Isät ovat Sailaan kauniissa maailmassa töissä

Joskus epäilen, etteivät talousmiehet ymmärrä kansantaloutta lainkaan. Kun pitäisi puhua kansantalouden kyvystä tuottaa, tuijotetaan valtion kirstunpohjaa ja todetaan, että pohja pilkottaa, pitää säästää. Valtio on kuitenkin eri asia kuin kansa. Myös taloudessa.

On helppo huolestua valtiontalouden tilasta. Se on yksinkertaisesti hahmottuvaa täsmätietoa, joka ilmenee selkeinä numeroina. Jos menot ylittävät tulot, mennään pakkaselle.

Ja toisinpäin. Kansantalous toimii toisin. Sen logiikan mukaan tuhlaus merkitseekin investointia ja löysä rahankäyttö mahdollista uutta kassavirtaa. Väitettä on syytä täsmentää.

Ajatellaan nyt vaikka tätä Raimo Sailaksen lempilasta, lasten päivähoitoa. Viimeisten vuosien aikana useimmat Sailaksen julkiset ulostulot ovat liittyneet tavalla tai toisella siihen, miten hoidamme lapsiamme.

Tosin Sailas vaatii lapsille aina vain vähemmän, koska se mitä lapsille annetaan, on yhteiskunnan tuottavuudesta pois. Terveen naisen pitäisi Sailaksen mukaan pystyä kyllä hoitamaan kaksi lasta kotona äitiyslomansa aikana. Isäthän ovat Sailaan kauniissa maailmassa töissä.

Lisäksi katraiden hallinnointi sujuu ihan hyvin, vaikka lastentarhassa taapertaisi tuplamäärä tenavia, vaikka me hömppähumanistit muuta väittäisimme.

Kerrataan vielä: juuri päiväkotien ryhmäkoko on ollut se suurin ja keskeisin yhteiskunnallinen ongelma, johon Herra Valtionvarainministeriö on puuttunut uudestaan ja uudestaan. Joskus todella epäilen, onko valtiolaivamme ruorimiehet valittu ompeluseuran arpajaisissa.

Päiväkotien henkilökunta on niin alipalkattua, että vaikka heidän määränsä karsittaisiin puoleen, yhteiskunta ei voittaisi mitään. Yksin julkistaloudellisesti ajatellen se saattaisi jopa hävitä, sillä huonosti palkatun päiväkodin työntekijän elättäminen työttömänä maksaa suunnilleen saman verran kuin pois potkiminen säästäisi.

No, saisivatpahan kunnat sysättyä tuon minimaalisen menoerän valtiolle. Eikä siinä vielä kaikki.

Tutkimusten mukaan liian suurissa ryhmissä vietetyt varhaisvuodet verottavat lasten keskittymiskykyä, joka ilmenee myöhemmin oppimisvaikeuksina. Se maksaa rahaa jo kymmenen vuoden kuluttua, puhumattakaan kasvavista syrjäytymisen aiheuttamista kustannuksista tulevina vuosikymmeninä.

Maailman parhaaksi maaksi ei tulla yhdessä yössä, mutta kyseisen aseman voi tärvellä jo muutamalla typerällä päätöksellä. Sitäkään en ole talousmiesten kuullut pohtivan, kuinka paljon päiväkotien isojen ryhmäkokojen aiheuttamat flunssaepidemiat maksavat yhteiskunnalle.

Siitäkin on näet tutkimustietoa, että isojen hoitoryhmien seurauksena lapset sairastavat korvatulehduksia enemmän kuin sairastaisivat pienemmissä ryhmissä. Jos lapsi sairastaa, joku on aina lapsen kanssa kotona, eli töistä pois. Vuosittain näitä turhia flunssapäiviä kertyy parisataa tuhatta. Olisi hauskaa lukea laskelma, jossa selvitettäisiin paljonko pienten sairasvuoteiden äärellä palaa rahaa. Ihan vain niiden Sailaksen karsastamien ryhmäkokojen takia.

Päivähoitojärjestelmä on myös osa kansallista koulutusklusteriamme. Siis osa sitä koneistoa, joka tuottaa maailman parhaita tuloksia. Vähän pehmeämmin keinoin ne tulokset olisivat vielä parempia. Järjestelmän perusteita ei kannattaisi romuttaa heppoisin perustein. Päinvastoin.

Olisi säädettävä päiväkotien ryhmäkokojen enimmäismäärää sääntelevä laki. Ryhmässä saisi olla oma ikä + X kappaletta lapsia, jossa X < 3.

Itselleni nämä taloudelliset tekijät ovat toki toissijaisia syitä kannattaa vielä parempia ja pehmeämpiä päivähoitoratkaisuja. Rinnassani näet puristaa jo nyt, kun ajattelen että puolivuotias tyttäremme menee vuoden kuluttua hoitoon. Toivon että hoitajilla olisi hänelle mahdollisimman paljon aikaa annattavaksi.

Sehän ei tietenkään talousmiehiä kiinnosta,mutta ainakin minulle tärkein kannustin maksaa veroja on se, että yhteiskunta pitäisi pienimmistään mahdollisimman hyvää huolta. Omituista talousmiesten päättelyssä on kuitenkin se, että edes taloudelliset argumentit eivät heihin pure. Otaksun, että talouden kielellä kuorrutetaan ihan jotain muuta. Kuten omia, tunkkaisia asenteita, joihin lapsen paras ei pure edes silloin, kun se olisi myös talouden paras.

Ja näille tyypeillä meidän sitten pitäisi parin kymmenen vuoden kuluttua vaihtaa vaippoja.

jukkarelander
Vihreät Helsinki

Jukka Relander on Helsinkiläinen viestintäalan ammattilainen, Euroopan kirjastoseurojen liiton puheenjohtaja ja Helsingin yleisen kirkkovaltuuston jäsen.
Relander harrastaa perhokalastusta, kalastuksen filosofiaa, musiikkia, lukemista ja kävelyä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu