Vihan verkostot

Elämme aikoja, jolloin jokaisella pitää olla mielipide Kaarina Hazardista. Tässä omani: Kaarina on mojova sanankäyttäjä, joka toivottavasti jatkaa kolumnistina vielä pitkään. Tekstejä on hauska lukea silloinkin, kun on eri mieltä. Ja varsinkin silloin. En ole koskaan kestänyt samanmielisten hymistelyä kovin pitkään.

Kuluneen viikon Facebook-käyttäytyminen tuntuisi kuitenkin vihjaavan, että ihmiset hakeutuvat mielellään samanmielisten seuraan. Varsinkin silloin, kun saa yhdessä vihata, oikein sydämensä kyllyydestä.

Hazardin Tony Halmetta tölväissyt kolumni on tuottanut niin paljon vihaa, että Haitin maanjäristys ei ole mitään sen rinnalla.

Todistettakoon väite tilastoilla. FB-ryhmään ”Iltalehti boikottiin, kunnes Hazard saa kenkää” oli sunnuntai-iltaan mennessä liittynyt vajaat 18 000 ihmistä, samalla kun suurimmassa löytämässäni suomenkielisessä ryhmässä Haitin maanjäristyksen uhrien puolesta oli jäseniä 5 000 ja rapiat. Vihaaminen on monin verroin kiehtovampaa kuin välittäminen. Tai ehkä Haitin uhrit vain sattuvat olemaan väärän värisiä.

Sekin on oireellista, että boikottiryhmän nimi ei viittaa Halmeen muiston puolustamiseen, vaan kolumnistin vastustamiseen: tavoitteena ei ole vaalia vainajan kunniaa, vaan vihata Hazardia. Työtään ryhmän jäsenet tekevät kehittelemällä Hazardista paljon ilkeämpiä luonnehdintoja kuin tämä konsanaan keksi Halmeesta.

Ilkeys on vielä harmitonta. Mutta ryhmän sivuilla on levitelty myös Hazardin puhelinnumeroa ja kotiosoitetta, samassa yhteydessä toivottu pikaista poismenoa. Voi pieniä sieluja.

Se on erikoista, että Hazardin moraalia moittivat kriitikot eivät tunne mitään velvollisuutta moraalia kohtaan itse. Pahimpien idioottien toiminta on muuttunut henkilökohtaiseksi uhkailuksi. Se on yksinkertaisesti kuvottavaa.

Tilaisuus tekee varkaan. Perinteisen vahvan johtajan viehätys on siinä, että johtaja antaa luvan: saa poiketa normeista, saa rikkoa totunnaiset rajat, saa vihata.

Netin viharyhmät ovat ottaneet tuon tehtävän itselleen. Tässäkin jupakassa on nyt sitten päästy kutsumaan naista vitun lehmäksi, verikoiraksi ja kettutyttölesboksi (mikähän logiikka siinäkin on?) On varmasti tuntunut hyvältä. Ryhmä antaa luvan.

Rasismin vastainen tabu on vahvempi kuin naisvihan. Etniset ennakkoluulot verhotaan erilaisilla kiertoilmauksilla, mutta tilaisuuden koittaessa naista voi näemmä kohdella miten tahansa. Ne vanhat perinteiset arvot, joita Hazardin kriitikot kokevat puolustavansa, eivät koske heitä itseään. Siinä vanhassa valkoisessa Suomessa näet oli aika vahvat säännöt sen suhteen, miten naisista puhuttiin ja miten heitä kohtaan käyttäydyttiin.

Se on tiedetty jo pitkään, että nettiin tarvittaisiin alkolukko. Yön pimeinä tunteina käytävät kalsarikännisten keskustelut eivät aina tuo ihmiset jaloimpia puolia esiin. Mutta nettiyhteisössä pitäisi osata myös hillitä vihaansa. En tiedä, voiko tunnetilaa päätellä sormenpäiden jännitystilasta tai muusta vastaavasta, mutta joku laite pitäisi kehittää.

Netti on näet meidän kaikkien yhteistä kansalaisjulkisuuttamme, ihan siinä missä tori, katu tai televisio. Ihan samat käyttäytymissäännöt ovat voimassa näilläkin palstoilla.

Sääntöjä voi toki kiertää. Itse olen sitä mieltä, että netissä pitäisi esiintyä aina omalla nimellä ja mieluiten myös kuvalla, lukuun ottamatta tiettyjä potilasryhmiä, uskontojen uhreja ja addiktioihinsa apua hakevia.

Kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa ihmisten välillä vallitsee jonkinlainen perustava eettinen side. Jos emme kaduilla karkaa toistemme päälle kuin joukko kuolaavia idiootteja, miksi tekisimme sen keskustelupalstoilla?

Nettiä on usein pidetty uuden kansalaisdemokratian kehtona, mutta samalla se sisältää siemenet samaisen kansalaisdemokratian tuholle. 

Vertaisryhmä vapauttaa vihan, joka pienimmillä porukoilla pysyy vielä hallinnassa. Viharyhmien verkosto ei muistuta toimivaa yhteiskuntaa, vaan enemminkin kyse on kansalaissodan sähköisestä muodosta. Sitä meidän on vastustettava.

jukkarelander
Vihreät Helsinki

Jukka Relander on Helsinkiläinen viestintäalan ammattilainen, Euroopan kirjastoseurojen liiton puheenjohtaja ja Helsingin yleisen kirkkovaltuuston jäsen.
Relander harrastaa perhokalastusta, kalastuksen filosofiaa, musiikkia, lukemista ja kävelyä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu