Vihreät, oikeisto ja vasemmisto

Moni miettii tällä hetkellä, äänestääkö vihreitä vai vasemmistoa. Vihreänä ehdokkaana olen aika usein saanut kuulla, että vihreät on niin oikealla. Patsi tietenkin silloin, kun keskustelen oikeistolaisen kanssa. Silloinhan olemme yllättävänkin vasemmalla.

Oikeisto ja vasemmisto? Itse ajattelen, että teollisen yhteiskunnan perinnökseen jättämään työn ja pääoman ristiriitaan on aika vaikea eläytyä, jos kumpaakaan ei ole.

Omistan toki pankin kanssa puoliksi perheemme asunnon, ja olen kerran ollut toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Päätin sen itse vuonna 1988 kun menin opiskelemaan. Siitä lähtien olen elättänyt itseni keikkatöillä.

En tiedä olenko työntekijä, yrittäjä vai työnantaja. Olen kaikkea sitä, ja en mitään niistä.

Oikeisto ja vasemmisto viittasivat nuoruudessani kapitalismiin ja sosialismiin. Tätä vastakkainasettelua ei enää ole. Mutta on muita vastakkainasetteluita.

Tärkeä mittari on suhtautuminen köyhiin ja työttömiin. Oikealla ajatellaan, että jos työttömiä haukutaan laiskoiksi riittävän usein, he varmasti piristyvät ja menevät töihin. Tähän en osaa eläytyä. Vasemmisto taas on päätynyt kannattamaan vihreiden ajatusta perustulomallista.

Perustulon ideana on sujuvoittaa tukien maksamista ja poistaa karenssit. Kriitikkojen mukaan mallimme tarkoittaisi sitä, että annetaan ihmisille ilmaista rahaa ilman että he tekevät mitään. Hyvät ystävät, näin toimitaan tänäkin päivänä. Perusturva, toimeentulotuki ja ansiosidonnainen ovat ilmaista rahaa jota saa tekemättä mitään.

Perustulon ideana on vain nöyryyttävän kontrollin poistaminen ja työn vastaanottamisen mahdollistaminen.

Nykyjärjestelmässä työtön ei voi ottaa vastaan esimerkiksi kolmen kuukauden työkeikkaa, koska siitä seuraisi parin kuukauden karenssi, eli tueton jakso. Se on aika kova rangaistus siitä, että haluaa tehdä töitä.

Vihreän perustulomallin mukaan ihmisille jäisi käteen viitisen sataa euroa perustuloa. Jos käy töissä, perustulo verotettaisiin progressiivisen asteikon mukaan takaisin siten, että pienimmät tulot pysyisivät verottomia.

Summa perustuu laskelmaan, jonka mukaan systeemiin käytetään sama raha kuin nykyisinkin. Sitä voisi toki korottaakin. Perustulomallin käyttöönotto nostaisi nimittäin työllisyysastetta ja siten verokertymää, joten jaettavaa olisi enemmän. Silloin summaa voitaisiin nostaa.

Vasemmisto on kutsunut vaalipropagandassaan malliamme porvarilliseksi perustuloksi. Vasemmistolainen perustulo on näet pari sataa korkeampi. Erona on se, että ”porvarillinen mallimme” kannustaa työhön, ”vasemmistolainen” taas mahdollistaa elämän työttömänä.

Ottamatta nyt kantaa siihen, kumpaan oikein kannattaa kannustaa, totean, että vihreä malli perustuu tosiaan vain siihen, mitä nykyisin käytettävällä rahalla saataisiin. Vasemmiston malli taas perustuu siihen, että pannaan pari sataa nokkiin.

Vihreä suunnitelma on oikeasti toteutettavissa, ilman lisäkustannuksia. Vasemmiston ehdotuksen vaarana taas on se, että liian kallista pakettia ei saada läpi. Tyhjistä lupauksista on lyhyt matka populismiin.

Sitäkin on liikkeellä. Arhinmäki julisti päättyneen istuntokauden viimeisessä puheessaan, että Vasemmisto oli eduskunnan ainoa ydinvoiman vastainen puolue, huolimatta siitä, että ydinvoimaluvat menivät läpi juuri vasemmiston ja demareiden äänin, vihreiden äänestäessä yksimielisesti vastaan. Hallituspuolueiden äänet eivät olisi riittäneet, lupia kannatti hallitusrintamasta vain 92 edustajaa.

Vihreiden lähtö hallituksesta ei olisi kaatanut lupia, sillä opposition toiminta mahdollisti läpimenon.

Olisi vain positiivista, jos vasemmisto saisi kehitettyä entistä enemmän myös omia ideoita. Se tasapainottaisi poliittista kenttää ja mahdollistaisi sen, että vasemmisto ja vihreät voisivat yhdessä toimia köyhien hyväksi. Toivottavasti vaalien jälkeen päästään tämän tien alkuun.

Vasemmisto on myös julistautunut vihreäksi puolueeksi, kokoomuksen tavoin. Jos ajattelee vihreästi, kannattaa kuitenkin äänestää vihreitä, vaikka kopioita olisi liikkeellä oikealla ja vasemalla.

Kopioiden olemassaolo vahvistaa toki uskoani siihen, että vihreitä tarvitaan. Ilman vihreitä siniset olisivat sinisiä ja punaiset punaisia. On vain hyvä, että ideat käyvät kaupaksi. Tärkeintä on saada asiat läpi.

 

 

jukkarelander
Vihreät Helsinki

Jukka Relander on Helsinkiläinen viestintäalan ammattilainen, Euroopan kirjastoseurojen liiton puheenjohtaja ja Helsingin yleisen kirkkovaltuuston jäsen.
Relander harrastaa perhokalastusta, kalastuksen filosofiaa, musiikkia, lukemista ja kävelyä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu