*

Jukka Relander Järkivihreä

Kuuntele kolumni kirjoittajan itsensä lukemana
YLE Areenasta.

Hallituspalapeli

Kevään ja kesän hallitustunnusteluille oli ominaista se, että mahdollisia hallituspohjia on ollut poikkeuksellisen monta - ja se,  että vain yksi niistä lopulta osoittautui toteuttamiskelpoiseksi.

Säätytalolle näet palataan runnomaan kasaan sitä ainoaa vaihtoehtoa, jo kerran kuopattua sinipunaa.

Joku voi toki väittää vastaan. Onhan noita pohjia. Mutta kun se nyt vain menee niin, että pitkien kierrosten aikana ilmeni, että muita vaihtoehtoja ei todellakaan ole.

Ensin vihreät kaatoivat porvarihallituspohjan, eli vanhan ja vaalit hävinneen hallituksen täydennettynä kristillisillä.

Siinä ei menetetty mitään. Sadan viiden edustajan varassa ollut pohja olisi ollut liian heikko. Sekä vihreät, kristilliset että ruotsalaiset olisivat halutessaan voineet kaataa hallituksen yhteen pilkun paikkaan.

Vaihtehtoja jäi senkin jälkeen, mutta pudotuspeli alkoi nopeasti.

Hyvin pian vihreiden ilmoituksen jälkeen keskusta antoi ymmärtää, että se ei lähde hallitukseen ilman perussuomalaisia. Ilmoituksen myötä myös punamulta ilman perussuomalaisia karsiutui vaihtoehtojen joukosta.

Pian sen jälkeen Soini teki uudellleen selväksi, että perussuomalaiset eivät lähde hallitukseen, joka noudattaa nykyistä Eurooppa-politiikkaa. Näin siis kokoomuksen, keskustan ja  
perussuomalaisten varaan rakentunut hallituspohja putosi laskuista.

Kokoomus kun ei tule perussuomalaisten linjoille  tässä kysymyksessä, ja perussuomalaiset eivät puolestaan jousta.

Tai no, Soini kyllä joustaisi, mutta eduskuntaryhmä ei. Soini jyrättiin aika perusteellisesti kumoon tässä hallitusasiassa oman ryhmän kokouksessa. Audi-kyydit olisivat kiinnostaneet kovastikin, mutta ensikertalaisista koostuva eduskuntaryhmä oli eri mieltä.

Kun ilmeni, että perussuomalaiset eivät halua edistää omia poliittisia päämääriään, monet lehdet alkoivat kirjoittaa, että Sinipunan paluu oli Kataisen viimeinen oljenkorsi, ja Uutispäivä Demarissa alettiin jo hehkuttaa hallitustunnustelijan vaihtumista.

Demarien äänenkannattaja oli ilmeisen huonosti informoitu. Demarit olivat nimittäin puolueena jo ehtineet sitoutua yhteiseen Eurooppa-politiikkaan kokoomuksen kanssa. Kannat oli muotoiltu yhdessä.

Jos hallitustunnustelijaa olisi vaihdettu, tunnusteluvuorossa olisi ollut Jutta Urpilainen. Hienoa, demarit saisivat pääministerin paikan.

Mutta mistäpäs saataisiin demaripääministerille hallitus?

Koska keskusta ei olisi lähtenyt hallitukseen ilman perussuomalaisia, perinteinen pienillä vahvistettu punamultapohja oli pois laskuista. Ja koska demarit olivat jo sitoutuneet Eurooppa-politikkaan, jota perussuomalaiset vastustivat, kepu-puna-niska oli pois laskuista.  

Jäljelle olisi jäänyt sinipuna tai uudet vaalit. Kokoomus ei olisi suostunut demarivetoiseen sinipunaan, ja koska perussuomalaisten kannatus on vain kasvanut, kukaan ei olisi halunnut uusia vaaleja.

Nyt sitten palataan Säätytalolle ihan vanhalla porukalla.

Erikoista tässä oli se, että lehdet havahtuivat asioiden tilaan todella hitaasti. Omien havaintojeni mukaan ensimmäinen, joka julkaisi oikeat päätelmät, oli Uuden Suomen toimittaja Jenni Tamminen.

Onnittelut Jennille.

Uuden Suomen uutinen julkaistiin torstaina päivällä, laskelmat olisi julkisuudessa olleiden tietojen mukaan voitu tehdä jo tiistaina. Mutta koko muu media havahtui asiain laitaan vasta hiljalleen saman päivän iltana, kun joku oli vuotanut maikkarin uutisille jotain jostain.

Säätytalolle palaa siis sama porukka, mutta asetelma on hyvin erilainen. Edellisellä kieroksella kaikki muut vaihtoehdot tuntuivat olevan auki. Pääpuolueet saattoivat pelata sillä, että loikkaavatkin johonkin toiseen vaihtoehtoon. Tai ainakin ne joutuivat epäilemään  
toisiaan loikkaushalusta.

En tiedä mitä demariryhmässä todella ajateltiin ensimmäisen kierroksen aikana, tuskin sitä tiesivät kokoomuslaisetkaan. Mutta ulospäin asetelma näytti siltä, että demareilla oli win-win tilanne: Heinäluoma saattoi tinkiä loputtomiin, koska jos homma karahtaisi,  
hallitustunnustelija todennäköisesti vaihtuisi. Ja seuraavana jonossa olisi Urpilainen. Silloin ei vielä tiedetty varmuudella, että demaritunustelijalla ei olisi ollut juurikaan vaihtoehtoja.

Nyt tiedetään oikein hyvin se, että Säätytalolle todellakin kokoontuu ainoa vaihtoehto. Suuren voiton saaneet perussuomalaiset pelasivat itsensä saunan taakse ja pysyvät siellä. Kenenkään ei tarvitse neuvotteluiden kuluessa pelätä ainakaan sitä, että toinen osapuoli saattaa tästä vielä loikata johonkin muuhun kyytiin kun ne junat jäivät asemille.

Valmista tulee torstaiksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Ilari Kerttuoja

Besserwisseröinti ja piipitys marginaalipuolueen suunnasta jatkuu. Mitä jos lähtisit vaikka kalaan? Herättäisit hieman vähemmän myötähäpeän tunteita.

Käyttäjän petei kuva
Petri Ilvonen

Onhan tossa paljon hyviä näkökulmia tilanteesta kun kaikki on kuitenkin vielä auki.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Persu-parat! Heillä oli kymmenen tavoitetta ja yksi kynnyskysymys. Kaikki tavoitteet jäävät nyt saavuttamatta, mutta eipähän tultu kynnyksen yli. Niin siinä käy, kun 19 prosentin puolue luulee edustavansa kansan enemmistöä.

Varsinkin ruotsalaiset ja vihreät voivat onnitella itseään ja toisiaan siitä, että Soinin sakki arvostaa oman pirttinsä kynnystä enemmän kuin poliittisia päämääriään. Minun tuntemukseni ovat jossain säälin ja vahingonilon hyllyvässä välimaastossa.

Saas nähdä, ottiko Jyrki Katainen Pyrrhoksen voiton. Hän joutuu johtamaan varsin vasemmistolaista hallitusta, joka tuskin tunnustaa taloudellisia faktoja vielä pitkiin aikoihin.

Jussi Kivelä

Seireenit kutsuivat Timo Soinia. Mieli teki olla ministeri, mutta uskallus kuitenkin puuttui. Syynä oma epämääräinen porukka ja "takinkääntäjän" leima. Olikohan vielä lisäksi pelko todellisen vastuun kantamisesta ? Vaalitulos vaati Soinia hallitukseen toteuttamaan kansan haluamaa muutosta nykymenoon. Käpykaartilaiselta hän ja hänen porukkansa nyt tuntuu. Jatkossa mielestäni Timo Soinin oppositiossa on tartuttava asiakysymyksiin. "Tupu-Hutu heitoilla ei enää hänkään kannatustaan kasvata. Jos toisin on ja tapahtuu, niin olen kyllä syvästi pettynyt kansanvaltaan ja "näennäiseen" demokratiaan. Elämä on raakaa ja julmaa, niin yksilön kannalta kuin glopaalisestikin ajatellen.

Tilanteet ja kulloinkin "vastaan" tulevat asiat ja ongelmat ovat reaaliteettja, niin kotimaassa kuin laajemminkin. Todellisia "vastuunkantajia" jää kaipaamaan. Niitäkin olisi, mutta neuvotteluissa vesitetään kaikki "järkevä" toimet, kun taistellaan vallasta. Tympii vaaliprokakanda ennen ja jälkeen vaalien. Käytävät hallitusneuvottelutkin ovat täyttä teatteria. Suomeen näyttää syntyvän ( jos syntyy ? ) sellainen kompromissihallitus, joka ei pysty, eikä kykene ohjemansa kautta toteuttamaan järkevää politiikkaa suomalaisten parhaaksi.

Harry Vestbacka

Soini ja perussuomalaiset arvostavat periaatteitaan. Ja niitä ei ministeripaikoilla osteta. Varsinkin jos tuo ministeripaikka on käytännössä pelkkä käsinuken rooli.

siinä olen aloittajan kanssa samaa miletä, että perussuomalisten kannatus nousee ja nousee yhä enemmän tulevaisuudessa.

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

Onhan täällä US-blogissakin useita kirjottajia, jotka yhä edelleen näkevät Kataisen tämänkin yrityksen menevän karille. Sitten kuulemma perustetaan SDP-vetoinen hallitus, jossa Persut ovat mukana?

Tilanne, eli miksi olemme tässä nyt, oli luettavissa jo viimeviikon tiistain julkisten tietojen mukaan!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Esimerkiksi Pekka Lukkala kertoi useammassa kuin yhdessä blogissa tämän asian moneen kertaan ja yritti lyödä kanssani pitkästä oluesta vieläpä vetoakin asian tiimoilta. Tunnustan hävinneeni.

Mikko Mäenpää

Tälläinen soppa saadaan tosiaan aikaan kun 19% puolue naulaa itsensä lattiaan yhden asian takia. Nyt kun demarit saivat suomen vaatimaan takuita lainoja vastaan persut jäävät yksin, ehkä vassareiden kanssa, vastustamaan EU:ta. Eli suomalaisista yli 70% on EU-myönteisiä.

Soinin hokema "kyllä kansa tietää" taitaa sittenkin pitää paikkansa!

Käyttäjän ryyti kuva
jarmo ryyti

Minua kiinnostaisi tietää missä asioissa Kokoomus antoi periksi Rkp:lle?

Oisko kellään tietoa? Esim. Jennillä. Onhan Rkp sentään merkittävin hallituspuolue hallitusvuosilla mitattuna.

Käyttäjän ryyti kuva
jarmo ryyti

Kaikissa Kokoomuksen hallituspohjissa oli Rkp mukana. Miksi noin tärkeä asia on jäänyt Relanderilta havaitsematta?

Käyttäjän ryyti kuva
jarmo ryyti

Autan vähän Relanderia:

Pakkoruotsi Rkp:lle ja EU-EVM Perussuomalaisille ovat samanarvoisia periaatekysymyksiä.

Toisesta Kokoomus teki esteen hallitukseen pääsylle,mutta ei toisesta.

Käyttäjän malva kuva
Eeva Vasenius

Luulen, ettei Relander tarvitse näissä asioissa apua.

Tuo "pakkoruotsi-asia" on alkanut suorastaan veetuttaa minua, sillä kaikki eivät suhtaudu siihen negatiivisesti. Itse en koskaan koulussa ollessani inhonnut ruotsin kieltä. Päin vastoin, minusta oli mukavaa lukea kieliä.

Luin lukiossa lisäksi lyhyen ranskan ja -saksan. Minulle ei mitään "pakkoruotsia" ole olemassakaan ja uskon, että tätä samaa mieltä on todella suuri osa Usarinkin lukijoista ja varmasti paljon muistakin.

Ruotsin kielen osaaminen kuuluu yleissivistykseen. Olen iloinen, että osaan tämänkin verran ruotsia, olen tarvinnutkin sitä itse asiassa aika monessa tilanteessa.

terveisin, Eeva V.

Käyttäjän ryyti kuva
jarmo ryyti

Näyttää tarvitsevan kun toistelee kaikille tuttuja poliittisesti korrekteja ja toimittajapiireissä hyväksyttyjä näkökulmia. Ei mitään uutta.

Tämä plokistan on paljastanut,jos ei muuta,että toimittajat ovat "tavallisia kuolevaisia". Nyt kuka tahansa voi olla "vapaa toimittaja".

Kilpailu "alalla" kiristyy ja toimittajien pitäisi pystyä kirjoittamaan muutakin kuin muiden toimittajien hyväksymiä näkökulmia. Vaan ei ole vielä sellaisia ilmestynyt kommentoimmaan esim. hallitusneuvotteluja.

Käyttäjän ollisaarinen kuva
Olli Saarinen

Tämä on demokratian juhlaa. Saadaan enemmistöhallitus joka sitoutuu päämääriinsä. Enemmistö ei ole pakotettu kuten kaksipuoluemaissa eikä etukäteen sovittu, kuten blokkipolitiikassa, mitä meille typerästi toivotaan.

Ensin äänestetään bilanssit ja sitten tehdään balanssit.

Pekka Manner

Persut olivat ainoita jotka eivät kääntäneet takkiansa ja huoranneet periaatteitansa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

"Mutta mistäpäs saataisiin demaripääministerille hallitus"?

Tähän voisi Pekka manner vastata, jos taitaisi.

Jouko Koskinen

Ei hyvältä näytä: Kokoomuksen on vihervassarit kuohinneet molemmilta puolilta.
KDn raamattu on kastunut spermaan ja liimautunut kiinni. RKPn rantarosvot vaihtaa persuihin.
SDPn pääkonttoori Metallitalossa potee katastrofaalista jäsenkatoa.

Kepun ja PSn voimat riittää kyllä - mutta vasta vaalien jälkeen. Lokakuussa 2011.

Käyttäjän ylepola kuva
Ykä Lepola

Voisitko Jukka valaista minua vielä hieman siitä, mitä tapahtui Vihreiden päätökselle olla osallistumatta kyseiseen hallitukseen? Eivätkö Vihreät tehneetkin ihan murskapäätöksen sen 1. tunnustelun yhteydessä? Mikä tässä jälkimmäisessä yrityksessä on niin olenaisesti muuttunut, että nyt ollaankin taas mukana?

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Ulkopuolisen silmin:

Sinnemäki lupaili jo talven aikana, että jos Vihreiden kannatus alenee, puolue jää oppositioon. Mutta niin vain lähtivät murskatappion jälkeen neuvottelukierrokselle, yhä Annin johdolla.

Vasemmistopuolueet poistuivat neuvotteluista, ja hankkeen piti olla kuopattu. Muistaakseni esiin nostetulle porvarihallitus-vaihtoehdolle Vihreät sanoivat tässä vaiheessa ei.

Kun sixpack nousi kuolleista, olivat Vihreätkin taas mukana. Näihin aikoihin he vaihtoivat puheenjohtajaa, mistä ainakin minä annan täyden tunnustuksen. Siinä tilanteessa puolue toimi kuten länsimaisen, demokraattisen organisaation soisi yleisemminkin toimivan! Sekä vaali- että arvovaltatappion kärsinyt puheenjohtaja siirtyi/siirrettiin sivuun, ja hänen antamansa sitoumukset voitiin nollata.

Toimituksen poiminnat