Vihreät ja hallitus

Vanhasen lautakasaskandaalin ja kepun kestohitiksi osoittautuneen rahoituskeitoksen eri vaiheissa Vihreisiin on alettu kohdistaa kasvavaa painetta erota hallituksesta.

Vaatimuksessa on kaksi outoa piirrettä. Miksi Vihreiden pitäisi jättää hallitus, jos toiset puolueet sössivät? Ja miksi paine kohdistuu vain Vihreisiin, eikä muihin puolueisiin? Onko kukaan vaatinut, että kokoomus eroaisi hallituksesta? Niin, tai onko edes sitä älytty vaatia, että Keskusta eroaisi? Entä RKP?

Kokoomus on toki aika syvällä samassa sopassa ja RKP:lle kaikki käy så länge det är samma pä svenska. Mutta ilmeistä on myös se, että vain Vihreiltä odotetaan vahvaa selkärankaa. Ikään kuin moraali olisi ulkoistettu Vihreiden kannettavaksi.

Vaalirahaskandaali oli vasta alkua. Pekkarisen ydinvoimaesityksen jälkeen Facebookia ei voi enää avata törmäämättä vaatimukseen Vihreiden pikaisesta siirtymisestä oppositioon.

Vaatimus on ymmärrettävä. Ydinvoima herättää intohimoja. On vaikea luottaa lupauksiin ydinsähkön turvallisuudesta. Jätteet ovat valtava kysymysmerkki. Lisäksi energiaa aiotaan tuottaa selvästi yli oman tarpeen. Sähköstä halutaan vientituote, jotta se paikkaisi paperiteollisuuden huonoa kannattavuutta. Metsäyhtiöthän omistavat huomattavan osan TVO:sta. Olemme siis sitoutumassa siihen, että säilömme 100 000 vuotta ydinjätettä, joka syntyy Pietarin kasvavan keskiluokan jääpalakoneiden viilentämisestä.

Silti on kysyttävä, mikä muuttuisi, jos Vihreät todella jättäisivät hallituksen?

Vihreiden moraalinen tahrattomuus toki säilyisi. Mutta kun politiikassa ei aina ole kysymys moraalista, vaan pienimmän pahan valitsemisesta: siitä, että parempi vähän hyvää kuin ei lainkaan hyvää.

Ydinvoimapäätökseen ei voi enää vaikuttaa hallituksessa, mutta eduskunnassa voi. Ydinvoimavastaisuus ei siis ole mikään syy pysyä hallituksessa. Toisaalta, hallituksen jättäminen ei myöskään kääntäisi hallituksen kurssia eikä vaikuttaisi tulevaisuudessa rakennettavien ydinvoimaloiden määrään millään tavalla. Ele olisi puhtaasti moraalinen.

Hallituksen jättäminen juuri nyt merkitsisi monia muita asioita. Se antaisi esimerkiksi Mauri Pekkariselle vapaat kädet Vuotoksen ja Kollajan altaiden suhteen. Niiden rakentaminen torjuttiin juuri sillä, että Vihreät asettivat koskiensuojelulain koskemattomuuden kynnyskysymykseksi hallitusta muodostettaessa. Jos Vihreiden ainoa raison d’être olisi ydinvoiman vastaisuus, hallituksesta olisi syytä lähteä ovet paukkuen heti. Mutta kun se ei ole. Vihreillä on muitakin poliittisia tavoitteita, ja niitä kannattaa ajaa hallituksen sisällä huolimatta hallituskumppaneiden törttöilystä ja Vihreiden näkökulmasta epätoivotuista päätöksistä.

Syytä on muistaa sekin, että itse asiassa päätös lisäydinvoiman rakentamisesta ei ole mikään yllätys. Se tiedettiin jo hallitusneuvotteluissa 2007, jolloin Vihreät tinkivät itselleen erivapauden äänestää ydinvoimaa vastaan hallituksen sisällä. Erivapaus myönnettiin ja sitä käytettiin nyt. Kaikki tämä on tiedetty jo kolme vuotta. Ehkäpä ainoa yllätys liittyi siihen, että yhden sijasta lupia myönnettiin kaksi.

Pohjimmiltaan kyse on siitä, voivatko Vihreät osallistua lainkaan hallituksen työskentelyyn. Viimeisten kymmenen vuoden aikana sekä Kokoomus, Keskusta, RKP että SDP ovat olleet hallituksessa päätettäessä lisäydinvoiman rakentamisesta. Näistä kaikista on siis tullut ei-toivottuja hallituskumppaneita. Lisäksi on syytä olettaa, että vahvalla teollisella siivellä varustettu Vasemmistoliitto antaisi lisärakentamiselle siunauksensa yhtä lailla. Ainoa hallitus, johon Vihreät voisivat huolettomin mielin osallistua, olisi näillä näkymin siis vähemmistöhallitus kristillisten ja perussuomalaisten kanssa. Oi veljet, se olisi lystiä.

Hallituksessa pysymistä kannattaa toki harkita vakavasti. Mutta harkitessa on syytä muistaa Osmo Soininvaaran kysymys: jos kokee poliittisen tappion, kannattaako sen jälkeen ampua itseään jalkaan?

Jos jonkun pitäisi erota, niin valtamedian toimittajien. Itse ydinvoimasta ei käyty minkäänlaista yhteiskunnallista keskustelua ennen Pekkarisen esitystä. Emme saaneet mitään tietoa jätteidenkäsittelyn mahdollisesta kehittymisestä tai kehittymättömyydestä, emme siitä, minkälaisia parannuksia voimaloiden turvallisuuteen liittyen on tehty, onko itse prosessi muuttunut sitten niiden päivien, kun rauhanvoimaa tilattiin Neuvostoliitosta, ja niin pois päin. Valmisteilla olleesta asiasta ei puhuttu mitään.

Mielestään nokkelat toimittajat ovat sitäkin innokkaammin vaatineet Vihreiltä selkeää moraalista ryhtiä. Asiassa, josta he eivät itse kaikesta päätellen tiedä yhtään mitään.

jukkarelander
Vihreät Helsinki

Jukka Relander on Helsinkiläinen viestintäalan ammattilainen, Euroopan kirjastoseurojen liiton puheenjohtaja ja Helsingin yleisen kirkkovaltuuston jäsen.
Relander harrastaa perhokalastusta, kalastuksen filosofiaa, musiikkia, lukemista ja kävelyä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu