Ilmastonmuutos – mikä ihana tekosyy
Sekä teollisuus että keskustalaiset aluepoliitikot ovat jo pitkään halunneet avata koskiensuojelulain, rakentaa lisää ydinvoimaa ja helpottaa viimeisten vanhojen metsien hakkaamista. Toimenpiteet vaikuttivat pitkään mahdottomilta, sillä kasvava ympäristötietoisuus ja kansalaisliikkeiden aktiivisuus nostivat yleisen mielipiteen niitä vastaan. Aina siihen saakka, kunnes tietoisuus ilmastonmuutoksesta löi Al Goren elokuvan, viime vuoden lauhan talven ja sitä seuranneiden eduskuntavaalien vuoksi läpi.
Ilmastonmuutoksesta tuli puolueita yhdistävä vaaliteema ja ekologisuuden kaikenkattava mittatikku. Ilmastoystävälliset ratkaisut ovat siitä alkaen olleet automaattisesti ympäristöystävällisiä, eikä muista luontoarvoista ole kuluneen vuoden aikana puhuttu oikeastaan sanaakaan. Ydinvoimasta tuli ekoenergiaa, koskien patoamisesta ympäristöteko ja suojelun tarpeessa olevasta metsiköstä biopolttoainereservi.
Ilmastonmuutos on oikeasti olemassa oleva ongelma, jota ei ole syytä vähätellä. Sen varjolla on kuitenkin alettu talloa kaikkia muita ympäristökysymyksiä. Lisäksi energiapolitiikka perustuu jatkuvasti siihen, että kulutus tulee jatkamaan nykyistä kasvuaan, ja sen vuoksi tarvitaan suuren luokan perusenergiaratkaisuja. Energiansäästöistä ei puhuta kuin korkeintaan vihreiden tupailloissa.
Valppaana poliitikkona Mauri Pekkarinen on alkanut puuhailla loppujenkin vapaiden koskien kahlitsemista ”ilmastonsuojelun” merkeissä. Jo moneen kertaan kuopattujen allashankkeiden uudelleen virittelyn lisäksi Pekkarinen on pitänyt esillä pienvesivoiman lisärakentamista. Niiden valtakunnallinen vaikutus on olematon, ekologinen vaikutus taas paikallisesti tuhoisa. Pienet myllyt ovat kuitenkin kätevä tapa kaataa rahaa keskustalaisiin kuntiin.
Isompien hankkeiden, kuten Vuotoksen ja Kollajan altaiden, motiivina taas on säätövoiman tarve kuudetta ja seitsemättä ydinvoimalaa varten – sähkön myymiseksi Pietarin kasvaville markkinoille. Viides ydinvoimala, jos sen nyt joskus valmistuu, tekee näet Suomesta jo omavaraisen energiantuotannossa. Puhuttaessa kuudennesta ei ole kertaakaan viitattu yhdenkään hiilivoimalan sulkemiseen.
Vaikeaa edes muistaa aikaa, jolloin ympäristökeskusteluissa vedottiin luontoarvoihin ilmastonmuutoksen sijasta. Radioaktiivinen ydinvoima tuottaa nykymittarein saasteetonta ekosähköä, eikä vesivoiman ympäristöhaitoista muisteta edes mainita. Tekoaltaat tuottavat elohopea- ja metaanipäästöjä – metaani on muuten hiilidioksidia vaarallisempi ilmastonlämmittäjä, jos se ketään kiinnostaa – ja huuhtovat suuret määrät humusta vesistöihin, ja siten viime kädessä jo ennestään rehevöityneeseen itämereen. Kiinnostus biopolttoaineisiin taas uhkaa muuttaa loputkin metsät yhden puulajin talouspuistikoiksi biodiversiteetin kustannuksella.
Siis, lisää vesivoimaa, lisää ydinvoimaa, lisää hakkuita. Teollisuus saa omansa, keskustalaisiin kuntiin saadaan muutama työpaikka ja hallitus voi julistautua Ympäristön Ystäväksi ja Varjelijaksi (Y.Y.V.). Kaikkien muiden luontoarvojen kustannuksella.

Kommentoi 69 kommenttia