Hoitajia idästä
Satakiloisiin lakkokenraaleihin tottuneet suomalaiset ovat olleet aika hämmentyneitä hennoista mutta tomerista sisarista, jotka ovat päättäneet korottaa palkkakuoppaansa vain pieneksi painaumaksi keskiansioiden valtatiellä. Naiset eivät tähän asti ole vaatineet, vaan pyytäneet, eikä pyyntöjä ole otettu vakavasti. Naisten ääni erottuu sitäkin selvemmin, kun miesvetoisten alojen lakot ovat lähes loppuneet.
Perinteisten työtaistelujen väheneminen ja julkisen alan vastaavien lisääntyminen kertoo laajemmasta yhteiskunnallisesta muutoksesta. Ammattiliittojen olemassaolo takaa sen, ettei palkkataso määräydy yksin kysynnän ja tarjonnan mukaan. Sen ratkaisee ennen kaikkea alakohtainen kiristysvoima. Nyt sitä on enää naisilla.
Yksittäisiä ja rajattuja, hyvällä kiristysvoimalla varustettuja ryhmiä ovat perinteisesti olleet lennonjohtajat, paperityöläiset ja Alkon myyjät, kukin vähän eri syystä.
Lennonjohtajan työ vaatii hyvän koulutuksen ja kosolti kykyä tehdä oikeita ratkaisuja kovassakin paineessa. Rajattu ja etuoikeutettu ryhmä on voinut jotakuinkin sanella palkkatasonsa, uusia taivastutkia kun ei joka oksalla kasva. Paperityöläiset olivat vuosikymmeniä avainasemassa, edustaessaan alaa joka vastasi yli puolta koko Suomelle elintärkeän vientiteollisuuden volyymista. Paperikoneiden seisokki merkitsi koko viennin romahtamista, pitempi lakko yhteiskunnan halvaantumista. Alkon myyjien hihassa taas on edelleenkin kaksi korttia: monopoli ja suomalainen viinapää. Ilmankos lakkoilevat.
Perinteisen teollisuuden työntekijät käyvät yhteisen rintaman sijasta kiltisti töissä, jos vain saavat. Tehtaita lakkautetaan, henkilöstöä supistetaan ja koneita viilataan paremmiksi korvaamaan yhä useamman ihmisen työt. Osittain kyse on reaktiosta globalisaation haasteisiin, osittain omistaja-arvon nostamisesta silloinkin kun tuotanto sinällään vielä kannattaisi, osittain revansismista: työnantaja puoli taitaa myös salaa nauttia tilaisuudesta kyykyttää paperiliiton miehiä, erityisesti Jouko Ahosta. Yksikin lakko, ja koneet viedään Kiinaan. Tai missä nyt vain metsää kasvaa.
Sairaaloita ja terveyskeskuksia taas ei voi viedä edes Viroon. Niitä tarvitaan siellä, missä ihmisetkin asuvat. Ihan tässä lähellä. Hoitajien kiristysvoima on sen vuoksi paljon suurempi kuin yksityisen sektorin miesvaltaisilla aloilla.
Voi olla että hoitajilla on nyt viimeinen tilaisuutensa – ja voi olla että Tehy tietää sen. Työperäistä maahanmuuttoa tullaan helpottamaa vielä tämän hallituskauden kuluessa. Hoitajia aletaan kohta tuoda maahan – samasta suunnasta kuin ruotsalaiset ja norjalaisetkin tuovat. Idästä.
Luultavasti sopu syntyy lähipäivinä. Panokset ovat aika kovat. Mutta yhtä luultavaa on, että tämä työtaistelu tulee nopeuttamaan työperäisen maahanmuuton helpottamista ajavia hankkeita. Hoitajilta, ja muilta matalapalkka-aloilta halutaan viedä kiristysvoima, ja helpoiten se onnistuu, kun tuodaan maahan vielä halvempaa työvoimaa. Mistä sitä nyt löytyykin.

Kommentoi 32 kommenttia