Piikkilankoja Brysselissä
Katselen pikkubussin ikkunasta piikkilangan reunustamia bunkkereita. Matalien laatikoiden loppumaton rivistö tihkusateisella tasangolla tuo mieleen 1970-luvun Puolan. Reaalisosialismin oloissa sataa aina, piikkilankaa piisaa ja betoni on tummanharmaata. Juuri tältä maailman täytyy näyttää Ben Zyskowiczin painajaisissa.
Paitsi että saavumme juuri Natoon, tarkemmin sanoen sotilasliiton Euroopan-päämajaan Brysselissä. Vuosi on 2006, paikalla toimittajia ja meitä muita, syystä tai toisesta mukaan kutsuttuja.
Moninaisten turvatarkastusten jälkeen astumme sisään Natoon. Tällaista se sitten on. Kokolattiamatot, matkamuistomyymälä, pitkiä käytäviä, joitakin ihmisiä siellä täällä.
Asetumme luentosaliin. Joku avustaja kertoilee niitä näitä odotellessamme tilaisuuden tähteä, Suomen Nato-suurlähettilästä Antti Sierlaa.
Lavalle astuu ripeän, jäntevän ja vähän hintelän oloinen kuusikymppinen. Sierla itse. Kasvot ovat kuin kipsivaloksesta, mutta silmät vilkuilevat eloisasti ympärille ja suusta pulppuaa hyvää herjaa. Ja todella, todella innostunutta propagandaa Nato-jäsenyyden puolesta.
Asetelma tuntuu hyvin omituiselta. Suomen suurlähettilään luulisi olevan maansa virallisella linjalla, jos kenen – ja tuolloin sitä määrittivät presidentti Halosen lisäksi pääministeri Vanhanen ja ulkoministeri Tuomioja. Kansalaisille ei ainakaan kerrottu, että olisimme jo melkein jäseniä, virallista vahvistusta vailla.
Sierla puhuu Naton eduista, jäsenyyden hyödyistä ja rauhantyöstä, jota demokratioiden puolustusliitto tekee. Jos kannattaisin jäsenyyttä, saattaisin innostuakin Sierlan puheista. En kannata, en ennen esitelmää enkä sen jälkeen. Propaganda tuntuu lisäksi vähän yksipuoliselta. Jäsenyys toisi vain etuja ilman minkäänlaisia haittoja.
YK toivoisi, että rauhantyön voimavaroja kohdistettaisiin Sudanin Darfuriin, Yhdysvallat pyytää lisäpanostusta Afganistaniin. Ulkoministeri Ilkka Kanerva ja puolustusministeri Jyri Häkämies valitsevat USA:n toiveet jo nyt. Kuinka kovaksi tämä paine kasvaisi täysjäsenyyden myötä?
En tiedä. Mutta pian saanemme tietää. Antti Sierlalta on pyydetty Nato-selvitys korkeimman ulkopoliittisen johtomme suljettua seminaaria varten. Olisi hyvin ihmeellistä, ellei tuo selvitys olisi hengeltään äärimmäisen positiivinen. Jo Sierlan valitseminen tehtävään pitää sisällään vahvan signaalin. Ulkopoliittiselle eliitille halutaan kertoa, että Nato on hyvä asia. Pian jäsenyyspäätöksen jälkeen sama kerrottaneen myös kansalle.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Naulan kantaan. Olen edelleen skandinaavisen puolustusliiton kannalla..
Seminaari lienee turvallisuuspoliittisen selonteon käsittelyn lämmittelybändi.
Jukka, olisi ollut kiva lukea jotain argumentteja näkemyksesi tueksi, eli miksi pidät NATO-jäsenyyttä Suomen kannalta niin ongelmallisena? Sitä paitsi ulkoministeri ja puolustusministeri (niin päteviä ja tehokkaita miehiä kuin ovatkin) eivät tee päätöksiä suomalaisten rauhanturvaajien osallistumisesta maailman kriisipesäkkeisiin, vaan tällaiset asiat keskustellaan ja päätetään eduskunnassa. Selonteko kriisinhallinnasta on juuri tulossa eduskunnan käsittelyyn.
Suomen pelko saada maahantunkeutuja esimerkiksi Filipiineistä tai Japanista on perin pieni. Olimme kuitenkin 1941 alkaen sodassa kansanyhteisön maiden, Australia, Kanada jne.. kanssa toiselta puolen maailmaa. Sitä ei pidä koskaan unohtaa!
Luulkaamme, että maahan pyrkijä olisi edelleen idästä, eikä enää Ruotsi, tai Saksa. Molemmathan ovat tänne tulleet keihäs ja torrakko sylissään eteen työnnettynä. Ruotsi jäi miehittämään yli 600 vuodeksi. Saksa kävi 1918 ja sitten vielä 1941-45.
Tulevaisuusvisionääri huomaa, että Suomen ainut järkevä liittolainen sota-asioissa on Kiina. Amerikka voi meidät myydä, tai pommittaa pahan akselin valtiona. Senhän USA teki entisille ystävilleen Irakissa, Grenadassa, sekä Panamassa.
Kiina olisi ainut riittävän varteenotettava kumppani eräänlaiselle YYA-sopimukselle. Siinä meidän välissämme oleva Venäjä varmasti kunnioittaa kiinalaisten kanssa tehtyä sopimustamme. Sellaiseen pitää kytkeytyä velvoite puolustaa ja ryhtyä sotatoimiin Suomeen, tai Kiinaan hyökkäävää vihollista vastaan. yhdessä Teksi hyvää että kiinalaiset laivastoryhmittymät vierailisivat ja viipyilisivät satamissamme. Sotatekniset keksinnöt ja uutuusaseet olisi muodikasta kokeilla, sekä Lohtajalla, että Tsen Muxin maakunnan ampumaradalla.
Toivottavasti pääseikunnassa ja Pohjoisespa kahdessa joku osaa laittaa tämän ehdotukseni ylös, ulos ja lenkille.
Haluaako Relander kertoa sekä ulkopoliittiselle eliitille että kansalle, että Nato on paha asia? Olisi mukava kuulla muitakin perusteita kuin Antti Sierlan epämielyttävä ulkonäkö, Belgian huono sää ja "kaikki paha tulee yhdysvalloista" -asenne.
Luulisi Relanderin oppineena miehenä osaavan sen verran filosofian perusteita, ettei ainakaan eliitiin mielipidettä muuteta panettelevilla ad hominem -argumenteillä.
En todellakaan pidä Sierlan ulkonäköä epämiellyttävänä, enkä arvioi ihmisten näkemksiä ulkonäön perusteella. Ulkonäköön viittaaminen loi tässä vain kontrastia räväköille mielipiteille, joita Sierla esitti.
Niitä myös oudoksuin. Olisin oudoksunut silloinkin, jos suurlähettiläs olisi propagoinut hyvin voimakkaasti Natoa vastaan.
Suomessa valtaapitävä um:n 'koirakoulun' käynyt sotakulttuurisukupolvi on imenyt asenteensa keittiön pöydän ääressä. (Leif Fagernäs, Nalle Wahlroos, Paavo Lipponen, jolla on kaksi Mannerheim-ristillä palkittua setää)
Sen sijaan että yritettäisiin luoda jotakin omaa, tutkitaan omia esi-isiä ja matkitaan heitä (UKK:n polvella pikkupoikana keinunut Erkki Tuomioja)
Kieli keskellä suuta ohjaillaan hienoa autoa, jotta siitä jäisi nautittavaa tulevillekin sukupolville, kuten Tarja Halonen määritteli tehtävänsä toisen kauden alussa.
Tilattiinko Osku Pajamäeltä 'sukupolvikirja' peittämään jäljet?
heikkirönkkö: Suomessa valtaapitävä um:n 'koirakoulun' käynyt sotakulttuurisukupolvi on imenyt asenteensa keittiön pöydän ääressä. (Leif Fagernäs, Nalle Wahlroos, Paavo Lipponen, jolla on kaksi Mannerheim-ristillä palkittua setää)
* Suomessa jatkuu vuoden 1721 jälkeinen tilanne, jossa hatut haikailevat menetetyn kunnian perään ja myssyjä epäillään epäisänmaallisiksi. Myssyjen johtotähtenä on J. K. Paasikivi, Urho Kekkonen ja bilateraalikaupan mahdollistama lisävaurastuminen, jolla hoidettiin kotimaan työllisyysongelmia ja sosiaalipoliittisia ongelmia sekä ostettiin parempia aseita 1960-luvulla puolustusvoimille, kun taas hatuilta puuttuu Kannaksen 1944 taisteluiden jälkeen johtotähti, minkä vuoksi Väinö Tanneria pidetään jonkinlaisena tiennäyttäjänä, myös Paavo Lipposta, vaikka tämä ei onnistunutkaan liittämään Suomea Irakin sotaan, missä sotilasperinteiden näyttäminen ja käyttäminen olisi tullut mahdolliseksi.
* Se, mitä Suomessa ei osata, on asiapitoinen ja nokkela argumentointi. Rähmällään olivat molemmin puolin vain leimaavat vanhojen leimakirveiden merkein: kansallista etua ei olekaan ja joka puolustaa itsenäisyyttä tai liittoutumattomuutta, on aivan selvästi Venäjän asiamies. Toisaalta taas liian innokas länsi-integraation ja öljysotien kannattaja nähdään vastaavasti imperialismin agenttina.
* Kun entiset internationalistit ja neoimperialistit tappelevat minuuteista ja palstamillimetreistä, on harkinnan käyttäminen vähäistä eikä Suomen etu korostu. Jonkinlainen Maslowin tarvehierarkian alapään kuulumisen tarve tuntuu olevan päälimmäisenä esissä.
* Paljoakaan ei ole tullut näkemyksiä esille siitä, miksi maanpuolustus pitäisi vaihtaa ydinasevarjoon, jota ei ehkä sittenkään ole olemassa eikä siitä, miksi maanpuolustuksesta pitäisi siirtyä kansainväliseen toimintaan, toisin sanoen sotiin, joiden aloittamisesta ei eduskunta ja tasavallan presidentti voi päättää perustuslain mukaisesti, vaan jotka olisivat pikemminkin hallituksen imagohankkeita.
Minua häiritsee NATOssa eniten se, että se on entistä vähemmän puolustusliitto ja entistä enemmän agressiivisen geopolitiikan ja korporaatioiden käsikassara.
Otetaan esimerkiksi Darfur. Miksi suomalaisia pitäisi lähettää kiinalaisten ja angloamerikkalaisten öljy-yhtiöiden bulvaanien välillä käytävien kahakoiden keskelle? Arvata saattaa kummanko osapuolen toimintaa asetumme tukemaan. Tämäkö on sitä liberaalia demokratiaa, jota NATO pyrkii edistämään ja turvaamaan?
Miksi pitää haikalla UKK:n linjaa nuole Venäjää niin kaikki on hyvin, vanhanaikasta miksi Suomi ei voisi olla NATON:n jäsen siinä missä muut itsenäiset valtiot.
hannujuurmaa: Miksi pitää haikalla UKK:n linjaa nuole Venäjää niin kaikki on hyvin, vanhanaikasta miksi Suomi ei voisi olla NATON:n jäsen siinä missä muut itsenäiset valtiot.
* UKK:han lähensi Suomea länteen EEC/EFTA-vapaakauppajärjestelyin menettämättä tuottoisaa bilateraalikauppaa. Toisin sanoen UKK onnistui lähentämään Suomea länteen menettämättä Neuvostoliiton luottamusta. Tässä olisi monella Uuden Euroopan maalla oppimista.
* Sen jälkeen kun EU:sta tulee oikeushenkilö, ei eurooppalaisen NATO:n maat, jotka ovat EU:n jäseniä, eivät ole itsenäisiä, koska EU voi tehdä niiden puolesta valtiosopimuksia.
No, mutta. NATO:han on hyvä asia. Mielummin NATO:n osakas kuin Venäjän osa. Tuleeko idästä, muuten, mitään muuta hyvää kuin aurinko?
Natoa on enemmän kuin helppo tölviä milloin mistäkin asiasta, varsinkin Suomessa siitä on tullut eräänlainen epävirallinen kansallishuvi. Sitä kuvitellaan olevan kovaa poikaa oman itsenäisen puolustuksen ja "liittoutumattomuuden" kanssa, mutta tosiasiassa Suomen ja monen muun eurooppalaisen maan kohtalo olisi ollut sinetöity kylmän sodan aikana, jos USA ei olisi Naton välityksellä ollut läsnä Euroopassa tuomassa voimatasapainoa Neuvostoliitolle. Sekin tuntuu unohtuvan, että Suomi tulee ennemmin tai myöhemmin tarvitsemaan Natoa, kun puolustushankintojen hinnat kohoavat pilviin ja itsenäisestä puolustuksesta huolehtiminen käy ylivoimaiseksi. Ei auta vaikka se kuinka saisi Nato-kielteiset päättäjät vääntelehtimään tuoleissaan. Kehitys vain sattuu olemaan vääjäämätöntä, eikä tutkainta vastaan potkiminen kannata. Nämä on tosiasioita, jotka eivät pala tulessakaan.
Ja muuten Relander, mitään "virallista linjaa" ei ole enää olemassakaan, joten ei ole myöskään virallisen linjan vastaisuutta. Kylmä sota on ohi, oma ajattelu on taas sallittu, sanoisin jopa suotavaa.
Avinen: Sekin tuntuu unohtuvan, että Suomi tulee ennemmin tai myöhemmin tarvitsemaan Natoa, kun puolustushankintojen hinnat kohoavat pilviin ja itsenäisestä puolustuksesta huolehtiminen käy ylivoimaiseksi.
* Maksaako joku NATO:ssa jäsenvaltioille niiden aseet niiden puolesta? NATO-standardien noudattaminen rajoittaa ostomahdollisuuksia.
Nato on Suomelle kallis ja turha ratkaisu ! Se ei anna meille mitään todellista turvaa muuttuvassa maailmassa. Jos uhka tulisi idästä ei Nato meitä auttaisi vaan maataistelut käytäisiin Suomessa. Jos todetaan, että todelliset uhkat tulevat jostain muualta, niin Nato on huono ja väärä organisaatio torjumaan niitä ! Tällähetkellä Nato on Amerikan ulkopolitiikan jatke ja sen Eurooppalainen ulottovuus on liian ohut ! Täysjäsenyys on Suomelle liian kallis, meistä tehtäisiin nettomaksaja (emme omaa merkittävää sotalaiteteollisuutta, jolle saisimme sisämarkkinat) ja saisimme illuusion turvasta !
Nordfolkille terveisenä, että pohjoismainen puolustusliitto se vasta olisi varsinainen eläin! Mukana olisi "puolustusvastuuta" jakamassa kolme NATO-maata (Norja, Tanska ja Islanti), omaa puolustusvoimaansa voimakkaasti saneeraava Ruotsi ja pieni Suomi.
Ruotsin roolista puolustuksellisena kumppanina meillä on monivuosisatainen kokemus. Tanskan saavutuksetkin alalla ovat huikeat ;-) Eikä Norjakaan liene pahemmin muille turvaa näissä asioissa antanut. Vain Suomella taitaa olla näyttöä puolustustantereilta.
Suomi ei voi kumartaa pitemmän päälle kahteen suuntaan. Kun omia resursseja ei kyetä varmistamaan, on edessä pitkässä juoksussa valinnan paikka. Venäjä se kumppani ei ole, vai onko? NATO sellaiseksi kävisi, kunhan rohjettaisiin ryhtyä puhumaan asioista asioina eikä pelotteiden kautta. NATOn ovat valinneet jäsenyystasolle asti jo 24 Euroopan maata sekä USA ja Kanda. Euroopan Unionin maista vain Ruotsi, Irlanti, Itävalta ja Sveitsi ovat ulkona nekin Suomen lailla ovat partnerisuhteessa NATOon.
Me olemmekin edellisten lisäksi hienossa seurassa NATO-partnereiden joukossa: Albania, Armenia, Azerbaijan, Valko-Venäjä, Bosnia ja Herzegovina, Kroatia, Georgia, Kazakstan, Kirgisia, Moldova, Montenegro, Venäjä, Makedonia, Tadzikistan, Turkmenistan, Ukraina ja Uzbekistan! Niin, että Venäjäkin on siellä.
Voi kysyä, onko tämä Suomen turvallisuuspoliittisten intressien ja "haasteiden" kannalta se oikea positiomme? Toivon mukaan asia selvitetään meneillään olevan selontekovaiheen yhteydessä kerrankin kunnolla eikä kiertäen, kuin kissa kuumaa puuroa.
Surullista, että petyit ulkoisiin puitteisiin.
Minustakin Naton päämaja Brysselissä on aika epäseksikäs, Rellu. Se on kovin arkinen tuulahdus jostakin 70-luvulta, vähän nuhruinenkin. Turvatoimetkaan eivät oikein vakuuta.
Brysseliläisen lähiön tai suurlähettiläs Sierlan habituksen sinussa ja minussa herättämillä fiiliksillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa, onko ns. sotilaallinen liittoutumattomuus Suomen ja suomalaisten etu.
Toivot, että turvallisuuspoliittinen selonteko laaditaan "kunnolla eikä kiertäen kuin kissa kuumaa puuroa". Aiheesta käydyn keskustelun helmasynti on ollut se, että on sorruttu puhumaan tunnelmien ja vaikutelmien pohjalta, kun tarvittaisiin viiltävää analyysia. Juuri sellaista minä Uudelta Suomelta rohkenen odottaa.
Sitä on luvassa.
Olet oikeassa siinä, että Naton päämajan ulkoasun tai Hra Sierlan ulkoasu eivät ole olennaisia kysymyksiä.
Näton pääongelma ei ole aneemisissa puitteissa, vaan niiden sisällä. En ole innoissani jäsenyydestä sen vuoksi, että koen kasvavaa tyytymättömyyttä Naton johtavan valtion harjoittamaa ulkopolitiikkaa kohtaan. Nähdäkseni se on tällä hetkellä suurempi globaali turvallisuusongelma kuin terrorismi konsanaan.
Jos joku keksii hyvän syyn liittyä Natoon, voin toki tarkistaa kantaani. Keksitkö sinä, Heikki?
Suomi näyttää eräänlaiselta kirkkoveneeltä, 'Pikku- Kiina', matkalla Nato-satamaan: tahtia lyö historian taakka, sotien perintö; kun rauta jalostui teräkseksi.
Soutumiehinä virkamiehiä, tarjat, matit ja muut tuulipukuiset,
kansa ihmettelee rannalla.
Kiina-ilmiön mallia haettiiin isolla porukalla 2000-luvun alussa kaukaisesta esikuvasta jossa sielläkin hyvin pieni eliitti kantaa syvälle juurtuneita epäluuloja kansan haluja kohtaan.
Sama sylttytehdas tuottaa elämää suurempia hankkeita superministeriö, superyliopisto.
Kannattaa muuten hoksata ketkä ovat jättämässä laivan.
Oli eilen mielyttävää katsella aamu tv:ssä varmaa ja asiallista Jyrki Kataista.Tuo nuori "kloppi" näyttää olevan tuleva valtiomies.Olen odotellutkin sellaista jo pitkän aikaa kyllästyneenä noihin SAK:n mannekiineihin ,joita on ollut vähän joko oksalla. Nyt vähän näyttääkin siltä että kansakin alkaa nähdä,missä mennään.
Lipponen autioitti maaseudun ,SAK lopettaa metsäteollisuuden eikä sieltä näytä enää löytyvän keskusteliaakaan,paitsi Lehtinen vähän nälvimään. Nälvimisellä ei kyllä tätä maata rakenneta eikä sairaaloita pyöritetä.
Kiinattumista Suomessa
Paavo Saarijärveltä antaa hyvän pointin.
Kaikki tässä unohtavat että CCCPn uhkailu romahti Pershing ohjuksiin - joita ei tarvinnut edes laukaista. Reagan oli mies, kavereihinsa ei silti voi luottaa. Suomen etu on nyt amerikkalainen keskiEU ohjuskilpi: tuon vastustajat ovat putinin leivissä.
Samalla tavoin, suomi on ja pysyy kyykyssä 'pää pensaassa' DDRikollistemme johdolla. Turvallisuutemme tae ei ole Isänmaan, Valuutan, Kansanäänestyksen ja 1.ISä/1.Äiti /lapset/Kristinusko -arvojemme survominen EUrikolliseen 'Mardi Gras' -kontrolliin. Meidän tulee löytää 'oma pershing' - liekö tuo Paavon kiinanpommi? Saammehan sieltä jo edukasta pärinää pakkotyövoimalla tehdyin mopojen muodossa.
¤vastavirtanen
Millahan se vasta/vihtaDDRtanen ajelee ja milla vaihteella. Taitaa olla tuuliajolla tai sitten ajopuuna kohti Niagaraa vai olisko se Kiutakongas?
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 22 kommenttia