Vuosi 1968 jakaa edelleen
Olen usein määritellyt oman sijaintini poliittisella kartalla niin, että olen Paavo Lipposesta vasemmalle ja Sirpa Pietikäisestä vähän oikealle. Jälkimmäisestä en tosin ole ihan varma, mutta jos ei muuta, ajatuksella voi ainakin viihdyttää itseään.
Sitä paitsi erot ovat nykyään aika pieniä. Jos Vasemmistoliitto nousisi päähallituspuolueeksi, se ei toimeenpanisi sosialistista vallankumousta, vaan rakentaisi kolme uutta ydinvoimalaa ja rajoittaisi maahanmuuttoa.
Pieniä eroja on siinä, keitä puolueet kuuntelevat. Kokoomus kuuntelee Nokiaa aika herkällä korvalla, kun puhutaan esimerkiksi tekijänoikeuslainsäädännöstä. Demarit taas komppaavat metsäteollisuutta, joka työllistää tärkeän osan heidän kannattajistaan. Keskusta nyökyttelee kuluneen vuoden uutisvirran perusteella eniten maksaneelle.
Vielä paljon monimutkaiseksi asia käy, kun siirrytään läntisestä Euroopasta vanhan rautaesiripun itäpuolelle. Onko Neuvostoliiton saavutuksia puolusteleva ja sen hirmutekoja vähättelevä Putin oikeistolainen vai vasemmistolainen? Entä Jeltsin? Mikä on vaalit voittaneen Unkarin kansallismielisen oikeiston suhde reaalisosialismin kauteen? Mitä ihmettä tarkoittaa se, että Kirgisian uusi johto määrittelee itsensä sosialidemokraattiseksi? Ja kumpi siellä nyt sitten on edistyksen ja kumpi taantumuksen asialla, uusin valta vai vanha? Niin, ja mitä edistys ja taantumus nykyään tarkoittavat?
Melkein kaikki poliittiset puolueet lupaavat melkein samanlaista kapitalismia.
Luultavasti onkin käymässä niin, että perustavin poliittinen jakolinja on se, joka erottaa USA:n demokraatit ja republikaanit toisistaan: talouspoliittiset marginaalit ovat pieniä, erottavana tekijänä on suhde 1960-luvun kulttuurimurrokseen.
George Bush tokaisi väärennettyjä vaaleja edeltäneen kampanjansa aikana, että piti kyllä Beatlesista, mutta vain vuoteen 1965 saakka.
Love me do putosi, Sgt. Pepperin psykedelia ei. Siinäpä vedenjakajamme.
Bush kannatti kulutusyhteiskuntaa Jumala mielessä ja housut jalassa.
Republikaaneille homojen tärkein oikeus on kääntyä heteroksi, sukupuolten tasa-arvo on kaunis idea, mutta ei toimi käytännössä, ja vapaa seksi voidaan sallia vain valtansa vakiinnuttaneille miehille.
Isää pitää kunnioittaa ja talouden etu voittaa huolen ympäristön tilasta. Lisää autoja, vähemmän junia.
Demokraatit taas ovat kaikessa 1960-luvun kannalla, vähemmistöjen oikeuksista vapaan valinnan yhteiskuntaan. 60-luku ei vapauttanut ihmistä, mutta se vapautti kaikki kuluttajat osallistumaan markkinoiden toimintaan, ikään, rotuun ja sukupuoleen katsomatta.
Vasta 1960-luvun murros todella mahdollisti nykyisen kaltaisen markkinatalouden synnyn.
Monille vuosi 1968 merkitsi tietynlaisen vasemmistolaisuuden läpimurtoa. Kyllä vain, mutta se tapahtui tavalla, jonka hyväksyy myös nykyinen liberaali oikeisto. Tuon vuoden vaikutus työn ja pääoman keskinäisen suhteen määrittelyyn jäi marginaaliseksi, mutta silloin neuvotellut uudet sopimukset sukupolvien ja sukupuolten keskinäistä suhteista jäivät voimaan.
Suomessa demokraatit ovat niskan päällä, kuten muuallakin läntisessä Euroopassa. Aborttioikeuden rajoittamista ei vaadita, teineille saa antaa seksuaalikasvatusta ja auktoriteettien kunnioitusta ei oikein osata vaatia, kun auktoriteettiasemassa olevat ihmiset ovat itse sellaisia, jotka vastustavat auktoriteetteja.
Jakolinja on kuitenkin olemassa – esimerkiksi kirkon sisällä. Päivi Räsäsen tytär ei suinkaan sattumalta poseeraa kihlattuineen kristillisten mainoksessa 1950-luvun kellohameessa. Silloinhan asiat olivat vielä hyvin. Ei ollut pitkiä tukkia, vapaata seksiä eikä homojen oikeuksia. Isän sana oli laki. Nykyisessä evankelisluterilaisessa kirkossa ei muusta enää puhutakaan kuin 1960-luvun perinnöstä: naisten ja homojen oikeuksista ja auktoriteettien erehtymättömyydestä.
Samainen suhde 1960-lukuun jakaa myös Euroopan uuteen ja vanhaan.
Entisessä itäblokissa 1960-luvun kumous on edelleen tekemättä, sillä kommunististen puolueiden kolmas maailmankonferenssi ei suositellut kapinaan ryhtymistä. Sen seurauksena sukupuoliroolit ovat vahvat, vähemmistöjen oikeudet heikot. Mustalaisia saa kohdella miten huvittaa, naiset eivät osallistu päätöksentekoon samassa laajuudessa kuin meillä, ja homojen oikeudet ovat samaa luokkaa kuin rikollisilla.
Puolassa, kuten monessa muussakin uuden Euroopan maassa, abortti on laiton.
Ehkä olennaisin poliittinen kysymys onkin se, mikä on itse kunkin suhde 60-luvun perintöön. Tietenkin sen lisäksi, keiden rahoilla politiikkaa tehdään.
Erikoinen tapaus tämä 60-luvun tähtipoliitikko Mauno Koivisto monessakin mielessä. Muistelee kirjassaan korvanneensa rintamalla vähäisen uskonnollisuutensa kuljettamalla raamattua povitaskussaan niin ahkerasti että se meni hiirenkorvalle ja piti sitten Suomen Pankissa harsia kokoon.
Jälkeenpäin varoitteli lukemasta kirjaa ilman opastusta ettei nousisi tukka pystyyn.
Tytär pääsi suoraan töihin ehrnroothilaisiin piireihin. Oppipoika Lipposen sipoolaiset asenteet tunnetaan vielä paremmin.
Ihmeen vähän Suomessa on pohdittu onko ns. kolmikanta sittenkään uniikki vai onko se vaan sovellutus italalaisten 20-30 lukujen järjestelmästä. Sielläkin korporaatiot sopivat kaikesta ja pitivät poliitikkoja koomikkoina.
Ilmoita asiaton viesti
Kun vietti lapsuutensa isä-auktoriteetin varjossa 60-luvulla, ja oman vanhemmuutensa lasten oikeuksia julistavassa yhteiskunnassa 90-luvulta alkaen, ei oikein missään vaiheessa päässyt legitiimisti lyömään nyrkkiä pöytään.
No, ehkä siinä on säästynytkin, jos ei suorastaan pöytä, niin ainakin nyrkki.
Ilmoita asiaton viesti
Ja ne ovat pahamaineiset tekijänoikeus-mafiat, jotka sanelevat lakeja ilman mitään rajaa, siinä ovat EK, maatalousmafia ja ay-liikkeet ihmeissään kun to-mafiat saavat heitä koskeviin työryhmiin aina 100 %:n paikat ja näppejään jäävät nuolemaan mm. kuluttajajärjestöt.
Ilmoita asiaton viesti
tekijänoikeuksien tolkuttomuudesta ei ole puhuttu juuri lainkaan, mutta tosiaan olisi jo aika. Tekijänoikeuksien varjossa toimii monta vhemmistöjen mafiaa, jotka ryöstävät enemmistöltä ja jarruttavat kehitystä useilla aloilla. On aloja, joilla tekijänoikeudet suorastaan joutuisivat romukoppaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kansaivälisen niin suur-, kuin katurikollisuudenkin keskittyminen Suomeen. Joutavan byrokratian lisääntyminen.
Suomalaisten köyhtyminen ja eläkeiän nosto. Vihreät elävät suomlaisten verovaroilla omissa naurettavissa yhdistykssään, eivätkä tiedä kansalaisten asioista mitään.
Ilmoita asiaton viesti
60-luvun murroksessa oli kyse KGB.n subversio taktiikasta.
Tässä taktiikassa kansakunta romutetaan sisältä käsin. Kaikki perinteiset arvot eliminoidaan systemaattisesti, alistetaan spinnaukselle ja korvataan Marxismi-Leninismillä.
– Homoista tulee POLIITTINEN voima, kuten muistakin vähemmistöistä, jotta yhteiskuntaan saadaan aikaan POLIITTISIA jännitteitä, jotka purkautuvat suunnitelman mukaan antagonistiseen yhteenottoon. Tässä yhteenotossa kaikki ”uhripositiossa” olevat yhdistävät voimansa perinteistä järjestelmää vastaan ja ajavat tämän alas. Tässä vaiheessa mukaan astuu ”powers behind” ja eliminoi yksitellen jokaisen vähemmistöjohtajan konkreettisesti. Uusi järjestelmä ei kaipaa enää hajottajia, uusi järjestelmä kaipaa rautaista vakautta, mikä tarkoittaa totalitaarista militarismia. Tätä hipit, homot ja muut ”sorron uhrit” ei nähneet ennakolta, että mitä uusi järjestelmä heille olikaan varannut: ei yhtään mitään ja good bye comrades.
Asiasta lisää:
Ilmoita asiaton viesti
Etenkin kun aiheesta ei ole Suomessa niin hirvittävästi kirjoiteltu. Tuo mainittu kulttuurillinen ja sosiaalinen jakolinja tuntuu kyllä myös käytännössä.
Itse luonnehtisin itseäni amerikkalaisittain ”fiscally conservative, socially liberal”.
Tämmöisessä ”perussuomalaisessa” katsantokannassahan tuo suomennetaan useimmiten ”punaviherstalinisti” 😉
Ilmoita asiaton viesti
sen tajuaminen, että kapitalismi voi romahtaa aivan samalla tavalla kuin kaikki idealismit.
Kyse on ollut siitäkin, miten käyrät piirretään: Jatkuvan sahaamisen vuoriston idea lähtee NOUSEVAN KÄYRÄN ideasta ja toiveesta. Sen vaihtoehtona voisi jo nykyisen tietämyksen valossa olla ekvivalenssi eli tasossa pysyttelevä käyrä!
Silloin ihmisten tärkein tehtävä olisi toimia niin, ettei sen enempää liikakasvua kuin romahduksiakaan sattuisi…
Maailmanhistoria on tyystin erilainen unkarilaiselle kuin suomalaiselle, jos tarkastelun lähtökohta on kansallinen historia: Unkarissa elää edelleen vanhan Itävalta-Unkarin keisarillisen eliitin jälkeläisiä kulttuuririppeinä, joilla oli aikoinaan maaorjia. Eräs unkarilainen sanoi, että heillä menee koko ajan oikeisto ja vasemmisto kuperkeikkaa ihan vain sen mukaan kummalla sattuu valta olemaan. Entinen oikeisto voi olla tänä paivänä vasemmisto, jos se vain sopii ikuisesti muuttumattomina pysyneiden hallintokäytänteiden pirtaan.
Suomessa tätä menetelmää on sovittanut ainakin Kokoomus työläisaatteillaan,kriteerinä raha ja se, että perinteiset työläiset ovat vaurastuneet aiempien kapitalistien veroisiksi. Niin, en minäkään löydä aatteellista kotiani enää mistään. Pitääkö alkaa anarkistiksi?
Ilmoita asiaton viesti
Nykyisin voidaan puhua jakolinjasta joka syntyi tai paremminkin tuli julki vuonna 2009.
Jakolinja kulkee niiden puolueiden välillä jotka ottivat (Kepu, KOK) ja niiden puolueiden välillä jotka eivät ottaneet (muut puolueet) rahaa KMS (Kakko, Merisalo, Sukari) puolueelta.
Putin ei ole oikeistolainen eikä vasemmistolainen.
Putin on FSB:läinen tai paremminkin KGB:läinen, jonka tuotteena häntä on pidettävä.
Ilmoita asiaton viesti
Toinen maailmansota jarrutti lapsien syntymistä vähän joka puolella maailmaa. Samoin vähän joka puolella maailmaa syntyivät suuret ikäluokat vuosina 1946 -1948.
Sodan jälkeen sodat sotineet ikäpolvet olivat vallassa ja maailma moraaliarvoiltaan ja muutoinkin oli sen sukupolven näköinen. Kun heidän massiivinen ja heidät määrältään ylivoimaisesti peittoava jälkipolvensa tuli aikuisuuden kynnykselle, alkoi kapinointi vanhempia vastaan, niin kuin se on alkanut joka ainoan sukupolven kyseessä ollessa niin ennen kuin jälkeenkin. Tällä kertaa heitä oli vain niin paljon, että heitä ei enää saatu ruotuun. Tuli ”teen age revolution”, hippiliike, Ranskan opiskelijamellakat, Tokion opiskelijamellakat, Wanhan Waltaus, Tsekkoslovakian miehitys, Vietnamin sodan vastainen nuorisoliike, Kiinan kulttuurivallankumous, j.n.e. Ja kaikki tämä samanaikaisesti. Kun kapina oli ohi, uusi sukupolvi uusine arvoineen oli ottanut vallan ja maailma muuttui sen sukupolven näköiseksi. Hannu Taanila uskalsi esiintyä TV:ssä villapaidassa, firmat palkkasivat parikymppisiä myyntipäälliköitä, Suomen hallitukseen valittiin 26-vuotiaita ministerejä, Jörn Donner teki ”pornoelokuvansa”, y.m. Kaiken kaikkiaan tuo kiinalainen termi ”kulttuurivallankumous” on oiva ilmaisu kuvaamaan kaikkea sitä, mikä maailmassa 60-luvun lopulla tapahtui.
Ilmoita asiaton viesti
”Love me do putosi, Sgt. Pepperin psykedelia ei. Siinäpä vedenjakajamme.”
Sgt. Pepperin psykedeliaan liittyi myös erilaiset tajunnanlaajennusliikkeet huumeineen ym. ilmiöineen. Kyseinen levyhän on väitetty tehdyn ainakin jonkin asteisessa pilvessä. Yleinen huumeiden käyttöhän leivisi ja tuli tietyissä piireissä hyväksyttäväksi paljolti juuri tämän levyn kautta.
Vedenjakaja on tässä mielessä sekin, kuinka paljon ihmisen sallitaan (demokratian ja vapauden nimissä) toteuttaa omia psykedeelisiä ja aistillisia mielihalujaan ja kuinka paljon toisaalta pitäisi elää ns. vastuullista elämää jalat maassa. Tämä vedenjakaja toimii vieläkin täydellä teholla.
Ilmoita asiaton viesti
Klassisella alkoholistilla on jalat ihan yhtä tukevasti maasta irti kuin psykedeelisellä pilvenveikolla.
mm.Winston Churchill eli lähes koko aikuisikänsä todellisuuspakoisesti pienessä kännissä.
Mainitsemasi vedenjakaja on aina ollut olemassa.
Ilmoita asiaton viesti
Totta maar alkoholi palvelee samaa tarkoitusta, mutta tämä tajunna räjäyttäminen sai kyllä aivan uudet mittasuhteet esim. LSD:n avulla.
Uudet innovaatiot loivat uusia elämyksiä, ja kyllä tuo sana psykedeelinen kertoo jotain. Ei alkoholilla mitään psykedeelisiä elämyksiä luoda. Alkoholin kohdalla voidaa puhua pikemminkin tajunnan sumentamisesta kuin tajunnan laajentamisesta. Todellisuupakoa kyllä kumpainenkin.
Ilmoita asiaton viesti
”Ehkä olennaisin poliittinen kysymys onkin se, mikä on itse kunkin suhde 60-luvun perintöön. Tietenkin sen lisäksi, keiden rahoilla politiikkaa tehdään.”
Viimeinen lause pelasti tämän taivaanrantoja maalailevan, kapitalismit ja sosialismit iloisesti sekoittavan kirjoituksen. (Relander, vinkkinä: emme todellakaan elä kapitalismissa).
”Mitä ihmettä tarkoittaa se, että Kirgisian uusi johto määrittelee itsensä sosialidemokraattiseksi?”
Entäpä Suomen sosialidemokratia ja sosialismi? Kuinka se eroaa vaikkapa 30-luvun saksalaisesta kansallissosialismista, jos aivan rauhallisesti, ilman tunnekuohuja, tutkitaan 30-kansallissosialistien poliittista ohjelmaa? Kas vaan, eihän se eroakaan. Suomalaiset jättivät vain virallisen eugeniikan pois. Muutenpa taitaa mennä melko yksi yhteen.
Sanoja, sanoja, sanoja vaan. USA:n todellisuus on, että molemmat, vasen ja oikea, ovat pelkkiä kulisseja konsensukselle, jossa sama ’tallinomistaja’ omistaa molemmat hevoset. Tallin nimi on CFR/Trilateral.., ja YK on saman tallin kolmas kulissi. Tämä asia olisi kiireesti ymmärrettävä.
Suomen ainoa mahdollisuus selvitä tulevasta, on ero sekä YK:sta että EU:sta/EMU:sta.
Relanderin kirjoituksen oleellisin sisältö löytyi siis huolimattomasti nakatusta viimeisestä virkkeestä. Lucky shot?
Ilmoita asiaton viesti
Metsäsuomalaisuuden sydämessä
Olin ensimäistä kertaa lapsenlikkana kolmelle rasavillille; kaksi poikaa ja tyttövauva. En ollut vielä edes teini, enkä erottanut itseäni ympäristöstä.
Oli intiaanikesä. Olimme uiskennellet kilometrikaupalla ristiin rastiin kylän halki virtaavaa jokea koko edeltävän viikon. Olimme sukellelleet pohjasta aarteita ja raahanneet ne yhteisiin kätköihin.
Yhtäkkiä naapurista kuului suuri pamahdus ja ryntäsin talosta etsimään poikia vauva sylissä. Ihmiset näyttivät kerääntyvän naapurin liiterille ja kuului huutavaa itkua. Kurkistin sisään ja näin heiluvan lampunvarjostimen jonka kuvun päällä oli verta ja tukkaa…Lapsuus loppui.
Onnekseni kuitenkin minun vahtimani lapset löytyivät muualta, mutta siinä meni kaksi serkkupoikaa. He olivat sahanneet joesta löytämäänsä pommia rautasahalla ilmeisesti katsoakseen mitä sen sisällä oli.
Kylään oli vasta alkanut virrata jameksia. Minäkin ostin ensimmäiset piikomispalkallani.
Ilmoita asiaton viesti
Toivottavasti maailman raju demokratisoituminen tiedonvälityksen vallankumouksen myötä ei pääse analyytikoilta unohtumaan. Suomessa tuskin mikään muuttui juuri vuonna 1968.
Nythän kuka hyvänsä voi kehittyä ”filosofiksi” ymmärtämään mitä moninaisempia kehityskulkuja jotka ennen olivat ”herrojen herkkua”.
Maailmalla on joskus kuultu epäiltävän, että perin epädemokraattinen ajattelutapa onkin mitä syvimmiltään suomalainen, elitistinen ”brändi”. Ymmärrettävästi vaan ”kaveria ei jätetä”-hengen määritteleminen kirjallisesti ei ole nykyisin kovin helppoa.
Ilmoita asiaton viesti
”Monille vuosi 1968 merkitsi tietynlaisen vasemmistolaisuuden läpimurtoa. Kyllä vain, mutta se tapahtui tavalla, jonka hyväksyy myös nykyinen liberaali oikeisto.”
”Sitä paitsi erot ovat nykyään aika pieniä. Jos Vasemmistoliitto nousisi päähallituspuolueeksi, se ei toimeenpanisi sosialistista vallankumousta”
JUKKA HYVÄ … sitä toista tapaa kyllä kokeiltiin esimerkiksi neuvostoliitossa ja jälkiä korjataan vielä satoja vuosia.
Itseasiassa vähän aikaa sitten Eu:ssa kulki näyttely, jonka nimi oli suunnilleen: sosialismin 100 vuotta ja 100 miljoonaa uhria.
–
”Isää pitää kunnioittaa … Isän sana oli laki … naiset eivät osallistu päätöksentekoon samassa laajuudessa kuin meillä …”
Pitikö sinun Jukka kuulua johonkin miesliikkeeseen? Tutkitusti länsimaiden miesliikkeiden suurin ongelmakenttä on isänoikeudet ja huoltajuuskiistat.
”Tietenkin sen lisäksi, keiden rahoilla politiikkaa tehdään …”
Sitä Jukka tehdään miesten rahoilla, jotka tulevat yksityisen (miesvaltaisen) sektorin ryöstöverotuksesta -jonka toimintaa sinä haluat haitata lisää naisvaltaisen julkisen sektorin hyväksi?
Ilmoita asiaton viesti
Hei Relander haluan tässä kiittää teidän miespoliittisesta ohjelmasta, se on hyvä pelinavaus. Älkää sitten heti antako periksi vaan taistelkaa ja pitäkää kiinni periaatteista. On aika saada tasa-arvo keskustelu rehelliselle pohjalle ja purkaa muutamia valheita sekä myyttejä.
Ilmoita asiaton viesti
se on myös kommunistista kulttuuri-imperialismia.
Se aate ei suvaitse pieniä kansoja, pieniä ihmisiä ja ylipäänsä mitään erilaisuutta.
Herra Putin naapurissa ei ole kokenut mitään uskon puhdistumista. Hän on sitä edelleen mitä 1968.
Henkisesti robotti.
Ilmoita asiaton viesti
”Jos Vasemmistoliitto nousisi päähallituspuolueeksi, se ei toimeenpanisi sosialistista vallankumousta, vaan rakentaisi kolme uutta ydinvoimalaa ja rajoittaisi maahanmuuttoa” !!!
No ehkäpä homoille täysi adoptio-oikeus.
Vain Vihreät tekevä vallankumousta – odottavat nylkypuukojaan hiomalla kapitalismin romahdusta.
Korvatakseen sen oravannahkakapitealismilla.
Ilmoita asiaton viesti
”Naurun ja unohduksen aika” lukiessa aikoinaan opin, että yksittäinen ihminen voi humpsahtaa ajattomaan ikuisuuden maailmaan, jossa ei tapahdu mitään jopa useammaksi vuodeksi sekasorron alkaessa ja vieraan vallan tankkien vyöryessä yli maan.
Romaanin päähenkilönä oleva lääkäri menetti ensimmäisenä sosiaalisen statuksensa ja huomasi pesevänsä ikkunoita…
Meillä on jo konainen sukupolvi stabiilissa olosuhteissa kasvaneita ja heillä kaikki hyvin, silti on myös valtavasti niitä,jotka eivät edes saavuta mitään stabiilia olotilaa.
Kuilu kasvaa koko ajan. Minun mielestä vuotta 1968 vastaava murros on tapahtunut silloin kun liityimme Euroopan Unioniin. Milloin se oli? 90-luvun loppupuolella? Yritänköhän aktiivisesti unohtaa tarkan ajankohdan?
Ilmoita asiaton viesti
Merkillistä vuodessa oli se, että kaikki tapahtui samaan aikaan eri maissa, jopa Tsekkoslovakiassa. Sattuman takana ei voi olla kuin suunnitelmallisuus ja mistä se oli kotoisin. Suomalaiset kommunistit eivät kykene ilman apurahoja ja valmista suunnitelmaa tekemään mitään. Monissa muissa maissa oli sama juttu, paitsi Tsekkoslovakiassa, sillä siellä oli enemmistö takana. Vain yhdellä maalla oli varoja ja kykyä saada aikaan kaikki se, mitä tapahtui 60-luvun lopulla ja koko 70-luvun aikana. Se oli Neuvostoliitto. Suunnitelma oli heidän mielestään toimiva, mutta demokratiassa enemmistö voittaa.
Ilmoita asiaton viesti
Valtion kassa tyhjä ja länsivienti hiipui. Idänkauppa hiukan paikkasi mutta työttömyys räjähti. Nykyisen luokituksen mukaan jotain 20%.
Todellisuudessa noin 40% – oli turhaa kirjautua kortistoon kun siitä ei ollut mitään etua. Päinvastoin leima otsaan. Ruotsi/Volvo veti ja keskikalja tuli kauppoihin.
Sinisalo/Siuvatti eivät saaneet Rautaruukkia nurin. Kylläkin satakunta alihankkijaa. Mm. oman työnantajani.
————-
Tutkitusti länsimaiden suurin ongelmakenttä on isänoikeudet ja huoltajuuskiistat. Tänään jopa globaalia luokkaa. 1968 sossutantta sanoi vaimolleni *-eroa niin saat ruokarahaa.*
Ilmoita asiaton viesti
Oli muuten erittäin mielenkiintoista nähdä ko Siuvatti viime sunnuntaisessa Rautaruukkia käsittelevässä ohjelmassa. Herran ego tuntuu olevan samaa luokkaa kuin vuorineuvoksilla joskus v 68…
Ilmoita asiaton viesti
60-luvun murroksesta puhuttaessa ei sovi unohtaa seuraavia keksintöjä: e-pilleri, transistoriradio ja c-kasetti. Lisäksi Suomessa tapahtui kaksi merkittävää vapautumista: autokaupan vapautuminen ja keskioluen vapautuminen. Sota-ajan synnyttämät säännöstelyt päättyivät vihdoinkin.
Toinen ajallinen jakolinja voisi löytyä vuodesta 1980. Ajatellaanpa mitä silloiset parikymmpiset julistivat banderolleissaan. Keskiolut R-kioskiin ja Juice presidentiksi. Keskiolut meni R-kioskeihin. Juice ei alkanut presidenttiehdokkaaksi, mutta Veltto Virtanen oli. 60-luvulla syntyneet ovat myös ensimmäinen tv-sukupolvi ja ensimmäinen sukupolvi, joka opiskeli ensimmäisenä vieraana kielenään englantia. 60-luvulla syntyneet näkivät suurten ikäluokkien yhteiskunnallisen paatoksen ironisesti – ja innostuivat vihreästä aatteesta. Kaikkinainen ihanteellisuus loppuikin 90-luvun lamaan. Päätettiin pitää huolta vain omista asioista, ei politiikkaa, kiitos. Se näkyy myös muuten nykyisessä hallituksessa. Katainen, Lehtomäki, Virkkunen, nousevat poliittiset tähdet ovat syntyneet 70-luvulla ja he suhtautuvat puoluepolitiikkaan mitä ilmeisimmin käytännönläheisesti: ikäviä asioita ”ei muisteta”.
Ilmoita asiaton viesti
Kuulin sattumalta radiosta Relanderin jutun pari viimeistä lausetta, jotka sisälsivät väitteen, että abortti on laiton Puolassa ja ”monissa muissa itäisen Euroopan (tai ent. sosialistisissa) maissa”. Vilkaisin internetistä, että ainakin vuonna 2007 se oli lähimain laiton tai vaikeasti saatavissa VAIN Puolassa. Muissa ao. viiteryhmän maissa lainsäädäntö oli jokseenkin samanlainen tai liberaalimpi kuin esim. Tanskassa. Tämä on tätä nykyjournalismia. Heitellään väitteitä asioita tarkistelematta. Olen pitänyt Relanderia asiallisena kolumnistina – toivottavasti hän ei loukkaannu tästä aiemmasta arviosta, kuten yksi ja toinen saattaisi nykypäivinä loukkaantua. En tiedä voinko enää pitää kiinni tuosta arviosta.
Yrjö Lautela
Ilmoita asiaton viesti
Ihmisluonteen paljastumista sanotaan aikamme keskeiseksi polittiseksi trendiksi: kaikki mitä voidaan kirjoittaa, voidaan kirjoittaa selvästi, koska ei ole saatavilla mitään varmuutta ihmisjärkeä korkeampitasoisen järjen olemassaolosta.
Suomessa vihreät näyttävät saaneen politiikassa roolin erikoistua vanhakantaiseen sumuttamiseen. Sellainen sopiikin ”loikkareille”, joilla on sisäinen tarve puhdistautua kuollutta hevosta ruoskimalla.
Ilmoita asiaton viesti
vaan eräänlainen mielipiteen ilmaisun foorumi.
Se, että toimittajien mielipidekirjoitukset ovat valloittaneet lehtien sivut, on sinänsä uusi ilmiö, josta vanhan kansan toimittajat eivät pidä.
Ilmoita asiaton viesti
Eläköön jatkuva suomettuminen eli yrittäisipä Relanderi mennä vaikka Prahaan tai muualle Itä-Eurooppaan ”viisastelemaan” tällä samalla tekstillä.
Vertaillaan vaikka samaa aihetta käsittelevää englannin- ja suomenkielistä Wikipedian artikkelia
http://en.wikipedia.org/wiki/Prague_Spring
http://fi.wikipedia.org/wiki/Prahan_kevät
Ilmoita asiaton viesti
Voihan näitä vähän muistella aivan vain mielipiteenä.
70-luvun alun aikoina ihminen etäännytettiin miettimästä silloisen “edistyksellisen” poliittisen ajattelun – suunnitelmatalouden tuomien muutosten inhimillisiä seurauksia. Asioita jotka seurasivat peltojen paketoimisista, massamuutosta Ruotsiin tai yhteiskuntaan pakolla ajettujen muutosten aiheuttamista perhe-elämän muodon muutoksista, arvojen muutoksista, tapakulttuurin muutoksista. Jopa urheilussa siirryttiin Itä-saksalaiseen malliin. Noina “edistyksellisinä” aikoina ihminen pakotettiin uudistusten mullistuksessa siirtämään vastuutaan kanssaihmisistä ja ympäristöstään järjestelmän eli ns. hyvinvointiyhteiskunnan vastuulle.
Edistyksellinen uusi yhteiskunta vaati valtavasti varoja toteuakseen ja kaikkien työpanosta. Myös äidit tuli saada tuottamaan veromarkkoja, ei tasa-arvon vaan rahantarpeen vuoksi. Tasa-arvo oli poliittinen kulissi asialle. Veroja söi byrokratian rakentaminen eli suunnitelmatalouden rakentaminen, 70-luvun kuntasuunnittelu täynnä erilaisia päälliköitä, sihteereitä ja suunnittelijoita tungokseen asti. Tasa-arvoajattelu mitä moni kutsui myös tasapäistämiseksi oli poliittinen lähtökohta. Kaiken politisoituminen oli silmiinpistävää. Vasemmistopainotteisen teiniliiton myötä jopa koulun limonaadi-automaatin paikasta oli poliittinen äänestys.
Noina “edistyksillinä” aikoina ihminen kahlittiin yhteiskunnan uudistuvaan edistysmieliseen normistoon. Tämä tehtiin luomalla ihmisten sosiaalinen riippuvuus valtiollisten ja kunnallisten elinten tukiin ja avustuksiin. Huomattiin että verotus yhdistettynä ns. jakopolitiikkaan piti sisällään suuren vallankäytön mahdollisuuden. Sen sijaan että ihminen olisi itse saanut päättää asioistaan alettiin korostaa valtion ohjausta. Puhuttiin holhousyhteiskunnasta. Ihmiset lauloivat laulua jonka nimi oli “puolue”. Sen esitti lauluyhtye Agit-Prop. Agitoiminen ja propaganda. Kuten tänäkin päivänä, poliittinen lymyäminen vallalla olevien vähemmistömielipiteiden mukaan toi ihmisille eniten näkyvyyttä. Hokemalla tyhjiä lauseita ( kuten Imperialistit…jne ) ihminen saavutti poliittisesti edistyksellisen leiman ja katu-uskottavuuden. Opiskeltiin tiedottamista ja piilovaikuttamista. Oli Nordenstrengia ja Hemanusta. Saatiin koulutettua uudet sosionomit ja psykologit jotka alkoivat innolla analysoimaan ihmisten pääkoppia ja uudistamaan sosiaalisia kasvuympäristöjä. Lapset piti saada kasvamaan yhteiskunnallisesti oikealla tavalla. Unohdettiin ihmisen ehdoilla toimiminen ja alettiin toimimaan järjestelmän ehdoilla. Pahiten hurahtaneet odottivat vallankumousta ja siirtymistä sosialismiin.
Sukupolvi hölisi vuositolkulla vanhan ylioppilastalon, “Vanhan” valtauksesta keskikaljapullon ääressä. Tärkeimmäksi tuli tietää mikä asia kuuluu millekin lomakkeelle. Edes Prahan kevät-68 ei neuvostoihannointia ja suomalaisen suunnitelmatalouden kehitystä juuri horjuttanut. Sisällöllään sen muisto merkitsee enemmän tänäpäivänä.
Tuo 60-lukua seurannut “edistyksellisten” aikojen alku on synkkä luku Suomen poliittisessa historiassa, varsinainen 70-luvun alun sekoilu. Suomalainen televisio -ja radiotoiminta valjastettiin propagandakoneistoksi. Kumouksellisen kehityksen tavoitteiden tarkastelun sijasta “edistyksellisyyden” tarkoitusperiä pyrittiin peittelemään vahvalla neuvostokulttuurillisella ja taiteellisella leimalla. Yhtenä esimerkkinä muistuu se että neuvostomallin erinomaisuutta perusteltiin outoa kyllä kulttuurisaavutuksin, logiikkana jos kurjuus oli antanut aiheita ja sen myötä hyviä kirjailijoita ja runoilijoita niin sen lähteenä olevan yhteiskuntamallin oli muka oltava erinomainen.
Suomalainen mammuttimainen julkinen sektori ja huono, suorastaan kyvytön sopeutuminen joustavaan markkinatalouteen juontaa tuon ajan perinteestä. Sieltä jalostuneesta valtiokapitalismista. Kaiken on oltava suurta ja kaikki tulee sopia suurten järjestöjen ja hallituksen kesken. Kaikkea tulee voida hallita keskitetysti ja tietysti keskitetyllä ratkaisulla. Maailma noudattaa keskitettyä ratkaisua. Ja katin kontit.
Tämä liittyy olennaisesti Relanderin edelliseen erinomaiseen kirjoitukseen ”Ajatusharha nimeltä uusi Nokia”.
Ilmoita asiaton viesti
Politisoiminen aloitettiin jo lastentarhanopettajakoulusta. Saimme uskollisia pioneereja kasvamaan yhteiskunnan tarpeeseen, mutta se ei onnistunut aivan. Mielenkiintoisena lisänä voisi kertoa armeijaan menneistä taistolaisnuorista, jotka ohjeistettiin tekemään harmia kolutuksen aikana.
Nykyään vihreät jatkavat peiteorganisaationa samaa toimintaa yliopistoissa. Tampereen yliopiston toimittajakoulutus on hyvä kohde tähän. Siitä on helppo lähettää nämä hyvinkoulutetut toimittajat tekemään työtä lehdissä. Tuloksen näkee lukemalla lehtiä.
Ilmoita asiaton viesti
… joista yksi oli juuri tuo uskominen äärivasemmistolaisteen suunnitelmatalouteen, jonka piti teoriassa valjastaa koko yhteiskunta ihmisten kulutustarpeiden tyydyttämiseen. Nähtiin että kansalaisilla on vain oikeuksia, mitä vaaditaan yhteiskunnalta, mutta ei mitään omaa vastuuta elämästään – yhteiskunta hoitaa kaiken.
Toinen linja on johtanut nykyisiin vihreisiin. Tämä lähti liikkeelle hippi-liikkeen psykedeelisestä maailmankuvasta ja aistinautintojen etsimisestä. Yhteiskunnassa kaiken piti olla täydellisen vapaata mitä erilaisimpien hedonististen aistinautintojen tyydyttämiseksi. Taaskaan yksilön omalle vastuulle ei anneta mitään painoa.
Tässä mielessä stalinistit ja vihreät ovat tavalaan sukulaisaatteita. Ilmankos nämä sekoittuvatkin sopuisasti nykyvihreissä.
Ilmoita asiaton viesti
Hieno sana tuo hedonistinen, mutta ei sovi tähän, sillä niin suunnitelmallista toiminta oli ja on edelleen.
Stalinisteille annettiin määräys liittyä vihreisiin, kuten olet huomannut viime vuosien johtajavalinnoista. Tuollainen liike on helppo vallata järjestämällä riittävästi porukkaa valintatilaisuuteen. Samaa tapaa stalinistit käyttivät alusta asti ja sehän toimii. Ja varsinkin silloin, jos vastapuoli ei ole valmistautunut.
Jotkut oikeasti vihreät ovat äänestäneet eroamalla puolueesta ja toiset hyväksyvät tapahtumat äänettömyydellään.
Vihreä puolue on tehokas keino saada yhteiskuntaan epäjärjestystä ja haajaannusta. Puolue on maksanut Suomen yhteiskunnalle jotain tavattoman paljon ja maksaa edelleen ja tulee maksamaan. Herääkö kukaan edes jotenkin ajoissa.
Edessä ja takana ovat nuo demarien vaalilakotkin, josta suuri kiitos heille.
Ilmoita asiaton viesti
Menneitä taakseni jättämättä, kyllä kyseinen vuosi oli merkityksellinen. En sen jälkeen sen paremmin kristilliseen kuin poliittiseen toimintaan osallistunut. Pettymys yhteiskunnalliseen toimintaan oli liian suuri. Ei ehkä hyvä ratkaisu. Nyt sitten kirjoittelen.
Ilmoita asiaton viesti
kehityksen historia kannattaisi aloittaa vähintäänkin maailmansodista. Tottahan imperialismi oli tuonut opiaatit eurooppaan jo paljon aiemmin, mutta sodissa käytettävät lääkkeet yleistivät niitä ja tekivät riippuvaisuuksia.
Tuon ajan bussitkin olivat vähemmän steriilejä. Matkalaiset polttivat pahanhajuisia lupejaan tai piippujaan autoissa ja kirkonkyliltä haettiin hotaa tai hokmannin tippoja.
Kivunlievitystä oli ollut ja se jatkui monipuolistuvana 60-luvulla. Mutta periferiassa ilmeisesti myös lääkkeiden väärinkäyttö aiheutti itsemurhia…
Vaikka haukutte täällä tuon ajan poliittisuutta, jolle ei enää mitään voida, ja vaikka kuvittelette, että nyt ollaan paremmissa demokratioissa, eikä propagoida tai agitoida, niin kommentit puhuvat puolestaan aivan toista.
Olette poliittisia ja uskotte olevanne oikeassa ja lopulta se ”kenen rahoilla politiikkaa tehdään” on vain yksi sivujuonne.
Ilmoita asiaton viesti