Kiinalainen juttu
Juuri kun olimme toipuneet kiinalaisten Kouvolaan tekemästä investoinnista, uutismaailma järähti uudestaan: uusi suurhanke on vireillä nyt myös eteläruotsalaisessa Kalmarin pikkukaupungissa.
Kouvola on suomalaisen rataverkon umpisuoli, josta junat peruuttavat pois sinne jouduttuaan. Kalmarissa taas solmittiin pohjoismainen valtioliitto vuonna 1397. Sen jälkeen on ollut hiljaisempaa.
Pekingistä katsottuna maailma näyttää erilaiselta. Kalmari on mukavasti Malmöön, Kööpenhaminan ja Tukholman tuntumassa ja kätevien yhteyksien päässä Euroopan isommista keskuksista. Sama koskee Kouvolaa. Suomen suurin lentokenttä on puolentoista tunnin ajomatkan päässä, Helsinkiin ja Pietariin hurauttaa hetkessä. Ehkä he ajattelevat näin.
Silti. Jos minulle annettaisiin tehtäväksi valloittaa Eurooppa, aloittaisin jostain muualta kuin Kouvolasta ja Kalmarista. Mutaisia peltoja saa lähempääkin metropoleja.
Ehkä kiinalaiset harjoittelevat. Vähemmälle huomiolle on näet jäänyt se, että kiinalaiset ovat alkaneet kääntää investointien suuntaa. Maailman jokainen kauppias myy tällä hetkellä kiinalaisia tuotteita, mutta länsimaisten brändien alla. Nyt kiinalaiset ponnistelevat myydäkseen tuotteitaan itse.
Länsimaiden talous perustuu yhä enemmän siihen, että tuote teetetään halvalla Kiinassa, sitten sen kylkeen leimataan brändi – sana muuten tulee karjan polttomerkistä – ja myydään se kalliilla läntisille kuluttajille. T-paidan teettäminen Kiinassa maksaa viitisen senttiä, tuotemerkillä varustettuna sama paita maksaa kymmeniä euroja länsimaisessa kaupassa. Brändi on usein sata kertaa kalliimpi kuin alustansa, konkreettinen tuote.
Mihin näitä immateriaalisia länsimaisia brändejä tarvitaan, kyselevät kiinalaiset yhä kummastuneempina. Kiinalainen juttu sekin. Brändin ideanahan on taata laatu. Laadun takeet ovat kuitenkin alkaneet elää aivan omaa elämäänsä mainostoimistojen näyttöpäätteillä, ilman minkäänlaista kosketusta tuotantoprosessiin jonka laatu pitäisi kyetä takaamaan. Viimekädessähän vain tekijä voi taata laadun.
Voi olla, että kiinalaiset ovat jo alkaneet kouluttaa muutamaa miljoonaa myyntimiestä suunnittelemaan ihan omia brändejä ja myymään itse leimattuja tuotteita maailman kansoille. Leimaaminen on helpompaa kuin kutominen. Sen tietää jokainen patalappua virkannut.
Odotellaan. Ehkä Kalmarista kuuluu taas kummia, kuudensadan vuoden tauon jälkeen.

Kommentoi 44 kommenttia