Saako Nokia huippuyliopistonsa?
Miten perustetaan huippuyliopisto? Niinkö, että ensin kysytään Nokialta että mitä he tarvitsevat ja laitetaan Raimo Sailas puhumaan poliitikot asian taakse; perustetaan työryhmä keräämään teollisuudelta rahaa ja sijoitetaan hankkeeseen valtiomme tulevan viisivuotissuunnitelman tieteen kehittämiseen varatut rahat? Vaiko niin, että rahoitetaan suurta joukkoa lahjakkaita ihmisiä noin neljäsataa vuotta, synnytetään tieteellinen traditio, luodaan kansainvälinen maine ja tuotetaan satatuhatta tieteellistä julkaisua?
Jostain syystä jälkimmäinen malli on ollut maailmalla yleisempi. Helsingin yliopiston kansleri Kari Raivio ihmettelikin taannoin, että minkälaisella taikasauvalla Kauppakorkeakoulun, Teknillisen korkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun yhdistelmästä syntyy globaali suunnannäyttäjä, kun mainitut instituutiot eivät oikein yllä edes kansalliselle huipulle. Jopa jääkiekkoilijat tietävät, että divarista on pitkä matka NHL:n läntisen konferenssin finaaliin.
Mutta Nokia tarvitsee osaajia. Insinöörit suunnittelevat, muotoilijat muotoilevat, markkinamiehet myyvät ja aasialaiset näpräävät omin pienin sormin lopputuloksen uudeksi laitteeksi. Siksi fuusio.
Ongelmana vain on se, että Nokian, yliopistoa suunnittelevan työryhmän ja Sailasta ihailevan virkamiehistön osan lisäksi kukaan muu ei oikein ole innostunut hankkeesta. Insinöörit ja ekonomit eivät perinteisesti siedä toisiaan, ja kummatkin suhtautuvat taideteollisen pitkätukkaisiin hippeihin epäluuloisesti. Taideteollisessa taas ajatellaan, että taiteen liitto tekniikan ja talouden kanssa voi toteutua vain taiteen tappioksi. Siinä he ovatkin aivan oikeassa.
Huippuyliopistohankkeen hallintomalli sisältää jotain hyvää ja paljon huonoa. Kaavailtu inhimillisen osaamisen kirkkain jalokivi aiotaan irrottaa valtiosta säätiövetoiseksi. Säätiötä puolestaan rahoittaisivat elinkeinoelämä ja valtio. Korkean verotuksen maassa lahjoittamisen traditiota ei ole, joten rahaakaan ei oikein tule. Paitsi valtiolta.
Parasta säätiömuotoisessa hallintomallissa olisi kiistatta se, että uusi yliopisto itsenäistyisi opetusministeriön alaisuudesta. Sen nykyinen virkamiesjohto tuntuu uskovan, että juuri opetusministeriöön on kertynyt kaikki viisaus ja ymmärrys, joka akateemisesta maailmasta puuttuu. Lisäksi itsenäistyminen takaisi sen, ettei kaikkein idioottimaisimpiin valtionhallinnon kokeiluihin tarvitsisi lähteä, vaan osa henkilökunnasta voitaisiin irrottaa hallinnollisista tehtävistä myös tutkimus- ja opetustyöhön.
Sitten huonot uutiset: samat opetusministeriön virkamiehet tulevat kuitenkin istumaan säätiön hallituksessa, kumppaneinaan joukko kovan talouden edustajia, joita kiinnostaa tasan se, mitä jää viivan alle. Se onkin tärkeä kysymys talouselämässä. Mutta ei yliopistolla. Näissä oloissa olisi luultavasti hyvin vaikea tehdä kokeellisia taide-elokuvia, joilla Renny Harlinkin muuten aloitti uransa.
Luultavasti Nokia saa omansa, ennemmin tai myöhemmin. Vähän lässähtäneenä ja innottomana, ehkä säätiövetoisena, ehkä ei, mutta aika samannäköisenä kuin nykyinen kolmen eri korkeakoulun kopla. Ja voi olla, ettei perustutkintoa suorittava opiskelija tule huomaamaan ympäristössään minkäänlaista muutosta.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Kaksi kummaa kasaumaa:
http://helanes.blogit.kauppalehti.fi/2007/08/20/huippuyliopisto-ja-super...
On selvää, ettei huippua saada aikaan julistautumalla huipuksi. Muuten mielestäni kysymys on täysin käytännöllinen: jos hanke synnyttää synergiaetua, se on kannatettava. Tampereen teknillisessä korkeakoulussa on siellä koulutuksensa saaneen aviomieheni mukaan jo pitkään oltu hyvin naimisissa teollisuuden kanssa. Siitä huolimatta on onnistuttu tekemään arvokasta perustutkimusta. Taide*teollisessa* opiskelevien taitoja tarvitaan varsin paljon myös bisnesmaailmassa. Niin kauan kuin koko yliopistolaitos ei toimi bisnesnäkökulmaa painottaen, ei mielestäni ole syytä demonisoida liike-elämää.
Kuulustaa Nokia-kateelliselta provokaatiolta. 12 vuoden kokemuksella voin sanoa, että Nokia saa hyviä työntekijöitä nykyisistäkin yliopistoista. Alottetta TKK:n, KKK:n ja TaIK:n yhdistämisestä ei tehnyt Nokia vaan TaIK:n rehtori Yrjö Sotamaa.
Teollisuuden kannalta tärkeintä on opiskelijoiden laaja-alaisuus. Sopeutuminen työn tarpeisiin kehittyy työn myötä, ja ne muuttuvat työuran aikana usein. Siksi teollisuus ei halua mikromanageerata yliopistojen toimia. Hetken tarpeisiin räätälöidyt opiskelijat vanhenisivat turhan nopeasti.
Nokia voisi kyllä opettaa akateemiselle maailmalle yhteistyötä yli koulurajojen. Tarvittaessa insinööri, ekonomi ja taiteilija kyllä mahtuvat saman pöydän ääreen, ja mukaan voidaan vielä ottaa juristikin. Senkin olen omakohtaisesti kokenut.
Tyypillinen hanke maassa, jossa poliitikot ovat yritysten bulvaaneja. Bulvaanit toistelevat kansainvälistä kilpailukykyä, tietoyhteiskuntaa. Bulvaanit ovat luoneet hallintomalleja, jotka alkujaan ovat perustuneet siihen, että tuloksia voi mitata rahalla, käyttäen mittamisessa proxeja, jotka eivät yksinkertaisesti vain toimi. Olkoon korkeakoulut vaikka yksi esimerkki.
Mutta miksi?
Kyseessä voi olla hyvää tarkoittavien hölmöjen syndrooma. Sellaisethan ovat maailman sivu saaneet enemmän pahaa aikaa kuin kaiken maailman diktaattorit.
Kyseessä voi myös olla laumasieluisuus. Bulvaanit ovat rakentaneet talousjärjestämän, jossa on syntynyt lukuisa joukko uusruhtinaita. Laumasielut kaipaavat laumanjohtajia, joiden pöydästä putoilevia muruja voi syödä.
Voihan kyse olla myös oman edun tavoittelusta. Muistetaan vaikka se ktm:n kansaliapäällikkö, joka kampesi Fortumiin uuden organisaation ja itsensä siihen. Kun piti saada pois, pantiin vielä parempaan virkaan ja palattiin aikaisempaan.
Jaa. Tuo Sailas? Fiksu mies. Pitäisi varmaan tutkia lapsuutta ...
Lauri Gröhn
yrittäjä
Nauvo
Innovaatiot tunnetusti syntyvät melko huonosti organisaatioissa. Ne ovat tyypillistä vastavirtaan uimista ja on perin hankala kuvitella että "elinkeinoelämän osin rahoittama" antaisi suin surminkaan näiden "huippujen" uida vastavirtaan.
Kyllä sieltä halutaan "tasalaatuista A-luokan insinööriä, joka ei ole kovin hankala", "markkinointitaitoista ekonomia joka ei ole turhan fiksu" ja "myyntikelpoista brändättyä muotoilijaa jonka laadun tae on sertifikaatti että on "huippukoulutettu"".
Näistä millään ei ole tekemistä huippujen kanssa.
Ensimmäiseksi hankkeekseen "huippuyliopistohan" on halunnut päärakennuksen metroaseman päälle.
Kylläpäs tässä onkin innovaatiota kerrakseen: onkohan tämä logististen tieteiden tiedekunnan "innovaatio" vai kauppatieteiden "hyvin kulkuyhteyksien päässä olevan yliopiston" slogan -laitoksen innovaatio?
Jostain kumman syystä ns Oulun ihme syntyi muutaman hulluna pidetyn - joo Matti Otalalle naurettiin aika avoimesti - proffan ("mitä se elektroniikka on") ja parin kunnallispoliitikon ("rakennetaan pari halpaa tiilitaloa joita vuokrataan uusille yrityksille") ja kaapelitehtaan oikeasti innovoivan johdon ansioista. Kukaan ei ollut huippua nähnytkään siinä vaiheessa. Jälkiviisaasti huomattiinkiin että kylläpäs oltiinkin fiksuja. Ja parempi että niin päin: tulokset ovat vakuuttavampia.
Jos nämäkin rahat mitkä panostetaan huippuyliopistoon "täsmäsijoitettaisiin" korkeakoululaitokseen uskoisin laadun nousevan. Lakattaisiin tuottamasta pelkkiä tutkintomääriä ja sen sijaan katsottaisiin niiden sisältöjä, niiden opetuksen tasoa ja merkityksellisyyttä.
Varmaan sitä kaivattua markkinointiosaamista voisi aluksi muutamalla tuontiprofessuurilla kasvattaa.
Mutta ehkä tämä vastavirtaanuiminen on nyt liian innovatiivista. Se ei vastaa Himasen-Sailaksen linjan mukaista terminologiaa. Se on kumma asia että kun joku sanoo ettei meillä ole varaa, niin Suomessa pääsee "viisaan miehen kirjoihin") (Niinistö, Sailas; ja johtamaan ties mitä raatia ja lautakuntaa) tai sanoo "Luova" (kun peruskoulu-lukio-yliopistossa on 17v putken käynyt ja laitetaan viikonloppukurssille Lappiin Sarasvuon kanssa "koulutukseen", konttaamaan lattialla ja kohtaamaan sisäinen lapsensa ja murisemaan kuin karhu ja karistamaan putkiajattelun niin PIMPS, luovuus kukkii!) niin johan on Guru (Sarasvuo, Himanen)
En millään muotoa tahdo mollata Sailasta, Sarasvuota ja Niinistöä. Hyvinhän he ovat pärjänneet. "Systeemi" vaan on p*****stä.
Himanen?
Yksi noista "profeetoista"! Aina mainitusti Suomen toiseksi nuorimpana väitellyt Pekka Himanen ja hänen kumminaan Manuel Castells ovat metelöineet kirjoissaan mm. Sitran rahoittamana suomalaisella tasa-arvolla, vaikka sen lasku alkoi Patomäen uuden uusliberalismi-kirjan mukaan jo 80-luvun lopussa.
Mielenkiintoista on myös, että Patomäen mukaan mitään "Suomen mallia" ei ole olemassakaan. Suomi seurasi Ruotsia ja Suomi on jo pitkään ollut menossa pois "Suomen mallista". Mutta kun mantrat ovat niin kivoja. Eduskuntakin osti 50 tuhannella eurolla Himasen mantramonistetta. Ja Tekes osti (varmaan) suuremmalla rahalla "Globaalin tietoyhteiskunnan" ...
Lauri Gröhn
metasäveltäjä, Nauvo
http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/index.html
Suomi on hyvä-veli-korruption ykkösmaa! Se on aitoa luontaistaloutta. Raha ei liiku, mutta palvelukset kyllä.
Varmasti insinnööri, ekonomi ja muotoilija mahtuvat saman pöydän ääreen, olen itsekin istunut sellaisessa pöydässä. Mutta lanseeraus Huippuyliopisto kuulostaa demagogiselta ja herättää väistämättä kysymyksen, miten lupaus lunastetaan.
Paula Holmla
Innovaatioita ei oikein pysty tuotteistamaan, se on ihan totta. Mutta ei kai tässä nyt pelkästään mitään luovia neroja olla tekemässä? (Naurettava ajatuskin, että kokonainen korkeakoulu voisi tuottaa pelkästään tällaisia). Innovatiiviset ja lahjakkaat ihmiset voivat mainiosti kukoistaa liike-elämässä, jos heille annetaan tilaa ja vapautta. Tämä ei vain valitettavasti ole ajan hengen mukaista. Yliopisto on organisaatio siinä missä yrityskin, eikä mielestäni mitenkään pelkällä olemassaolollaan takaa tai kannusta luovuutta tai itsenäistä ajattelua. Pahimmillaan näitä käytetään kilpenä aiheellista kritiikkiä vastaan. Yliopiston autonomiaa tarvitaan, mutta siinä on kysymys perustutkimuksen jatkumisen varmistamisesta, ei siitä, että se olisi jokin taikasauva, jonka avulla saataisiin aikaan huippua.
Mahtaneeko syntyä ' ojasta allikkoon'-menetelmällä uusi uljas huippuyliopisto?
Visiottomuus
Suomi on täynnä strategioita, joissa on visioita. Visiot ovat järjestään sisällöllisesti tyhjiä. Olkoonn tästä vaikka digibisnes-clusterin "visio":
Osaamisklusterin visio vuodelle 2013 on: "Digitaalisten sisältöjen osaamisesta maailmanluokan tuote- ja palveluliiketoimintaa".
Tuon vision perusteella voi tehdä ihan mitä vain. Mutta ei se anna mitään suuntaa, mitään ideaa. Epämääräisen mittarin tai oikeastaan toiveen vain busineksen volyymista. Tuon vuoksihan klusteria on koottu, mutta tautologiat ei vie mihinkään.
On sitten toinen juttu, voiko klustereilla, valtioilla, EU:lla jne. olla visioita ylipäätäänsä. Kommunistisilla valtioilla taisi olla ja huonosti kävi.
Ai se kolmen "huippurehtorin" visio:
http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/teksti/rehtorit.html
Mitenkähän "huippuyliopistossa" käy tieteenalojen,joiden tutkimustuloksia ei voi lyödä rahaksi.Hyötyyn perustuva tieteellisyys kumisee onttouttaan.
Nokia itse ponkaisi globaalisten yritysten ylätasolle osin onnella ja hyvän tilaisuuden oivalluksella. Menestyksen takana oli myös se tosiseikka, että Suomessa oli kosolti käyttämätöntä treknistä taitoa, kehnosti käytettyjä resurssja, ja kaikki niksahti kerrankin hyvin yhteen. Sen jälken se selvisi vielä omasta superlatiivisuudestaan ja kaikest innokkaasta avusta. Sekin oli saavutus.
Mutta sitä tuskin voi toistaa komiteoiden ja valtion avulla. Pari terävää ja epäsovinnaista päätä pitäisi löytää todellisten tieteiden aloilta. Katsoa myös voisi, tai ehkä ihmetellä, miksei muutamaa sellaista ole käytetty perustamaan ja vetämään asioita ja ideoita Suomessa. Siis mitä on vikana maassa? Sen poliitkkojen keskinkertaisuus on ilmeistä. Heidät tulisi alkuun pitää erossa kaikesta merkittävästä vaikuttamisesta.
Ehdotus muuttuu järjellä ymmärrettäväksi ainoastaan, jos sitä katsellaan uusliberaalin sivistymättömyyden linssien kautta. Jos ajateltaisiin yhtään pidemmälle, huomattaisiin kiinnittää huomiota peruskouluun ja lukioon, luokkakokoihin, opetussuunnitelmiin jne.
Tosin olen ihan periaatteessa sitä vastaan, että koulutus valjastetaan "kansallisen kilpailukyvyn" moottoriksi. Jo pelkkä ehdotus osoittaa mitä suurinta sivistyksen puutetta.
Tästähän se lähti. Ja toki Suomi on pellepelottomien maa. Mutta päteekö jäykässä yliopistomaailmassamme?
http://helanes.blogit.kauppalehti.fi/2007/03/14/innovaatioministeri-sen-synnyttää
KK on Töölössä, TAIK on Sörkässä/Arabiassa, TKK on Espoossa. Kaikki kolme ovat kansainvälisesti korkeintaan keskitasoa. Sellaista olentoa ei olekaan, joka taikoo näistä yhden huippuyliopiston.
Sivistyksellä ja "sivistyksellä" on eronsa.
Itselukeudun Erno Paasilinna vainaan kanssa siihen akatemiaan, joka ei pääty tutkintoon. Se jatkuu läpi elämän ja erona muuhun akatemiaan voisi Ernon tapaan sanoa: "muut ovat opetettuja, me olemme itse oppineita".
Kun akateeminen oppiarvo/tutkinto on saavutettu, alkaa kaikkien opetettujen asioiden hidas vanheneminen. Ajattelu valjastetaan hankitun tiedon sovellukseen sitä tarvitsevan tahon ehdoilla. Samaa tahtia alkaa myös tämän opetetun huippuosaajan oma arvo alentua kun koulutuksessa omaksuttu tieto myös rapautuu iän mukana. Kaikki tämähän on meille 'kaikille' tehty median avulla selväksi. Opetetun tiedon = koulutuksen palvonta periytyy jo äidin maidossa.
'Kannettu vesi ei kaivossa pysy'. Ja jos pysyykin, se pilaantuu.
Täydennyskoulutuksen yhteydessä kaivoon sitten asennetaankin suodatus, hapetussysteemit ja kaikenmaailman muut elvytyksen eliksiirit. Kun henkimaailmaa ei näy (joskus se vaan haisee) ja sitä ei voi tieteellisesti todistaa ja kalkyloida, sitähän ei siten ole. (..sellaista ehkä yritetään elvyttää aiemmassa ansiokkaassa jussimakisen kirjoituksessa; Lapin kämpässä kontaten ja äristen sankarikarhua itsestään hakien)
Toisinajattelijan henkisen pääoman potentiaali sitävastoin paranee, kehittyy ja kasvaa iän ja kokemuksen edistyessä kuin vuoripuro. Ideaaliratkaisussa edistetään oppiarvotonta ja rakentavan kyseenalaistavaa opiskelua ja asioiden perusrakenteiden tiedollista oivallusta. Jos siihen onnistutaan nivomaan mukaan innovatiivinen luova ajattelu ja työskentelumalli, päästään arvaamattoman tehokkaisiin ja ainutkertaisiin tieteellisiin tuotoksiin.
Itseoppineet ovat yleensä akateemisen ylimystön riesa pahimmasta päästä. He ovat kiusallisia toisinajattelijoita, joilla riittää luovuutta ja uskallusta kyseenalaistaa tieteellisiä väittämiä ja 'pilttuu-määräyksiä'. ..aikansa. Koska kenen tahansa voimat loppuvat tuulimyllyjen kanssa, joiden juurella upeat sarvikuonolaumat laiduntavat.
Luovuuteenhan kuuluu oleellisesti tunne siitä: että olempa minä tyhmä. Esillä on ongelma, johon ei perinteisillä tieteellisillä tavoilla ole ratkaisua. Juuri tällainen tunne on tämän tavoiteltavan uuden yliopiston suurin vihollinen. Tietämättömyys pitää lannistaa. Se pitää lannistaa mahdollisimman poikkitieteellisesti ja perusteellisesti.
Tällaisen myllyhoidon läpikäytyään huippueliitti elää ja kokee samaa tunnetilaa ja kyvykkyyttä. Jos eteen tulee ylitsepääsemätön ongelma. Ongelma joka todellakaan ei ratkea. Tyhmyyden tunne (luovuus) ei silti laukea, vaikka pitäisi. Koetaan vaan tyhjää turhautumista. Luovuutta ei synny. Ei myöskään synny ainutlaatuisia käsittämättömiä oivalluksia. Ratkaisu pakotetaan ajanloppumisen kakofoniassa ulos vaikka väkisin ja ne tuloksethan me tiedämme.
Tällainen huippuyliopisto kloonaisi varmaan tehokkaita, huippuravureiden tapaan silmälapuilla varustettuja ajattelun nöyriä tri-rahtityöläisiä 'hitech'in käyttöön. He eivät pure kättä, joka heitä ruokkii. He eivät kumarra sivistymätöntä rahvasta. He eivät ymmärrä 'oikeita keksintöjä', koska eihän sellaisia voi olla muutoin kuin armottoman, ihanan teoreettisen tuotekehitysprosessin jälkeen. Ja niitähän rahvas ja heidän raukat yliopistonsa eivät tuota.
Juuri nyt kun ihmiseltä tarvittaisiin itsenäistä kykyä ajatella omilla aivoillaan globaalien uhkien vyöryessä yli, onkin se taito näivetetty opettamalla. Vain harvoille talous- ja valtamittareilla mitatuille yksilöille on mediassa jätetty sanomisen oikeus. Lienevätköhän hekin vain salaa tieteen kaapuun pukeutuneita taitavia toisinajattelijoita....etupiirinsä / omaksi edukseen?
Hemmi: Kun akateeminen oppiarvo/tutkinto on saavutettu, alkaa kaikkien opetettujen asioiden hidas vanheneminen.
Mutta kun akateemisessa oppiarvossa ei ollenkaan ole olennaista asioiden opettelu, paitsi ehkä nyt lääkärikoulutuksessa.
Onhan hankkeessa hyvää edes se, että nyt on näköjään lopultakin päätetty, mikä on "huippua" tieteessä.
luukkai: Onhan hankkeessa hyvää edes se, että nyt on näköjään lopultakin päätetty, mikä on "huippua" tieteessä.
* Hienoa. Koskahan siitä saa printtauksen?
Pieni kansa,pienet mahdollisuudet.Luovuutta ei voi opettaa,kopiointia voi.Uudet innovaatiot syntyvät koulutuksesta riippumatta.
Jotenkin tuntuu siltä että on löytynyt ehdokas huippuyliopiston hallitukseen:
"Puheenjohtajan on oltava lempeä viimeiseen asti, mutta rajojen saavuttamisen jälkeen on heilahdettava nyrkki." ... “Ne [rasistit, kommunistit ja fasistit] pysyvät poissa. Tarpeen tullen häkki heilahtaa. Silmäkään ei värähdä”, sanoo Timo Soini tänään HS:ssa.
Mitähän se fasismi muuten on ellei sitä että puoluejohtaja valitsee teräsnyrkkisten etujoukkonsa, kaaderinsa kuten kommunismissakin, sen sijaan että yksilö itse valitsisi puolueensa?
Sekä TKK:lla että Helsingin yliopistolla toimineena olin hiukan kauhistunut tästä huippuyliopistoajatuksesta. TKK elää maailmassa, jossa perustutkimus ja innovatiivinen tutkimus on muutaman todella lahjakkaan professorin harteilla. Heidän lisäkseen on tosin nuoria pelle pelottomia, jotka perustavat yrityksiä keksintojensä varaan. Suomen teollisuus hyötyy kaikkien teknisten tiedekuntien tutkimuksesta- ei vain TKK:n. Sitäpaitsi huippuyliopisto on silti vaativa sana! Moni TKK:n professori valittelee, että suuri osa ajasta menee tutkijoiden työn rahoittamiseen hankkeilla, jotka vaativat ulkopuolista rahoitusta joko teollisuudelta, EU:lta tai TEKES:ltä. Ulkopuolisen rahoituksen osuus on yli 70 prosenttia. Tällainen tutkimustyö taas ei välttämättä ole tai johda huippututkimukseen, koska sitä tehdään rahoittajan ehdoilla. Se tosin harjoittaa tutkijoita ammattiinsa, mutta ei huippututkimukseen välttämättä!
Tässä keskusteluketjussa on oikein oivallettu se, että kolmen yliopistollisen laitoksen yhdistäminen ei tuo huippuyliopistoa, koska niiden tutkimus nyt on keskimääräisesti keskitasoa. Huiput on kaivettava esiin, ja se ei tapahdu laitoksia yhdiställä, kuin elefantin peffoja! Verkottaminen on ydinsana, suomalsisen ydinosaamisen verkottaminen.
Lisää pätäkkää tarvitaan, ja runsaasti, jotta huippututkimusta syntyy. Tutkimus- ja ajatusrauhaa, suuria tutkimusryhmiä, maan parhaita voimia! Tässä on myös otettava mukaan MUUT suomalaiset voimat. Eikä hölmölöisenä pyllistettävä muule Suomelle. Helslngin yliopisto, Tampereen TKK ja monet muut, joilla on myös erittäin tärkeä rooli esim teknologian, fysiikan, sähkötekniikan tai tietojenkäsittelytieteen tutkimuksessa. ovat olemassa. Huippuyliopisto on loukkaus tai herja tietyille huippuyksiköille, kuten Kuopin biolääketiede, Tampereen TKK:n tietoliikennetekniikka, Oulun teknologia -alat, Jyväskylän Agora-center ja monet muut!! Enemminkin kuin huippuyliopistoa, tulisi rahoittaa huippututkimusverkostoja, joissa toimisivat maan parhaat voimat.
Gaia
Massiivista huippuyliopistoa on perusteltu mm. viittamalla MIT:in laaja-alaisuuteen (että ei vaan tekniikkaa, vaan humanismiakin).
Mikäs siinä, että Amerikkaan verrataan. Siellä on hyviä yliopistoja. Mutta siellä on myös erittäin laadukas ja historiallisesti merkittävä pienten collegeiden verkosto. Esim. Itärannikon ns. Ivy League -colleget (kalliit "myrkkymuratti"oppilaitokset).
Näistä collegeista jatketaan amerikkalaiseen tapaan kahteen tai vielä kolmanteenkin yliopistoon, ennenkuin PhD on kasassa. Jos puhutaan Amerikasta, niin puhutaan sitten Amerikasta!
Ennen huippuyliopistoa:
1. Pieni perustutkintoihin tai jopa vain kandintutkintoihin johtava opetukseen satsaava huippuyliopisto jonnekin Etelä-Suomeen, vaikka Kotkaan (vrt. Darthmouth, Amherst jne.).
2. Enemmän todellista yliopiston tai laitoksen vaihtoa jatko-tutkintoihin. Nyt rahoituskuviot saattavat jopa suosia oman laitoksen kasvatteja. Erilaiset akademiaan sisäänajavat lyhyet työsuhteet järjestyvät usein laitosuskollisuuden kautta. Siksi ei ole harvinaista, että opiskelijasta on edetty jatkotutkinnon kautta professoriksi - ja pysytty koko ajan samalla laitoksella.
Saisiko huippuyliopiston ajajilta myös muita kommentteja yliopistokoulutuksen ja -opetuksen tilasta? Ja miksei samaa myös asian näkyvimmiltä vastustajilta. Näin pystyisi arvioimaan heidän viisauttaan huomattavasti paremmin.
Korkeakoululaitoksen kehittäminen on hyvä asia. Jos esimerkiksi TKK:n ongelmana on ollut varojen puute, joka on estänyt tarpeellisten tutkimusvälineiden hankintaa ja vaikeuttanut ulkomaalaisten huippututkijoiden saamista maahamme, niin auttaako korkeakoulujen yhdistäminen tähän parhaalla mahdollisella tavalla ?
Vaihtoehtona olisi ollut riittävien resurssien kohdentaminen eri korkeakouluille ja niiden hallinnollisen itsenäisyyden lisääminen jos riittävän tason saavuttaminen on ollut nykymallilla mahdotonta.
Olen itse suorittanut tutkintoni TKK:n kemian osastolla enkä oikein ymmärrä miten kemian alalla päästään huipulle kauppatieteiden ja taideteollisuuden avulla. Raha ja tiiviit kansainväliset yhteydet auttaisivat varmasti.
Niin kauan kuin Raimo Sailas on vallassa, ei Suomeen saada laadukkaita yliopistoja.
Huippuyliopistoko? Ketkä ovat tehneet viime aikoina Suomessa jotain huipputekoja? Voisiko näistä tutkimusryhmistä koota yliopiston maakuntarajoista välittämättä? Ehkä yksi ratkaisu on lopettaa suomenkielinen korkeakoulutus kokonaan ja liittäää elinkelpoiset osat joihinkin huippuyliopistoihin.
Toisessa vaiheessa valtio voisi kustantaa lukukausimaksun ja asuntolat pääkonttoriin: jonkin huippumaan huippuyliopistoon.
Luulen, että idea huippuyliopistosta ei syntynyt Nokiassa, vaan alkoi jalostua Sitran vv. 2000-2002 järjestämissä "think tankeissa".
Niissä vaikuttivat um:n 70-lukulaisten piiristä mm. Veli Sundbäck, nyttemmin Nokian johtaja, Leif Fágernäs silloisena suurlähettiläänä Berliinissä isännöimässä ko. seminaarilaisia; tietysti myös vm:n Raimo Sailas ja Erkki Virtanen sekä Timo Kekkonen.
Ylipäätään nyky-Suomessa korostuu hyvin vahvoja asiantuntijavaltion piirteita, vähän samaan tapaan kuin 1920-30 lukujen Italiassa: ihmiset nähdään numeroita tuotantotilastoissa; junat pannaan kulkemaan ajallaan; valtio ennenkaikkea eikä mitään ilman valtiota.
Demokratiaa kehitetäänkin keskusjohtoisesti: jokunen päivä sitten hallitus nimitti asialle työryhmän jonka pysyvinä asiantuntijoina on muutaman ministeriön johtavia virkamiehiä! Mukana mm. kansalaisjärjestöjä, mutta ei puolueita.
Huippuyliopiston hanslankareita:
maisteri Sailas, maisteri Virtanen, DI Kekkonen! Ei tutkijakoulutusta, ei tutkimuksen tekoa, ei yrityskokemusta (paitsi Kekkosella runsas vuosi Rauma-Repolalla yli 15 vuotta sitten).
Mikä mainio joukko ideoimaan huippuyliopistoa. Lisukkeena vielä Kekkosen seuraaja ktm:ssä, Petri Peltonen, pari vuotta Hollming tuotekehitysinsinöörinä 80-luvulla.
Jukka Relanderin ainoa oma ehdotus, jossa vain odotetaan neljäsataa vuotta, kuullostaa perin oudolta. Etenkin, kun esimerkiksi TKK ja Helsingin yliopisto ovat aika saman ikäisiä MIT:n ja Stanfordin kanssa.
Eipä näytä kommentoijiltakaan kovin ihmeellisiä uusia avauksia irronneen. Minusta Gaian ehdotuksessa huippututkimuksen verkostojen rahoittamiseksi olisi ajatusta. Kävisiköhän tämä strategisten huippuosaamisen keskittymien (SHOK) lähtökohdaksi?
Sen sijaan että täällä opiskelevat kiinalaiset kokisivat Suomen luovuuteen kannustavaksi monikulttuuriseksi yhteisöksi he laskevat kammanpiikkejä milloin pääsevät jatkamaan matkaansa länteen.
Superyliopistosta tulee mieleen opetusministeri Christoffer 'finnjävel' Taxellin perustelut innokkaasti ajamalleen ammattikorkeakouluhankkeelle: ne helpottavat opiskelijapainetta 'ajatteluyliopistoissa'.
Lukaiskaapa tänään Åbo Akademin huippuhankkeesta erotella lapsenraiskaajat tavallisista pervoista.
Aikaisemmin siellä testattiin demokratiaa laboratorio-olosuhteissa: koottiin satakunta kansalaista testiryhmään kun haluttiin selvittää voidaanko järkiperusteluilla vaikuttaa ydinvoimapäätösten laatuun. Tuloksia pidettiin muistaakseni rohkaisevina!
Tekes ja Akatemia ovat ohjelmillaan tehneet osasta tutkijoita/ryhmiä "tieteellisiä prostituutteja", joille raha/tutkijoiden työllistäminen on ensisijainen asia. Tiede/teknologiasutenöörit sitten kehuskelevat kuin monta projektia ohjelmiin kuuluu ja montako kymmentä miljoonaa kuluu. Huippuylistossa tuo touhu tietenkin vietäisiin huippuunsa.
Lauri Gröhn
työskennellyt Koneessa, Nokialla, Tekesissä, Euroopan komissiossa ja nyt yrittäjänä
Nauvo
Demo otsikon aiheesta (keskustelunpätkä) HIIT:n puitteissa. Ihmettelin miten kyseisessä Helsingin yliopiston ja TKK:n yhteisessä "huippuyksikössä" voidaan tutkia vaikkapa tietoyhteiskuntaa, kun yhteiskuntatieteilijötä ei taida juuri olla. Jo asian kysely (ilman saatua vastausta) aiheutti uskomattoman primitiivireaktion:
http://inhiit.blogspot.com/2007/10/huippuyliopisto.html
Vaika en tunnekaan Tekesin toimintaa kokonaisuutena, rohkenisin silti esittää kysymyksen L.Gröhnille. Siitä huolimatta, että sinä olet luonut urasi suuryrityksissä, pitänee sinunkin myöntää, että Tekesin toiminta on vaikuttanut positiivisesti pk-yritysten t&k-toiminnan aktivoinnissa? Pk-sarjan kansainvälistyvissä kasvuyrityksissä lienee kuitenkin tulevaisuutemme toivo?
Olen täsmälleen samaa mieltä. Mutta lähes puolet Tekesin rahoista menee suuryrityksille. Lisäksi Tekes on runsaat 10-vuotta hötkyillyt sinne sun tänne. Laatu kohenisi kohisten, jos Tekes jakamat rahat puolitettaisiin. Tekesin toimintamenot ovat muistaakseni 30 miljoonaa euroa vuodessa. Saattaisi olla, että nykyistä parempi tulos saavutettaisiin, jos rahat arvottaisiin pkt-yrityksille ja reviisorit vain tutkisivat, että talous olisi OK. Tutkimusrahat taas voisi jakaa suoraan korkeakouluille ja VTT:lle ilman turhaa väliporrasta eli Tekesiä. Teknologiaohjelmat taas pyritään kasvattamaan mahdollisimman isoiksi ja mukaan pääsee kaikenkarvaisia yrityshankkeita.
Pieni vanha juttu:
http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/teksti/tekes3.html
Tekes on byrokraattien, poliitikkojen ja yritysten ohjastama. Ei enää hääppönen, vaikka hallitsevat tahot yrittävät niin uskotella. Uuden huippuyliopiston maalli on paljolti samankaltainen, autonomiasta ei enää voisi puhua.
Tero Turkulainen: Vaika en tunnekaan Tekesin toimintaa kokonaisuutena, rohkenisin silti esittää kysymyksen L.Gröhnille. Siitä huolimatta, että sinä olet luonut urasi suuryrityksissä, pitänee sinunkin myöntää, että Tekesin toiminta on vaikuttanut positiivisesti pk-yritysten t&k-toiminnan aktivoinnissa? Pk-sarjan kansainvälistyvissä kasvuyrityksissä lienee kuitenkin tulevaisuutemme toivo?
* Jospa kommentoisin tuota. Suomessa kun maata teollistettiin voimaperäisesti bilateraalikaupan(kin) tilauksin eli luotiin metalliteollisuutta (laivatilaukset) perustui yritysten kehittäminen etupainoisiin poistoihin ja inflaatioon. Kehittäminen oli myös alueellisesti saman aikaan laajaperäistä.
* 1993 tuli jonkinlainen laatu-, EMU- ja sisämarkkina-ajattelu mukaan. Kun todettiin, että maa on ohjauskyvytön, otettiin 1992 tähtäimeksi EMU-kuri ja ERM.
* Kun kaikki vanhanaikainen yritystuki oli ideologisesti väärää maakuntapuuhastelua seiniin ja toimitiloihin, piti yritystuen KASVU nimittää investointi- ja kehittämisavustusten asemesta jonkinlaiseksi hienommaksi tueksi, jotta pystyttäisiin muodostamaan Competitive advantage of nations by Michael Porter :n edellyttämiä toimialaryppäitä, klustereita.
* Ajan oloon huomattiin, että koska "teknologiaraha" on hankalampaa hakea kuin perinteinen investointiavustus johonkin, jäi TEKES-raha esikaupunkeihin. Tämän vuoksi TEKES piti alueellistaa elinkeinokeskuksiin, koska te-keskuksen yritysosastojen perinteisen yritystuen tarjoajat ikään kuin eivät olleet riittävän päteviä kannustamaan maakuntien yrityksiä TEKES:n ja VTT:n äärelle.
* Näin muodostui tilanne, jossa TEKES-raha itse asiassa ei ollutkaan enää vanhan suppean käsitteen mukaista teknologiarahaa "tutkimuksen ytimeen", vaan sen toimiala inflatoitui.
* Lauri Gröhn on ihmetellyt jo vuosia tätä teknologiarahan käyttöä jo lopulta aivan kaikenlaisiin tarkoituksiin, mutta se ei ole ihme, vaan seuraus siitä, että vanhanaikainen yritystuki tuomittiin ideologisesti vääränä puuhasteluna ja aluepolitiikkana, kun taas rahamäärien kasvaessa TEKES:n sektorilla vanha TEKES-tuki oli liian suppeaa vain tutkimukseen myönnettyä rahaa, jotta sitä olisi voitu jakaa.
* Se, miksi perinteinen yritystuki jäi paikoilleen tuomittavana seinien rakentamisen tukena ja miksi TEKES-rahasta tuli kalliiden rakennushankkeiden ja toimintaympäristöjen tukia, jotka ajoittain palvelevat kansantaloutta vähemmän kuin pk-sektorin tuotantotilojen laajennukset ei ole mikään sattuma, vaan johtuu siitä, että jotkut valtiovarainministeriön valtiotieteiden maisterit päättivät, että Suomi ankkuroidaan EMU:un ja Suomessa yritystuista tulee laatutukia.
* Pätevä te-keskuksen yritysosaston yritysneuvoja tai yritystutkija ei varmasti enää pysähdy siihen, mikä on oikeaa kehittämistä tai oikeaa teknologiaa, vaan pyrkii neuvomaan rahoitusmuotoja sillaksi, jotta omalla alueella oleva edes jollain lailla lupaava yritys pääsee jatkokierroksille.
* Hyvää TEKES:n rappioitumisessa, inflatoituessa ja popularisoitumisessa sekä maakunnallistumisessa on se, että järkevä yritysneuvoja, yritystutkija tai kunnallisn yrityasiamies katsoo ensiksi patenttiteitokannan ja Internetin ennen kuin yrittäjä panee patentoitavaan ideaansa kotinsa ja perheensä pantiksi sekä hukkaa 200 000 euroa huomatakseen, että samaa ideaa tehdään Kiinassa jo paljon halvemmalla.
* Jos halutaan TEKES-keskusteluun syvyyttä niin kannattaa katsoa sanomalehtien artikkelitietokanta sekä hakea artikkeleita esimerkiksi Pohjanmaan te-keskuksen osalta. Alue on hajanainen käsittäen Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan eikä perustuotantoalueella ole luonnostaan suurta määrää teollisia innovaatioita Vaasan seudun ulkopuolella.
* Se, että TEKES:n raha menee ohjelmien pyörittämiseen, ei ole harvinaista esimerkiksi alueellisen EU-rahankaan suhteen. Ohjelmia on vain pyöritettävä, koska alue on rahalle osoitettu. Kun ideoita ei ole, menevät rahat vaikkapa ammattikorkeakoululle johonkin ohjelmaan, jolla ei ole tarkoituskaan saada paljoa aikaaiseksi. Tuloksena on toimintaympäristö, muutama uusi rakennus ja koneet, jotka voi myydä pois tai vuokrata jollekin toimivalle yritykselle.
* Suomi on harvaanasuttu, miltei Saksan liittotasavallan kokoinen (95%) suurkaupunki (Pietari). Sen väkiluku on Hampurin ja Berliinin kokoinen. Näillä edellytyksillä ehkä aikoa keino kehittää olisi muodostaa valitakunnallisia porukoita ja raportoida kehittämistoimista verkossa, jotta mukaan tulisi alalla väljästi toimivia kiinnostuneita.
* Moni kauppa- ja teollisuusministeri on antanut hallinnonalansa sisäisen rakenteen olla ennallaan, mutta hyvänä työnantajana pyrkinyt suojaamaan työntekijänsä valtiovarainministeriön kirveeltä. EMU:un liittyvä kehysbudjetointi ei tuota keskustelua siitä, mitä kehityksen sisällä pitäisi olla. Näin ministeriöt eivät toimi yhteistyössä, vaan deparmantalisoituvat. Tätä yritetään paikata politiikkaohjelmilla.
* TEKES:n rappio ja paisuminen ei ole TEKES:n itsensä syy, vaan lähinnä Suomen EMU-linjauksen seuraus. Kun kehittämisen piti olla laadukkaampaa kuin perinteinen yritystuki- ja aluepolitiikka, perinteisten tuettujen seinien sijaan saatiin vielä kalliimpia toimitaympäristöjä, joiden takaisinkytkentä kansantalouteen on melko epämääräinen.
* Vaikka TEKES ei tuottaisi enää teknologiaa niin silti siitä, että TEKES ja Keksintösäätiö kentällä ovat melko hyviä apuja niille yrityksille, joilla ei ole kokemusta suuremmasta markkinasta tai siitä, miten jokin idea pitäisi esitarkastaa ennen jatkokehittämistä, jotta ei tulisi kehiteltyä kaupallisesti kannattamatonta. Tulisi toki halvemmaksi, mikäli kunnallisilla elinkeinoasiamiehillä olisi parempi tuntuma liikekiinteistötoiminnan lisäksi myös siihen, miten ja mihin ohjelmiin pieni, vakuudeton mutta innovatiivinen yritys voisi päästä.
* TEKES:n toiminta voi taktisella tasolla olla parempaa kuin perinteinen yritystuki te-keskuksissa, vaikka se strategisella tasolla olisi lähinnä valtion budjetin tasolla ohjelmoitu sille itselleen vääriin asioihin.
* Kuriositeettina keskustelusta käynee kysymys siitä, pitäisikö opetusministeriön luovuttaa omat immateriaalioikeutensa kauppa- ja teollisuusministeriölle. Nythän on niin, että esimerkiksi TEKES on joutunut - yleisön pyynnöstä - tukemaan myös kulttuuriteknologian vientiä ja markkinointia EU:n sisämarkkinoille siksi, ettei opetusministeriö ole kehittänyt omalle toimialalleen kauppapolitiikkaa eikä oikeastaan teknologiapolitiikkaakaan.
* TEKES laajenee itsestään, koska muut eivät hoida hommiaan oman toimialansa osalta.
Tekes syntyi aikoinaan, kun ktm, joka hoiti vastaavia tehtäviä jumittui omaan byrokratiaansa ja epäpätevyyteen. Tekesiin siirtyi kuitenkin vuonna 1983 melkoinen joukko ihmisiä ktm:stä. Pelin henki Tekesissä oli hieman leikkimielisesti sanottuna: "virkavirhe päivässä pitää mielen vireänä". Juhani Kuusen lobbaus ja muukin toiminta oli loistavaa.
Mutta millainen olikaan Tekesin tilanne toissa kesänä:
Tekesin pääjohtajan yrityskokemus rajoittuu konsulttina toimimiseen Ruotsissa 70-luvulla. Ylijohtaja oli 25 vuotta sitten vuoden Valmetin konsulttina. Tekesin hallituksen puheenjohtaja työskenteli parin vuoden ajan Rauma Repolalla runsaat 15 vuotta sitten. Ktm:n teknologiaosaston päällikön ainoa yrityskokemus oli toimia Oy Alko Ab:n entsyymijaoston esimiehenä. Ktm:n kansliapäällikkö on koko uransa ajan toiminut byrokraattina. Tekesin tuloksellisuuden arvioinnista vastaa kemian lisensiaatti, joka vuonna 1983 siirtyi Tekesiin ktm:stä. JNE, JNE...
Pisteenä i:n päällä, ktm:n Tekesistä vastaava neuvos raportoi ktm:ssä henkilölle, joka oli Tekesin hallituksen puheenjohtaja.
On muuten sitä mieltä, että Tekes olisi purettava, tutkimusrahat suoraan tutkimuslaitoksille, isoille yrityksille ei mitään tukea (nyt saavat rahoista lähes puolet). Tekesin 30 miljoonan käyttömenoille voisi olla parempaakin käyttöä.
Ai niin. Se huippuyliopisto? Tekesin tilanne antaa paljon ostviittaa huippuyliopiston skenaarioiden (monikko!) tekemiseksi.
Lauri Gröhn
yrittäjä, Nauvo
Lauri Gröhn on näköjään linkittänyt blogitekstini tähän ketjuun.
Gröhnille mieleni ei tehnyt eikä tee mieli nytkään vastata, mutta tämän blogin lukijoille voin mainita että HIIT:in palveluksessa lienee tätä nykyä viitisen valtiotieteilijää (sosiaalipsykologia, taloustiede). Lisäksi joukossa on psykologeja, kognitiotieteilijöitä, filosofi, lakimiehiä, muotoilijoita ja elokuvan koulutuksen omaavaa väkeä. Tieteellisen neuvottelukunnan nykyisistä jäsenistä prof. Hal Varian on ekonomisti ja prof. Richard Buxbaum oikeustieteilijä.
Martti Mäntylä
Teknillinen korkeakoulu, HIIT
Varianin yhden kirjan otsikko Economic and Financial Modeling with Mathematica kertoo selvästi että kyseessä tuskin on yhteiskuntatieteilijä. Oikeustielijät ovat harvoin yhteiskuntatieteilijöihin verrattavissa,
Filosofi. Himanen on harrastelijayhteiskuntatieteilijä, jonka omaa kirjaan myydään maailmalla runsaasti, koska kirjan alkuun on lykätty täydellisen typerä Linus Torwaldsin teksti. Patomäen uusliberalismikirjassa on mielenkiintoinen kommentti Himasen ja Castellsin "tutkimuksista"!
Monet tekolymiehet pitävät itseään kognitionmiehinä, mutta ei siinä silloin ole mitään yhteiskuntatieteisiin viittaavaa. Montako psykologia? "Viitisen" valtiotielijää. Väitelleitä? Ei ole paljon kun HIITin henkilölistassa on joku 150 nimeä tai enemmän.
Lauri Gröhn
nyt juuri Innopolin studiossaan
Viesti kuvaa hyvin Gröhnin argumentoinnin tasoa. Hän siis esittää arvionsa Varianin tieteestä yhden kirjan otsikon perusteella, ja ohittaa esimerkiksi teokset Intermediate Microeconomics ja Microeconomic Analysis, joita kai HY:ssäkin on käytetty kurssikirjoina. En ymmärrä hänen taksonomiaansa jossa taloustiede ja oikeustiede eivät ilmeisesti ole yhteiskuntaa tutkivia tieteitä.
HIIT:in henkilöstöstä noin neljäsosa on väitelleitä tutkijoita (post-doc tai senioritasoisia). Kaipaisin kyllä mieluusti joukkoon väitelleen mikrotaloustieteilijän. Suomesta on vain vaikea löytää henkilöitä, jotka olisivat perehtyneet esimerkiksi kokeelliseen taloustieteeseen. Haku on päällä.
Eivät kauppikselaiset esimerkiksi ole yhteiskuntatieteilijöitä, vaikka opiskelevatkin mikrotaloustiedettä. Eivätkä lastentarhanopettajat ole yhteiskuntatieteilijöitä, vaikka heitä koulutetaankin HY:ssä. Ylipäätänsä hämmästelen tuota fiksaatiota, että taloustieteet jotenkin pätevöittäisivät HIIT:n yhteiskuntatieteellisen tutkimukseen. Talo on sitäpaitsi superfiksuja tietotekniikkamiehiä ja naisia täynnä. Fiksujen ongelma on usein, että he luulevat hallitsevansa muitakin osaamisen alueen luettuaan muutamia puolipopulaareja kirjoja aiheesta.
Sivumennen sanoen, ei TKK:n harrastama operaatiotutkimuskaan ole mikään yhteiskuntatiede. Useimmiten kyse on sovelletusta matematiikasta, jota sovelletaan joihinkin yhteiskunnan asioihin.
Tieteiden taksonomiaa ei voi perustaa pelkään kohdealueeseen, vaan ratkaisevaa on myös mitä omia metodeita käytetään. Postimerkkeily ei ole tiede, vaikka ...
HIITillä on heikot eväät yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen. Yleensä tuossa tilanteessa ns. tutkimukset ovat lähinnä mielipidekirjoittelua.
Lauri Gröhn
mmetasäveltäjä
Nauvo
Mitä kauppislaisiin, lastentarhanopettajiin tai postimerkkeilijöihin tulee, olen Gröhnin kanssa sama mieltä, joskaan en näe tällä mitään yhteyttä nyt puhuttuun asiaan.
Tässä voi olla kyse siitä, että Gröhn ei tunne HIIT:issä todella harjoitettavaa tutkimusta.
Yhteiskuntatieteistä meille tarpeellisia ovat todellakin sosiologian ja sosiopsykologian ohella varsinkin taloustiede ja oikeustiede. Esimerkiksi Internet-arkkitehtuurin tutkimuksen perusongelmat ovat monella tavoin taloudellisia ja johtuvat mm. puutteellisista markkinamekanismeista. Lähempänä käyttäjiä taloustieteellä on käyttöä esimerkiksi yksityisyyden suojan ja luottamuksen ongelmien hahmottamisessa. Näiden aihepiirien osalta on sangen hyödyllistä, että tietotekniikan osaajat ymmärtävät taloustieteen tapaa hahmottaa ilmiöitä. Jotta työ pysyisi relevanttina, mukaan tarvitaan myös ekonomistikoulutuksen saaneita tutkijoita. Samoja ilmiöitä voi tietenkin tutkia oikeustieteen suunnasta, jolla on myös paljon annettavaa digitaalisen median palvelujen tutkimukselle. Sosiaalipsykologian osaamista taas tarvitaan esimerkiksi yhteisöllisten digitaalisten palvelujen tutkimuksessa.
Monien muiden yhteiskuntatieteiden, kuten vaikkapa valtio-opin, aluetieteen, politiikan tutkimuksen tai hallintotieteen osalta HIIT:illä ei todellakaan ole kompetensseja, enkä toistaiseksi ole suuremmin nähnyt niille tarvettakaan kun tutkimuslinjamme eivät näytä niitä tarvitsevan.
Yhteiskuntatieteellistä perustutkimusta HIIT ei harjoita, sitähän varten on esimerkiksi Helsingin yliopisto. Muutamia oikeustieteen väitöskirjoja toki on syntynyt. Prof. Himasen missio HIIT:issä painottuu tutkimuksen ohella nk. "kolmannen tehtävän" alueelle. Olen ollut oikein tyytyväinen hänen työnsä impaktiin.
"Prof. Himasen missio HIIT:issä painottuu tutkimuksen ohella nk. "kolmannen tehtävän" alueelle. Olen ollut oikein tyytyväinen hänen työnsä impaktiin."
Ei HIIT ole oikea alusta tuon kaltaiselle tutkimukselle. Lisäksi Himasella ei ole tieteellistä pätevyyttä tuollaiseen tutkimukseen. Ja tuo "tyytyväisyys impaktiin" hymyilyttää vallan tavattomasti. Elämmehän "markkinataloudessa. Byrokraatit sun muut poliitikot ovat varmasti kärkkymässä tuollaisen "tieteen" tuloksia!
Lauri Gröhn
Nauvo
Yhdistetään yksi huono ja kaksi keskinkertaista, mikä on lopputulos? Huippuhyvä?
Toivottavasti.
Jos ei ole, ei hallitusta voi ainkaan syyttää yrittämisen puutteesta.
Erityisen typerää nimittäin olisi, jos ei yritettäisi näille huonoille mutta tulevaisuuden "ydinosaamista" opettavielle kouluille tehdä jotain. "Annetaan niiden vain rypeä omassa surkeudessaan, kyllä sieltä uusi nokia syntyy hyvällä tuurilla".
Onhan se kyllä tavallaan epäreilua parhaiden yliopistojen/korkeakoulujen kannalta: hoida hommasi hyvin ja keskinkertaiset palkitaan jättipotilla.
Lahjoitukset muuten, Relander, eivät kai ole vähäisiä Suomessa pelkästään korkean verotuksen takia. Varsinkin kun firmoja verotetaan todella helläkätisesti vaikkapa Yhdysvaltoihin verrattuna. Lahjoitusten verovähennyskelpoisuus sen sijaan on Suomessa liki olematon. Niin on turvattu yliopistojen riippumattomuus ... muista kuin valtiosta.
Kummallista on, jos verolakia ei kohta muuteta"huippuyliopiston" hyväksi.
(Ivy League muuten viittaa yhdeksään itärannikon perinteiseen huippuyliopistoon, ei lainkaan valmistaviin kouluihin. College ja University tarkoittavat periaatteessa samaa Jenkkilöissä ... ainakin siinä mielessä, että moni college on muuttunut universityksi, prestiisisyistä, muuttamatta opetusta tai tutkimusta millään tavalla.)
Prof. Puttonen kirjoittaa Sitran kolumnissa "Innovaatioyliopistosta".
http://www.sitra.fi/fi/Ajankohtaista/Puheenvuorot/Puheenvuoro_2007-10-30...
Yksi kauppiksen professori Vesa Puttosen teeseistä on:
Opinnoille tulee laittaa lukukausimaksu, millä varmistetaan se, että opiskelijat mielletään asiakkaina joita yliopistojen tehtävänä on palvella.
Toisessa kohtaa Puttonen ehdottaa:
Opiskelijoiden ei tule olla yliopiston hallituksessa, eihän yrityksissäkään hallitukseen valita asiakkaita. Opettajien ei tule olla yliopiston hallituksessa, eihän yrityksissäkään henkilökunnan edustajia kuulu valita hallituksiin.
Hohhoijaa. Jos opiskelijoita käsitellään oikeasti "asiakkaina", laitoksen johdon on oltava sitä mieltä, että "asiakas on aina oikeassa" ja koulutuksen taso laskee. Ja opettajat/tutkijat eivät sitten olekaan "organisaation tärkein voimavara", vaan byrokraatit ja suurasiakkaat (=yritykset) kokouspöydissään konjakkilasin ääressä.
Kyllä Suomi ansaitsisi hieman paremman kauppiksen ja sinne proffia, joilla olisi hieman tervettä järkeäkin päässä.
Lauri Gröhn
yrittäjä, Nauvo
Kyllä Suomi ansaitsisi hieman paremman kauppiksen ja sinne proffia, joilla olisi hieman tervettä järkeäkin päässä.
* Suomi on ennenkin pyörinyt insinöörivoimalla.
Kaikkialla maailmassa keskinkertaisilla tutkijoilla on harrastuksenaan leikki " kehu sinä minua, minä kehun sinua". Sellaisesta touhusta kirjoittaa Taleb kirjassaan Black Swan aika hauskasti. Etenkin Suomesta USA:aan on eri tieteenaloilla mainioita keskinäisen kehun "siltoja". Ja name dropping on myös suosittu harrastus, etenkin silloin kuin tutkijoiden pääasiallisen harrastus on markkinahenkinen (turhien) odotusten herättäminen.
Huippuyliopistoa ei tuollaisen varaan voi rakentaa. Mutta useinhan tutkijoille riittää, kun noilla keinoin saa lypsetty rahaa Tekesiltä, Akatemialta ja EU:lta!
Lauri Gröhn
yrittäjä, Nauvo
Ihan välikommenttina, että oikeustiede ja kauppatiede ovat kyllä parhaimmillaan niin kaukana yhteiskuntatieteistä tai valtiotieteistä, kuin vain saattaa. Kauppakorkeassa on tietysti säilytetty väkisin tuo taloustieteen/kansantaloustieteen tutkiminen, ilman tätä puhuminen yliopistosta olisi jotenkin kevytkenkäistä. Kansis/taloustiede ovat yliopistoissaan niillä paikoilla millä pitääkin.
Keskusteluissa mainittu populisimi kyseisten tieteidenalojen harjoittajilla tuntuu olevan, ikävä kyllä, kasvavaa. Ongelma tietysti on, että kyseisille aloille johtavat opinahjot ovat hyvin keskittyneitä omaan alaansa, mikä on tosiaan ymmärrettävää. Tämä valitettavasti tekee myös sokeaksi. Valtio/yhteiskuntatieteilijöiden etu on siinä, että sivuaineita on oltava pari ja niistä on perusopinnot vähintään suoritettava. Kun aine voi olla mitä tahansa, niin perspektiivi on luonnollisesti huomattavasti laajempi.
Ei sillä, usein oikeastaan mistä tahansa koulusta/yliopistosta saattaa löytyä se suunnannäyttäjä ja päätöksentekijä, mutta kuitenkin periaatteessa olisi parempi että pysyttäisin ruodussa silloin kun tarvittavaa ymmärrystä asiaan ei ole.
Täältä löytyy yhteenveto siitä, missä mennään hallitusohjelmassa mainittujen huippuosaamisten keskittymien (SHOK) saralla etenkin tietotekniikassa:
http://inhiit.blogspot.com/2008/01/shokeeraavaa-menoa.html
Moni ei liene huomannut, että huippuosaamisten keskittymät (SHOK) riistävät tutkijoilta kaikki oikeudet omiin tutkimustuloksiinsa. USA:ssa loistavaa bisnestä syntyy siten, että proffa ja joukko hänen oppilaitaan perustaa yrityksen porukan kehittämän idean pohjalta. Suomessa menetellään juuri päinvastoin. SHOKien avulla tulosten kaikki oikeudet siirtyvät suuryrityksille eikä uutta yritystoimintaa synny:
"Kun metsäteollisuus jo loppuvuonna 2006 päätyi siihen vaihtoehtoon, että klusterin tutkimusta koordinoimaan perustetaan teollisuuden ja yliopistojen omistama yritys - Metsäklusteri Oy - muodostui tämä rakenne kuitenkin pian lähtökohdaksi muidenkin SHOK:ien kehittämiselle. Yritys saikin klusteristatuksen kesällä 2007. Varsinaista tutkimustoimintaa se ei kuitenkaan ole vielä näyttänyt käynnistäneen." (Yo lähde)
Huippuyliopistossa käy ihan samoin. On lukuisia esimerkkejä siitä kuinka suuryitykset kaappaavat eri keinoin pilkkahintaan tutkijataustaisten yrittäjien tuotekonsepteja. Tulevaisuudessa suuryritysten ei tarvitse muuta kuin käydä kokemassa pyydykset.
Toisaalta esimerkiksi Nokia söi omalta teknologia-alueeltaan siemenperunat (korkeakoulujen fiksuimmat opettajat ja oppilaat) vai pitäisikö edelliseen viitaten sanoa mädin, joten huonolta näyttää siltä osin. Ja kun ilmakin on täynnä poliitikkojen ja muiden suuryritysten bulvaanien mantrasaastetta...
Tiede- ja teknologianeuvoston strategisen huippuosaamisen keskittymiä valmistelevassa raportissa on esitetty asiaan liittyvä visio:
"Visio
Suomessa on kansainvälisiä tieteen, teknologian ja innovaatiotoiminnan strategisen huippuosaamisen keskittymiä elinkeinoelämän ja yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta keskeisillä osaamisen aloilla. "
Voi vain ihmetellä, mitä hyötyä tuollaisesta "visiosta" on ja onko tuo visio lainkaan.
Relander on ideologi joka ei edes viitsi paneutua perusasioihin. On sana on halussa vaikka realiteetit hukassa.
Ensinäkin HY on päässyt kansainväliselle listalle pelkästään koonsa vuoksi. Mikäli verrataan mikä yliopisto tuottaa enemmmän artikkeleita per tutkija niin asetelma muuttuu täysin. Itse HY valmistuneena ihmettelen miksi pitäisi jatkaa teologian, filosofian yms tutkimista verorahoilla. Yhtä hyvin voitaisiin tukea postimerkkien keräilyä. Onneksi tuo Suomen epäeettisin työnantaja kirkon ohella kohta saa tuta (sic).
Täysin paskapuhetta taas on että Nokia pelkäisi pitkätukkaisia taikkilaisia: päinvastoin Nokia työllistää ja ostaa palveluja näiltä hipeiltä. Esimerkiksi designjohtaja Joakim Karske on Taikista.
Relanderin harrastama mielikuvafilosofia uppoo hyvin: ennen kaikkea itsensä kriiittisenä pitävät ikuisuusopiskelijat (anteeksi yleistys) tulevat viemään hänet eduskuntaan suunnattoman naiviuden riemuvoittona.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 50 kommenttia