Ruotsalainen sosialidemokratia osaa kuolla tyylikkäämmin kuin omamme
Ruotsalainen media on likipitäen paniikissa muukalaisvihamielisen puolueen murtauduttua parlamenttiin. Expressenin mukaan porvarillinen vähemmistöhallitus aloittaa työnsä ”pahuuden panttivankina” joutuessaan tuolloin tällöin nojautumaan ruotsidemokraattien tukeen.
Kielikuva on oireellinen kolmessakin mielessä. Se osoittaa, kuinka syvällisesti ruotsalainen yhteiskunta haluaa olla antirasistinen. Lisäksi se osoittaa sen, kuinka syvällisesti ruotsalainen yhteiskunta on sosialidemokraattinen – ja sen, minkälaista ruotsalainen sosialidemokratia on.
Toisin kuin Suomessa, ruotsalainen sosialidemokratia näet irtisanoutuu hyvin päättäväisesti rasismin kaikista muodoista. Uskon, että juuri tämä mahdollisti myös punavihreän yhteistyön, vaikka energiapoliittisissa linjauksissa olikin melkoisia eroja.
Ruotsin vaalien pihvi ei kuitenkaan ole muukalaisvihamielisyyden nousussa, vaan demarien historiallisen alhaisissa kannatusluvuissa. Ruotsin demarit harjoittivat muutamin poikkeuksin yksinvaltaa koko sodanjälkeisen kauden, pystyen muodostamaan enemmistöhallituksia ihan oman äänisaaliinsa turvin, tai hallitsemaan yli 40 prosentin vähemmistönä. Lopputuloksena oli maailman hämmästyttävin ja kattavin hyvinvointivaltio, joka kelpasi malliksi monille muille – , ja pelotteeksi lopuille.
Ei kelpaa enää. Demarien kannatus romahti 30 prosenttiin, alemmas kuin kertaakaan pariin sukupolveen.
Vika ei ole mallin toimivuudessa sinänsä, vaan muuttuneessa yhteiskunnassa. Ruotsalainen sosialidemokratia on maailman paras ja tuloksellisin tapa organisoida teollisen yhteiskunnan työvoima tyytyväisiksi ahertajiksi. Ei voi sanoa muuta kuin, että kiitos ruotsalainen sosialidemokratia 1889-2006. Det var roligt.
Enää ei naurata. Pohjoismaisista yhteiskunnista ei voi enää puhua teollisina yhteiskuntina.
Onhan täällä toki vielä teollisuutta, mutta niin on myös maataloutta, metsästystä ja keräilyä, ja muita taantuvia elinkeinoja. Taloudellisen toiminnan painopiste on siirtynyt suunnitteluun, tietoaloille ja palveluihin. Jos joku epäilee, muistelkoon hetken ruotsalaista autoteollisuutta ja hämmästelköön sen jälkeen sosiaalisen median nousua miljardibisnekseksi.
Pohjoismainen sosialidemokratia ei ole löytänyt paikkaansa jälkiteollisessa yhteiskunnassa. Se näkyy parhaiten äänestäjäkunnan ikärakenteessa. Demareita äänestävät ne, jotka valitsivat puolueensa 1960-70 luvuilla, siis silloin, kun kaikki ajoivat Saabilla ja joka niemessä ja notkossa porisi sellukattila.
Nyt pitäisi keksiä jotain aivan muuta. Modernisaatiohaaste on ilmeinen, ja se tiedetään myös demareissa. Mutta samaan aikaan yhtälö on lähes mahdoton. Demareiden on hyvin vaikea laatia sellaista jälkiteollisen yhteiskunnan toimintaohjelmaa, joka samalla hillitsisi vanhojen kannattajien lipeämistä protestiliikkeisiin tai nuukahtamaan sohvan pohjalle. 55-vuotiaalla teollisuustyöläisellä ja 30-vuotiaalla nörtillä on aika vähän yhteistä.
Pätkätyön lisääntyminen nakertaa vanhan sosialidemokratian pohjaa entisestään. Demareiden utopia oli suunniteltu kansallisvaltion suojattuihin olosuhteisiin, jossa työ ja pääoma sovittelivat intressejään niin, että pääoma sai omansa, mutta myös työntekijät pääsivät nauttimaan kulutusyhteiskunnan jatkuvasta joulusta. Samalla keskiluokkaistuvaa työväestöä tarvittiin kuluttamaan tuotteita, joita he itse tuottivat.
Kansallisvaltion tarjoamaa suojaa ei enää ole, kaipaamme sitä tai emme. Työ tehdään halvalla Kiinassa, tai teetetään roboteilla. Markkinat ovat tuolla jossain, kaukana. Samalla kapitalismi on rimpuillut eroon minimipalkoista, irtisanomissuojista, lomakorvauksista ja muista vastaavista teettämällä yhä enemmän pätkätöitä. Ja sivumennen sanoen, tällainen kustannussäästö on kelvannut oikein hyvin myös julkisen sektorin työnantajille, kuten valtiolle, kunnille ja yliopistoille.
Huomattava osa työstä tehdään nykyään epätyypillisissä työsuhteissa, eikä demareilla ole uudelle tilapäistölle muuta tarjottavaa kuin ulko-ovea. Johtoajatuksena on ollut pätkätyön tekijöiden elämän kurjistaminen sen toivossa, että kiinteät työsuhteet lisäätyisivät ja ammattiliittojen jäsenmäärät kääntyisivät taas kasvuun.
Uusiin olosuhteisiin olisi voitu reagoida kahdella tavalla. Ammattillittojen kautta olisi voitu osoittaa solidaarisuutta pätkätyöläisiä kohtaan vaatimalla väen vakinaistamista vaikka lakkojen uhalla.
Toinen tapa olisi ollut pätkätyöläisyyden hyväksyminen uudeksi olemisen tavaksi, jota varten vaadittaisiin sosiaalisen järjestelmän päivittämistä uuteen asentoon. Tällaisia avauksia pohjoismainen sosialidemokratia ei ole kyennyt tuottamaan. On samaan aikaan sekä oireellista että pelottavaa, että kotoisen SDP:n tärkein hallitukseen menemisen ehto liittyy eläkkeiden pitämiseen nykyisellä tasolla. Nuoret äänestäjät mainittu aloite jättänee jokseenkin kylmäksi.
Voi olla, että Ruotsin sosialidemokratia syöksykierre on vasta alussa ja meillä mennään pian perässä, indeksin kanssa taittaen. Se on surullista. Toimiva yhteiskunta tarvitsisi terhakkaa vastavoimaa ja ainakin paperilla voisin kuvitella, että sosialidemokratia olisi päivitettävissä uudelle vuosituhannelle.
Vastavoimaksi on toistaiseksi vasta ilmoittautunut epämääräinen muukalaisvastaisuus. Svea Mammalla on ihan oikeasti syytä huoleen, kun ainoa uusi kritiikin muoto on yhteiskuntapoliittisesti täysin sisällötön.
Taipumattomuudesta tämän uhan edessä nostan Ruotsin demareille toki hattua. Ruotsalainen sosialidemokratia osaa kuolla tyylikkäämmin kuin omamme.
Erittäin hyvä kirjoitus. Aika on yksinkertaisesti ajanut perinteisen sosiaalidemokratian ohi. Tehtaiden ja karskien työläisten maailma on yksinkertaisesti mennyttä.
Kuolinkamppailu on selvästi käynnissä, mutta pahimmillaan siinä voi mennä vielä kymmeniä vuosia. Sosiaalidemokratian on uudistuttava jotenkin radikaalisti, jos se haluaa välttää hitaan, nolon ja kituliaan hiipumisen olemattomuuteen. Aate ei enää pitkään voi menestyä pelkän nostalgian ja yhä vähemmän todellisesta maailmasta kertovan retoriikan avulla. SDP seuraa Suomen Kommunistisen Puolueen jalanjäljissä unohdukseen, jos jotain yllättävää ei tapahdu.
Yhä suuremmalle osalle ihmisiä alkaa käydä piinallisen itsestäänselväksi, että 70-luku meni jo. Sosiaalidemokratian olisi hyvä herätä samaan oivallukseen.
Ilmoita asiaton viesti
Olen jo kauan ollut sitä mieltä jos ajatelaan tulevia eduskunta vaaleja demarit ovat aikaansa jäjessä ja puolueen kehtys on pysähtynyt tai paremminkin tasapäistynyt muiden suurien puolueiden kassa, eli olkoon Kok ,Keskusta tai Demarit niin niiden eroavaisuudet ovat mitättömät.
Veikaampa että suuta on sama Suomessa jos puolue ei keksi mitään uutta sanotavaa.
Lisäksi vasemisto polueiden kannatajat ovat nykyään keskitulosisa tai hyvätulosia.
Ilmoita asiaton viesti
Jukka R.:”Kansallisvaltion tarjoamaa suojaa ei enää ole, kaipaamme sitä tai emme.”
Näin valitettavasti näyttää viimeisten parinkymmenen vuoden aikana kokemani lähihistorian valossakin olevan.
Kuitenkin, uskon yhä edelleenkin siihen, että kansalaisten aito tavoite on tehdä tästä globaalista pallosta koti itselleen, lapsilleen ja tuleville sukupolville. Heidän ensisijainen tavoitteensa ei ole voittaa ”globaalia kilpailua” kaikille kuuluvien ihmisoikeuksien hinnalla, vaan yksinkertaisesti ”elää ihmisiksi”.
Valtaeliitin rahan ja vallan koalitioon kuuluva nykyinen kansalaiset unohtava kilpailuyhteiskunta tai valtaa käyttävien pyrkimys mm. maksattaa omat poliittiset virheensä virheisiin syyttömillä kuten esim. 90-luvun laman jalkoihin jätetyillä nuorilla, ei myöskään mielestäni ole se, mitä kaipaamme tai mitä edes tarvitsemme. Nykyinen valtaeliitin arvomaailma on ainoastaan ahneiden arvomaailma.
Ilmoita asiaton viesti
Jopa minulle, itseoppineelle älykölle, asia on vaikea. Mitä se sitten onkaan kovapäisemmille aateveljilleni? Saattaahan toisaalta olla niinkin, että heille se on ihan simppeli: lisää tehtaita, joissa suomalaisperäinen työväestö voi lakkoilla!
Ruotsin vaalit olivat pahaan aikaan. Demarien romahdus ei voi olla vaikuttamatta meilläkin. Huhtikuu on kuukausista julmin, varsinkin jos sattuu olemaan SDP:n johtajistossa vuonna 2011. Tulemme kuulemaan vasemmistoaforismeja uusintoina neljän vuoden takaa: ”Torjuntavoitto” (Jutta Urpilainen), ”oikeistoaalto” (Martti Korhonen), ja sitä rataa.
Minulle, jälkiteollisen älynystyrästön myöhäisherännäisimmälle uus-demarille, SDP on ennen kaikkea intellektuellien puolue. Koska järkeä on kansakunnassa vain vähän, jää kannatuskin alhaiseksi. Nää on näitä kansanvallan paradokseja!
Ilmoita asiaton viesti
”Demarien romahdus ei voi olla vaikuttamatta meilläkin.”
Jaa, että mitenkä se muka meihin vaikuttaa? Hallituspohja jatkasi nykyisellään. Ja se noudattaisi, kuten Ruotsissakin, aika sosiaalidemokraattista yhteiskuntapolitiikkaa. Mistä ihmeestä kumpuaa se käsitys että niin Ruotsin kuin Suomenkin demarit pystyisivät talouden rautaisten lakien paineessa noudattamaan radikaalisti erillaista politiikkaa? Miettikää nyt hyvät ihmiset itse miten joku Paavo Lipponen olisi ollut yhteiskunnallisesti oikeudenmukaisempi kuin Esko Aho, Matti Vanhanen tai Jyrki Katainen.
Faktahan on se, että niin Ruotsi kuin Suomikin käy melkoisen ankaraa taistelua eteenkin teollisista työpaikoista mutta myös ns. uuden talouden sektorillakin. Ja eikö meidän kaikkien olisi syytä iloita siitä kuinka globalisaatio on kuin onkin nostanut satoja miljoonia kiinalaisia, intialaisia ym. köyhien maiden ihmisiä kiistattomasti köyhyydestä edes kohtuulliseen elintasoon ja satoja miljoonia kurjuudesta köyhyyteen. Olisikohan niin, että poliittinen vasemmisto haluaa peitellä sitä kiusallista tosiasiaa, että toista sataa vuotta kestänyt länsimaiden duunareiden elintason ja elämänlaadun kohoamisen eräs tekijä olisi siinä, että kehitysmaat saivat luvan olla pelkkiä raaka-aineen toimittajia? Raaka-aineet toimitettiin vauraimpiin maihin jossa sikäläiset duunarit muuttivat ne työllään hyödykkeiksi. Tästäkö kenkä puristaa?
Ilmoita asiaton viesti
Kokoomuksen ääni kuuluu apupuolueesta! Suomen Vihreät ovat oikeasti SE surullisin puolue, mutta siihen palataan vielä useasti.
Emme elä pelkällä paitojen pesulla tai piirtämällä kivoja kaavioita eli ”suunnittelulla” tai suoraan sanottuna paskanjauhamisella.
Tarvitaan vientituloja ja niitä tuo ainostaan teollisuus ja sen reaalipalvelut.
Suomalaisen yhteiskunnan ongelma on se, että yhteiskunta tukee liikaa yrityksiä jotka ovat laiskoja tekemään oikeita asioita. On kiva hillua tukirahoilla, esim. koko energia-ala perustuu nykyään vain tukiasiin, samoin maatalous ja suurin osa pienyrittämisestä.
Ilmoita asiaton viesti
Sosiaalidemokratia on todellakin pitkälti projisoitunut teollisuustyöväestön aatteeksi. Oikeastaan sillä olisi myös oleellisempi rooli niille, jotka kannattavat yhteiskunnan holhousta ja tulonsiirtoja. Itse kannatan moisen minimoimista ja siksi minusta ei tule demaria tekemälläkään, mutta pointtini on siinä, että sosiaalidemokratian perusideologia ei välttämättä tarvitsisi teollisuustyöläisiä lainkaan.
Jos ei mennä lillukan varsiin, niin ääri-ideologioiden (kommunismi, fasismi, ym…)ja yhden asian liikkeiden (rasismi, ympäristö…) lisäksi on olemassa kaksi pääsuuntausta: yksilön vastuu kontra yhteiskunnan vastuu. Kokoomus Suomessa ja Moderaterna Ruotsissa korostavat yksilön vastuuta ja vapautta tienata omat tulonsa ja pitää ne itsellään, kun taas Sosiaalidemokraatit korostavat yhteiskunnan vastuuta ja edesajavat yhteiskuntaa, jossa valtio kerää mahdollisimman paljon tuloja jakakseen ne sitten kansalle poliittisten päättäjien päätöksien mukaisesti. Olenkin joskus kutsunut demareita ”määrärahapuolueeksi”. Jos kuuntelette vaikkapa hallituksen kyselytunteja, niin demareiden taholta lähes kaikki kysymykset alkavat: ”Miksi hallitus ei ole antanut määrärahoja …”
Jos sosiaalidemokraatit katsoisivat tulevaisuuteen niin he irtaannuttaisivat itsensä ammattiyhdistysliikkeestä ja teollisuusprofiilista kokonaan. Nörttien keskuudessa voi nimittäin olla aivan samanlaisia näkemyseroja siitä missä kulkee yhteiskunnan ja yksilön vastuun välinen raja.
Ilmoita asiaton viesti
Ruotsin sosdemmarit vastustivat kotitalousvähennystä (rotavdrag), mitä taas Kokoomus kannatti. Pikagalluppien mukaan tuo ratkaisi paljon.
Ilmoita asiaton viesti
”Kielikuva on oireellinen kolmessakin mielessä. Se osoittaa, kuinka syvällisesti ruotsalainen yhteiskunta haluaa olla antirasistinen.”
Jukalla tahmoo taas kerran pahasti. Ensinnäkin historiallinen perspektiivi loistaa poissaolollaan. Ruotsi saattoi olla jo vuosisadan alkupuolella eräs Euroopan rasistisimpia maita. Tästä on riittävästi dokumentteja. Mm ruotsalaisten halveksunta ”mongooleja” eli suomalaisia kohtaan oli pöyristyttävää luokkaa. Maan tiede-elämässä natsimyönteisyys oli silmiipistävä. Maa oli johtavia rotuhygienian edelläkävijöitä. Rasismi ja herrakansa-ajattelu on syvälle juurtunut Ruotsin yhteiskuntaan. Sen peittää alleen vain loistelias tekopyhyys. Taloudellinen nousukausi maan vältettyä (Natsi-Saksalle tosin myönnytyksiä tehden) sodan aikaasai sen, että ruotsalaiseen rasismiin kytkeytyi sosialidemokraattinen kansankotiajattelu. Tästä syntyi luja ja harhainen käsitys ruotsalaisten erinomaisuudesta. Tälle saattoi löytää taloudellisia ja sosiaalisia perusteita vielä 1970-luvun alussa, mutta sen jälkeen maa on luisunut vähitellen ja ilmeisen pysyvästi toisten kuolevaisten maiden tasolle.
Tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa jossa entisen hyvinvointi-Ruotsin raunoita voi käydä ihastelemassa Göteborgin ja muiden teollisuuskeskusten tyhjiä halleja tarkastellessa on hyvä muistaa että illuusio, joka alkoi kuolla jo yli 30 vuotta sitten elää edelleenkin. Niin Ruotsissa kuin Britanniassa huomattava osa kansasta on tarrautunut tähän menneisyyden suuruuden ja paremmuuden illuusioon. Mutta illuusiot eivät elätä. Ruotsalaisia on kymmenin tuhansin siirtotyöläisinä mm. Norjassa, josta on tullut de facto Pohjolan ainoa todellinen hyvinvointivaltio sanan varsinaisessa merkityksessä.
Sweden, your dream is over. Ei sinulla ole enää varaa näytellä maailmanpelastajaa. Ne ajat ovat takanapäin. Sinussa ei ole enää paljoakaan mistä esim. Suomen pitäisi ottaa oppia, ellei täysin typerä kritiikitön siirtolaispolitiikka voisi olla tällainen, nimittäin varottavassa mielessä.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllähän ruotsidemareiden mahalaskullle on yksi syy ylitse muiden: epäuskottava puoluejohtaja. Sellaisella ei nyt vain voi vaalivoittoon ratsastaa, olivat muut asiat miten tahansa.
Mutta muutenhen asetelmat vain normalisoituvat Ruotsissakin: esim. Tanskassa on maahanmuuttokriittinen puolue ollut jo lähes vuosikymmenen vaa’ankieliasemassa, hallitus on tukeutunut siihen vaikka miniserinsalkkuja ei olekaan tippunut. Eikä leirejä ja polttouuneja toistaiseksi ole ilmestynyt -turvapaikkaturismi on kyllä minimoitu 😉
http://archives.cnn.com/2002/WORLD/europe/05/31/de…
Ilmoita asiaton viesti
Eilen Erkki ”Ikuinen Radikaali” Tuomioja esitti, että Anna Lind olisi kyennyt johonkin parempaan kuin Mona Salin. Voi olla. Mutta tuskin Annakaan olisi mitään sille mahtanut, että teollisuustyöpaikkojen raju vähentyminen demareiden valta-alueella on aikaansaanut massiivisen joukkopaon eteenkin miehissä demaripuolueesta. Heitä ei saada pysymään puolueessa jollain unelma-hötö-jaaritteluilla esittää ne kuka tahansa nainen tai mies. He haluavat kunnon työpaikkoja. Jos niitä ei tule, he jäävät kotiin äänestyspäivänä tai kuten Ruotsissa on tapana, äänestävät muita puolueita. Vaalien tulos kieli siitä että ahtaalle joutuneet duunarmiehet halusivat rankaista demareita. Niin Ruotsin kuin Suomenkin duunarimiehiä yhdistää varmasti tämä yksi asia – he haluavat konkreettisia tuloksia politiikassa. Jos niitä ei tule voi reaktio olla rajukin.
Ilmoita asiaton viesti
Piipunpolttaja (vieläkö poltat, Jukka?) on havainnut asioita, joita hän kykenee selkeästi kirjoittamaan ulos, kiitos!
Erityisesti prekariaatti- eli pätkätyö-osiosta olen aatellut samoin (viisi lasta ja kaksi lastenlasta opettaa aika paljon). Syynä ja seurauksena ja adaptaatio-haasteena.
Omasta havaintopaikastani käsin (EU, Lappi) on pari reunamerkintää kuintenkin paikallaan.
Ruotsalaiselta demari-aatteelta puuttuu 1918 (Täällä Pohjantähden alla), ja sen huomaa.
Se on mennyt ilman mutkia ja kriisejä kristillisesti sävyttyneestä 1800-luvun ”forssalaisuudesta” kapitalistiseen, asekaupat ja natsisympatiat sietäneeseen kansankotiin.
Suomalainen demariaate on käynyt Hennalassa ja Dragsvikissä, se on kulkenut tannerilaisuutensa polut sotasyyllisyyksineen ja päätynyt Perssonin sijasta Lipposeen.
On se aika erilainen ura, vai mitä?
Nyt ruotsalaisdemarit – jotka eivät menettänneet kunta- ja maakäräjävaaleissa samalla lailla kuin parlamenttivaaleissa – jatkavat edelleen kansainvälisissä sfääreissä ylimielistä bättrevetande´ustaan, joka osaltaan on taannut, että EU:ssa ei demariutta oikein siedetä (saksalaista, portugalilaista ja espanjalaista – myös suomalaista – sosialidemokratiaa siedetään paremmin).
Jäljella jää Obama ja rapakontakainen demariaate.
Näillä reunahuomautuksilla en arvioi, että suomalainen demariaate ”kuolee” häpellisemmin kuin ruotsalainen kaksinaamainen palmelais-lindiläinen bofors-sosialidemokratia.
Ilmoita asiaton viesti
Muutoin o.k., mutta tuo Obaman leimaamisen demariksi olisit voinut jättää pois…
Ilmoita asiaton viesti
Rovaniemellä arvataan, että Obama on demari, ei republikaani – Kouvolasta voi näyttää toiselta?
Ilmoita asiaton viesti
Tämä vastauksena Relanderille
http://shaapavaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/46286-…
Ilmoita asiaton viesti
Vasemmistolaisella työväenliikkeellä on yhä paikkansa sekä Suomessa että koko maailmassa. Työväenluokka ei ole kadonnut minnekään, vaikka se ilmenee eri tavalla kuin perinteisisessä teollisuusyhteiskunnassa.
Ratkaiseva kriteeri ovat yhä tuotantovälineet, joiden omistaminen tai omistamattomuus sanelevat sen, miten tuotot ja voitot jaetaan. Duunareita ovat tässä mielessä edelleenkin niin sairaanhoitajat kuin bussikuskit, niin rakennustyöläiset kuin nörtit, niin insinöörit kuin opettajatkin. Työsuhteen luonne ei ole määrävä tekijä, ei myöskään työn sisältö, vaikka valkokaulusduunarit eivät aina omaa todellista asemaansa yhteiskunnassa tiedostaisikaan.
Kaikki työtätekevät jauhavat rahaa viimekädessä sille maailman 10:lle prosentille ihmisistä, jotka omistavat 90 prosenttia kaikesta siitä, mitä omistettavissa on. Yhä edelleen rikkaat tulevat rikkaammiksi ja köyhät köyhemmiksi.
Tässä on se kulminaatio, joka ainakin vasemmistolaisten työväenpuolueiden pitäisi tajuta, jos niitä nyt vielä yleensä on. Kauan ei ole, jos kilpalaulanta vihreiden ja epämääräisten porvaripuolueiden kanssa jatkuu eikä linssejä oteta välillä perusteelliseen hiontaan ja kirkastamiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Olet väärässä!
Tuotantovälineiden omistaminen ei enää ole keskeinen kysymys. Kansankapitalismi suurien korporaatioiden kohdalla on tehnyt omistajista kasvottomia. Sinäkin voit helposti tulla Nokian omistajaksi jo huomenna, ellet sitä jo ole, eikä ole edes rahasta kiinni.
Pääpointti on kuitenkin siinä, että ne tuotantovälineet ovat entistä enemmän jokaisen yksilön aivojen välissä. Missä ovat IT-konsulttien tuotantovälineet? He veloittavat luentosessioistaan huimia tuntipalkkoja. Mitkä ovat kirjailijoiden tuotantovälineet? Jos vastaat, että tietsikka, niin ainakin hän useinmiten sen itse omistaa. Mitä tuotantovälineitä tarvitsevat trading-yhtiöt, tuontiagentuurit, ym?
Teollisuus siirtyy pois ja tuotantovälineitä ei enää tarvita. Niin hauskaa kuin kommareille olisikin pitäytyä perinteisessä ja heidän ymmärtämässään talousstruktuurissa, niin aika on ajanut teidän ohi, sorry!
Äläkä vastaa minulle, että sairaanhoitaja elättää ”sairaala” -nimisen tuotantovälineen omistajaa!
Ilmoita asiaton viesti
Pitääkin olla valtiotieteen tohtori vähintään jotta voi irtautua maanpinnalta riittävän kevyesti. Demarit itse ovat paenneet nurkkaansa, ylimitoitetun ”hyvinvoinnin” takeena ollut savupiippu, auto, koneteollisuus on siirretty Kiinaan. Lapset koulutettu työttömiksi maistereiksi, jotka eivät ymmrärrä edes vasen/oikea kierteen eroa. Vesihanatkin on oltava ylös/alas vipuhanoja.
Tykit sentään käyvät kaupaksi maailmanmiliisin isällisessä kontrollissa. Suomidemareilta ei onnistu sekään kun voitelukavien ohitusyritys torpataan. Boforsin rauhantykki vastaan Patrian sotapanssari.
SD taitaa olla ainoa puolue joka uskaltaa sanoa ’ruma sana niinkuse o’.
Ilmoita asiaton viesti
Epäilemättä on niin, että pätkätyötä ja silpputyötä tekevien ihmisten on vaikea löytää sopivaa puoluetta. Heidän ja työttömien äänet etsivät nyt uutta osoitetta. Perussuomalaiset saivat huomattavaa kannatusta vanhoilla teollisuuspaikkakunnilla edellisissä kunnallisvaaleissa ja useimmiten häviäjiä olivat juuri demarit.
Ammattiliittojen koetaan ajavan vain omien jäsentensä asioita, ei muiden. Seuraavissa vaaleissa onkin liikkeellä paljon äänestäjiä, jotka eivät vielä tiedä ketä äänestäisivät.
Ruotsin vihreät ovat ilmoittaneet, etteivät he aio mennä mukaan hallitukseen oikeistopuolueiden apupuolueeksi. Tämä on johdonmukainen kanta ja vastaa sitä mitä he ennen vaaleja äänestäjille lupasivatkin.
Tästä nostan Ruotsin vihreille hattua.
Suomen vihreistäkin monet arvioivat arvopohjansa olevan lähinnä sosiaalidemokraatteja. Tästä huolimatta yhteistyö nykyhallituksen kanssa on sopinut. Pääasia on ollut hallitukseen pääsy. Tässä suhteessa Suomen vihreät muistuttaakin jo RKP:tä.
Ilmoita asiaton viesti
Kaija Irmeli: ”Ratkaiseva kriteeri ovat yhä tuotantovälineet, joiden omistaminen tai omistamattomuus sanelevat sen, miten tuotot ja voitot jaetaan.”
Lopullinen ”ratkaiseva kriteeri” eivät mielestäni ole koneet tai tuotantovälineet eikä niiden omistaminen, vaan ihmiset, joiden henkinen kapasiteetti pystyy luomaan enemmän kuin mihin yksikään kone ikinä pystyy.
Perinteisesti heitä on kutsuttu yrittäjiksi, ja heidän ensisijaisena ja uusia mahdollisuuksia luovana ”tuotantovälineenään” toimivaa henkistä kapasiteettia, tietoisuutta, osaamista ja rohkeutta, jota vaaditaan yritysriskien kantamiseen myös palkansaajien puolesta, ei yksikään ”pää punaisena” sosialismista paasaava vasemmistofriikki pysty koskaan sosialisoimaan.
Ilmoita asiaton viesti
Pitkän yrittäjäuran tehneenä kiitän Tuulaa oikeasta oivaltamisesta.
Ilmoita asiaton viesti
Hieno kirjoitus! Oivaltavaa.
Millainen yhteiskuntajärjestys todella syntyy sosiaalidemokratian tilalle? Teollisuustyölle se ei enää perustu. Miten kansalaiset voivat osallistua vielä arvontuotantoon taloudessa?
Tässäpä joitakin skenaarioita:
-Perustulojärjestelmä tulee käyttöön.
-Kansalaisia palkitaan itsensä sivistyksestä ja kunnon ylläpitämisestä
-Yritykset ”lainaavat” kansalaisten aivoja innovaatiotyössä. Hyvä osallistuvuus ja tuloksellisuus palkitaan.
-Kansalaisista tulee tuotteiden ja palveluiden arvostelijoita. Paljon tuotearvioita tekeviä kansalaisia palkitaan ja tuotteiden ja palveluiden laatu paranee.
-Robotit ja tekoäly tulevat tekemään ennen pitkää lähes kaiken suorittavan työn, jopa sairausdiagnoosit ja rutiinioikeustapaukset (eli myös lääkäreiden ja asianajajien tarve vähenee).
-Pääomaa aletaan verottamaan entistä enemmän, koska työntekijöitä ei ole tarpeeksi verotettavaksi.
-Harrastuksista ja osaamisesta tulee muodikasta. Ihmiset opettelevat erinäisiä taitoja ja pätevät niillä sosiaalisessa ympäristössään.
Ilmoita asiaton viesti
Työtä tarvitaan aina ja vallankin tuottavaa työtä. Toinen toistemme paitoja pesemällä me emme elä. Niin mukavaa kuin se saattaisi ollakin. Henkiset toiminnotkin tulevat mahdollisiksi vasta, kun ihminen on ensin saanut aineelliset tarpeensa tyydytetyiksi, niin ikävältä kuin se kuulostaakin. Voidakseen harrastaa tieteitä ja taiteita ihmisen on asuttava, pukeuduttava, syötävä ja juotava kuten Marx aikoinaan opetti.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ole mitään materiaalista työtä, mitä kone ei voisi tehdä. Jos työ pystytään määrittelemään, se pystytään myös koneellistamaan.
Koneet jauhaa hommia, pääomasta maksetaan veroja ja kansalaisille maksetaan kansalaispalkkaa + bonuksia hyvästä kansalaisuudesta. Tämä on mahdollinen skenaario. Vaihtoehtoinen skenaario on, että rikkaat tulevat riippumattomiksi työntekijöistä, ja sen sijaan, että ylläpitäisivät työtöntä luokkaa, he tuhoavat heidät. Se on kauhuskenaario, joka ei saa tapahtua.
Ilmoita asiaton viesti
Tuula, Valitettavasti kaikki eivät kykene olemaan yrittäjiäkään. Jossain täytyy olla se työntekijäjoukko, jonka työstä lisäarvo muodostuu.
Ilmoita asiaton viesti
Luodaan robottijoukko, joka tuottaa sen lisäarvon. Jos yhteiskunta panostaisi 10-kertaisesti nykyiseen verrattuna tekoälyyn ja automaatioon, työt saataisiin korvattua. Tästä kylläkin seuraa entistä suurempi tarve tulonjaolle.
Ilmoita asiaton viesti
Ei sitä tarvitse olla. Koneet voivat korvata ruumiillisen työn. Ja ainakaan sen ruumiillisen työn ei tarvitse olla Suomessa. Siis välttämättä.
Työnteko on monennäköistä eikä se aina tarkoita hikikarpaloita. Nykyajan tehdastyöläiset istuvat ohjaamossa näyttöpäätteittensä ääressä. He tuottavat ”lisäarvoa” niinkuin heidän pomonsakin, jos sitä typerää lisäarvoteoriaa halutaan viljellä. Mieluummin puhuisin kuitenkin markkinatalouden hintamekanismista.
Sanoit aiemmin, etteivät ihmiset elä pesemällä toistensa paitoja. Ihmiset elävät kaurapuurosta ja leivästä. Jossain pitää siis harjoittaa maataloutta. Mutta Suomessakin on tendenssinä ylituotanto, vaikka maatalouden harjoittajien lukumäärä on pudonnut romahdusmaisesti. Osa ihmisistä voi siis hyvin tienata leipänsä pesemällä maanviljeliijöiden paitoja. Omavaraisuus on köyhyyden oppi, totesi terävä-älyinen yksi entinen presidenttimme Risto Ryti jo 30-luvulla.
Ilmoita asiaton viesti
Minusta vaalivilppi ja mediapaniikki eivät ole erityisen ”tyylikkäitä” tapoja reagoida oman kannatuspohjan murenemiseen. Ovatko ne Relanderin mielestä tyylikkäitä?
Ilmoita asiaton viesti
Oivallusten Oivallus Lampellolta:
”Kansalaisista tulee tuotteiden ja palveluiden arvostelijoita. Paljon tuotearvioita tekeviä kansalaisia palkitaan ja tuotteiden ja palveluiden laatu paranee.”
Kissa elää kiitoksella! Kun ovat tehneet, huoltaneet pitäneet käynnissä ne robotit. Tuulimyllyllä käyvä kissarobotti tuo rottia paistumaan automaattiuuniin, kokkirobotti sivelee sinappiesnssia . . .
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin Jouko:)
Ilmoita asiaton viesti
Kaija Irmeli: ”Toinen toistemme paitoja pesemällä me emme elä. Niin mukavaa kuin se saattaisi ollakin. Henkiset toiminnotkin tulevat mahdollisiksi vasta, kun ihminen on ensin saanut aineelliset tarpeensa tyydytetyiksi, niin ikävältä kuin se kuulostaakin.”
Jätin pankkityöni 90-luvun puolivälissä, kun pankkien toiminta lamanhoitamisessa oli mielestäni muuttunut epäinhimilliseksi. Ryhdyin ns. mikroyrittäjäksi, ja etsin asiakkaikseni ensisijaisesti nuoria, jotka halusivat välttää työttömyyden, syrjäytymisen ja yhteiskunnan luukulta toiselle pallottelun ryhtymällä yrittäjiksi ja verkostoitumalla ja tekemällä työtä yhdessä toisten kaltaistensa kanssa business-to-business -periaatteella.
He eivät ole koskaan pesseet ”toistensa paitoja” ja heitä on ”yksinpuurtajina” asiakkainani edelleen. He ovat saaneet myös ”aineelliset tarpeensa tyydytetyiksi – niin ikävältä kuin se yrittäjiä ”yhteiskuntavastuuta kantamattomina” halveksivien sosialistien mielestä saattaa kuulostaakin.
Ilmoita asiaton viesti
Heps – Tuula Hölttä – mun kokemus yrittäjyydestä on olla valtion verovoutina, tehdä 20 tuntista päivää nälkäpalkalla siinä perintätoimen sivussa.
Ilmoita asiaton viesti
Minä olen myös yrittäjänä kaikki kurssit käynyt. Tiedän tasan tarkkaan, mitä yrittäminen on.
Olen uhrannut kotini ja poikani syntymakodin tuottamalla Suomen ensimmäisen uusiopaperin Porin Rosenlewin tehtaalla. Joten uhrikin on annettu. Ei mitään syytä, miksi pitäisi yrittäjiä halveksia.
Näen maailman kuitenkin kokonaisuutena enkä siksi voi välttyä tietyiltä johtopäätöksiltä.
Ilmoita asiaton viesti
Jouko K: ”…mun kokemus yrittäjyydestä on olla valtion verovoutina, tehdä 20 tuntista päivää nälkäpalkalla siinä perintätoimen sivussa.”
Tuo on monen muunkin kokemus yrittäjyydestä, mutta he kokevat sen kaikesta huolimatta paremmaksi, kuin ainoastaan haukkua ja solvata niitä, jotka edes yrittävät, ja vaatia ”tumput suorana” 20 tuntia päivässä yhteiskuntaa pitämään heistä huolta heidän itsensä olematta vastuussa omasta toimeentulostaan tai yhtään mistään muustakaan.
Ilmoita asiaton viesti
On maailma mennyt pahaksi, kun syrjäytettyjä ihmisiäkin jo täytyy kadehtia.
Ilmoita asiaton viesti
Kaija Irmali: ”Minä olen myös yrittäjänä kaikki kurssit käynyt. Tiedän tasan tarkkaan, mitä yrittäminen on.
Olen uhrannut kotini ja poikani syntymakodin tuottamalla Suomen ensimmäisen uusiopaperin Porin Rosenlewin tehtaalla. Joten uhrikin on annettu”
Oma ”yrittäjäkurssini” oli ottaa pakkoluovutetulta alueelta paenneen ja omaisuutensa menettäneen perheen vanhimpana lapsena oma vastuuni siitä, että ”elämä jatkuu” huolimatta ainoasta perheelle pakkoluovutetulta jääneestä ”perinnöstä”, joka oli ulkomainen v. -37 yrityksen laajennusinvestointeihin otettu velka, joka maksettiin Kanta-Suomessa uuden, vain n. 10 prosenttiin pakkoluovutetulle alueelle jääneen yrityksen liikevaihdosta olleen yrityksen perustamiskustannusten ohella pois, vaikka mitään investoinnin maksamiseen käytettäviä tuottoja tälle ”investoinnille” ei enää ollut mahdollista saada.
Oma karjalainen mm. Pietariin puutavarakauppaa harjoittanut yrittäjäsukuni, jonka työntekijöihin kuului asiakirjojen mukaan ennen sotaa jopa n. 1 000 ihmistä, joutui uhraamaan paitsi syntymäkotinsa, myös kotiseutunsa ja oman yhteisönsä sosiaalisen verkoston ja kulttuurin ja aloittamaan kaiken alusta sodan jälkeen Kanta-Suomessa halveksittuina ryssinä ja riistokapitalisteina. Joten voin todeta omasta puolestanikin, että ”uhri on annettu”.
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoinen havainto: ne (me), jotka uskovat sdp:n tilapäiseen tai provosoituun kuoppaan, kirjoittavat sosialidemokraatit. Ne, jotka uskovat markkinaliberalismin, euro-republikaanisuuden, pysyvään hypeen, kirjoittavat sosiaalidemokraatit.
HS kuuluu jälkimmäisiin.
Perussuomalaisten, siis ei-ruotsidemokraattien tai -ruootsidemokraattien, kanta selvästi on horjuva.
Ans kattoo.
Ruotsin ensimmäinen demari taisi olla Kustaa II Adolfin aikalainen, Axel Oxenstierna, joka perusti terveyskeskukset Suomeen, vaikka hän näyttää olleenkin lipposlainen (merkantilisti). Jo silloin luotiin haave sadasta kunnasta Suomessa!
Ilmoita asiaton viesti
En ole tuota Hesarin sosiaalidemokraattia huomannut. Ihmettelen, sillä sehän pitäisi kirjoittaa niinkuin se on oikein eli yhdellä aalla.
Tässä keskustelussa on yksi outo piirre: missä demarit? Ovatko he pihalla?
Ilmoita asiaton viesti
Hesarin – muun median sopulimaisesti matkima – linja perustuu HS:n epä-älylliseen kieli-poliisi-”ylivaltaan”.
Puoluerekisterissä lukee ”Suomen sosialidemokraattinen puolue rp”.
Leikkaan tähän EU:ssa käytössä olevan nimityksen:
Social Democratic Party
Ilmoita asiaton viesti
Se, että suomainen kirjoittaa sosiaalidemokraatti, johtuu siitä, että yksikään demari ei pärjää Suomessa ilman että hänellä olisi käsi jonkun muun taskussa, josta varastaa rahat omalle egolleen.
Ilmoita asiaton viesti
Kuningatar Kristiina soi ja jätti esi-isälleni ja hänen jälkeläisilleen ikuisiksi ajoiksi läänityksiä Inkerinmaalta Kaprion läänistä sitä palkkaa, että hän luovutti Tölön tilan Helsingin rakentamiseksi. Samalla kun hänelle annettiin aatelisarvo. von Illet, jotka ovat varhaisia esi-isiäni omistivat Kastelholman linnan ja sitä ennen suvusta löytyy niin ranskalaisia kuin saksalaisiakin kuninkaita:) Että on tässä menetyksiä ollut minunkin suvullani;)
Minulla itselläni on kaikkea ihan riittävästi ja vähän liiankin kanssa. Että ei mitään syytä katkeruuteen.
Ilmoita asiaton viesti
”Ruotsalainen media on likipitäen paniikissa muukalaisvihamielisen puolueen murtauduttua parlamenttiin”, mediahenkilö Jukka Relander kirjoittaa.
Kumma juttu, sillä juuri Sverigedemokraterna-puoueen joukoista Ruotsin valtiopäiville on nousemassa parikin uutta maahanmuuttajataustaista kansanedustajaa – molemmat muuten ruotsinsuomalaisia.
Montako maahanmuuttajaa Suomen eduskunnassa istuukaan Jukka Relanderin edustaman vihreiden listoilta. Niin, ei ainuttakaan. Johtuisiko se vihreiden äänestäjien muukalaisvihamielisyydestä?
Relanderin logiikalla johtuu.
Ilmoita asiaton viesti
Olisko, Jukka Turunen, syynä kahteen ruotsinsuomalaiseen parlamentaarikkoon osin Ruotsin vaalijärjestelmä (puolue asettaa ehdokkaat järjestykseen).
Osin syynä voi olla myös se, että pakkoruotsi on Ruotsissa purrut?
Ruotsissa kun ei ole tuota pakkosuomen jutskaa eikä Finlandsvenska Kulturfodet-traditiota.
Kiitos demareiden (Sverige Socialdemokraterna).
Ilmoita asiaton viesti
Jukka Turunen valehtee jälleen, meänkielisiä oli eräs.
Meänkieliset eivät ole koskaan olleet suomalaisia. Vaan ruotsalaisen rasismin uhreja.
Jukka ”oikeusjuttu” Turunen. Lopetahan valehtelu ja propaganda puskeminen, vai onko tämä sitä kuuluisaa oululaista tervarporvariutta?
Ilmoita asiaton viesti
Yleensä en näihin vastaa, mutta nyt pitää oikaista sen verran, että herra Hapaamaan kannattaa kysellä noista asioista niistä paremmin tietäviltä. Soita vaikka jollekulle sinne Ouluun, jos puhelinliittymäsi on vielä auki.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Jukka Relander todella analyttisestä kirjoituksesta.
Ilmoita asiaton viesti
Kaija Irmeli: ”Kuningatar Kristiina soi ja jätti esi-isälleni ja hänen jälkeläisilleen ikuisiksi ajoiksi…”
Kuningatar Kristiinan aikana Ruotsi ei vielä varmaankaan ollut 1900-luvun alun Venäjän tavoin ratifioinut tätä mm. oman sukuni oikeudet turvaavaa Haagin IV sopimusta, jonka III osan 46. artiklan mukaan sodan vuoksi vallatuilla alueilla ”Perheen kunniaa ja oikeuksia, yksityisten henkilöiden henkeä ja yksityistä omaisuutta, samoinkuin uskonnollisia vakaumuksia ja uskontojen harjoitusta on kunnioitettava. Yksityistä omaisuutta ei saa takavarikoida.” tai allekirjoittanut Neuvostoliiton tavoin 1947 Pariisin rauhansopimusta, jonka 27 artiklan mukaan ”Suomen hallituksen ja Suomen kansalaisten oikeudet, kuin myös suomalaisten juriidisten henkilöiden oikeudet, jotka koskevat suomalaista omaisuutta tai muita suomalaisia varoja Liittoutuneiden ja Liittyneiden Valtojen alueella, on saatettava entiselleen tämän sopimuksen tultua voimaan, mikäli näitä oikeuksia on rajoitettu sen johdosta, että Suomi osallistui sotaan Saksan rinnalla.” puhumattakaan siitä, että kansainvälinen sotarikostuomioistuin olisi jo silloin säätänyt tuomittaviksi kaikki ”natsirikokset”, kuten se 1945 teki koskien kaikkia syyskuun 1939 alun jälkeen tehtyjä sotarikoksia ja rikoksia ihmiskuntaa ja rauhaa vastaan, jollainen oli myös Neuvostoliiton 30.11.1939 Suomea vastaan ilman sodanjulistusta aloittama hyökkäyssota, jolla Neuvostoliitto aloitti vastoin kansainvälisen oikeuden periaatteita mm. pakkoluovutetuilta alueilta paenneiden lopulliseen karkotukseen ja heidän omaisuutensa ryöstämiseen johtaneen tapahtumasarjan.
Eipä silti, vasemmistohan ei tässä maassa ole perinteisesti tunnustanut kansainvälisen oikeuden legitimiteettiä tai hyväksynyt YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen periaatteita Neuvostoliittoa tai Venäjää velvoittaviksi vaikka se olisi sitoutunut kyseisiä sopimuksia noudattamaan. Kaikki vaatimukset siitä, että myös Venäjän on noudatettava solmimiaan sopimuksia, kuitataan pelkäksi venäläisvastaisuudeksi.
Ilmoita asiaton viesti
kiitos kiitoksesta, herra kouluttaja 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Ruotsin demareissa on aina ollut hyvin vähän ymmärrystä Ruotsin vähemmistöille. Kun Olof Palmen johdolla osoitettiin mieltä Vietnamin sotaa vastaan Tukholman kaduilla Värmlannissa kuoli viimeinen suomea puhuva Nitty-Jussi. (Se jota Kekkonen kävi vielä tapaamassa valtiovierailullaan kerran. En muista hänen oikeata nimeään)
Ruotsalainen demari ja ay-aktiivi Hjalmar Rantanen kirjoitti Ruotsin demareiden ikävästä politiikasta vähemmistöjä vastaan kirjassaan ”Ruotsin avarassa sylissä”.
Moderaatit ovat olleet paljon suopeampia Ruotsin vähemmistöille. (Esim. hallintoaluekokeilu)
Ruotsin demarien lähtökohta oli että työväestö puhuu ruotsia. Piste.
Siksi se oli hyvin torjuva suomea puhuvien ruotsalaisten toiveille,vaikka he jos ketkä olivat/ovat työväenluokkaa.
Sellainen olisi hajottanut kansankotia.
Ruotsin glorifiointi perustuu ihanteelliseen kuvaan Ruotsin yhteiskunnasta. Silloin pitää tarkoituksella jättää toinen puoli pois.
Se pimeämpi puoli Ruotsista, joka on myös ollut olemassa Demari-Ruotsissa.
Demareiden solidaarisuus yltti toiselle puolelle maapalloa,mutta ei vaatimuksille perustaa kunnallisia kouluja,joissa opetuskielenä on suomi. Sellaisia ei ole vieläkään.Oppitunneista osa on pidettävä lain mukaan ruotsiksi. Kasvava osa kun siirrytään luokalta seuraavalle.
Yksityiskouluja sai perustaa,mutta valtion apu on alhaisempi. Tietenkin.
Vasta v. 1958 Demari-Ruotsissa kumottiin kielto puhua suomea Ruotsin kouluissa. No olihan Ruotsi edellä Norjaa missä ko.kielto kumottiin vasta v. 1970.
Samainen kielto koski myös suomenkielisen kirjallisuuden hankkimista kunnallisiin kirjastoihin. Meni valtioapu jos sellaisen rikkomuksen teki. Demari-Ruotsissa josta Huusko kirjoittaa kuin Ruotsin demareiden markkinointikäsikirjasta.
Ilmoita asiaton viesti
Minä arvostan ihmisoikeuksia, joita ei Suomessa noudatettu lainkaan 20-30-luvuilla. Sissiretkiä tehtiin Venäjlle ja sotaan valmistauduttiin täyttä päätä. Ja kuinkas sitten kävikään. Tarkoitus oli luoda Suur-Suomi, joka ylettyisi Uralille saakka ja siinä sivussa piti hävittää vielä bolsevismikin.
Ja useinhan tapahtuu niin, että sodissa voittaja sanelee rauhanehdot.
Johannes Salminen kirjoittaa kirjassa Aleksandrian muisto (WSOY 1988): ”Paasikivessä itsessään oli niin paljon konservatiivista kyynikkoa, että tämä (Zdanovin) roolisuoritus ei huiputtanut häntä. Hän jos kuka tiesi että ohjaaja istui Moskovassa ja pakotti kätyrinsä vaihteen vuoksi etenemään varovasti. Stalinin linjavalinta osoittautui Neuvostoliiton näkökulmasta kaukokatseiseksi. Paasikiven valtiotaito oli tehnyt ihmeitä, mutta yksin se ei riitä selitykseksi sille, että järki voitti Kremlissä. Stalin on nyt ja vastedes Suomen 1900-luvun suuri arvoitus.”
Minusta ihmisten olisi korkea aika tyytyä siihen, mikä oli viime sotien lopputulos. Uutta sotaa lietsotaan aina vaatimalla revanssia ja ainakaan siihen minä en vasemmistolaisena voi suostua.
Mieluummin rauha kuin sota. Mitään täältä ei ihminen mukaansa saa, vaikka olisi kuinka monta lautataapelia tahansa.
Kiitänpä minäkin nyt blogin kirjoittajaa mielenkiintoisesta aiheesta ja analyysistä, vaikka keskustelu ehkä lähtikin Siperiaan. Anteeksi siitä.
Ilmoita asiaton viesti
Laitan vähän vielä lisää tietämättömille Ruotsin demareista mitä he todellisuudessa ovat.
Heikki Kotka: ESSY:n eli Eskilstunan Suomenkielinen Sosialidemokraattinen yhdistys historiaa….ja kirja-arvostelusta lainauksia:
”Valtakunnantasolla nimittäin emopuolue suhtautui nihkeästi suomalaisiin, eikä ruosujen s-yhdistyksiä useista yrityksistä huolimatta koskaan hyväksytty virallisesti osaksi liikettä. Ne eivät saaneet puolueosastojen statusta, vaan nähtiin puuhasteluna, joka kanavoi ruotsinkielen oppineita valtaväestön osastojen puolelle sulautumaan. Toimintaa ei täten koettu mielekkäänä, koska siihen osallistuminen ei tuonut poliittista vaikutusvaltaa emopuolueessa.”
”Toinen merkittävä seikka, jota Heikki Kotka kyllä hivenen raottaa esiin, oli ruotsinsuomalaisten havainto, ettei sosiaalidemokraattinen puolue ajanut työväestön ja kielivähemmistöjen etuja. Erityisesti riita kunnanvaltuustossa suomenkielisestä kouluhenkilökunnasta repi ruotsalaiset sosiaalidemokraatit ja ruotsinsuomalaisen s-väen kahtia. Sosiaalidemokraatit halusivat ajaa alas suomenkielisen koulutoiminnan 1980-luvun lopulla. Kaksi ruotsinsuomalaista sosiaalidemokraattia loikkasi porvariopposition puolelle ratkaisevassa äänestyksessä 1986, mutta se ei riittänyt, koska toiset kaksi ruotsinsuomalaista jätti tuntemattomasta syystä tulematta kunnanvaltuuston kokoukseen. Sosiaalidemokraatit runnoivat päätöksen äänin 39-40.”
”1987 yhdistys ei enää jatkanut kuukausikokouksia. 1988 keskeisin vaikuttaja Maire Dahlman ilmoitti luopuvansa politiikasta täysin. Hän oli toinen niistä ruosudemareista, jotka olivat loikanneet kunnanvaltuuston äänestyksessä 1986 porvarien puolelle, mitä ei katsottu puolueessa hyvällä. Erokirjeessään hän totesi, että ”olen kuitenkin jo pitkän ajan kokenut yhä vaikeammaksi puolustaa maassa nykyisin toteutettavaa politiikkaa. Mielestäni se ei vastaa ideologiaa, jonka itse yhdistän sosiaalidemokratiaan, ja joka sai minut aloittamaan poliittisen toimintani”. Niinpä 1990-luvun alussa Eskilstunan kunnanvaltuustossa ei ollut ainuttakaan ruotsinsuomalaista sosiaalidemokraattia muidenkin jättäydyttyä asettumasta ehdolle. Näin puolueessa, joka väitti itseään työväenpuolueeksi, ja jolla oli puolet kunnanvaltuuston paikoista.”
”Mikäli haluaa lukea kriittisemmin Ruotsin sosiaalidemokraateista, kannattaa tutustua Hjalmar Rantasen (1992) Ruotsin avarassa sylissä-kirjaan, jossa hän paljastaa demareiden härskit teot ruotsinsuomalaisten tuhoamiseksi. Hjalmar Rantanen oli itse näköalapaikalla ja toimi lukuisissa tärkeissä tehtävissä ja näki läheltä miten häikäilemättömästi sosiaalidemokratia petti ruotsinsuomalaiset.”
Näin oli kaikkialla Demari-Ruotsissa.
Lähde:http://kirjahylly.blogspot.com/2008/04/heikki-kotka-essy-1970-1989.html
Ilmoita asiaton viesti
Muuan paradoksi ansaitsee tähän varsin laadukkaaseen keskusteluun vielä merkintänsä (toivottavasti puoluetoimisto printtaa tämän keskustelun vaikkapa puoluehallituksen oheislukemistoksi reilusti ennen huhtikuun vaalitaiston alkua).
”Maassa maan tavalla” voisi tarkoittaa sitä, että säilyttääkseen äänestäjänsä puolueen tulisi alkaa käyttäytyä ”maassa maan tavalla”.
Siis siten, että enemmän kuin 1/5 gallupvastaajista nostaisi peukalon kun Taloustutkimuksen setä tai täti pirauttaa.
Mutta siinä on mutta: jos vain 1/10 vastaa halla-aholais-soinilaisittain, ei siihen kannate pyrkiä.
Toisaalta vähenevä viidennes tahtoo Alkion Pohjois-Pohjanmaalta kärkeen.
Ja niukkeneva neljännes haluaa bailata Bobhelsingin sambaa.
Vastaus tai johtopäätös: kannattee pitää linjansa ja tarkistaa sitä, mutta ei muuttaa isosti. Viidenneksestä, joka voi kohta olla voittokäsi, on helpompi ponnistaa kuin vajuavasta viidenneksestä tai herkästi romahtavasta kymmeneksestä.
Onhan kannastaan epävarmoja enemmän kuin koskaan!!!
Heille ei kannate tarjota horjuvaa ja populistista, liian herkästi päivän lööppien varassa rakentuvaa ohjelmaa (lisäksi se kerran jo Timo Harakan toimesta kokeiltiin ja todettiin: nauru on puolueellekin aika tappava vuorovaikutuksen muoto).
Jos tämä olisi pokeri, saattaisin kolmosilla nyt sanoa: ”Pysyn näissä”.
Ei tässä ihan kasi-hailla sentään pelata.
Ilmoita asiaton viesti
Muistan erään Lapin reissuni joskus nuorena miehenä. Erityisesti mieleeni jäi se, että menestyin hyvin sököringissä. Nyt tekisi mieleni nokittaa Lapin miehen kanssa, sillä Perussuomalaisilla on nyt käsissään ässät. Niitä pitää ”pihistää” kunnon sökönpelaajan tapaan. Eli käännetään kaikki kortit näkysälle vasta huhtikuussa.
Ilmoita asiaton viesti
Reijo
Lapin jaloin ja ehdottomasti opettavaisin peli ei ole sökö vaan tuppi.
Se on varsin moniosainen peli, jossa pelataan sekä noloa että ramia.
Tarkoitus on saattaa vastustaja – useimmiten pari – tuppeen (nolla tikkiä tiputtaa nollille ja se tarkoittaa tupennoutomatkaa Kittilän Pokkaan, mieluiten tietenkin alle 40 asteen pakkasella).
Se, mitä tunnut halajavan, on ramin ryöstö.
On mielenkiintoista aikanaan (17.4. klo 22 aikoihin) nähdä, onnistuuko tuo hanke.
Sitä ennen tupenpelaajien järjestön huutamalla (Lapissa ääni ei huutamatta taida kuulua?) esittämä yleisohje:
TUPPI ON POHJOLAN VAPAITTEN MIESTEN JA NAISTEN KORTTIPELI, JOSSA KAKSI PARIA PELAA VASTAKKAIN JA SITOUTUU PELAAMAAN NÄIDEN SÄÄNTÖJEN MÄÄRÄÄMÄLLÄ TAVALLA AIDON TUPPIKULTTUURIN HENKEÄ KUNNIOITTAEN – SIIS SEN MUKAISESTI, TERVEELLÄ JÄRJELLÄ, RATKAISTEN NEKIN TILANTEET, JOITA EI NÄISSÄ SÄÄNNÖISSÄ MAINITA.
Ilmoita asiaton viesti
Komppaan tuota Anttia. Itse opin tuppikulttuurin -60 luvulla Ruotsissa muutaman vuoden asuessani. Illat kuluivat todella tuppea pelatessa ja nimenomaan Lapin jätkien asiantuntevassa ohjauksessa. Näin tuppikulttuuri kaikkine kirjoittamattomine sävyineen syöpyi syvälle.
Kyllä molemmista, sökö ja tuppi, pelitaidoista, on arvaamaton apu tulevissa vaaleissa 🙂
Ilmoita asiaton viesti
”Toisin kuin Suomessa, ruotsalainen sosialidemokratia näet irtisanoutuu hyvin päättäväisesti rasismin kaikista muodoista.”. Mistähän Relander on tämmöisen tulkinnan keksinyt? Kiviniemeltä?
Jotenkin tuo otsikko särähtää, kun ottaa huomioon, että demarit ovat edelleen Ruotsin suurin puolue yli 30% kannatuksella. Suomessakin ovat sentään parinkymmenen tietämissä. Samalla tavalla räväkästi voisi galluppien mukaan sanoa, että vihreät ovat kuolemassa. Saappaat jalassa kuten V. Komsi 😉
Historioitsijakin voi kerrata sodanjälkeisiä kannatusten heilahteluja, vaikka ihan Euroopan tasolla. Tulee näet perspektiiviä. Muutokset voimasuhteissa tulee ja menee. Uusia liikkeitä syntyy ja kuolee. Persutkin on jo yli 50 vuotias vanha puolue.
Ilmoita asiaton viesti
kannattaa muistaa nyt Relanderin silmälasit näissä asioissa. On Ville Niinistön kaveri, ja tietenkin pelaa hänelle koti-isän paikkaa Tukholmaan.
Mutta olet oikeassa voimasuhteista. Asia ei ole kirkossa kuulutettu. Päivän aftonbladet antoi mahdollisuuden tulkintaan:
http://haapavaara.wordpress.com/2010/09/21/uusi-ko…
Ilmoita asiaton viesti
Oman näkemykseni mukaan tärkein syy ruotsalaisen punavihreän yhteistyön syntymiselle ja toimimiselle on siinä, että ruotsalaisilla vihreillä on selkäranka.
Ilmoita asiaton viesti
Enpä oikein usko, että sosisaliratti Ruotsissa olisi vielä kuolemassa – eikä Suomessakaan. Demarien yksinvalta naapurimaassa kyllä taitaa olla peruuttamattomasti ohi eli kokoomushallitusten aika on tullut Ruotsiinkin.SAP nyt kuitenkin on edelleen Ruotsin suurin puolue…
Ilmoita asiaton viesti
Tuula Hölttä.
Allekirjoitan pitkän yrittäjäkokemuksen antamalla valtuudella esittämäsi näkökulmat täysin. Tuskimpa mikään muu ryhmittymä, kuin pk-yrittäjät on kantanut vastuuta mm. duunariensa hyvinvoinnista niin paljon kuin he.
Mitä he yhteiskunnalta ja kolmikannalta muuta palkakseen ovat saaneet kuin lainsuojattoman viheliäisen statuksen. Toivottavasti se edes hieman helpottuu Eurooppalaisen demariaatteen syöksykierteen ansiosta.
Jotain pitää tilalle silti saada.
Relander arvioi vasta nyt demariaatteen kuolinkamppailun tyylipisteitä. Se aate on jo ajat sitten kuollut henkisesti pystyyn. Nyt ollaan vain hautaamassa rakenteen tomumajaa juhlallisin menoin.
Muutoin Relanderilta ansiokas analyysi ajastamme.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä vielä siitä, miten suomalaiset demarit ovat kohdelleet PK-yrittäjiä Mauno Koiviston johdolla. Mukana olivat kaikki vanhat puolueet ja ruumiita tuli enemmän kuin talvisodassa. http://pankkikriisi.blogspot.com/2008/11/koiviston…
Joten ei kannata ihmetellä, miksi, oi miksi. Jäljet pelottavat.
Ilmoita asiaton viesti
Minä kyllä sain blogista sellaisen kuvan, kuten muistakin lähteistä, että ”syypäitä” ovat Ahon ja Viinasen konklaavit. Suomalaiset demarit eivät olleet hallituksessa päättämässä. Toki presidentillä on ollut oma roolinsa, mutta ei hän sentään päätöksentekijä ole ollut. Ts. kuka kohteli yrittäjiä tiedetyllä tavalla?
Ilmoita asiaton viesti
Katsopa tuo linkki, niin näet, ketkä kaikki siellä ovat olleet taikinaa alustamassa. Siinä pyykissä pestiin koko Suomi puhtaaksi PK-yrittäjistä.
Ilmoita asiaton viesti
”Kielikuva on oireellinen kolmessakin mielessä. Se osoittaa, kuinka syvällisesti ruotsalainen yhteiskunta haluaa olla antirasistinen. Lisäksi se osoittaa sen, kuinka syvällisesti ruotsalainen yhteiskunta on sosialidemokraattinen – ja sen, minkälaista ruotsalainen sosialidemokratia on.
Toisin kuin Suomessa, ruotsalainen sosialidemokratia näet irtisanoutuu hyvin päättäväisesti rasismin kaikista muodoista. Uskon, että juuri tämä mahdollisti myös punavihreän yhteistyön, vaikka energiapoliittisissa linjauksissa olikin melkoisia eroja.”
http://deduco.wordpress.com/2010/09/14/ruotsin-vaa…
Tiedätkö, mihin voit rasismisi pistää, kun peilaa tuota filtteröidyn median antamaa ”totuutta” siihen, mitä netti on paljastanut ruotsalaisista ”pimeyden voimista” vs. ruotsalaisen banaanitasavallan demokratiasta?
Ilmoita asiaton viesti
Kaija Irmeli:”Siinä pyykissä pestiin koko Suomi puhtaaksi PK-yrittäjistä.”
Myös tästä linkistä löytyy lisätietoa asiasta:
http://pankkikriisi.blogspot.com/2008/11/suomen-ta…
Yksi pankkikriisin syntymiseen vaikuttaneista tekijöistä oli Suomen ja Neuvostoliiton välisen bilateraalisen kaupan romahtaminen. Tuolloinhan Neuvostoliitto jäi velkaa Suomen valtiolle n. 600 miljoonaa euroa. Suunnilleen saman verran se jäi velkaa myös yksityiselle sektorille ja tästä velasta saatiin takaisin vain n. 30%. Tämän velan suurimpia velkojia olivat yksityiset liikepankit, joiden tappioksi velka jäi.
Ilmoita asiaton viesti
Samanlaista se on ja on ollut punapääoman internationaali maailman sivu. Bysanttilaisella yksinoikeudella sosialisoidaan yksityinen omaisuus muutamaankin kertaan ja jaetaan puolue-oligarkin kesken, muruja heitellään sitten aateveljille ja henkipatolle yrityselämälle.
Näinhän siinä Suomessakin kävi Koiviston ja Sunqvistin aikoina tasan tarkkaan. Eivät punapääoma-demarit ole tästä pilkkukuumeestaan päässeet, eivätkä pääse.
Kestää silti oman aikansa, ennenkuin Persut kykenevät tämän työväen invaasion hyödyntämään ja integroimaan. Toki tämä perintö jakautuu myös Kepulle ja Kokkareillekin.
Ilmoita asiaton viesti
Koko vasemmisto on aatteena kuolemassa, koska se ei pysy ajassa mukana?
Ilmoita asiaton viesti
Aave kummittelee Euroopassa.
Ilmoita asiaton viesti
J. Relanderin jutut ovat aina asenteellisia ja asiaperusteisesti köyhiä. Sosiaalidemokratian kuoleman kuuluttaminen Ruotsissa, Suomessa tai ylipäänsä Länsi-Euroopassa on muodikasta mutta ennenaikaista. Ruotsissa demarit on tappion jälkeenkin suurin puolue ja meillä toiseksi tai kolmanneksi suurin puolue gallupeissa. Saksassa mikään ei horjuta demarien roolia toisena pääpuolueena. Trendit tulevat ja menevät. Kymmenen vuotta sitten Euroopan kartta oli melko punainen, jos katsottiin hallituskokoonpanoja. Nyt se on sininen. Mutta antaas kattoo mikä väri on kymmenen vuoden päästä.
Relanderille antaisin neuvon tutkia niiden profeettojen kohtaloa, jotka 1970-luvulla vakaumuksen rintaäänellä väittivät että maaltapako ja elinkeinorakenteen muutos tekevät lopun Keskustapuolueesta. Taloudellinen determinisimi eli yritys marxahtavasti vetää suoraa linjaa yhteiskuntarakenteesta politiikan tasoon ei ole osoittautunut kovinkaan relevantiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Marxahtavasti kannatta kuitenkin katsoa luokkayhteiskuntaa. Eivät vallanpitäjät ja kapitalistit turhaan itselleen hanki valtaisaa mediaa, joka uusintaa ketterästi niiden hegemonian joka päivä.
Siitähän tässä on lopulta kysymys, että työtätekevät ihmiset eivät tiedosta omaa luokka-asemaansa kapitalismissa. Vasemmisto on hukannut aatteellisen perustansa, jolta maailmaa voisi tarkastella järjen valossa eikä mainostoimistojen luomien mielikuvien sokaisemina.
Saa nähdä miten kurjaksi ihmisten olot saavat mennä, ennen kuin tapahtuu havahtuminen: Eihän tässä näin pitänyt käydä.
Ilmoita asiaton viesti
Jos sosialidemokratia kuolee, kuolevatko myös tasa-arvo, suvaitsevaisuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus? Varmasti, jos se Vihreästä Kyttäpuolueesta olisi kiinni. Nyt, petettyään ja tuhottuaan vasemmiston, nuo selkärangattomat matelevat uutta intoa puhkuen oikeiston loisiksi – Suomessa, Ruotsissa, varmasti muuallakin.
Onneksi politiikka ei ole kaikille pelkkää peliä.
Ilmoita asiaton viesti
Kuulehan Jukka, jos joku puolue kuten sverigedemokraterna haluaa, että maahanmutto rajoitetaan Suomen ja Tanskan tasolle, niin eihän se tee puolueesta muukalaisvihamielistä. Muutenhan Astrid Thors on muukalaisvihamielinen:)
Ruotsalainen yhteiskunta on äärimmäisen kaksinaamainen. Olen itse asunut siellä kymmenen vuotta.Julkisesti nämä ”partiledarnakin” puhuvat kaunista ja idealistista, mutta siitä huolimatta siirtolaisen arki on olla ulkopuolinen. Tuollainen ruotsalaistyyppinen hyperidealistisuus on ilmiönä jotain sanoinkuvaamatonta. Sanotaanhan tälläisestä avoimuutta ja maailmanparannusvimmaan sairastuneesta ruotsalaisesta, että ”HE HALUAVAT HALATA MAAILMAN KUOLIAAKSI”.
Niin pihalla ovat ruotsalaiset poliitikot maansa tapahtumista ja ihmisten arjesta, että he eivät ota uskoakseen vaalitulosta! Voiko kansaa ja demokratiaa loukata yhtään pahemmin?
Ilmoita asiaton viesti
Onko Obama sosiaalidemokraatti?
Ilmoita asiaton viesti