Maatalous ja päästöt

En ole ihan varma siitä, miten haja-asutusalueilla pitäisi käsitellä jätevesiä. Luultavasti kukaan muukaan ei tiedä. Näin voi ainakin päätellä edes takaisin sahaavasta lainvalmistelusta.

Itse olen tehnyt osuuteni hajapäästöjen vähentämiseksi. Kaivoin kesällä mökkisaunamme pesuvesien saostuspöntön soraan. Mainitun pömpelin kautta vedet palaavat luullakseni luonnon kiertoon vähän puhtaampina. Tästäkin on tosin ristiriitaista tietoa liikkeellä.

Meidän mökkiläisten panokset ovat kuitenkin aika pieniä tässä pelissä.Nimittäin se, että ympäristölain käsittelystä on tullut kaoottinen farssi, on haudannut alleen paljon isomman kysymyksen. Itämereen virtaavasta fosforista ja typestä muutama prosentti kertyy haja-asumisesta, kun taas maatalouden osuus näistä vesistöjä rehevoittävistä ravinteista on lähes 60 prosenttia. Sisävesien rehevöittämisen osalta prosentti on vielä korkeampi.

Vahvasti näyttää siltä, että keskustalainen ympäristöministeri Paula Lehtomäki haluaa tehdä ympäristöteon vaatimalla mökkeilevien kaupunkilaisten päästöjä kuriin, samalla kun maataloudesta ei samassa yhteydessä edes puhuta. Hallitus voi kirjata ansioihinsa prosentin päästövähennyksen maksattamalla laskun muiden puolueiden kaupunkilaisilla kannattajilla.

Tässä ei ole mitään järkeä.

Totuuden nimissä on toki myönnettävä, että jos asetus joskus astuu voimaan, myös haja-asutusalueilla asuvat alle 68-vuotiaat kepulaiset joutuvat  investoimaan puhdistuspönttöihin. Jos heitä vielä siellä on.

Mutta Itämeri kiittää vasta, kun viljelijät ja kalankasvattajat – joiden kuormituksella muuten saattaa paikallisesti olla todella tuntuva merkitys –  pakotetaan vesistöystävällisempiin menetelmiin.

Sama koskee luonnollisesti myös sisävesiä. Ajatellaan vaikka Tuusulanjärveä, johon upotettiin joitakin vuosia sitten huomattavia summia. Vedenlaatu todella myös koheni, mutta vain hetkeksi.

Särkikalojen pyynnillä hoidettiin näet oiretta, mutta ei itse tautia. Järven rannoilla peltojaan kyntävät viljelijät ajavat auroillaan vesirajaan saakka joka kevät ja syksy. Jos rantaviivan ja pellon välissä ei ole minkäänlaista puskuria, typpi ja fosfori valuvat suoraan järveen aina kun sataa tai lumet sulavat. Sieltä ne matkaavat edelleen rehevöittämään Vantaanjokea, päätyäkseen lopulta Suomenlahteen luomaan kasvualustaa kesäisille sinileväkukinnoille.

Laki kyllä säätää, että pellon ja veden välissä pitäisi olla suojavyöhyke. Lain noudattaminen on kuitenkin käytännössä täysin vapaaehtoista. Valvojia on vähän, eikä heillä ole esittää mitään kättä pidempää kun rikkeitä ilmenee. Lain noudattamista ei näet ole sanktioitu. Niinpä suojavyöhykkeetön viljely on yhtä yleistä kuin veronkierto Italiassa. Se on ikäänkuin maan tapa.

Lisäksi viljelijöiden positiivinen kannustaminen on tehty mahdottomaksi. EU:n ympäristötukia on maksettu maatalouden piilotukina, joilla on kompensoitu vapautuneen kilpailun alkutuotannolle aiheuttamaa haittaa. Ympäristötukea on maksettu täysin perustetta, edellyttämättä minkäänlaista vesistöystävällisyyttä.

Koko Itämeren kuormituksen kannalta Pietarin jätevesien puhdistaminen olisi tietenkin kiireellisin  tehtävä. Mutta suomalainen maatalous todella myös vaikuttaa siihen, miltä Suomenlahti näyttää. Siksi maatalouden päästöillä on väliä, vielä kun muistetaan se, että sameista sisävesistä on turha syyttää naapureita.

Veistöjen pilaaminen jatkuu kansainvälisestä painostuksesta huolimatta. Suomi on sitoutunut noudattamaan EU:n vesistödirektiiviä, joka edellyttää että makeat vedet pitäisi saada ekologisesti hyvään kuntoon vuoteen 2015 mennessä. Jostain syystä tämä on ainoa direktiivi, jonka kohdalla muuten mallioppilaana poseeraava Suomi ei edes yritä. Asiasta ei puhuta, eikä vesistöjen kunnolle ole tälläkään hallituskaudella tehty mitään. Minkä nyt Pekkarinen on yrittänyt avata koskiensuojelulakia, että keskustan tukialueille saataisiin vesistöjen kannalta vahingollisia muutaman kilowatin voimaloita vielä muutama lisää.

Vesistöjen näkökulmasta sekä maataloudelle että järviä ja jokia liejuunnuttavalle turpeennostolle pitäisi säätää haittavero. Mutta olen valmis katsomaan sormien välistä, jos turpeennosto lopeteaan heti, ja maanviljelyssä siirryttään vesistöystävällisiin menetelmiin.

Kovin paljoa ei edes tarvittaisi. Kunnon suojavyöhykkeet ja laskuojien saostusaltaat auttavat jo alkuun. Isompien valumien alueilla pitäisi lisäksi jättää pellot talveksi sängelle päästöjen vähentämiseksi.

Mutta näin ei tule tapahtumaan. Ei niin kauan kuin keskusta on hallituksessa. Eikä luultavasti sen jälkeenkään. Jos näet maatalouden oikeutta saastuttaa rajoitettaisiin, joku viljelijä saattaisi pahottaa mielensä.

jukkarelander
Vihreät Helsinki

Jukka Relander on Helsinkiläinen viestintäalan ammattilainen, Euroopan kirjastoseurojen liiton puheenjohtaja ja Helsingin yleisen kirkkovaltuuston jäsen.
Relander harrastaa perhokalastusta, kalastuksen filosofiaa, musiikkia, lukemista ja kävelyä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu