Kuuntele kolumni kirjoittajan itsensä lukemana
YLE Areenasta.
Kuuleeko kiasma?
Käsi sydämellä, kuka kysyy lääkäriltään, että miten on, kannatitko Kekkosen uudelleenvalintaa vuonna 1974, ennen kuin avataan paita stetoskoopille? Tai onko tapana selvittää liikennelautakunnasta, minkä puolueen jäsenkirja oli siltainsinöörillä, ennen kuin otetaan metro keskustasta Herttoniemeen?
Eipä ainakaan minulla ole tullut mieleen. Mutta taiteen kentällä nämä tuntuvat edelleen olevan täysin relevantteja kysymyksiä. Muutakaan en osaa päätellä maamme taidehallinnon vänrikki nappulan, Helsingin kaupungin taidemuseon johtajan Janne Gallen-Kallela-Sirénin kirjoituksesta Hesarin sunnuntaidebatissa.
Kirjoitus ottaa kantaa ajankohtaiseen keskusteluun Kiasman johtajasta perin kummallisella tavalla. Istuvaa johtajaa Berndt Arellia on kritisoitu alan piireissä jo pitkään muun muassa siitä, että mies viihtyy paljon paremmin kansainvälisissä viiden tähden hotelleissa kuin niissä New Yorkin tai Shanghain vähän epämääräisissä kortteleissa, joissa rakennetaan uusia kiehtovia todellisuuksia – saati siinä postitalon ja ratsastajapatsaan välisessä kokeellisessa tilassa, jonne on johtajalle rakennettu ihan komea konttorikin.
Gallen-Kallela-Sirén (GKS) astui esiin puolustaakseen kollegaansa.
Mikäs siinä. Tätä kutsutaan keskusteluksi. Se tosin tuntui puheenvuorossa aika oudolta, että ainoa argumentti, jolla GKS koetti puolustaa ystäväänsä, oli se, että taiteen kentällä kaikki muut ovat suomettuneita, paitsi Janne ja Bänä ja pari kaveria. Ja se on niin kovin ikävää.
Niin se varmaan olikin, 1970-luvulla. Silloin Juupajoen maitotalousosuuskunnallakin oli ystäväkolhoosi suuressa naapurissa.
Sekin on mahdollista, että taidehallinto on pienen piirin käsissä, niin kuin GKS väläyttää kirjoituksessaan. Ja varmaan onkin; sanokaa hyvät ihmiset joku asia, joka EI ole pienen piirin käsissä tässä maassa.
Itse olisin kuitenkin lukenut mieluummin taidekäsityksistä ja eri paradigmoista, joiden ympärille näyttelyitä rakennetaan. Sellaisia lauseita, joissa sanotaan, että eroava Kiasman johtaja on avannut uuden sivun suomalaisessa taidepolitiikassa tuottaessaan sen ja sen esittämään sitä tai tätä, joka sattuvalla tavalla leikkaa nykyihmisen kokemukseen tästä maailmasta. Tai sellaisia, että itse asiassa oli aika rankkaa isännöidä koko kansainvälistä kriitikkokuntaa, joka tulveksi katsomaan erikoisen näköistä väkkärää, joka oli neuvokkaalla tavalla ripustettu erään valkoisen huoneen kattoon portaikkoa vastapäätä Kiasman ikimuistoisessa näyttelyssä. Johtaja kiipesi jakkarallekin ihan itse. Mutta ei. Taidehallintomies rajoittui tarkastelemaan sitä, että alan piireissä ollaan suomettuneita.
Se, että ”suomettuneisuuden aika” ja taistolaisuus pitivät sisällään paljon pahaa, ei tarkoita sitä, että näiden ilmiöiden kriitikot olisivat automaattisesti hyviä. Näin kuitenkin usein ajatellaan.
Pahimmatkin latteudet menevät suomettuneisuus-kortilla sukkana läpi, ja taistolaisuuden kritiikki oikeuttaa minkä tahansa idiotismin, kunhan kirjoittaja muistaa mainita, että 1970-luvulla nuoleskeltiin Neuvostoliittoa.
Sanottakoon asia täsmällisesti: se, että taistolaiset olivat tyhmiä, ei oikeuta sitä, että ryhtyy itse tyhmäksi.
Taistolaisuus jätti paljon pahaa jälkeensä. Monia nolotti, joitakin suorastaan hävetti. Ei-taistolaisia syrjittiin, oikeistolaisista puhuttiin pahaa ja suljettiin virallisen yhteiskunnan marginaaliin.
Kekkonen katsoi pahasti, ei kutsunut kylään ja hallituksen ovat pysyivät kiinni. Ilmapiiri oli ahdistava, ja sen keskellä jotkut hyväkkäät vielä ilkamoivat sillä, että olivat aggressiivisen suurvaltanaapurimme parhaita kavereita ja Tatjana antoi hyvät kyydit.
Ymmärrän Ben Zyskowiczia, varmasti vituttaa vieläkin.
Mutta silti. Ei se, että ei tykännyt taistolaisista, Neuvostoliitosta tai Kekkosesta tee kenestäkään hyvää lääkäriä, insinööriä eikä taidehallintomiestä. GKS:n suomettuneisuussyytösten todistusarvo on nolla, siis tasan nolla, jos lähdetään siitä, että puheenvuoro oli tarkoitettu jonkinlaiseksi puolustuspuheeksi Arellille.
Usein tuntuu siltä, että taistolaisuuden traagisin perintö on kulttuurikeskustelun ja keskustelukulttuurin tappaminen ikuisiksi ajoiksi. Taistolaisuuden vastustaminen kun tuntuu tuottavan vielä taistolaisuuttakin paukapäisempiä puheenvuoroja vielä 20 vuotta Neuvostoliiton ja 30 vuotta taistolaisuuden romahtamisen jälkeenkin.
Että pysyttäisiin asiassa, yritän vähän valottaa taustoja.
Johtajakeskusteluhan ryöpsähti käyntiin siitä, kun ulkomaalainen, Kiasman johtajaksi kurillaan hakenut Nicolaus Schafhausen sanoi ääneen sen, mikä taidealalla jo tiedettiinkin: Kiasma on menettänyt edelläkävijyytensä ja kansainvälisen maineensa.
Schafhausen on taiteen kentän 60-luvulla syntyneitä tähtiä, jonka mukaan taiteen pitää heijastaa sitä, mitä ihmiset kokevat kaduilla, välillään ja elämässään. Kiasman pitäisi Schafhausenin mukaan avautua imemään tämä ajan levoton henki ja ihmisten tunnelma sisäänsä ja kuvastaa tätä kokemusta katsojilleen.
Onhan siellä sitäkin, vähän. Mutta samalla oletettua 1970-luvun henkeä kritisoidaan vielä vanhemmilla, 1950–60-lukulaisilla ajatuksilla. Silloinen ihannehan kailotti, että taiteen piti olla vain taidetta, heijastelematta mitään muuta sen kummempaa kuin itseään.
Tätä kutsuttiin modernismiksi, ilman sen kummempia linjauksia.
Modernismin poliittinen väri oli katsojan silmissä. Joillekin se merkitsi vasemmistolaisuutta: totuuden, hyvyyden ja kauneuden irrottamista paitsi toisistaan, myös nationalistisesta kansakunnasta.
Toisille se merkitsi oikeistolaisuutta: puhtaan, elitistisen taiteen tuottamista kaukana kaupallisista intresseistä ja työväenluokan taistelutehtävistä sun muista. Ja 1970-luvun vasemmistolle se oli pikkuporvarillisuutta, pahinta lajia. Voi olla, että tämä olikin ainoa asia, jossa 70-luvun vasemmisto osui oikeaan.
Se, että 1970-luvun kulttuuriväki liittoutui Neuvostoliiton kanssa, ei tarkoita sitä, että 1960-luvun Uuden Suomen kulttuuriosaston taidekäsitys olisi oikea tai hyvä. Sekin heijasteli aikaansa. Ja ajat ovat muuttuneet. Kiasmankin pitäisi muuttua. Ja ihan muista syistä kuin siksi, että 1970-luvulla oltiin suomettuneita. Herrantähden, kuka näitä jaksaa vatkata. Minä olin 1970-luvulla pulkkamäessä ja viihdyin hyvin. Pitäisikö siitäkin tehdä tiliä?
Pitää ymmärtää, eläytyä ja elää ajassa. Kuuleeko Kiasma? Valitkaa joku hyvä tyyppi. Joku sellainen, jonka voi lähettää uskottavana lähettiläänä Bronxiin tutkimaan katutaidetta, ja joka tunnistaa elämän, kun se kävelee pitkin Kaisaniemenkatua vastaan.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
merkityksensä, muutama vuosi sitten sitä heiluteltiin yhtä paljon kuin rasisti-korttia ja moni nosti itsenä Jumalaksi.
Toki Suomi on rähmällään, nyt USA:n ja EU:n edessä, mutta ainahan me olemme olleet polvillamme, 1918-1944 palvottiin Saksaa, sitten Neukkuja, nyt Bryssää ja jenkkiä.
Ja edelleen palvomme ruotsalaisia, jostain kumman syystä.
vielä, että nimenomaan kulttuuriväksi ja jonkinlaiseksi eliitiksi itsensä mieltävä kansanosa on ollut rähmällään milloin mihinkin suuntaan, esimerkkeinä juuri nämä äärimmäisyydet: 30-luvulla natsisaksa oli yhtä kova sana nationalisteille kuin 60-70 luvulla NL taistolaisille. Tavallisella kansalla on ollut paljon enemmän realismia ja jalat maassa. Tällaisen "eliitin" persoonallisuuksista löytyisi varmaan mielenkiintoisia piirteitä.
"Sanottakoon asia täsmällisesti: se, että taistolaiset olivat tyhmiä, ei oikeuta sitä, että ryhtyy itse tyhmäksi".
Onneksi Jukka osaa itse puhua asiasta eikä ikinä asian vierestä, tästä esimerkkinä surkuhupaisuuden huipentuma, "vihan verkostot", jossa Jukka ei ollenkaan puhunut asian ohi puolustaakseen omaa hengenheimolaistaan, erimieltä olevat oli suuria rasisteja, jotka ei Haitista edes välitä, vaan tykkää vihata vihata vihata.
Jukka Relander ei taistolaisten politiikkaa pulkkamäenkin jälkeen puolustellessan ota huomioon, että taistolainen asenne vaivaa Suomea vieläkin. Taistolaisasenteet elävät mm. Satu Hassissa ja Heidi Hautalassa, jotka trotskilaiseen jatkuvan vallankumouksen tyyliin jatkavat missiotaan katkeriin loppuihinsa saakka Vihreässä liitossa ja ilmastonmuutosagendassa.
Laulut muuttuvat, mutta mediatekniikka ja konstruktivistiset vaikuttamismenetelmät sekä dialektinen opportunismi ovat entisensä.
Uustaistolaisuus on muuntunut virus, joka voi hyvin feminisminä, erovihreytenä ja kaikenlaisena kansanvallan vastaisena puuhasteluna toimeenpanovaltaa hyväksi käyttäen.
Edes parannuksenteko ei ole liian arvokasta "piireissä pysymiseksi", taistolaisen katumuksen kulminaatiopiste on Ilkka Kylävaaran ilmeisesti teeskennelty katumus, jolla täytetään eurososialidemokraattien ja Yleisradion minimivaatimuksen hairahtuneelle toverilel.
Relander ei nyt potkuhousuiltaan pulkkamäessä ymmärrä, että Stiga-kauteen siirtynyt taistolaisuus on edelleen ongelma, pieni tosin, mutta häiritsevä.
Tässäpä esimerkki tahattomasta tai tahallisesta väärinlukemisesta ja ymmärtämisestä elli typeryydestä. Relader ei sanallakaan puolustanut taistolaisten politiikkaa vaan mainitsee sen selvästi moittivaan sävyyn.
Tämä tapio_o_nevan höpö kommentti osoittaa toisaalta Reladerin pointin varsin osuvaksi, M.O.T.
Kiasma - peltinen lännenvankkurimukaelma on pikkuporvarinen taiteen alennustila.
Pitää purkaa ja rakentaa siihen se pakollinen seuraava eduskunnan lisärakennus.
Kirjastotaloksi muutettuna asiallisesti sopiva, mutta se ei paikkaa näkymää.
Eikä akateemista työttömyyttä kuten edustajien avustajanavustajien sihteerit.
Aika kivasti muotoiltu kritiikki. Sama nousi mieleen, kun mietin että miksi pitäisi pyöriä pienessä piirissä jossain Bronxissa ollakseen uskottava.
Taisi Saksalainen kaveri olla oikeassa, että edistynyt erilaisuus on kääntynyt yritykseen olla niin muidenkaltaisesti sivistynyt seuraaja. Edistynyt ei pyöri toisten jäljillä, vaan hakee uutta uusista paikoista ja tähän ei Kiasma sitten kai pysty ja jos alkaa vielä vanhoja juttuja Bronxista lämmittelemään, niin hohoijaa.
Purkaa pitäisi ja perustaa paikalle lisää skeittiramppeja nuorisolle.
Kaljatelttakin voisi olla perusteltu vaihtoehto.
Kiasma on limbo.
Tässä pari vuotta vanha juttu joka on edelleen ajankohtainen:
http://arne.nevanlinna.fi/blogi/?id=103
Kiasman saa lakkauttaa nykymuodossaan. Sinne voidaan perustaa vaikka Suomen suurin divari. Hyvää Kiasmassa on ainoastaan sen keskeinen sijainti, koska se rikkoo vanhan postitalon ja Mannerheimin patsaan välisen alueen. Se on suomalaisen tyylittömyyden ja mauttomuuden ilmaus Sanoma-talon tapaan.
Lisäksi Kiasmaan saa perustaa kissojen ja koirin päivähoitopaikan ja lomasiirtolan.
Kiasma on vihreän kierrätyksen ja ökysosialidemokratian alennustila jo arkkitehtipiirustuksista alkaen. Katto on tehty vuotavaksi.
70-luvun suomettumisella pystytään selittäämään merkittävä osa nyky-yhteiskunnan kieroutuneista rakenteista ja ajattelutavoista. Tästä syystä ja jo pelkästään historiallisen totuuden itseisarvon vuoksi suomettumiskeskustelua tulee jatkaa ja tehostaa edelleen. Itseasiassa se ei ole vielä päässyt edes kunnolla alkuunkaan asiallisella tasolla.
Tämä keskustelu ja analyysi tulee viedä tehokkaasti ja asiallisesti etenkin sellaisten akateemisten tutkijoiden piiriin, jotka eivät itse ole olleet tässä suomettumissopassa osallisena. Se että esim. Relander on lasketellut 70-luvulla pulkkamäkeä, ei tee hänestä viatonta, jos hän on muutoin omaksunut 70-lukulaisen ajatusmaailman. Jopa tälläista nuorisoa meillä on yllin kyllin.
Tietysti, jos kaikessa mahdollisessa yhteydessä otetaan esiin suomettumiskortti niin koko käsite inflatoidaan niinkuin on jo käynyt rasismi-, fasismi-, sovinismi- yms. käsittteille.
[lainaus]Minä olin 1970-luvulla pulkkamäessä ja viihdyin hyvin. Pitäisikö siitäkin tehdä tiliä?[/lainaus] Näin kun kysyt niin oikeastaan kiinnostaa että minkä merkkisellä ja värisellä pulkalla laskit? Oliko se sellainen jossa oli alumiiniset listat muovijalasten suojana ja perinteinen malli. Siirtyikö pulkka seuraavalle sukupolvelle vai laskitko sen rikki.
[lainaus]Sanottakoon asia täsmällisesti: se, että taistolaiset olivat tyhmiä, ei oikeuta sitä, että ryhtyy itse tyhmäksi.[/lainaus]
Ole huoleti, tyhmän ei tarvitse erikseen julistaa ryhtyvänsä tyhmäksi, se kyllä paistaa läpi.
Sinun näkemyksesi on jälkiviisasteleva ja jopa tietoisen sokea. Taistolaiset itsessään eivät olleet tyhmiä. Taistolaisuus houkutti erittäin älykkäitä ihmisiä ideologisella ehdottomuudellaan kuten vihreä saasta houkuttelee muuten älykkäitä ihmisiä omalla ideologisella ehdottomuudellaan ja näennäisviisaudellaan.
Taistolaiset olivat suorastaan pirullisen älykkäitä. Mutta heidän älynsä ei suuntautunut poliittisesti ja humaanisti rakentaviin asioihin. Heidän ideologinen ja poliittinen toimintansa oli loogista ja järkyttävän piittaamatonta. Jopa niin piittaamatonta että neuvostoliitosta palattuaan osa taistolaisista otti välittömästi takaisin maneerit joista neuvostotodellisuus pakotti heidät luopumaan maamme itärajan tuollapuolen.
On tietysti vaikea ymmärtää kulttuurikeskustelua vihervasemmistolaiselta kantilta, jos kaverit ovat mannerheimistä tsekeissä homo-animaatiota tuottava sekopää tai vainajan häpäisyyn kykenevä vyötärökinkku. Näiden kulttuurillisten lähtökohtien keskustelukin on väistämättä muuttumassa alatyyliseksi häväisyksi jota yhdistää vain kaunakirjoittamisen ja henkisen näivetyksen kauhistus.
Ehkäpä arvoisat pakkoruotsin kannattajat voisivat valistaa Nicolaus Schafhausenia siitä että saksan opiskelun helpottamiseksi on pakko opiskella ruotsia. Ja jos hän kerran osaa saksaa, niin mikäs ongelma hänellä on ruotsinkielen kanssa? Niin riemukasta torjuntaa kuin mitä hänen hakemuksensa sai, on vaikea hakea.
Miltä muuten tuntuu avata uuden suomen sivu kun oma pää irvistää joka sivulla? Tuleeko siitä hyvä mieli?
Jos ihminen seuraa ideologista ehdottomuutta kuin spanieli isäntäänsä, voiko hän olla "erittäin älykäs"? En kykene yhdistämään ominaisuutta 70-luvun äärivasemmistolaisiin, joiden mukaan monitahoinen ja elävä maailma olisi pitänyt murjoa marxilaiseen kehykseen.
Äly olikin siinä kuinka sinänsä älykkäät ihmiset antautuivat älyttömyyksiin näennäistä älyä palvoessaan. Suomalainen taistolaiskommarien pohjalauma sen sijaan oli monelta osin mielisairaalatavaraa, mutta hoidon puuttessa päädyttiin ratkaisuun jossa hoito annettiin poliittisena oppina. Taideterapialla ja taidehallinnon taistolaistumisella oli siis kansanterveydellinen ja poliitisesti tervehdyttävä, mutta taidetta itseään sairastuttava vaikutus.
Joissain tapauksissa ideologinen ehdottomuus on älyn edellytys. Esimerkkinä käyköön vaikka Gandhi joka ideologisessa ehdottomuudessaan oli äärimmäisen älykäs, liian älykäs, seuraajilleen. Jotka ensimmäisen tilaisuuden tullen turvautuivat väkivaltaan.
Jep.
Ja tämä määritelmä kannattaa muistaa: älykäs selviää tilanteista, joihin viisas ei joudu.
Näin ajatellen taistolaiset olivat älykkäitä, mutta eivät sen mielisairaampia kuin muutkaan.
Juu ja ennen kuin ehdit syyttää traumatisoitumisesta, ehätän myöntämään, että taistolaisuus on todella aiheuttanut ainakin minulle traumoja.
Määritelmä voidaan kirjoittaa myös niin (taistolaisten kohdalla), että älykäs voi rakentaa asetelmia, joita viisas ei tekisi. Taistolaisuuden aikana politisoitiin koko elämä, myös taide. Oli vain yksi totuus ja toisinajattelijat jyrättiin jollakin tavalla: Rikollisia, mielisairaita, toistaitoisia, yhteiskunnan vihollisia. Osa älymystöstä pakeni ulkomaille.
Taistolaiset käyttivät säälimättä hyväkseen henkistä väkivaltaa. He mitätöivät, leimasivat ja alistivat ihmisiä ja käyttivät siinä hyväkseen yhteiskunnan instituutioita.
Se, että sinä naureskelet ihmisille, jotka ahdistuivat tuosta ajasta, on vain yksisilmäinen, elitistinen ja tavanomainen (suorastaan taistolainen) tapa halveksia ihmisiä ja asettautua heidän yläpuolelleen.
Ehdotan pikaista paneutumista tuon ajan henkisesti lamauttavaan ja ankeaan ilmapiiriin. Se, että joku nykyään käyttää ilmaisua "ettei ole ainakaan taistolainen", on osattava tulkita kiitokseksi henkisestä vapautumisesta. Eikö olisi jo suotavaa, että Suomessakin taide vapautuisi yksisilmäisestä, sairaasta poliittisesta kontrollista?
Tuo on ihan totta mitä kirjoitat. Tarkoitukseni ei myöskään ole naureskella ihmisille, joilla on raskaita taistolaisuudesta aiheutuneita kokemuksia, vaan naureskella sille, että suomettuneisuusleimalla voi suoltaa ihan mitä tahansa, vaikkapa varsin himmeitä taidepoliittisia kannanottoja.
J.
Eiköhän kritisoimasi henkilö kuitenkin halunnut tuoda esiin sen, puolustamansa on vapaa suomettuneisuudesta eli vapaa arvioimaan taidetta poliittisen kontrollin siihen vaikuttamatta. Taidepoliittinen kannanotto sen puolesta, että taide on vapaa rajoittavasta tiettyyn poliittiseen suuntaukseen sidotusta ahtaudesta, on yhtä raikas kuin kevään ensimmäinen ulkonakuivattu lakana.
Huomaan, että sinun on vaikeaa samastua aikaan ja olosuhteisiin, joiden rajoitusten mukaan et ole joutunut elämään.
Täsmälleen samaa mieltä.
Lisäksi Relanderin teksti ei ole selkosuomea vaan jotain mumble jumble jargonia. Ota siitä sitten selvää.
Unissapuhuja.
Ja tuloksena on sama leimaava sekä epäanalyyttinen bashin kuin mitä (anti)taistolaiset (käyttävät)käyttivät.
On aivan selvää, että paatuneen jatkuvan vallankumouksen miehen tai naisen on mahdotonta luopua propagandasta ja ryhtyä länsimaiseen harhaanjohtamiseen.
Menestyksen edellytys on vaihtaa propaganda indoktrinaatioon vaikutusmenetelmänä eikä käännellä peiliä antitaistolaisuuden ja taistolaisuuden välillä.
Vaikka taistolaiset olisivatkin sinivalkoisia isänmaallisia NATO-aikana siksi, että Neuvostoliitto on purkautunut niin menetelmät ovat entisenlaiset ja tökeröt, jolloin utilitarisesti eurososialidemokraattien sieluista käytävä kamppailu ei ole tehokas.
On arvotonta käydä jälkilämmöillä keskustelua 1970-luvun argumentein nykykokoomuslaiseen tapaan, kun huomio pitää keskittää 40-vuotta myöhäisempään aikaan, esimerkiksi ilmastokommunismiin ja NATO-antikommunismiin, joka uhkaa Suomen menestymistä Venäjän kyljessä.
Tapsalla ei ole kaikki muumit laaksossa.
Petraamisen varaa vielä on. Hieroglyfi vaatii prinssinakin kokoista valotusta että se kolahtaisi jokaiselle kokovartalojormatavikselle kaaliin.
http://urbaanisanakirja.com/
http://www.urbandictionary.com/
No tunnustan Jumalan ja tämän seurakunnan edessä, että ensimmäiset frustraatiot kansakoulun esimmäisellä luokalla olivat joukko-oppiin liittyvät yhdistämistehtävät, jossa hiekkalapioon yhdistettiin sanko ja triangeliin se tanko, jolla sitä isketään. Kuitenkin olen sitä mieltä, että joukko-oppi on pyhä asia esimerkiksi relaatiotietokantojen kannalta. Monet nutturapäät eivät vieläkään ymmärrä ideaa.
Toinen liian lapsellinen oppikirja oli Kirsi Kunnaksen aapinen. Siellä väitettiin, että Toto ajaa Tottia, Totti Jojoa ja Joko Totoa. Siellä väitettiin myös, että nämä jänikset olivat jotain ihme "pupuja". Höh. Miksi väittä KANSAKOULULAISELLE, että joku jänis on muka pupu. Eihän pupuja ole kuin saduissa. Päätin ryhtyä ennakoivaan tavaamiseen ja tavasin:"Pu-pu" => JÄNIS.
Suurin järkytys oli kyllä jutut jostain ihme Nuuskamuikkusesta. Muikku on ruotoinen ja inhottavasti perattava kala ja nuuska on vastenmielinen pois syleksittävä mälli poskessa. Jo isoisä haisi pahalle pelkätä North Statesta, joka oli "täyttä tupakkaa".
Ihmettelin, miten NÄIN LAPSELLISTA JA VASTENMIELISTÄ TEKSTIÄ voidaan pakottaa KANSAKOULULAISELLE toisella luokalla. Eikö koulussa ollutkin tarkoitus viisastua tai aikuistua?
Olen sitä mieltä, että kulttuurikansallissosialismin saa lopettaa. Ongelma on siinä, että Hazardille ja Relanderille sekä Saarikoskelle, ehkä myös Lillqvistille, ehkä myös Donnerille pitää kirjoittaa kuin sivistyneistölle, mitä ei ymmärrä Erkkikään/Iltapäivälehden lukijakaan/itähelsinkiläinenkään/Petri Sarvamaakaan/Perussuomaainenkaan/Tony Halmeenkaan äänestäjä.
Pointti on se, että (anti)taistolaisuus on kulttuuri-imperialismia, joka estää käyttämästä tervettä talonpoikaisjärjestä tai edes sairasta urbaania vuokrapesijälogiikkaa.
Taistolaisuuden märehtuminen tyyliin Kimmo Rentola, Jukka Relander jne. ei ole hyödyllistä.
Paljon hyödyllisempää on tutkia Kirsi Pihan, Heidi Hautalan, Alexander Stubbin Gay Pride -poltiikkaa Moskvoassa, koska se muodostaa euroulkosuhteidemme peruskiven suurimpaan kauppakumppaniimme Venäjään.
Sen sijaan, että pohditaan taistolaisuuden arkeologiaa, pitäisi pohtia esimerkiksi Henrik Laxin saavutuksia vironvenäläisiin ja latvianvenäläisiin Euroopan parlamentissa.
Ketä kiinnostavat taistolaisten, enemmistökommunistien tai sosialidemokraattien traumat? Tänään on päivä uus tai ainakin sysipimeä yö uus.
rellu:[lainaus]Tarkoitukseni ei myöskään ole naureskella ihmisille, joilla on raskaita taistolaisuudesta aiheutuneita kokemuksia, vaan naureskella sille, että suomettuneisuusleimalla voi suoltaa ihan mitä tahansa, vaikkapa varsin himmeitä taidepoliittisia kannanottoja.[/lainaus]
siis sellaisia kuin mitä kirjoitit?
Eikö olisi parempi, jos taistolaisten ja heidän hengellisten seuraajiensa uustaistolaisten ei annettaisi Alma Median, Sanoman ja Yleisradion avulla selvitä tilanteista?
Minusta armoa ei pidä tarjoilla seisovasta pöydästä rajoituksetta niille, jotka eivät koskaan katuneet ja jotka eivät edes pyri parannuksen tekoon.
Se, ettei taistolaisille ja nuor- sekä uustaistolaisille tarjota mahdollisuutta parantumiseen, johtuu tietenkin liiallisesta ymmärtämisestä.
En esimerkiksi ymmärrä, mitä hyötyä suomalaiselle on siitä, että Ilkka Kylävaara saa ohjelmaminuutteja tai palstatilaa? Menisi vaikka kahdeksan euron päiväpalkalla lapioimaan lumia pihoilta. Lumilapion ja luudan mallin voisi tuoda 1980-luvun Neuvostoliitosta.
Niiden, jotka ovat syyllistyneet vääriin tekoihin pitää katua näitä tekojaan. Ja niin varmaan on tapahtunutkin.
Mutta mitä ihmettä taistolaisten noin yleensä pitää katua? Ajatuksiaanko? Ja mitkä ajatukset ovat varmuudella sellaisia, joita on kaduttava?
Ihmisen ajatukset ovat vaihtelevia. Hyviä ja huonoja jopa yhtaikaa.
Eiköhän jokaisella ihmisellä ole kaduttavaa aika tasapuolisesti.
Järjestelmällisiin kansojenmurhiin (huom monikko) osallistuneiden sekä tällaisen toiminnan kannatukseen kritiikittä itsensä suistaneet tuskin koskaan ymmärtävät tekojaan saati niiden vaikutuksia. Jos ymmärtäisivät, luultavasti tappaisivat itsensä kuten monet kansanmurhaajat lopulta tekevät kun aikaa kuluu riittävästi.
Vastauksesi ensimmäinen virke oli 'älyttömän hyvä', jos ilmausta tässä yhteydessä voi käyttää. Gandhi-esimerkki nostaa keskustelun ikään kuin uudelle tasolle. Minä kun olin keskittynyt muistelemaan Taisto Sinisaloa, Urho Jokista ja kumppaneita.
Ei ole väliä sillä, millä liikeidealla Kiasma toimeenpanee kelvotonta toiminta-ajatustaan.
Suomi ei tarvite modernin taiteen museota, koska Suomi ei ole moderni maa, vaan luterilais-talonpoikainen maaseutu, jonka pääkaupunkin ovat 1950-luvulta lähtien vallanneet karjalaiset, savolaiset, pohjalaiset, varsinaissuomalaiset ja lappalaiset juntit. Viittaan tällä keskusteluun mm. enontekiöläisen Vesa Hackin alustuksen pohjalta.
Kiasma pitää modernin taiteen museona lopettaa ja kiinteistö pitää käyttää johonkin hyödylliseen. Joka haluaa katsella modernia taidetta, se onnistuu Enontekiölläkin Internetin välityksellä. Helsingin musiikkiataloakaan ei tarvita, vaan senkin voi virtuaalistaa verkkoon.
Kiasman henkilökunta kiinteistön lämmityksineen on osa maailman hiilidioksidipäästöongelmaa, ei sen ratkaisua.
Johtoajatus on syytä muuttaa.Kiasman voisi tehdä naivistitaiteen näyttelytilaksi.Meillä on loistavia naivisteja ja kävijöitä näyttelyhin varmasti riittäisi.
Huuhaa Innasen kootut teokset sopisisivat hyvin kuvaan.
Taustamusiikkina Horolan Elinan ihmeelliset seikkailut.
Kiasma ei ole modernin taiteen museo vaan nykytaiteen museo. On mielestäni outoa, että Kiasman toimintaa moittivat ne, jotka eivät edes erota nykytaidetta modernismista.
Taistolaisista ja vastaavista ei siis saa enää vatkata mutta sinä saat vatkata esimerkiksi Vanhasen erosta kymmenien kolleegojesi tavoin kun työnantajasi niin käskee?
Intelligentsijan piirissä pitäisi tunnustaa tosiasiat, mm. SKP y:n marginalisoitumnen ja Neuvostoliiton purkautuminen. Näin ollen valtionapuälymystön piirissä pitäisi järjestää kokoomuslainen tai oikeistososialidemokraattinen puhdistus vasemmiston parhaiden perinteiden mukaisesti.
"Joskin on kauhea puhdistustyömme, on se ihmisen onnelle välttämätön."
"Taistolaisuuden vastustaminen kun tuntuu tuottavan vielä taistolaisuuttakin paukapäisempiä puheenvuoroja vielä 20 vuotta Neuvostoliiton ja 30 vuotta taistolaisuuden romahtamisen jälkeenkin."
Mitä ihmeen soopaa tämä on? Kommunismi on täysin kansallissosialismiin verrattava mieletön aate. Taistolaisten eli stalinistien puheenvuorot ansaitsevat siis aivan samanlaisen vastaanoton kuin valtakunnanjohtaja Siitoin sai aikanaan. Ajatus, että stalinistista diktatuuria kannattaneet ääliöt muuttuisivat ajan mittaan demokraateiksi ei ole uskottava. Kommunistisen hapatuksen mädättämät aivot eivät tervehdy yhden ihmisiän aikana. Tämä näkyy mm. silmittömässä USA-vihassa, joka kuohuu silloinkin, kun USA tekee kaikkensa Haitin uhrien auttamiseksi. Mikään ei riitä, kun sitä katsoo Sirola-opiston vintiltä löytyneiden punaisten aurinkolasien takaa.
Relander yrittää luoda jotenkin järkevää keskustelua taistolaisuudesta. Muustakin, mutta ei oikein etene. Ihan kuin taistolaisuuden jyrkimmät tuomitsijat olisivat puolestaan jonkun aivopesun läpikäyneitä. Ettei taas jouduta palaamaan asiaan vuosikymmenien päästä. Aivan kuin asiat olisivat niin yksinkertaisia. Vain jonkun hapatuksen alaiset aivot voivat niin luulla.
Sotketaan asioita ja entisiksi taistolaisiksi luullaan milloin ketäkin.
Ei ole syytä yllä olevaan vuodatukseen enempää puuttua, mutta taistolaisille Sirola-opisto oli suljettu paikka ja opillisesti revisionismin hapattama.
"Relander yrittää luoda jotenkin järkevää keskustelua taistolaisuudesta"
=> No tämä johtuu siitä, että myös Jukka Relander, joka oli taistolaisuuden loistopäivinä pulkkamäessä, on henkisesti menneisyyden mies, vaikka hänellä voisi olla keskinkertainen tulevaisuus.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jukka_Relander
=> Relanderista on vaikea saada yhtä hyvää psykohistorioitsijaa kuin Juha Siltalasta, mutta samalla tavalla kuin naistaitelija, joka on teatterissa melko normikropalla alasti tai joka tekee kaksimetrisen vaginan kadulle tai joka kopioi lapsipornoa verkosta yrittää kiinnittää huomion itseensä jollain kielletyllä aiheella.
=> Relanderin väitöskirjan aihe ei ole ajankohtainen. Hänen kannattaisi keskittyä Satu Hassin ja Heidi Hautalan politiikan haitallisuuteen suomalaisille psykohistorioitsijana eikä tonkia jo kuolleita taistolaisia.
Suomen ongelmana eivät ole kuolleet taistolaiset, vaan haasteena edelleen elävät taistolaisten henkiset perilliset mukaan luettuna äärinatokokoomuslaiset.
Taiteen ongelma on siinä, ettei se oikeasti puhuttele oikein ketään. Se ei ole kiinni ajassa eikä historiassa. Se ei ole luonut mitään asiallisesti uutta sitten Dalin.
Taiteilijat ja taidepiirit pelaavat omaa ikiaikaista peliään. Taiteilijat ovat taiteilevinaan ja muut toimijat ymmärtävinään. Kaikessa on kysymys vain siitä, miltä kaikki näyttää ja miten rajalliset rahat, asemat ja valta näppärimmin siirtyvät mohdollisimman pienen piirin sisällä. Ja tavallisia ihmisiä viedään kuin pulkkaa.
Picasso kerää yleisöä ja van Goghien, Pisarrojen ja muiden teosten lähelle ei meinaa Euroopan museoissa päästä tungosten läpi millään. Mutta Kiasmassa on tilaa niin seinillä kuin lattiallakin. Ei ole tungosta, kunhan ei taidehäkkyröihin kompastu.
Taiteilijoiden ammattitaito on usein olematon. Keskinkertaisuudet, jotka laiskuutensa tai muun lahjattomuutensa vuoksi eivät kelpaa tai halua muihin hommiin alkavat kekkailemaan taiteilijoina. Sen rahakaavakkeiden täytön oppii nopeasti ja "duunit" ovat vain muodollisuus näyttelyiden ja taide-elämän rasitusten alla. Laulajan täytyy osata laulaa ja soittajan soittaa, mutta taiteilijan ei tarvitse osata mitään.
Ei se taistolaisaika taiteessa paljon poikennut. Samaa paskaa kuin ennen sitä ja jälkeen sen. Harvainvalta ja diktatuuri eivät eri nimistä ja henkilöistä muutu. Jos silloin oli olevinaan haalarit päällä ja nyt touhuavat sliipatut komissaarit ala JKGS, niin so what. Valta on aina eliitillä ja se ajaa aina omia etujaan.
Mustiin puettu eduskunta nousee huomenna hanhenmarssia tuomiokirkkoon tasavallan presidentin johdolla ylistämään Joulupukkia.
Kulttuuriministeri Wallin ymmärtää suomen kielen arvon veisatessaan muiden mukana, että "kaunis on nuorena kuolla puolesta isänmaan".
taiteella pitää olla katukompleksi - citytyhmyyden perinuijuus
" Pitää ymmärtää, eläytyä ja elää ajassa. Kuuleeko Kiasma? Valitkaa joku hyvä tyyppi. Joku sellainen, jonka voi lähettää uskottavana lähettiläänä Bronxiin tutkimaan katutaidetta, ja joka tunnistaa elämän, kun se kävelee pitkin Kaisaniemenkatua vastaan. "
Eikö vaikkapa suomenruotsalaisten perheillallisista - ilman minkäänlaista katu-uskottavuutta - saa taidetta aikaan, eikö onnellisesta lapsesta pulkkamäestä, eikö perhedraamasta, eikö nuorista rakastuneista, eikö kauniista vanhasta petäjästä, eikö opeiskelijasta, eikö yksinhuoltajasta jne
Pitääkö sen olla aina joku syrjäytynyt hakaneulaposkinen tai rautakankinenäinen joka on katu-uskottava että kelpaa taiteeksi - pitääkö se olla iso vitunhaju isolla vitulla, pitääkö sen olla paskanlöyhkä yömajassa - vaikka se sitäkin voisi olla.
Minkä helvetin takia taiteen pitää ryhtyä politiikaksi ja politiikan taiteeksi - pilaten molemmat - eikö tuomiokirkosta saa helvetin kaunista maalausta ilman häivettäkään politiikasta - ja eikö politiikkaa voi tehdä ilman taidetta - onko edes polittiinen mielipide se että sen pukee taiteeksi.
Ja vielä miksi sotkea taide ja terapia toisiinsa - miksi häiriintyneisyys taiteessa on joku arvo mutta häiriintyneen pääsemättömyys terapiaan ei. Eikö ole mielenterveydelle ilkkumista se että ihminen taapertaa taiteessa mielenterveysongelmissaan ja se että kaatuu sitten siihen ja alkoholiin yms on sitten joku kulttuurisaavutus.
Kyllä mielenterveys voi näkyä taiteessa ja taide voi olla terapeuttistakin mutta että sotketaan taide ja terapia toisiinsa oikein samaistaen on aivan toopea.
Ja kaiken takana häärii hesarin idioottikasvattava newyork-katu-uskottavuuspaska. Aivan järjetöntä tyhmyyttä osoittaa suomalaisuudesta taas tämäkin asia taiteesta mitä edellä esitin.
Toit myös ansiokkaasti esiin ihmetyksen taiteen sisällöstä - siitä, mikä nykyisin luokitellaan hyväksi taiteeksi.
Vallalla näyttää olevan käsitys, ettei taide saa missään nimessä kuvata mitään miellyttävää tai hyvää oloa tuovaa. Taide vaikuttaa olevan sitä arvostetumpaa, mitä etovamman reaktion se katsojassa saa aikaan (kissantappovideo, eräs Ars-näyttely, jossa oli tehosekoittimessa ihmisen pissaa jne).
Minusta Jukka Relanderista voisi näillä lumilla tehdä modernin taiteen näyttelykohteen. Hän voisi tuoda 1970-luvun punaisen Orthex-pulkkansa ja rinnalle NATO:n ja Euroopan unionin sinisen Stiga-kelkan.
Lunta varmaan Kiasman nurkalle riittää, ei tarvitse lumettaa.
Aiheeksi sopisi vaikkapa historiallinen materialismi ja stigalainen dialektiikka.
Voitaisiin tuoda 1960-luvun metallinen rattikelkka, joka edellytti kapeille jalaksille jäistä alustaa siksi, että se ei olisi uponnut syvään.
Sitten 1970-luvun punaisen pirteä muovipulkka, jolla tämä ongelma oli vältetty sekä
myöhemmät Stiga-kelkat, joissa oli kolme suksea ja vähitellen eronomisoituva istuin.
Itse vastustin suomettumista nuorena lukiolaisena kiivaasti. Suututin samalla joitakin maamme vasemmistotoimittajia.
Mutta se oli silloin 1980-luvulla. 1970-lukulaisen suomettumisen vastustaminen 2010-luvulla on naurettavaa. Sen voi tuomita historiallisesti ja mennä eteenpäin. Mutta vaikee näyttää olevan.
Tätähän näkee paljon. Esimerkiksi suhtutminen sotahistoriaan on usein kiihkon täyttämää "suomettuneisuuden" vastustamista mikä on hieman naurettavaa. "Nyt kun asioista saa puhua" tarkoittaa siis jo hyvinin noin 20 vuoden aikajaksoa. Sodan veteraanit saivat jo kunniaa, ja hyvä niin. 70-lukulainen syyttely ja Neuvostoliiton hymistely on tuomittu (mm. minä jo 80-luvulla) ja hyvä niin. Voisiko nyt katsoa myös tosiasiaa kuinka läheinen aseveli Suomi oli Saksan kanssa ilman tunnepohjaista syyttelyä Stalinin rikoksien hyväksymisestä?
Jos oltaisiin jo aikuinen kansakunta?
Ei oltaisi. Se ei ole kivaa, Pitäisi leikata ja verottaa lisää sekä elvyttää. Pitäisi tehdä jotain todellista.
Siksi on hauskempaa suoda työrauha työmarkkinakartellisteille ja antaa ongelmien kasaantua. Vanhasen sutturat ovat tärkeämpi asia kuin asiat. Samoin se, miten harmistunut Niinistö on kuin myös se, tempooko Kimmo Sasi näillä viikoilla tasavallan presidentin lautasta yhdellä vai kahdella kädellä.
Taistolaisuus yhdisti valtavan määrän lahjakkaita ihmisiä. Kaikki mukana olleet eivät olleet fanaattisia. Useilla aloilla syntyi hienoja saavutuksia ja monista taistolaisista tuli myöhemminkin loistavia taiteilijoita.
Kuvataiteilijat olivat kehnoja silloin ja kehnoiksi myös jäivät. Kuvataide ja sen opetus oli surkeata kuten edelleenkin. Yhteiskunnallisuutta he korostivat, mutta taidot eivät siihen riittäneet. Kuvataide jäi taistolaisajan suurimmaksi häpeätahraksi kulttuurin alueella.
Ja miksei olisi jäänyt, koska kuvataide on surkea ilmiö tänä päivänäkin. Ei heillä ollut mitään erityisiä näkemyksiä taiteesta. Onko todella niin, että taide menettää vähitellen itsenäisenä ilmaisuna merkityksensä. Taistolaisuus ei merkinnyt minkäänlaista muutosta taiteen sisällön tai muodon osalta. Taistolaisajan kellokkaita näyttää tuhraavan edelleen varsin menestyksekkäästi taidemaailmassa.
Valta on milloin meluavampaa milloin sulokielistä ja aina jotkut syrjäytetään. Taiteellisilla verukkeilla yleensä mutta ei aina.
Jotenkin tuntuu siltä, että sanataiteilijat kirjailijoista kutsutuista runoilijoihin ja toimittajiin päästävät itsensä vähällä?
Millainen olisi Jari Tervo näköispatsaaksi tai abstraktiseksi veistokseksi muutettuna yhdessä Lahnasen kanssa?
Millaista rumarillumareitä Arto Paasilinna tai Seppo Remes olisivat laulettuina?
Sanataiteilijoista tulee ministereitä, muilla orjalogiikka ja kerjäläisyys on pysyvä sieluntila.
1970-luvun lopulla luonto-oppaana toimiessani jouduin esittelemään UK-puiston toimintaa neljän tunnin uisteluretkellä halki Inarijärven Veskonniemestä kalasatamaan.
Väkeä oli vähän. Neljä,joista kaksi korkea-arvoista poliittista henkilöä kuinka ollakkaan DDR:stä. He eivät saaneet kalaa ja ilmakin taisi olla harmaa. Minun tehtäviini kuului heidän evästämisensä muullakin kuin tiedolla; porolla ja lohella tietysti.
Tavallisia synkkämietteisiä ja pyyleviä ukkoja, mutta mieleeni jäi ärsyttävästi "huitova" etelän mies. Oppaansa ulkoministeriöstä. Hän kuului sarjaan GKS ja Bänä. Heitä on siis aina ollut.
Minulle tällä herralla ei ollut muuta sanottavaa kuin että Lapista ei kertakaikkiaan löydy kunnon matkamuistoja. Toista se on sentään Japanissa.
Matkalla Inarista Ivaloon tiesin olevan yhden pienen lammen, jolla asusti kaksi kaunista joutsenta. Ehdotin huitovalle,että pysähdyttäisiin katsomaan niitä lintuja,koska hänen vieraansa eivät kalojakaan saaneet.
No ei taatusti pysähdytty. Oli kiire. Ja hän pyöri bussissa kuin väkkärä.
Liian hyvä oli kirjoituksesi tänne Relander. Berndtillä on kuitenkin ihkun kauniit huulet.
Suomettuneisuuden ajan asioista jauhetaan vielä pitkään ja hartaasti. Pitkittyneeseen keskusteluun on syynä vaikenemisen tauti. Vaikenemisen ja piilottelun takana ovat vielä nykyisinkin politiikassa vaikuttavat henkilöt. Arkistojen täytyy aueta kaikilta osin, koska suomettuneisuuden pesä pöhisee voimakkaana tarkalleen niin kauan kun salailu jatkuu.
Arkistojen aukeamisen jälkeen kohistaan entistä enemmän. Vasta tämän jälkeen siitä ajasta tulee aidosti historiaa.
Saamme odottaa vielä pitkään ennen kuin asiat oikenevat ja selviävät edes kohtuullisesti.
Kekkosen arkisto ja N-liiton aikainen arkisto Venäjällä ovat ajanjakson tärkeimmät palaset.
Relanderia taitaa huolettaa enemmän se, että juuri vihreissä ja vasemmistoliitossa vaikuttaa edelleen runsaasti supersuomettuneita henkilöitä, jotka eivät osoita minkäänlaista katumusta maanpetoksellisesta toiminnastaan.
Ruotsissa kehutaan Sofi Oksasen romaania Puhdistus kts. HS:
"Oksanen näyttää haluavan osoittaa, kuinka yhteiskuntajärjestelmä, joka kutsuu itseään maireasti sivistyneeksi, itse asiassa vahingoittaa ihmistä. Se muuttaa ihmisen kieroksi ja opettaa välttämään tunnustamasta, että peiliin katsottaessa kuvassa näkyy epäsikiö."
Toisin sanoen Oksanen voisi yhtä hyvin puhua tämän päivän suomalaisista korruptiopoliitikoista.
Luuletko, että Otava ja WSOY sahaisivat epäpyhää allianssiaan yleisradiosukujen kanssa kustantamalla Sofi Oksaselle kuvauksen Suomen hirmuhyvinvointiyhteiskunnasta siten, että poliitikot ja tupoilijat suuttuisivat?
Vironvenäläisiä on paljon helpompi potkia valtioavusteisella rahalla kuin korporaatioveljiä tai kiintiösiskoja.
Wikipedia: "...Tutkija Relander... valmistelee väitöskirjaa taistolaisen opiskelijaliikkeen psykohistoriasta."
En lähde tässä veivaamaan historiaa mutta syntyi sellainen mielikuva tekstistäsi että sinun kannattaisi haastatella tarkemmin muutamia ent. taistolaisia ennenkuin menet tyrkyttämään väitöskirjaasi.
Suomessa menestyy paremmin, kun kysyy oikeistososialidemokraateilta, mitkä olivat heidän psykotraumansa taistolaisliikkeestä. Näin on paljon helpompi elää lännettyneessä mediamaailmassa, kun epäsuorasti "tuomitsee" edellisen sukupolven teot.
Sosialidemokraatti Seppo Nevala palkkasi Kimmo Rentolan kirjoittamaan uusia veronmaksajien maksettavia uhkakuvia suojeluspoliisille.
Käytetyt kommunistit voidaan uusiokäyttää lännettyneessä antikommunistiselta vaikuttavassa toiminnassa.
Mutta jos luet kolumnini oikein huolellisesti läpi, saatat havaita, että se käsitteli Kiasman kiemuroita, eikä lainkaan taistolaisuutta.
J.
Jukka Relander:"Mutta jos luet kolumnini oikein huolellisesti läpi, saatat havaita, että se käsitteli Kiasman kiemuroita, eikä lainkaan taistolaisuutta."
EIKÄ LAINKAAN TAISTOLAISUUTTA!
Jukka Relander:"Se, että ”suomettuneisuuden aika” ja taistolaisuus pitivät sisällään paljon pahaa, ei tarkoita sitä, että näiden ilmiöiden kriitikot olisivat automaattisesti hyviä. Näin kuitenkin usein ajatellaan."
Jukka Relander:"Pahimmatkin latteudet menevät suomettuneisuus-kortilla sukkana läpi, ja taistolaisuuden kritiikki oikeuttaa minkä tahansa idiotismin, kunhan kirjoittaja muistaa mainita, että 1970-luvulla nuoleskeltiin Neuvostoliittoa."
Jukka Relander::"Sanottakoon asia täsmällisesti: se, että taistolaiset olivat tyhmiä, ei oikeuta sitä, että ryhtyy itse tyhmäksi."
Jukka Relander:"Taistolaisuus jätti paljon pahaa jälkeensä. Monia nolotti, joitakin suorastaan hävetti. Ei-taistolaisia syrjittiin, oikeistolaisista puhuttiin pahaa ja suljettiin virallisen yhteiskunnan marginaaliin."
RESUMÈ
Jukka Relander:"Minä olin 1970-luvulla pulkkamäessä ja viihdyin hyvin. Pitäisikö siitäkin tehdä tiliä?"
=> Miksi et jäänyt pulkkamäkeen, vaan ryhdyit "henkisen työn tekijäksi?". Nytkin olisi hyvä tilaisuus tehdä pulkkamäkiä esimerkiksi myös lapsille.
Esiin nostamasi sitaatit eivät kommentoi taistolaisliikettä, vaan 70-luvun perinnön käyttöä osana aikalaiskeskusteluita.
Iloksesi voin kyllä myöhemmin kirjoittaa tulkintani tuostakin liikkeestä.
..on merkillinen väite. En ryhdy hämmentämään tätä vanhaa sekametelisoppaa mutta totean, että niinkuin kaikissa (poliittisissa) liikkeissä, joukko koostuu monenlaisista yksilöistä.
Kiasma-teema on, mikäli mahdollista, vieläkin vastenmielisempi. Aloin tympääntyä "nykytaiteeseen" joskus 70-luvulla ja kehitin ihan vain omaan käyttööni ajatuksen, että taiteessa pitää näkyä myös taito. Jos maalaus näyttää pelkältä roiskimiselta se on pelkkää roiskimista.
2000-luvun vaihteessa tein pätkätöitä toisella paikkakunnalla ja vuokrasin kotiani ilmeisen modernisti kunnianhimoiselle taiteen opiskelijalle.
Kun kevät tuli, hän lähti kotipaikkakunnalleen ja halusi lahjoittaa minulle taidettaan muistoksi. Palasin asuntoon,josta hän oli lähtenyt.
Keittiön pöydällä oli minulle lahjoitettu modernin taiteen näyte: taiteilijan omista hiuksista ilmeisesti lakkaa käyttäen tehty tennispallon kokoinen pallo.
Minulla ei ole mitään muuta toivetta nykytaiteelle kuin että se olisi kaunista. Juuri taiteessa on se ihmeellinen vaihtoehto olemassa, että olipa ajat miten ontot ja karmeat tahansa, niin lopullinen valinta kauniin ja ruman välillä on aina ihmisellä itsellään.
Purkaa pitäisi lällällää, nykytaide-stallarit ini ini iii...
Ei vaiskaan, mielestäni Relander osui asian ytimeen: Ovatko Gallén-Kalela-Edelfelt-Sirén ja Arell oikeita henkilöitä puhumaan sisäpiiristä ja valtaklikeistä? Ja onko nimenomaan "vasemmistolaisuus" syynä Kiasman ja (Kaupunginmuseon?) oletettuun vaisuuteen? Ja mikä on se dynaaminen, kansainvälinen ja avoimeen markkinataloteen perustuva uutuus josta olemme jääneet paitsi?
Sinällään ulkomaiset johtajat voisivat olla hyväkin vaihtohto Suomen kulttuurielämässä, mutta pitääkö kaikki implisiittiset arvotukset ja olkinuket niellä sellaisenaan? Ja eihän kukaan ole syytänyt pelkästään Arellia, joka on toiminut Kiasman johdossa vasta muutaman vuoden?
Ongelma on siinä, että jos Kiasma olisi orgaanisessa yhteydessä maailmaan eikä joku sisäpiirin viranjako ja kortipeluu paikka maalta kaupunkiin tulleiden junttien hämäämiseksi, siellä ei olisi pelkästään valtavasemmistolaista apurahataidetta, vaan myös kapitalististia ja uusliberaalia taidetta, jossa kaiken postmodernin törkeyden ohella aina silloin tällöin olisi myös muutama helmi laatua.
Kiasma on törkeän kalliilla paikalla ja helposti tavoitettavissa. Sinne voisi majoittaa vaikka Romanian romanit talvella, jotta jokainen voisi ymmärtää Euroopan unionin suvällisemmän olemuksen omakohtaisesti.
"Suomi ei tarvite modernin taiteen museota, koska Suomi ei ole moderni maa"
Kyseessä on nykytaiteen museo, jossa siis esitellään aikalaistaidetta (contemporary art).
"vaan luterilais-talonpoikainen maaseutu, jonka pääkaupunkin ovat 1950-luvulta lähtien vallanneet karjalaiset, savolaiset, pohjalaiset, varsinaissuomalaiset ja lappalaiset juntit."
Puhu itsestäsi vain. Minun sukuni lähti yliopistoon 1500-luvun lopulla, emmekä sen jälkeen ole viljelleet maata. Ja eikös Turussakin ole istuttu kapakoissa ja käyty koulua jo 1200-luvulta? Kannattaisi välillä lukea esim. keskiajan historiaa Topeliuksen vastapainoksi.
Hieman samanlaita populismia viljeli muuten vasemmisto fennomaanien jälkeen. Tämä lienee yhtenä syynä "kansan" kulttuurivihamielisiin asenteisiin. Tietenkin väitteessäsi on perääkin mutta annettaisiinko muiden rauhassa nauttia elämästään kaupungeissa?
"Puhu itsestäsi vain. Minun sukuni lähti yliopistoon 1500-luvun lopulla, emmekä sen jälkeen ole viljelleet maata. Ja eikös Turussakin ole istuttu kapakoissa ja käyty koulua jo 1200-luvulta? Kannattaisi välillä lukea esim. keskiajan historiaa Topeliuksen vastapainoksi."
Et siis ole viiteen vuosisataan tehnyt mitään tuottavaa tai hyödyllistä, vaan olet eleskellyt jo monessa sukupolvessa verovaroista.
"Et siis ole viiteen vuosisataan tehnyt mitään tuottavaa tai hyödyllistä, vaan olet eleskellyt jo monessa sukupolvessa verovaroista."
En nykyisin, kun olen degeneroitunut valkokaulustyöläiseksi. Oikeastaan tarkoitus ei ollut leveillä (melko vaatimattomalla) taustalla, vaan kritisoida käsitystä jonka mukaan Suomessa ei olisi muuta historiaa kuin se agraarinen.
Osmo Rauhalan kommenttien jälkeen veikkaan ma, että Relander puhui tällä(kin) kertaa mitä sattui. Mutta pitipä vaan puhua.
Ongelmana ei ehkä olekaan uusien avauksien puute, vaan niiden tuomitsijoiden harrastelijamaisuus.
Miksi Kaarina Hazard ja Jukka Relander hakeutuvat itseään huonompaan seuraan tuomittaviksi?
Miksi he eivät hakeudu itseään parempaan seuraan arvioitaviksi, jonne heitä ei huolita.
Groucho Marxin sanoi pyrkivänsä sellaiseen seuraan, joka ei huoli häntä.
katu-uskottavat pyrkii kabinetteihin kun eivät koe olevansa kabinettiuskottavia
ehe
niinpä kun katu-uskottava bronxilaisuus ei koe olevansa taide- ja kulttuuriuskottavaksi niin taide ja kulttuuri alkaa katu-uskottavaksi
ja soon just näin
ja mikä on seuraus
se on - keskinkertaisuuksien ja sivistymättömien - kulttuurin, humanismin, psykologian ja etiikan aloilla - tyrannia
juuri se sekopäisyys mm mediassa joka aiheuttaa aivan hillittömästi pelkkää skeidaa ja jonka median kanssa kulttuuribyrokraatit katu-uskottavine - mutta ei muulla tavoin uskottavine - lähestymistapoineen touhuaa
toisin sanoen - relanderkin on silkka kadulla peilautuva tavaratalon näyteikkuna - kaikissa asian merkityksissä
mot
Seija Simolakin jopa,ja kukahan se oli,joka lauloi,että "Sä vaikka et milloinkaan vierelläin kulje,et säikkyvää kättäsi käteeni sulje,niin silti voin nimesi kuiskata yöhön..." Nyt tuli mieleen: Anneli Sari.
Sanokaa niskamakkarat mitä hyvänsä, mutta taistolaismusiikki oli hyvää. Se oli hyvää juuri musiikkina,koska useimmat laulut eivät julistaneet mitään aatetta vaan pelkkää tunnetta.
Jäihän K.Cydeniukseltakin monia sävellyksiä ikivihreiksi.
Haluamme pelastaa Kiasman, joten sen toiminta voidaan antaa varallisuuden rajoittamattomille ammattilaisille muutamien mesenaattien avulla. Nalle Wahlroos voisi vallan mainiosti ottaa tilan hallintaan sponsoroimalla sinne sitä laatua näyttävine maailmanmedioineen,jota Suomen parhaat taideasiantuntijat todella tahtoisivat.
Kansallismuseon homenokat pitäköön asenteellisuutensa, näppinsä ja valtion miinusbudjenttinsa erossa koko asiasta.
"Sanottakoon asia täsmällisesti: se, että taistolaiset olivat tyhmiä, ei oikeuta sitä, että ryhtyy itse tyhmäksi."
Niinpä. Eikä se oikeuta sitä että taistolaisten metodologisia seuraajia käsiteltäisiin silkkihansikkain - "koska nythän tilanne on aivan toinen". Nämä eivät taida olla vallan tuntemattomia Jukan viiteryhmässä.
"Tarkoitus pyhittää keinot" -porukkaa on paitsi oikeutettua, myös velvoitettua monottaa järjestelmällisesti intellektulliaaseen munaskuuhun. Ettei totuus unohtuisi.
En oikein ymmärrä, miksi pitäisi armahtaa niitä, jotka ovat mediamenetelmiltään kuin ennenkin.
Ei ole hyvä strategia vastustaa antitaistolaisia jälkipelaajia, vaan osoittaa heidät samanlaisiksi lännettyneiksi kuin mitä taistolaiset olivat idättyneitä.
Vain oikea keskustelupositio johtaa suomalaisuusajattelun vahvistumseen. Sekä idättyneet että lännettyneet ovat väärässä.
on aika hirveää todeta että käsittääkseni ainoat jotka näkee näin on sinä ja minä
" Vain oikea keskustelupositio johtaa suomalaisuusajattelun vahvistumseen. Sekä idättyneet että lännettyneet ovat väärässä. "
hirveän älyllisesti kehittymätön kansa
josta syystä tarvittiin kekkonenkin pitämään tämä hölmöläislauma linjassa että selvittiin neuvostovallan kanssa koska tämä tolloporukka - kuten kokoomuslaiset nykyään kaikilla tasoilla poislukien gustav hägglund - olisi ajanut suomen kauheaan katastrofiin neuvostoliittolaisten kanssa
ja relanderin bronx-kaisanniemenkatu elämäkäsitys osoittaa että hän on yksinkertainen ja ui samassa hesaripaskassa kuin kaikki muutkin
suomen kansa on itsehankitun älynkäytön tajuttomuuden tilassa - ja naurettavinta on että luullessaan olevansa oikein helvetin rationaalisia he ovatkin erittäin erittäin emotionaalisia - sekin ymmärrys heiltä puuttuu
Suomalaisen on vaikea elää Suomessa, koska suomalainen ajattelu on niin harvinaista.
On väärin armahtaa mitään katumattomat ja parannusta tekemättömät taistolaiset, koska antitaistolaiset lännettyneet käyttävät samoja menetelmiä.
On oikein kompromettoida maanpetoksesta sekä taistolaiset että antitaistolaiset.
Politiikan osaaminen ei ole kovin vahva laji. Kukin vain nyhtää kirjoituspalkkionsa ja saalistaa virkoja.
Yksi esimerkki SUOMESSA turhasta kysymyksenasettelusta on Pro Karelia vs. Safka. Kumpaakaan ei suomalainen Suomessa tarvitse. Karjalainen, virolainen ja vironvenäläinen tarvitsevat, mutta eivät välttämättä Suomessa.
"Kiasman johtajaksi kurillaan hakenut Nicolaus Schafhausen sanoi ääneen sen, mikä taidealalla jo tiedettiinkin: Kiasma on menettänyt edelläkävijyytensä ja kansainvälisen maineensa."
Onko Kiasmalla lopultakaan koskaan ollut muuta edelläkävijän roolia kuin arkkitehtuurinsa, joka sekään ei ole suomalaisen arkkitehdin käsialaa?
perusteella. Se on todistettavasti ihan elinvoimainen kansainvälinen megatrendi, joka vetää yleisöä museoihin ja näyttelyihin. (Suomen ulkopuolella)
Modernia on niin monenlaista, on myös modernia rakennustaidetta, suunnittelua eli designea, modernia tanssia, modernia musiikkia jne. Ei ne kaikkia miellytä, eikä pyri ketään kosiskelemaankaan. Onpahan vain olemassa
haluan rutata katu-uskottavuuspaskan mikä siihen liittyy ja erityisesti kulttuuribyrokraattien, median ja eritoten poliitikkojen toimesta jotka haluaa loata koko kulttuurin kytkemällä sen sellaisiin asioihin kuin muoviselle maxivitulle annettu tunnustus vuoden esteettisenä tekona tai jonkun missin nimeämisellä kulttuuriministeriksi - jopa kyseisen ministerin totaaliseksi yllätykseksi.
Tiateilijoista ja taiteestahan on tehty syntipukki vaikka vain pieni osa taiteilijoista on taidetta prostituoivia - sen sijaan taidetta prostituoi koko media ja kulttuurivyrokraatit sitä enemmän mitä ylemmäs mennään.
"Onko Kiasmalla lopultakaan koskaan ollut muuta edelläkävijän roolia kuin arkkitehtuurinsa, joka sekään ei ole suomalaisen arkkitehdin käsialaa?"
Mutta. Kiasmalle asetettiin "tavoitteita", odotuksia, jotka eivät koskaan toteutuneet, eivätkä toteudu.
Ei ole sellaista loistavaa polkua olemassa, mitä pitkin kulkien kriitikot putoavat polvilleen. Ei ole yhteistä käsitystä mistään mikä liittyy modernismiin.
Kukaan joka joka laukoo aiheesta totuuksia, ei todella tiedä mistä puhuu
Vasemmisto sai suurvoiton vuoden 1966 eduskuntavaaleissa. Kokoomuksen paikkamäärä romahti: vain 26 paikkaa. Vuoden 1966 vaalien jälkeen muodostettiin kansanrintamahallitus.
SDP:n vasemmisto kaappasi vallan SDP:ssä vuonna 1970. Oikeistodemarit Olavi Lindblom ja Kaarlo Pitsinki erotettiin puoluejohdosta ja siitä lähtien vuoteen 1985 saakka SDP teki jokaisessa puoluekokouksessa päätöksen, jonka mukaan SDP ei lähde hallitukseen oikeiston kanssa.
maksifalloksia on ollut siellä täällä jo kauan kauan sitten mm. antiikin aikana. Se on vanha hedelmällisyyden symboli, ja jonkinlaisten rituaalien, palvonnan tai kultin kohde.
Modernia siitä tekee meidän estot, pelot, ja nykymoraali
Taisi käydä niin että toinen puhui Iitistä ja toinen Iitin aitasta. Relanderin kolumni oli hieno, kiitos siitä. Lukeakaa se ihan oikeasti lävitse.
Kiasma on haalea vaihtoehto modernin taiteen museosta ja sellaisena se halutaankin pitää. Tuskin puljun sponsorit ihan ilmaiseksi rahaa antavat, kyllä he haluavat sille vastineen. Salonkikelpoista, mitään sanomatonta nykytaidetta, välissä jopa töitä jotka eivät ihan sinne kuuluisi.
Kiasman katu-uskottavuudesta pitäisi tehdä taideteos, jossa 200 ihmistä satunnaisotannalla ympäri Suomea kertovat 20 s. aikana kukin mielipiteensä Kiasmasta.
Tämän jälkeen sama tehdään kansanedustajille, lopuksi MA.
Numminen tekee tästä teoksesta laulun...
olisi ympäröidä kiasman seinustat yleisövessoilla joiden tuuletuskanavat johdetaan suoraan kiasmaan
tulee aika katu-uskottava olo aivan välittömästi ovesta sisäänastuttua
ja sitten vois palkata m a nummisen laulamaan päivittäin kiasmaan kaksi tuntia museoyleisölle - saisi m a nummisen kulttuuriääni uutta katu-uskottavuussärmää
pitää olla erityinen opastus joka kertoo että arvon kansanedustaja tämä ei ole kiasman ovi vaan tämä on yleisövessan ovi - nojaa - oikeastaan sellaisen opastuksen voisi laittaa myös kiasman ovelle - josta seurauksena kansanedustajat ehkä etsiytyvät kiasmaa hakiessaan sanoman lasihäkkyrään ja kuultuaan että kiasmassa saa kusta he voivat laskea lastinsa sanoman lasitaloon ja hesari saa upeita juttuja toimituksen aulatiloihin laskettelevista kansanedustajista - hoooooh - katu-uskottava pervormanssi olisi aivan pärvekt
Kiasma itsessään jo on kokonaisuudessaan niin epäonnistunut arkkitehtoninen hirviö, että koko karmea ilmestys Helsingin keskustassa pitäisi ensisijaisesti purkaa. Vasta tämän jälkeen voitaisiin miettiä jotain syrjäisempää sijoituspaikkaa ja sitä, kuka sitä hirvetystä johtaa.
kuin huippu-urheilua
huipu-urheilun kaikkinainen tuli pitää vetää nollaan ja kaikki rahat kulttuurille - mukaanlukien nykytaide
Kiitos Relanderin piristävästä ja ytimekkäästä kirjoituksesta. Siitä vain puuttui yksi tärkeä huomio: Todellisuudessahan suomalainen nykytaide versoaa 1970-luvun yksiulotteisesti tulkitun poliittisen taiteen kritiikistä; uudesta ympäristötietoisuudesta, taiteen ja yhteiskunnalisten tulkintojen moninaistumisesta ja taiteen medioiden laajentumisesta. Kun 1970-luvulla poliitinen retoriikka kutisti (suometti) kulttuurikeskustelun ja jakoi taiteen ja taiteilijat oikean tai väärän yhteskunnallisen tietoisuuden edutsjiksi ja edistäjiksi, samanaikaisesti eli myös uusia vastaääniä taiteessa ja kulttuurissa. Vastaliikkeet sisälsivät anarkisteja, futuristeja, mystikoita, erilaisia elämäntapataiteilijoita, kulttuuri- ja yhteiskuntakritiikoita, uuden etiikan ja ympäristötietoisuuden ‘viherpiipertäjiä’ - ja ne esimerkiksi Helsingin Kasviksen keittön ympärillä pyörineet kymmenet taiteilijat ja runoilijat, jotka eivät kyenneet identifioitumaan yksiulotteisen puoluepoliitikan palvelukseen. Performassit. maataide, valokuva, käsitetaide, liikkuva kuva – elivät taiteen kentän marginaalissa samanaikaisen oikeaoppisen neuvostorelismin kanssa. Nämä vastaliikkeet pöyhivät maaperän sopivaksi seuraavienn vuosikymmenien monimuotoisuudelle joka edelleen ilmenee yhä uusiutuvina tulkintoina taiteen ja yksilön taiteen ja yhteskunnan suhteista. Vuosituhannen vaihteessa suomalainen nykytaide on monimuotoista, laajasti arvostettua, menestyksekästä ja omaperäistä. Mutta tärkeä pointti on, että se pohjautuu kapeiden (puolue)poliittisten ideologioiden kritiikkiin. Olisikin hedelmälllisempää tarkastella suomalaisen nykytaiteen kansainvälistä menestystä tässä valossa; miten tärkeätä suomalaisille nykytaiteilijoille on edelleen tämän monimuotoisuuden edellytysten jatkuminen joita nyt yritetään jälleen uussuomettaa luomalla tarkoitushakuisia vastakkainasetteluja.
Se että Osmo Rauhalaa ei näy kansainvälisissä suurnäyttelyissä voi johtua hänen taiteestaan eikä ‘suomettumisen varjossa olevista vasemmistolaisista taidepiireistä tai apurahoja jakavista valtaklikeistä. Vai väittääkö G-K-S ja Rauhala että kaikki ulkomaiset kuraattorit ovat typeryksiä ja kommunisteja?
rauhala ainakin eläinmaalauksissaan on aika köyhä
olen nähnyt joitain abstrakteja töitä olisko new yorkista ja ne on aivan eri tasolla
rauhalan eläinmaalaukset on minusta silkkaa kansakunnan ja päättäjien populistista lipomista - sellaista jolla luodaan kansalle ymmärrettävää kieltä, kuorrutetaan se sopivalla mystiikalla että ns viksut - joita eivät usein ole - taiteen harrastajat luulevat olevansa entistä fiksumpia - siis mystiikalla jolla kaikenlaiset arvot kytketään Warhol linjaisesti nippuun ja tehdään siihen leikkaa liimaa taideteos taustaksi ja sitten kehutaan se hienoksi hesarissa ja saadaan apurahaa jne.
tuota skeidaa menetelmänä on taidekenttä täynnä
Suomeen tarvitaan kulttuurielämän tulosvastuullisuus. Se on amhdollista ainoastaan kilpailutilanteessa. Siksi Suomeen täytyy saada toinen kulttuurielämä nykyisen rinnalle.
Kun Suomessa on kaksi kulttuurielämää, kansalaisille voidaan tarjota kolme vaihtoehtoa verovarojen jakamiseen kansanedustajiensa välityksellä. Kummalle kulttuurielämälle osoitetaan verovaroja tai ei osoiteta kummalle kulttuurielämälle verovaroja.
että nämä GKS:it ja muut gurut kasvoivat jokakesäisten herätysjuhlien huumassa ja enemmänkin uususkonnollisessa kuin missään poliittisessa ilmapiirissä. Siksi että se politiikka oli sokeaa rähmällään oloa USA:lle, ja uususkonnollisuus ainoaa sallittua huumetta. Nyt ootte eksyksissä koko jengi.
Sinäkin onneton Irmeli Kokko olet vain oman palkansaantisi ja virkasi vanki. Sinä toitotat torvellasi vain sitä mitä sinun on asemasi puolesta pakko toitottaa.
Että minua riepoo koko maho Helsinkikeskeisyys. Taistolaisuudella on sama oikeus putkahtaa pintaan kuin fasismillakin. Sitä ei Irmeli Kokot virkansa ja uskonnollisen rajoittuneisuutensa vuoksi voi estää. Ja jos puhut tai kommentoit täällä, niin puhu kaikille, äläkä lokeroi itseäsi johonkin erityisesti Relanderia ymmärtävien sakkiin eli sisäpiiriin.
Kiasman ei ole pakko olla mikään latteuden huippu! Kaikkia miellyttävä hienohelmainen vale!
" Pitkän linjan kuvataidekriitikko ja Taide-lehden entinen päätoimittaja on seurannut Kiasman toimintaa koko sen olemassaolon ajan. Hän epäilee, että tähtien perässä juokseva Kiasma on menettänyt otteensa nykytaiteen kiinnostavaan aluskasvillisuuteen.
-Minusta kunninahimoisen museon tehtävä on joskus löytyy jotain, eikä vain näyttää kansainvälisiä jämiä, suomii Otso Kantokorpi. " Yle uutiset
Kantokorpi nostaa epäsuorasti esille kotimaisen tuotannon näkökulmasta oleellisen asian - meillä on mitä on ja jos se on aitoa on se enemmän totta kuin teennäinen pyrkimys maailmalle jotenkin muodissa olevan taiteen mukaisesti.
Ei kai kukaan ulkolainen tule katsomaan tänne haileita light-versioita kuuluisista taiteilijoista - on suorastaan typerää olla jonkun kuuluisan taiteilijan klooni.
Sellaisena maailmalle esittäytyvä nykytaiteen museo antaa vaikutelman kuin juuri loppumassa olevalla musteella printattu kuva maalauksesta.
Jos ei ole omaa annettavaa taiteilijalla eikä etenkään pyrkimystä siihen niin paras on olla olematta taiteilija.
Siis näin kotimaisen taiteen suhteen.
Sisintään saa ilmaista toki miten vain. Mutta kun ei ole oikeata sanottavaa useimmiten.
Yhtä tyhjäksi, jollei tyhjemmäksikin usein jää kuin yhteiskunnalliset yritykset 70-luvulla.
Ei nouse selitys suomettuneisuuden ajan taiteen kritiikistä tai sen ajan ahdistavuudesta. Nyt kun on vapauduttu on sanottava käynyt merkityksettömäksi ja taiteilijoilta on kadonnut taitokin. Ja vaputuneet ovat luoneet uuden ahdistuksen ilmapiirin. Vääriä ajatuksia ja taidetta jahdataan ankarasti tänäänkin.
Hyviäkin taiteilijoita on jopa virallisissa taiteilijoissa. Mutta oikeutettua taidetta tekevien valtaosa on tekotaiteellisia keskinkertaisuuksia.
Kaikki taidemaailman ulkopuolelta tulevat tietysti mollataan. Ja yksi osa taiteesta on kokonaan kielletty. Tietenkin. Käsittämätön roska on parempaa kuin ymmärrettävä roska.
On ollut ilo seurata, kuinka Palmu on pärjännyt ihan hyvin taiteilijana oikeiden taiteilijoiden joukossa. No eipä tuo taidoissa jälkeen jääkään. Niin surkeita meidän taiteilijakuntamme on.
katsoin huvittuneena telkasta olikohan se voimala ohjelmassa jossa eräs parrakas pitkätukkainen taiteilija röykytti palmua hänen taiteestaan - ja minulle jäi juuri tämä vaikutelma röykyttäjän sanomasta - ei ole taidetta kun myy ja kun ei ole katu-uskottavaa
palmun taidetta ei saa katu-uskottavaksi millään mutta porvarisuskottavaa ja salonkiuskottavaa se kai on - ja taitavaa ainakin siinä värikkäiden talojen tyylissään
minusta ne ovat taidetta mutta eivät silti omaan makuuni
- ehkä yhtenä syynä niiden arvoa laskee että nidien uniikkius alkoi olla kyseenalaista - tyyli oli uniikki mutta maalauksiin alkoi kai tulla sarjatuotannon maku
no - sama kysymys voidaan esittää vaikkapa stenvallin ankkatöistä tai erään taiteilijan sipuligrafiikasta
niin- ehkä se on taidetta vaikka pysyisikin uskollisena tyylilleen aidan yli potkimatta ja ehkä vedoslinja on myöskin teollisuudessaan taidetta
mutta on aivan pakko totuuden nimessä sanoa että Taidetta isolla t:llä on todelliset uniikit mestariteokset luokkaa edelfeltin lapsen ruumissaatto tms
niin - eikös se ole niin että todellsiessa uniikkiTaideteoksessa katsotaan sekä taioteilijan näkemyksen syvyys että taito toteuttaa se - yhdistelmä joka on aina herkullinen kun se natsaa kohdalleen
Taistolaisuuuden salat varmaan tulevat meille kaikille selviksi, kun Relanderin väitöskirja aiheesta valmistuu ja julkaistaan. Milloin muuten?
Näissä taistolaiskeskusteluissa tulee aina se vaivaannuttava mielikuva että Suomi olisi elänyt jonkinlaisessa taistolaisdiktatuurissa. Tai ehkä jonkun mielestä niin on tietysti ollutkin. Onhan keskustelun ytimessä silloiset kaksi-kolmikymppiset nuoret ja lähinnä kulttuurityöntekijät (ja heidän ns.kummisetänsä). Siitähän sitä polttoainetta saa mielipidekirjoituksiin - tai blogeihin. Siksi on noloa että Relanderkin kirjoittaa samat latteudet vaikka välillä ehkä yrittääkin sinne sarkasmia:
"...Taistolaisuus jätti paljon pahaa jälkeensä. Monia nolotti, joitakin suorastaan hävetti. Ei-taistolaisia syrjittiin, oikeistolaisista puhuttiin pahaa ja suljettiin virallisen yhteiskunnan marginaaliin...."
Muutaman vuosikymmenen kuluttua täällä varmaan vaaditaan totuuskomissiota käsittelemään nykyistä prekariaatin ylivaltaa. Tai no, miksei vaikka oikeistodiktatuuriamme, joka on vienyt meidät Natoon ja sotiin...
Aika huolettomasti ja ehdottoman historiattomasti nykypäivänä vilautellaan erilaisia kortteja, joihin keskustelu tyssää aina kuin muuriin.
Taistolaiskortti esiintyy tässä viestimessä ahkerasti, samoin sosialismi- ja viherpiipertäjäkortti. Natsi- ja fasistikortti harvemmin täällä, muualla useammin.
Kyllä, nettikeskustelut ovat eräänlaisia jalkapallotuomarien riemusaattueita. Koskemattomuuden (=nimettömyyden) varjolla tuomaroidaan ja oikeassaollaan ilman minkäänlaista vastuuta sanoistaan.
Disinformaatio jyrää, ja nettikeskusteluista on tullut se ilmapuntari, jota mediassa tuijotetaan "kansan" tuntoja haistellessa. Pahinta on, että kuvitellaan että on olemassa jonkinlainen "kansa", jolla olisi yhtenevät tunnot.
Se on itsepetosta jos mikä.
"Disinformaatio jyrää, ja nettikeskusteluista on tullut se ilmapuntari, jota mediassa tuijotetaan "kansan" tuntoja haistellessa. Pahinta on, että kuvitellaan että on olemassa jonkinlainen "kansa", jolla olisi yhtenevät tunnot.
Se on itsepetosta jos mikä."
Tämä johtuu siitä, että kansanedustajat, puoluelehdet ja mediakartelli on jo siistinyt sananvapautensa niin eurostoliittolaiseksi ja korrektiksi, että aitoa sananvapautta tutkitaan heikkojen signaalien kokoamiseksi kuin vessanreiästä tirkistelemällä.
Neuvostoliitossa ainoa järkevä sananvapauden muoto oli kirjoittaa yksityiskirje esillä olevasta lainsäädäntöhankkeesta hallinnolle. Näin hallinto sai sensuurinsa olosuhteissa selville, mitä kansalaisten kellokkaat, joista kansanvallassa olisi tullut ehkä oppositio- tai asiantuntijapoliitikkoja, ajattelivat.
Toinen tapa selvittää, mitä kansa ajatteli, oli KGB. Sen päällikkö, Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeriksi päässyt Juri Andropov, oli ilmeisesti työnsä puolesta ainut, joka politbyrossa tiesi, mitä kansa ajatteli. Muut olivat oman poliittisen sensuurinsa harhauttamia.
Jos nyt katsotaan Jyrki Kasvin tai Päivi Lipposen näkemyksiä keskivertosuomalaisen elämästä niin ne tuskin edustavat kaikkein vieraantuneinta otosta suomalaisesta päätöksenteosta. Vielä hassumpia maailmakuvia on ministeriöissä ja etujärjestöjen pitkillä käytävillä, koska kaksikantaisesta edustuksellisesta demokratiasta puuttuu edustuksellisuus.
Suomi on siinä tilassa, että poliitikot ja virkamiehet kurkistavat Suomi24.fi :hin tai Uuteen Suomeen saadakseen jotain arvioita siitä, mitä kansa saattaisi ajatella. Menetelmä ei ole luotettava, mutta silti hyvä yritys.
Suomenmaan päätoimittaja Timo Laaninenkin oli erittäin hämmästynyt siitä, miten paljon Keskustaa haukuttiin Suomi24.fi / Keskustelu / Politiikka / Keskusta -palstalla.
Loppujen lopuksi monikaan ei enää uskalla keskutella äänestäjiensä ja äänestämättömien kanssa, koska 27 kansan tahto on niin erillään Euroopan unionin komissiosta.
Ihmiset pitävät oikeasti Rembrandt va Rijnin, Van Goghin, Edelfeldtin, Picasson, Pusan, Repinin, Serovin, Matissen jne teoksista.
Kun taas varsinainen nykytaide puhuttelee pientä kerrostumaa, jos nyt oikeasti kovasti sitäkään.
Taiteen ei tietysti pidä mielistellä rahvaan makua. Rahaa se tietysti herkemmin mielisteleekin, mutta joitakin ajatuksia taiteen erkaantumisen kannattaisi herättää.
Kekkosen muistomerkki on käsittämättömän surkea. Todellinen pohjanoteeraus. Risto Ryti on aivan hirveä. Mika Waltari menee rimaa hipoen. Näköispatsaista monet ovat aika kamalia, mutta ei yksikään näin kamala.
Abstrakti taide on hienoa, mutta ei se jota useimmiten kulkeutuu Kiasmaan. Näennäisestä monimuotoisuudestaan ja vapaudestaan huolimatta rintamalinjat on kuin 70-luvulla. On hyväksyttyä ja ei-hyväksyttyä taidetta. Kauhea taistelu käynnissä koko taidemaailmassa.
Ongelma on siinä, että teokset herättävät liian usein myötähäpeää.
"Kun taas varsinainen nykytaide puhuttelee pientä kerrostumaa, jos nyt oikeasti kovasti sitäkään."
kannattaa mennä sen pitkän jonon päähän joka jonottaa siellä museoihin, katsomaan mm. modernia taidetta. Olen melko varma, että käsitys siitä, etteikö nykytaide voisi myös olla taitavaa, voi hieman murentua.
Taide on "tykkäämistä" aika pitkälle. Toista jokin toinen asia miellyttää, toista ei.
Itse voisin kuvitella, että ripustaisin tyylikkään modernin taideteoksen mieluummin olohuoneeni seinälle kuin jonkin kammottavan auringonkukkataulun. Kumpaa jaksaa tuijottaa kauemmin, sitä kantsii kans miettiä.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 104 kommenttia