haluavat myydä riskejä ja toiset niitä ostaa. Ennen sitä olisi kutsuttu kai luottamuksen, luoton kasvuksi. Nyt se näyttää olevan virtuaalitalouden paisumista, hallitsematonta luottoekspansiota tai muuta kielteistä.

Niin tai näin, luottoekspansio luo vaurautta, jota ilman harva haluaa olla. Siksi riskienhallintaa kehitetään jatkossakin ihan kuten tähänkin asti paitsi että toivottavasti läpinäkyvämmin.

Spekulaatio jatkukoon meidän kaikkien parhaaksi!

Käyttäjän oskuraunio kuva
Osku Raunio

Talous ei missään nimessä ole terveellä pohjalla, vaikka Relanderin "talousoppineet" niin väittävät. Nämä "talousoppineet" mm. väittävät, että juuri ilmaisen rahan pumppaaminen pankeille 0-korolla saa talouden pyörimään ja maailmansodat nostavat valtiot lamoista. Tällä hetkellä Yhdysvallat ovat osallistuneena 5 sotaan ympäri maailmaa, ja talouden nobelistit toivovat sotaa jopa avaruusolioita vastaan, koska tämä tevehdyttäisi taloutta. Kuka tahansa ymmärtää, että ilmaisen rahan jakelu aiheuttaa kuplia ja intergalaktinen sota ei tuota hyvinvointia, jos maanpäällisetkään eivät ole sitä tehneet.
http://www.youtube.com/watch?v=nhMAV9VLvHA

Talous tervehtyy vasta sitten, kun muut lakkaavat tukemasta velkamaita, näiden sotaretkiä, näiden konkurssiin menneitä pankkeja ja suuryrityksiä. Tuhlaus jatkuu, kunnes viimeinenkin lehmä on syöty. Vihreille pääasia on olla perussuomalaisia vastaan, seurauksista piittaamatta.
http://www.youtube.com/watch?v=mssLkt3iBGM

Juha Kuronen

Ihan kiva analyysi fiat rahasta. Vähän oli nyt puurot ja vellit sekaisin, mutta eipä tuo poliitikolle niin uutta olekkaan. Viputalouden kiemurat kivasti ympätty päiväkodin arkeen. Lapsiperhe; onko kivempaa olkiukkoa olemassakaan?

Tosin se tolkkuhan tuossa kirjoituksessakin tuli ilmi, että eihän se talous voikkaan toimia, kun valtiot käyvät sitä vuorotellen tökkimässä.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Hyvä kirjoitus, kun olisit vielä lisännyt, mitä tämä 90-luvun kupla sai aikaan kaikkine ruumiineen, joiden hautaus on vielä tänäänkin kesken. Kukaan sen ajan talous-uskovainen " politiikan pappi " ei ole edelleenkään ilmoittautunut siunaamaan ruumiita.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Tuota reaalitalouden ja finanssitalouden suhdetta on arvioitu 10-90:sta jopa 2-98:aan prosenttiin, siis rahatalouden eduksi, sen, joka perustuu uskoon.

Ongelmallisinta on se, että asian yksinkertaistamiseksi meille edelleen ja jatkuvasti uskotellaan liikemiesten/poliittisen johdon puolelta, että koko talous olisi reaalitaloutta. Se fakta, että valtaosa taloudesta ei perustu nykyään enää mihinkään todelliseen ja siitäkin fiktiivisestä rahasta vain murto-osa järkeenkäyviin odotuksiin sen realisoitumisesta, on katastrofaalista, ja muistuttaa meitä vaikkapa Neuvostoliiton taloudesta. Sehän kaatui juuri samasta syystä: kansalaisille uskoteltiin, että koko talous on reaalista, vaikka suurin osa siitä oli luikahtanut fiktiohötön puolelle. Silti elettiin kansalle syötetyn fiktion mukaisesti ja kuinkas sitten kävikään...?

Markkinatalouden tilanne tuossa suhteessa on vielä pahempi kuin NL:ssa aikanaan. Romahdusta pitkitetään ja taantumia tasoitellaan lisävelalla, joka tekee tulevasta romahduksesta vielä NL:n romahdustakin valtavamman. Se, että asialle tuskin tehdään mitään ennen kuin on liian myöhäistä, johtuu tuosta taloususkonnosta, harhaluulosta että talous olisi totta.

Se ei ole sitä enää kuin pieneltä, hyvin pienältä osin.

Raoul Konnos

Blogisti on oikeassa, kaikki kuplat puhkeavat aikanaan.

Yksi toistaiseksi puhkeamaton paisunnainen on Suomen kaltaisen maan valtiontalous, jota voi hyvällä syyllä hyvinvointivaltiokuplaksikin kutsua.

Jaakko Tuononen

Juuri näinhän se menee. Ja onhan tämä asia ollut tiedossa jo pitemmän aikaa - no, ei tosin poliitikoilla. Rahatalous tulee romahtamaan jossain vaiheessa, koska siitä on seurannut (ja seuraa) vain kärsimystä ihmiskunnalle. Parempia vaihtoehtoja on.

Heli Hämäläinen

Raha- ja reaalimaailman välissä on vedonlyöntitalous. Esimerkiksi Soneran Saksan ilman huutokauppa on tästä hyvä esimerkki. Ostettiin jotain, mutta ei tiedetty edes mitä, jonkun suuren strategian mukaisesti. Vertauskohtana voidaan pitää Maon suurta marssia, jossa jokia ylitettiin uiden ja tuloksena oli että neljäsosa hukkui.

On jännää, että pullojen keräämistä pidetään ansiotulona, mutta pullonpalautuskuittien jälkimarkkinoita pidetään pääomatulona verotettavana arvopaperikauppana. Kun reaalimaailmaa voi verottaa kovastikin, johdannais- ja muita mielikuvitusmarkkinoita ei kestä verottaa, koska muuten pelkällä enterin painamisella tämä hyrinä siirtyy toiselle puolelle maailmankaikkeutta.

Eikä tätä vedonlyöntitaloutta voi verottaa edes arpajaisverolla!

Jaakko Tuononen

Juuri näin. Mutta eikös kaikki osakekauppa ole samalla tavalla vedonlyöntitaloutta? Kyllä sitä pitäisi verottaa.

Mitenkähän se lienee sen veronmaksun kanssa, jos joku suomalainen sijoittaja ostaa osakkeita jostain Tokion pörssistä? Miten tällaista pääomansiirtoa verotetaan - no, ei mitenkään. Kannatan Tobinin veroa.

Karl Marx

Kyllähän arvopapereita ja johdannaisia verotetaan, joku voisi jopa sano liikaa. Suosittelen tutustumaan vero.fi sivuun, sieltä löytyy ihan faktatietoa.

Heli Hämäläinen

Kyllä minä faktat tunnen. Ansiotulojen verotus on luokkaa kovempaa kuin mitä on pääomatulojen verotus. Kansa maksaa, aina.

Heli Hämäläinen

Kyllä minä faktat tunnen. Ansiotulojen verotus on luokkaa kovempaa kuin mitä on pääomatulojen verotus. Kansa maksaa, aina.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Hmmm, hra jokuvihreä puhuu rahatalouden ja reaalitalouden erosta. No, onhan siitä jo säädetty suruaika, kulttuurivitkan aika, kohta kolmekymmentä vuotta kulunut, kun asia tuli ajankohtaiseksi.

Toimituksen poiminnat