Kuuntele kolumni kirjoittajan itsensä lukemana
YLE Areenasta.
Onnea Arkkipiispa Mäkiselle
Seurasin arkkipiispan vaalia kriittisenä ulkopuolisena tarkkailijana kotisohvalta. Olen jäsen, mutta en aktiivi. Myönnän auliisti, että suosikkini voitti.
Käsitykseni vahvistui, kun kuuntelin Mäkisen ja Ruokasen kommentteja tuoreeltaan vaalin jälkeen.
Mäkinen alkoi ensi töikseen eheyttää kirkkoa. Uusi arkkipiispa puhui sovinnosta ja yhtenäisyydestä. Kakkoseksi tullut kandidaatti taas kertoi tiukan vaalituloksen osoittaneen, että toinen puolisko kristillisestä yhteisöstä kantaa huolta kirkon tilasta ja tulevaisuudesta. Siis se puolisko, joka äänesti Ruokasta. Se toinen taas sopeutuu ajan virtauksiin ja vieraantuu uskosta.
Ensinnäkin pitäisi muistaa, että kyse ei ole puoliskosta. Äänioikeutettuja oli tuhatkunta: joka neljästuhannes kirkon jäsen sai siis äänestää.
Toisekseen Ruokasen olisi hyvä katsoa moneen kertaan videolta, kuinka John McCain tunnusti tappionsa Obamalle. Suurena poliitikkona ja suurena ihmisenä McCain iloitsi siitä, että kyse oli historiallisesta päivästä mustille amerikkalaisille, ja että kansakunta saa Obamasta hyvän johtajan. McCain osasi asettaa maansa edun omien tunteidensa edelle - ja osoitti, että myös hänestä olisi tullut hyvä presidentti.
Ruokanen toimi toisin. Kommentillaan hän alkoi hajottaa kirkkoa heti, kun valkoinen savu suitsusi piipusta. Uskokaa kun sanon, että näissä vaaleissa kirkko voitti.
Kirkko voitti siitä huolimatta, että sen rivit rakoilevat. Mäkisellä on ollut tiukka linja niitä kohtaan, jotka kieltäytyvät työskentelemästä naispappien kanssa. Lisäksi uuden arkkipiispan kristillisen ihmiskäsityksen mukaan armo ja kirkon siunaus kuuluvat jokaiselle, sukupuolisesta suuntautuneisuudesta riippumatta.
Mäkisen linja on aivan oikea. Papit ovat virkapappeja. He ovat työsuhteessa maalliseen organisaatioon nimeltä luterilainen kirkko.
Siellä ollaan töissä samalla tavalla kuin sanomalehdessä, sosiaalivirastossa tai rautateillä. Ei baarimikkokaan poistu hanojensa ääreltä, kun Maija tulee töihin. On sinällään totta, että Raamatussa ei oteta kantaa naispappien puolesta, mutta ei siellä myöskään sanota sanaakaan miespapeista. Kyse on ihan ihmisen keksimistä asioista.
Tämä raamattuun vetoaminen on muutenkin aika erikoinen juttu. Pyhä kirjamme suhtautuu parissa katkelmassa homoihin aika nuivasti, mutta kyllä sieltä löytyy myös ihan selvä käsky kivittää tottelemattomat lapset kuoliaiksi. Jokaisen kirjaimen mukaan ei voi elää nykymaailmassa.
No, vanha testamentti on vanha testamentti, ja kristinuskon lähtökohta on se, että luetaan vanhaa uuden läpi. "Kuka heittää ensimmäisen kiven", kysyi Jeesus erinäisiltä innokkailta kivittäjiltä. Nyt tiedämme myös vastauksen: sen heittävät ne, jotka pitävät homoutta syntinä. Synnin tekeminen edellyttää näet sitä, että voi valita. Homot eivät ole valinneet homouttaan, vaan se on homojen olemukseen samalla tavalla kuuluva piirre kuin ruskeat silmät jollekin toiselle.
Olemuksen perustella ei voi tuomita, ja tekojen perusteella täytyy antaa anteeksi.
Jeesus ei sanonut homoista puolta sanaa, mutta Paavalin kirjeissä homoudesta puhutaan selkeästi syntinä. Ruokasen kohdalla minua oudoksutti vain se, että niissä samoissa kirjeissä kuvataan myös, kuinka eronnut joutuu kadotukseen. Otaksuisin, että kirjaimellisen tulkinnan mukaan tämän pitäisi koskea myös kahdesti eronnutta Ruokasta.
Myös Uuden testamentin yksittäisiä ajatuksia pitää tulkita ja lukea kokonaisuutta vasten. Ja syytä on muistaa myös se, että Paavalin kirjeet ovat ajassaan eläneen ihmisen kirjoittamia. Nyt tiedämme homoudesta paljon enemmän kuin tiedettiin Paavalin päivinä.
Oudointa tässä on kuitenkin se, että toisten tuomitseminen on kristinuskolle täysin vierasta. Kristinusko ei ole tuomitsemisen ja ulossulkemisen, vaan armon ja anteeksiannon uskonto. Kristillinen Jumala on mielivaltainen ja epäoikeudenmukainen rangaistessaan väärintekijöitä rakkaudella. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi tämä on näille mielestään tosiuskovaisille niin vaikeaa tajuta.
Voi olla, että naispappeutta vastustavat homokammoiset lahkolaiset alkavat irtaantua kirkosta. Ja se on ihan hyvä, jos alkavat. Kirkko ei voi loputtomiin katsella helmoissaan tällaisia epäkristillisiä aineksia, jotka pyrkivät puhumaan kristinuskon suulla ja käyttämään sen ääntä, tajuamatta opin sisällöstä mitään.
Homo on ihan yhtä hyvä kristitty kuin hetero. Nainen on ihan yhtä hyvä pappi kuin mies. Ja syntejään katuva väärintekijä on paljon parempi kristitty kuin itsensä pyhittänyt fariseus, joka ei ymmärrä, mitä armo ja anteeksianto tarkoittavat. Jos tämä tuomiotaan julistava joukko todella lähtee kirkosta, kirkko jää voitolle. Niin että onnea vain, Arkkipiispa Mäkinen. Kyllä siitä vielä hyvä tulee.

Kommentoi 148 kommenttia