Isät ovat Sailaan kauniissa maailmassa töissä
Joskus epäilen, etteivät talousmiehet ymmärrä kansantaloutta lainkaan. Kun pitäisi puhua kansantalouden kyvystä tuottaa, tuijotetaan valtion kirstunpohjaa ja todetaan, että pohja pilkottaa, pitää säästää. Valtio on kuitenkin eri asia kuin kansa. Myös taloudessa.
On helppo huolestua valtiontalouden tilasta. Se on yksinkertaisesti hahmottuvaa täsmätietoa, joka ilmenee selkeinä numeroina. Jos menot ylittävät tulot, mennään pakkaselle.
Ja toisinpäin. Kansantalous toimii toisin. Sen logiikan mukaan tuhlaus merkitseekin investointia ja löysä rahankäyttö mahdollista uutta kassavirtaa. Väitettä on syytä täsmentää.
Ajatellaan nyt vaikka tätä Raimo Sailaksen lempilasta, lasten päivähoitoa. Viimeisten vuosien aikana useimmat Sailaksen julkiset ulostulot ovat liittyneet tavalla tai toisella siihen, miten hoidamme lapsiamme.
Tosin Sailas vaatii lapsille aina vain vähemmän, koska se mitä lapsille annetaan, on yhteiskunnan tuottavuudesta pois. Terveen naisen pitäisi Sailaksen mukaan pystyä kyllä hoitamaan kaksi lasta kotona äitiyslomansa aikana. Isäthän ovat Sailaan kauniissa maailmassa töissä.
Lisäksi katraiden hallinnointi sujuu ihan hyvin, vaikka lastentarhassa taapertaisi tuplamäärä tenavia, vaikka me hömppähumanistit muuta väittäisimme.
Kerrataan vielä: juuri päiväkotien ryhmäkoko on ollut se suurin ja keskeisin yhteiskunnallinen ongelma, johon Herra Valtionvarainministeriö on puuttunut uudestaan ja uudestaan. Joskus todella epäilen, onko valtiolaivamme ruorimiehet valittu ompeluseuran arpajaisissa.
Päiväkotien henkilökunta on niin alipalkattua, että vaikka heidän määränsä karsittaisiin puoleen, yhteiskunta ei voittaisi mitään. Yksin julkistaloudellisesti ajatellen se saattaisi jopa hävitä, sillä huonosti palkatun päiväkodin työntekijän elättäminen työttömänä maksaa suunnilleen saman verran kuin pois potkiminen säästäisi.
No, saisivatpahan kunnat sysättyä tuon minimaalisen menoerän valtiolle. Eikä siinä vielä kaikki.
Tutkimusten mukaan liian suurissa ryhmissä vietetyt varhaisvuodet verottavat lasten keskittymiskykyä, joka ilmenee myöhemmin oppimisvaikeuksina. Se maksaa rahaa jo kymmenen vuoden kuluttua, puhumattakaan kasvavista syrjäytymisen aiheuttamista kustannuksista tulevina vuosikymmeninä.
Maailman parhaaksi maaksi ei tulla yhdessä yössä, mutta kyseisen aseman voi tärvellä jo muutamalla typerällä päätöksellä. Sitäkään en ole talousmiesten kuullut pohtivan, kuinka paljon päiväkotien isojen ryhmäkokojen aiheuttamat flunssaepidemiat maksavat yhteiskunnalle.
Siitäkin on näet tutkimustietoa, että isojen hoitoryhmien seurauksena lapset sairastavat korvatulehduksia enemmän kuin sairastaisivat pienemmissä ryhmissä. Jos lapsi sairastaa, joku on aina lapsen kanssa kotona, eli töistä pois. Vuosittain näitä turhia flunssapäiviä kertyy parisataa tuhatta. Olisi hauskaa lukea laskelma, jossa selvitettäisiin paljonko pienten sairasvuoteiden äärellä palaa rahaa. Ihan vain niiden Sailaksen karsastamien ryhmäkokojen takia.
Päivähoitojärjestelmä on myös osa kansallista koulutusklusteriamme. Siis osa sitä koneistoa, joka tuottaa maailman parhaita tuloksia. Vähän pehmeämmin keinoin ne tulokset olisivat vielä parempia. Järjestelmän perusteita ei kannattaisi romuttaa heppoisin perustein. Päinvastoin.
Olisi säädettävä päiväkotien ryhmäkokojen enimmäismäärää sääntelevä laki. Ryhmässä saisi olla oma ikä + X kappaletta lapsia, jossa X < 3.
Itselleni nämä taloudelliset tekijät ovat toki toissijaisia syitä kannattaa vielä parempia ja pehmeämpiä päivähoitoratkaisuja. Rinnassani näet puristaa jo nyt, kun ajattelen että puolivuotias tyttäremme menee vuoden kuluttua hoitoon. Toivon että hoitajilla olisi hänelle mahdollisimman paljon aikaa annattavaksi.
Sehän ei tietenkään talousmiehiä kiinnosta,mutta ainakin minulle tärkein kannustin maksaa veroja on se, että yhteiskunta pitäisi pienimmistään mahdollisimman hyvää huolta. Omituista talousmiesten päättelyssä on kuitenkin se, että edes taloudelliset argumentit eivät heihin pure. Otaksun, että talouden kielellä kuorrutetaan ihan jotain muuta. Kuten omia, tunkkaisia asenteita, joihin lapsen paras ei pure edes silloin, kun se olisi myös talouden paras.
Ja näille tyypeillä meidän sitten pitäisi parin kymmenen vuoden kuluttua vaihtaa vaippoja.
Hieno kirjoitus ja näinhän se on. Mutta Suomessa lapsesta vastuussa ovat vain hänen vanhempansa. Viranomaisia lastensuojelulaki ei koske, sillä hehän toimivat jo lähtökohtaisesti lapsen parhaaksi. Ja jos viranomainen jotain päättää, niin se on sääntökirjan mukaan aina määritelmällisesti oikein.
Älä rähjää lastentarhan hoitajille. He voivat tehdä lapsesi ongelmista sinua vastaan lastensuojeluilmoituksen. Lapsesi otetaan kiireellisesti huostaan ja sinusta kirjoitetaan asioita, joita et välttämättä edes tunnista. Nämä ovat näyttönä hallinto-oikeuden nuijimalle huostaanottopäätökselle.
Eli suu suppuun vaan, pysy röörissä, laula köörissä, säästyt monelta ikävältä asialta.
Ilmoita asiaton viesti
Jotenkin tuli mieleeni, että blogistilla lienee pieniä lapsia. Ja kas,siitähän se kyse oli. Oma lehmä ojassa.
Toiveeni vaippojani vaihtamaan ei ole Jukka Relander.
Jos niin huonosti menee, että suunsoitolla leipänsä tienaavat tosiaan joutuvat hoitohommiin kymmenen vuoden kuluttua, niin Luoja meitä armahtakoon.
Hyvä huomio, niin tarhantädeistä kuin muistakin suorittavaa työtä tekevistä pienipalkkaisista on, että saman verran he yhteiskunnalle maksavat, vaikka jouten kotona aikaansa viettäisivät. Siksi heitä ei kannatakaan potkia kortistoon, vaan antaa hoitaa lapsiamme ja toimia muissakin tärkeissä ja välttämättömissä tehtävissän.
Ainakaan säästöillä joutilaisuutta ei voi perustella.
Ilmoita asiaton viesti
Jos katsotan asiaa laajemmalla perspektiivillä, niin vielä muutama vuosikymmen sitten oli itsestäänselvää, että vanhempien tuli tykönään ratkaista kuinka lasten hoidosta selvitään. Yhteiskunta teki minimaalisen vähän asian hyväksi eikä kukaan sellaista edes kuvitellut. Minäkin olen kasvanut kodissa, jossa äitini hoiti kolme lastaan isän käydessä työssä ja tämä oli standarditilanne silloin. Toinen vaihtoehto oli laittaa lapset perhepäivähoitoon yksityiselle kotirouvalle, tai ottaa itse toisten lapsia päivähoitoon lisätienestien hankkimiseksi.
Jonkin verran hyödynnettiin myös isovanhempien panostusta lasten hoidossa.
Toki jotkut harvat vanhemmat veivät lapsiaan tarhoihinkin maksaen niistä pääsääntöisesti omasta kukkarostaan. Kuten sanottu, yhteiskunnan tuki oli minimaalinen. Kun nyt sitten yhteiskunta on ottanut hoitaakseen lapset tarhojen kautta ja perustanut kunnalliset päivähoitopaikat, esikoulut, y.m., niin tuntuu hiukan kohtuuttomalta, että asiasta vain maristaan. Pikemminkin pitäisi olla tyytyväinen, että tällaisia ennen muinoin tuntemattomia mahdollisuuksia on tarjolla. Sen lisäksihän meillä on vielä pitkä äitiysvapaa, kotihoidontuki, kotitalousvähennys, y.m.
Tällaisessa tilanteessa ymmärrän oikeastaan oikeutetuksi vain sellaisen marinan, että yhteiskunta on panostanut liikaa resurssejaan alueelle, jolla sillä ei ollut ennen roolia lainkaan. En sano, että itse ajattelisin näin, mutta sellainen valittaminen olisi loogisempaa historiallisen asetelman huomioiden.
Mutta niinhän se elämä tapaa olla, kun se tulee helpoksi, niin on tylsää ja masennutaan. Talvisodan juoksuhaudoissa ei kaiketi kukaan ensisijaisesti valittanut tylsyydestä tai virikkeiden puutteesta.
Ilmoita asiaton viesti
Kyse ei ole siitä, mitä yhteiskunta ”antaa” meille, vaan siitä, mikä on järkevää yhteiskuntapolitiikkaa.
Jos toinen puoliso hoitaisi lapsia kotona, jo nyt aika heikoksi muuttunut huoltosuhde muuttuisi todella huonoksi.
Yhteiskunnallinen päivähoito on mahdollistanut naisten töissäkäynnin, ja sen edelleen kehittäminen takaa sen, että työpäiviä per kapita tulee enemmän.
Laadukas varhaishoiva takaa myös sen, että yhteiskuntamme on iskussa myös kymmenen-kolmenkymmenen vuoden kuluttua.
Lisäksi haluamme tietenkin tarjota lapsillemme parasta.
Ilmoita asiaton viesti
”Lisäksi haluamme tietenkin tarjota lapsillemme parasta.”
1.5-vuotiaan lapsen päivähoitoon vienti ei varmasti ole lapsen kannalta parasta.
Tästä on ihan tutkittua tietoa olemassa, ei tarvitse turvautua mutu-tietoon.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos hyvästä kirjoituksesta!
Miksi aina oletetaan, että lapsen paras paikka on kodissa, ei hoitopaikassa? Se, että Suomessa saa olla ”palkallisella” äitiyslomalla vuoden – siihen saakka kun lapsi osaa (useimmiten) jo kävellä ja hiukan puhuakin, on mielestäni hieno asia; moni muun maan äiti voi olla meille todella kateellinen tästä!
Se, että sitten voi vielä olla kotona kaksi lisävuotta menettämättä työpaikkaansa on super-hieno juttu – mutta toimii vain osalle äitejä. Kaikilla ei siihen ole varaa – kaikki eivät myöskään erinäisistä muista syistä pidä sitä hyvänä vaihtoehtona. Itse olen ollut kolmen lapsen kanssa kotona vuoden kerrallaan – kolme vuotta poissa on jo työuran kannalta aika paljon aikaa – tosiasia jota kannattaa myös miettiä. Moni äiti tekee nykyään uraa, omasta halustaan ja koska se on nykyään tapana!!! Sitä paitsi, kaikissa perheissä ei ole isukkia osallistumassa kodin ja lasten kustannuksiin. Siihenkin on monia syitä – ja yksinhuoltajien määrä Suomessa on jatkuvasti kasvanut.
Itse aloitin äitiyden onnellisena aviopuolisona, mutta lasten vielä ollessa vaipoissaan, isä vaihtoi maisemaa. Tämä on niin ikään mitä tyypillisin tapahtumaketju ja siinä mielessä huomioitava, että yksinhuoltajia on maassamme paljon – ja me jotka sellaisia olemme, haluamme myös hoitaa lapsemme kunniallisiksi kansalaisiksi.
Lapseni ovat kaikki olleet tarhassa – olen myös maksanut aina sen maksimikorvauksen mikä maksettavaksi on merkattu. Hinta oli tuskallisen korkea vaikka aina kerrotaankin kuinka paljon verovaroin tätä palvelua tuetaan. Mutta pääasia oli toki, että lastenhoito oli erinomaista! Itse tienasin rahat perheelleni työssä käymällä – kotona en olisi mitenkään voinut olla – enkä halunnutkaan; eronnut ihminen on hyvin yksin jos ei ole lasten lisäksi mitään muita kontakteja ympärillä!
Lapsia on siis kolme – meillä on ollut yhteensä 4 korvatulehdusta eli kahdella lapsella yksi kummallakin ja nuorimmalla 2 jonka lisäsi hänellä oli myös yksi silmätulehdus – eli eivät niitä kaikki tarhalapset saa, turha siitä on jatkuvasta meuhkata!
Suomessa on hyvä päivähoitosysteemi!
http://janikanmaailma.blogspot.com/
Ilmoita asiaton viesti
Arvoisa Jukka Relander,
rintasi puristus helpottuu, jos päätät vaimosi kanssa ottaa lapsesi hoidon perheesi haltuun.
En voi uskoa, että ette voisi saattaa lastanne yksityiseen perhepäivähoitoon tai jopa palkata apua perheeseenne osa- tai kokopäiväisesti.
Minkä ihmeen tähden yhteiskunnan on vastattava lasten hoidosta?
Ei kovinkaan kauan sitten oli tilanne, jolloin tätä päivähoitoa ei ollut.
Mitenkö selvittiin: tilastoja ei ole, mutta omakohtainen ratkaisu oli kotiin tullut hoitaja, jonka palkka vei miltei kokonaan perheen äidin oman tulon. Mutta lapsen etu oli tärkein.Ei tullut edes mieleen edellyttää jotain palvelua yhteiskunnalta.
Nyt jopa varakkaat kansalaiset vaativat yhteiskunnalta tukea omien lastensa hoitamiseen.Taidat kuulua siihen tuloluokkaan, joka voisi vastata oman lapsensa hyvinvoinnista.
Onko se vaikea visio?
Ilmoita asiaton viesti
Olen samaa mieltä päväkotien ryhmät pitäsivät olla huomattavasti pinempiä.
Mitä lasten sarastumisiin tulee ne leviävät kulovalken tavon suurissaryhmissä ja se ei vielä riitä kun jompikumpi vanhemista joutuu olemaan lasten sairade takia pois töistä, niin seuraava vaihe on että vahmmat sairastuvat ja joutuva taas olemaan pois töistä.
Ilmoita asiaton viesti
Relanderin kauniissa maailmassa jonkun pitäisi maksaa hänen lapsenvahtinsa. Sailaan maailma on parempi.
Ilmoita asiaton viesti
Ennen ja nyt.
Lapsuudessani neuvolat olivat neuvoloita. Muistan hämärästi käynnit siellä sekä oman koulutaipaleeni. Itse vietin päiväkotiajan kotona, lukuun ottamatta viimeistä vuottani. Meillä oli hoidossa kaksi muuta lasta. En tiedä paljonko vanhempani ottivat, mutta saimme olla veljeni kanssa kotona ja äiti hoiti koko katrasta. Isäni kävi töissä ja hänen tiedemiehen uransa alkuaikoina työsuhteet olivat pätkiä. Mutta perheverotuksesta huolimatta pystyimme elämään ihan kivasti Helsingin lähiön kerrostalossa.
Nyt asun myös kerrostalossa. Minä ja puolisomme käymme kummatkin töissä ja verotuksessa on erillisverotus. Lukuun ottamatta työttömyysturvaa ansiosidonnaisen jälkeen. Avioliitossa puolisot elättävät toisensa huolimatta erillisverotuksesta. Neuvoloita on ohennettu niin että ne ovat terveyskeskuksissa. Kouluissa säästetään. Meillä on sama elintaso kahden palkansaajan perheenä sekä nurkat täynnä kiinalaista rojua.
Ennen lastensuojelulaki oli etäinen ja koski vain ns. sosiaalitapauksia. Nyt vanhemmuuteen tarvitaan liki tutkinto ja lapsi on tukevasti yhteiskunnan, ei ehkä ihan omaisuutta mutta melkein. Neuvolan juustohöylätystä sylistä siirryimme lapsen ollessa 3 v osa-aikaiseen tarhaan. Otin siihen vuorotteluvapaan ja olin käytännössä kotivanhempi, koska tuo 4 tuntia tuli harvoin täyteen. Tytär oli tarhassa opettelemassa elämää toisten lasten kanssa, ainoa kun on. Tarhassa törmäsimme Vasuun, varhaiskasvatussuunnitelmaan. Huomasimme, ettei lapsen kasvatus olekaan sellaista improvisointia kuin luulimme sen olevan tuotuamme tyttären kotiin synnytyslaitokselta. Tyttären synnyttänyt puolisoni jatkoi omalla vuorotteluvapaallaan kunnes tytär oli 5 vuotta.
Vasuista huolimatta emme olleet tyytyväisiä päiväkodin tapaan puuttua lasten väliseen dissaukseen, eristämiseen ja kiusantekoon. Nimittäin fyysisesti lapset eivät saaneet toisiaan läpsiä mutta henkisesti kyllä oikein olan takaa. Jopa lastentarhanopettaja oli meidän kanssamme eri mieltä. No, tytärtämme kasvatettiin suomalaiseen työelämään, totesimme.
Fyysinenkään koskemattomuus ei ollut ihan taattua. Tytär aloitti kokopäiväisen tarhan puolison lyhentäessä työaikaansa. Näin elettiin 2 vuotta. Viimeisenä tarhavuotena, yhtenä kauniina päivänä kun päiväkodissa resurssit olivat tiukoilla, kolme poikaa päättivät että koululeikki muutetaan pussauskopiksi ja yksi pojista otti siittimensä esiin ja heilutteli sitä, yksi piteli tytärtäni kiinni ja yksi vaiensi hänen suunsa. Päiväkoti ratkaisi tilanteen kuulustelemalla uhrin ja syylliset samassa tilassa. Minä vaadin tyttärelleni psykologin tekemää kartoitusta vahingosta. Kun sitä ei kuulunut, uhkasin tehdä rikosilmoituksen mikäli kaupunginhallitus ei tee asialle jotain. Sitten pääsimme psykologin juttusille. Mutta jotenkin tuntui että asiaa pidettiin vähän kuin seurauksena sille, että kaksi naista elää yhdessä. Meitä katseltiin vähän silä silmällä. Ehkäpä me olimmekin syyllisiä eikä resurssipulan vaivaama päiväkoti. Se siitä varhaiskasvatuksesta.
http://varttua.stakes.fi/FI/Sisallot/todentuva/tod…
Nyt tytär opiskelee parakkikoulussa evakossa homekoulusta. Juomavesi saatiin kevätlukukaudella. Koulussa on kuitenkin kiva opettaja, kiva henki ja kiusaamisesta vapaan koulun suunnitelma. Opetusmenetelmät tuntuvat kehittyneen omasta ajastani, mutta koulun puitteet ovat vaatimattomammat. Niukoista resursseista huolimatta koulu on fiksu ja tarjoaa yksilöllisiä kehityspolkuja.
Yhteenvetona toteaisin että ammattitaito ja rakkaus paikkaavat resurssipulaa. Toisaalta veronmaksajana haluaisin lapselleni ihan oikean koulurakennuksen. Kirjastokin olisi ollut kiva, mutta se lakkautettiin meiltä.
Ilmoita asiaton viesti
Hoh hoijaa.
Minä muuttaisin lapsen toiseen kouluun jos tilanne on omasta mielestä kestämätön.
Parakkikouluja on Suomessa varmaan lähes joka kunnassa – ainakin etelässä. Vaikea uskoa, että koulussa ei ole juomavettä – ovatko lapset juomatta kaikki päivät? Vai saavatko juotavaa esim. ruokalassa? Luokkatuntien aikaan ei varmasti juoda sentään tarvitse. Aina voi asioille tehdä jotakin itse – ei tarvitse kärvistellä surkeassa tilanteessa jos ei ole ihan pakko.
Moni asia on myös omasta asenteesta kiinni – luulisin.
Veronmaksajiahan olemme kaikki – ja kaikki haluaisimme itse päättää mihin niitä euroja laitetaan; yleensä aisoihin jotka ovat omasta mielestä tärkeitä. Koirapuistoihin tai lasten leikkipaikkohin, teihin tai kulttuurilaitoksiin – joku haluaa jäähallin ja joku pyöräilytien. Politikot sitten päättävät mitä päättävät.
Ilmoita asiaton viesti
Euroopan huippu valtionvarainministerin ajatuksia, ilmankos euroopan ja Suomen talous on…mitä on!
http://www.youtube.com/watch?v=1H4byTP1q9s
Ilmoita asiaton viesti
Ja Sailaksen lapsiaiheesta sen verran että jos olisimme tehneet lapsia kuten ennenvanhaan, ei olisi työvoimapulaa… joihin nyt edellä Katainen suurella viisaudellaan antoi vastauksen.
Ilmoita asiaton viesti
Kansantaloudesta puheen ollen, kuka porvari siitä ymmärtää ja mitä. Ymmärryksen tulisi näkyä teoissa ja ajatuksissa!
Kapitalismin analyysin voi opiskella, siihen on tänään paljon parempi mahdollisuus kuin juuri koskaan ennen. Netti on täynnä toistaan parempia selityksiä jotka lähes kaikki kestävät käytäntö kriitikki testin.
Kapitalismin mekanismit niin näkyvät kuin näkymättömät selvitti edelleen kumoamattomasti Karl Marx jo 1800-luvulla. Aineistoa on siis ollut saatavissa siitä alkaen.
Suurkapitalistit ja keinottelijat toki tuntevat tämän analyysin tarkasti, mutta kansa, siltä se on piilotettu porvarin toimesta tehokkaasti. Nyt onkin tilaisuus muuttaa tilanne, sillä netin kautta asiaan voi pureutua, koska tätä ei ole vielä onnistuttu sulkemaan.
Osoitteita asiaan saa minulta; hannu.rainesto@gmail.com
Ilmoita asiaton viesti
Kansantaloustiede on varmaan tärkein tieteenala jota voi kuvitella. Selvittäähän se ne yhteiskuntaperustan mekanismit joilla koko ihmiskunta seisoon. Porvari selittääkin usein, että kansantaloustiede ei ole tiedettä lainkaan, mutta on väärässä ja tarkoitushaukuinen väittämässään.
Marxilaisuus on kolmen keskeisen opin kokonaisuus. Kansantalousteiteen, filosofian, sekä sosialismin teorian. Hallitsemalla nämä ja niiden muodostaman kokonaisuuden, sekä yleisen teiteenteorian rakenteet, hallitsee porvariston tieteellisen filosfian, teorian, päättelyn ja sellitämisen. Joka miehen tulee siis sen verran viitsiä, että keskittyy olelliseen niin ei tule kusetutetuksi ja vaikka tulisikin niin tietää miksi ja miten, ja osaa tunnistaa näin todellisen vihollisemme, kapitalismin!
Ilmoita asiaton viesti
Ylläolevassa viestissä on looginen kömmähdys. Työttömät ovat virallisesti työttömiä työnhakijoita, ja järjestelmä olettaa heidän hakevan täysipäiväisesti töitä. Se on helpompaa, jos ei tarvitse kiikuttaa kainalossa mukana.
Toinen kysymys liittyy lasten välisee tasa-arvoon. Vanhempi lapsemme, joka juuri aloitti eskarin, on ollut oikein hyvässä päiväkodissa, ja itse ainakin olen ajatellut, että en olisi kyennyt järjestämään hänelle yhtä virikkeellisiä päiviä ja samanlaisia sosiaalisia taitoja, jos oltaisiin oltu kotona. Kyllä tämä oikeus kuuluu lapsille silloinkin, kun vanhemmat ovat työttömänä.
Ilmoita asiaton viesti
Panu Rantanen – mistä noin yksipuolinen ja negatiivinen mielipide? Mistä pättelet yksinhuoltajien noin ryhmänä olevan melkeinpä loisia ja yhteiskunnan maksavan viulut. Olen yksinhuoltaja – ja lasteni viulut on silti maksettu ihan puhtaastiminun, äidin, kukkarosta. Ainut mitä olen saanut yhteiskunnalta on sama mitä sinunkin lapsesi saavat: lapsilisä. Niin – saan kyllä yksinhuoltajalisän. Sen takiako pitäisi tuhkaa sirotella pään päälle?
Olen tavallinen, vastuuni lapsista kantava äiti, ihan tavallinen suomalainen sellainen – ja yksinhuoltajanakin ihan tuiki tavallinen. Media vouhkaa – ja kaikki uskovat – että yksinhuoltajat ovat luusereita ja työttömiä surkimuksia ja mitä vielä kurjalistoa – mutta näin ei varmasti pääsääntöisesti ole. Lasteni (3) koululuokilla on kaikilla iso osa kavereista yh-perheistä ja lapset ovat aivan tavallisia lapsia, äidit näissä tapauksissa työssäkäyviä naisia – toki usein pienipalkaisilla aloilla. Joissain tapauksissa isät maksavat lasten elatuksesta – toisissa eivät.
Mieti vähän mitä sanot! Nämä keskustelupalstat menevät helposti haukkumis-areenoiksi ja toisenlaisten ihmisten mollaamiseksi. Tosi ikävää.
Mielestäsi olet varmaankin yhteiskunnan tukia kaipaamaton ihminen – ja me muut velan kasvattajia ja sinukin elämääsi rankemmaksi tekeviä loisia.
Itse en ole huomannut kenenkään pitävän yksinhuoltajia sankareina, päinvastoin. Sitä on aina puolikas kun ei ole kumppania rinnalla. Ja se on iso aukko elämässä, voin kertoa. Isompi kuin koskaan arvaatkaan.
Lainaus Panu Rantaselta: ”Lisäksi nykyään jostain täysin käsittämättömästä syystä pidetään yksinhuoltajia sankareina ja yhteiskunta(+elatusvelvolliset) maksavat viulut. Tuntuu siltä että nykyihmiset haluavat välttää kaiken vastuun ja sysätä sen ”jollekin muulle”.”
http://janikanmaailma.blogspot.com/
Ilmoita asiaton viesti