Heinäluoma etsii varapuheenjohtajaa
Uusisuomi.fi:n uutinen sosiaalidemokraattien puheenjohtajapelistä on avannut uuden rintaman kriisin partaalla hoipertelevan entisen valtionhoitajapuolueen sisälle. Uutisen mukaan puolueen sisäinen remonttiryhmä puuhaa nykyistä puheenjohtajaa SAK:n johtoon ja Sdp:n keulakuvaksi toisen kauden pohjalaista kansanedustajaa Jutta Urpilaista.
Asiansa osaava, laajalti pidetty ja myös visuaalisesti lahjakas Urpilainen olisikin raikas vaihtoehto pahasti ukkoutuneen puolueen johtajaksi. Huonosti menneiden vaalien jälkeen Sdp ei ole kyennyt uudistumaan, eikä mikään viittaa siihen, että puolueen nykyjohdossa olisi muutoshaluja. Päinvastoin.
Helsingin Sanomille vuodettiin taannoin tieto, jonka mukaan Maria Guzenina-Richardsonista oltaisiin tekemässä puheenjohtajaa. Tieto oli peräisin ”Putkosen putiikista”, Metallityöväen liiton viestintäpäällikkö Matti Putkosen ympärille ryhmittyneestä joukosta. Putkonen kuuluu Heinäluoman lähipiiriin, ja hänen vaimonsa toimii Guzenina-Richardsonin eduskunta-avustajana.
Miksi Heinäluoman lähipiireissä sitten ehdoin tahdoin etsitään haastajaa nykyiselle puheenjohtajalle?
Suunnitelman ideana onkin puhdistaa pöytä muista haastajista ja sen jälkeen istuttaa Guzenina-Richardson fotogeeniseksi varapuheenjohtajaksi tuomaan nuorekkaampaa ilmettä. Demarit saisivat seksikkäämmän julkisivun, entisen johdon ja mitään ei tarvitsisi muuttaa.
Jos Jutta Urpilainen lähtee puheenjohtajapeliin, hänestä tulee aito haastaja, jolle löytyy myös kannatusta. Muutoshaluja ainakin on, sen takaavat paitsi Sdp:n heikko vaalimenestys, myös vaalikampanjan sisällölliset heikkoudet – tai ennemminkin, sisällön puute.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Väinö Tanner, Rafael Paasio, Kalevi Sorsa, Ulf Sundqvist, Pertti Paasio, Paavo Lipponen ja Eero Heinäluoma. Tähän listaan Jutta Urpilainen sen enempää kuin Maria Guzenina-Ricardsonkaan ei taida oikein mahtua. Entisten puheenjohtajien luettelo kertoo myös sen, miksi Eeron olo on nyt ja Uffen olo oli aikoinaan aika tukala. Tosin eri syistä.
Heinäluoman olisi pitänyt jäädä SAK:hon odottelemaan puheenjohtajapaikan vapautumista, Nyt se on myöhäistä.
Mielestäni Relander, jota muuten olen suuresti aina arvostanut, kirjoittaa nyt täyttä höpö höpöä. Jokin aika sitten luin Helsingin Sanomista Guzenina-Richardsonista näyttävän jutun, jossa hän nimeomaan sanoi että ei aio asettua puheenjohtaja ehdokkaaksi. Osoittaa häneltä suurta viisautta vaikka kyse ei saamani käsityksen mukaan ole kuitenkaan tuesta Heinäluomalle mikä myöskin Guzenina-Richardsonille on mielestäni plusssaa. Enkä ihan tällä syömisellä usko sitäkään että "Putkosen putiikki" pystyisi tätä selvästikin älykästä ja määrätietoista naista ohjailemaan, hän on varmasti omat ratkaisunsa tehnyt jo pidemmän päälle aivan itse.
Kokeileeko SDP Sievinen/Karpela/Saarela-konseptia? Guzenina-Richardson? Uusi niemikin puolueelle tarvittaisiin:
http://helanes.blogit.kauppalehti.fi/2007/08/13/sdp-vaihtaa-nimea
Miksei mahtuisi? Koska ovat nuoria naisia?
Paikoilleen jämähtäneelle ja menneisyyteensä takertuneelle puolueelle ominainen tapa ajatella asioita olisi tosiaan sovitella vanhoja saappaita ja yhäti hakea Väinö Tannerille seuraajaa. Uudistusmieltä osoittaisi yrittää saada johtoon henkilöitä, jotka ovat sopivia luotsaamaan puolueen ja liikkeen tulevaisuuteen. Osaaminen, ajattelu ja kommunikaatiokyky lienevät silloin tärkeimpiä mittareita, ja keski-ikäisen virastonharmaan poliitikon muottiin sopimattomuus voi olla pikemminkin etu.
SDP: tä piti pystyssä Kalevi Sorsa ja sen aikainen Suomen tilanne.Nyt vasemmiston valtaan ovat päässet henkilöt joista eniten hyötyvät kokoomus ja keskusta. Antaa Heinäluoman jankuttaa samaa levyä ja rääväsuisten akkojen huutaa kurkut ja pää punaisena, niin SDP on hyvin nopeasti vasemmistoliiton kanssa 10 %. Voimme ottaa maljan vasemmiston paloittelun kunniaksi. Omat mokat unohtuvat hyvin nopeasti.
Franco
Ehkä joskus lähitulevaisuudesa voidaan päästä lopullisesti eroon vanhakantaisista lokeroinneista ja valita puoluejohtajia "luokkarajan" yli iltapäivälehtien tapaan, kun ne kierrättävät tärkeimpiä toimittajiaan.
Eihän sitä paitsi itsenäistä Metro-lehteäkään enää ole, vaan samat jutut on luettavissa myös Sanoma OY:n toisessa ilmaisläpyskässä, 100-lehdessä.
Mahtaisiko mitään järkyttävää tapahtua vallankäytön EK-SAK-akselilla jos sdp valitsi johtoonsa vaikkapa Ben Zyskowiczin tai Paula Lehtomäen?
Zyskowicz kävi jo hypistelemässä lehmiä Kiuruvedellä, kyllä se kiertokulku siitä kehittyy?
Väitän Sdp:n uudistumisen olevan kerta kaikkiaan mahdotonta, koska itse puoluelaitos keinotekoisine vasemmisto-oikeisto -jakoineen alkaa vedellä viimeisiään. Tämä on mielestäni syy siihen, että uudistuminen ei tunnu ottavan tuulta purjeisiinsa, vaikka puolueeseen kuinka yritettäisiin valaa uudistushenkeä tai sille valittaisiin uutta puheenjohtajaa.
Benedict Andersonin kirja Kuvitellut yhteisöt. Nationalismin alkuperän ja leviämisen tarkastelua (Vastapaino 2007) sopii myös "puolueyhteisöjen" sosiologiseen tarkasteluun, vaikka teoksen alaotsikossa nationalismi erityisesti mainitaankin.
Pakko kommentoida hieman aiheen vierestä:
miksi jopa Jukka Relanderin tasoinen kirjoittaja/ajattelija alentuu arvioimaan naispoliitikon ulkonäköä tuolla tapaa? Olisitko kommentoinut esim. Jyrki Kataista samalla tavalla?
Toivottavasti tämä ilmaisu kertoo enemmän mainittujen "remonttimiesten" ajattelumaailmasta kuin arvoisan bloggaajan.
- Lauri Tierala
Tarkemmin ottaen kyse on median logiikasta. Niitä sääntöjä en ole ollut laatimassa. Politiikassa pärjää monin avuin, mutta hyvästä ulkonäöstä on harvemmin haittaa. Lisäksi tämä ei koske vain naispoliitikkoja. Uskon, että myös Katainen hyötyy siitä, miltä sattuu näyttämään.
...SDP:n punaliput, "työväen laulut" -molemmilla on provosoitu tavallista ihmistä, rienattu ja valehdeltu, aikaansaatu historian hirvittävimpiä tapahtumia, joukko murhaamisia, vankileirien saaristoja, toisinajattelijoiden murhaamisen ja kidutuksien hyväksyntää , DDR:n valtion hyväksyntää ,kun samaan aikaan Berliinin muurille tapettiin työläisiä jne, jne..
On käsittämätöntä, että jotkut voivat puhua humaanista asioista ks. lippujen ja laulujen alta. Kammmottava historiallinen ansa, josta olisi päästävä pikimmin pois!
SDP:lle tsemppiä rohkealle ja välttämättömälle muutokselle! Suomen työmies ei kaipaa verilippuja ja kiihoitus lauluja vaan yhteiskunnan rakentamista ja mahdolisimman hyviä päättäjiä asioitamme hoitamaan...
SDP:llä oli punalippunsa jo ennen kuin Neuvostoliittoa oli olemassa. Ei ole demarien vika, jos lippu on liehunut väärissä paikoissa. Sama koskee myös työväenlauluja.
Heinäluoma pitäisi saada pois eduskunnasta, koska hänellä on sokea pillku aivoissa. Pilkun nimi on Kokoomus.
Jo vaalikeskusteluissa ja -kampanjassa oli aivan mahdotonta kilpailevan puolueen mollaamista ja sama näkyy jatkuvan eduskunnassa.
Hänelle ei ole tullut mieleen demareiden lupaama 2 mrd euron jakovara,
Aivan ensimmäiseksi onnittelut Relanderille kyvystä raaputtaa SDP:tä - maan suosituinta ässäarpaa - pintaa syvemmältä. Vaikka Relanderin luonnehdinta "visuaalisesti lahjakas" ei millään tavoin alenna muiden luonnehdintojen arvoa, on se kuitenkin vahva veto. Kauniista naisesta kun ei maamme kärsimässä seiskapäivän ja naisasialiitto unionin välisessä ahdingissa käyttää kunnioittavasti kuin Relanderin käyttämää luonnehdintaa älykäs, älykäs, älykäs ja sen lisäksi kaunis.
Sitten asiaan - Urpiainen on kovissa liemissä eli Pohjanmaan vesijättömaalla keitetty henkilö (lue: ei leimallisesti nainen) , jolla olisi paljon annettavaa eksyneelle työväenliikkeelle. Kaikista tuntemistani demariedustajista kenties eniten yhdessä Heli Paasion kanssa.
Olen itse tehnyt aktiivista työtä useiden vuosien ajan erinäisissä kansanvallan karkeloissa niin vihreuden, keskustalaisten kuin kokoomuslaistenkin ehdokkaiden eteen - tähän ne sielun rajat näemmä asettuvat - mutta olen jatkuvasti muistuttanut itseäni ja kanssakuulijoitani siitä, että Suomi tarvitsee uudistunutta SDP:tä.
Kokoomus on luonut ilaskiveläisen nahkansa, on koko kánsallisen kehityksemme huomioiden mielenkiintoista nähdä kumpi ymmärtää (lue: ei ehtii vaan ymmärtää) ensin keskusta vai demarit.
Toivoisinkin saavani lukea tästä blogista niin Urpiaisen, Paasion kuin mahdollisten revisionististen vihreiden ja keskustalaisten lyhyitä ja ytimekkääitä näkemyksiä politiikan tulevaisuudesta.
I`ll be back
Jussi Lähde
Ensinnäkään Uusisuomi.fi:n "uutinen" demareiden puheenjohtaja-aprikoinneista ei ollut varsinainen uutinen - ei ainakaan siinä mielessä kuin kolumnisti Relander tarkoittaa. Tässä nimenomaisessa tilanteessa asia on noussut puheeksi tänä nimenomaisena päivänä, ja erittäinkin juuri siitä syystä, että kolumnisti Jari Tervo otti asian spekuloitavakseen.
Meille entisille ja aatteellisille demareille puheena oleva ajatus on tuttu jo vuosien takaa - vähintäänkin niistä ajoista, kun Pertti Paasiosta piti päästä nopeasti eroon lähinnä änkytyksen takia. Sulavampipuheisen Sundqvistin saavutukset sitten tiedämmekin, ja kun hänestä jouduttiin luopumaan, ei vanhasta aatteestakaan ollut enää Paavi Lipposen kaudella paljon jäljellä. Heinäluoman puheenjohtajaksi valinnan aiheuttamista reaktioista voin siteerata vanhaa aateystävääni: "Ei herrajjumala..."
Kaikkein huolestuttavinta koko tämän maan tilanteessa on minun mielestäni se, että meiltä on vanha solidaarisuuden aatteeseen tukeutuva vasemmisto hävinnyt ties minne - se on lakannut olemasta - ja nyt meillä valtaa pitää niin sanottu "porvaristo", jolla ei ole mitään käsitystä sen vanhan, vuosisadan takaisen sivistysporvariston aatteista ja ajatuksista. Meikäläiset "porvarit" ovat pelkästään libertarismin ja markkinatalouden käsikassaroita - ja sitäkin vain siihen saakka, kunnes valtion tukiaisia taas kerran tarvitaan. -- Samaan putkeen ovat ikävä kyllä hävinneet myös vasemmistopuolueet, erityisesti sosialidemokraatit, ja vaikka puolueen sisällä on paljon niitä aineksia, jotka vielä ymmärtävät alkuperäisen aatteen merkityksen, ei puolueen nykysuunnan muuttamiseen näy paljon toiveita: kas kun kaiken pitäisi nykyään "modernisoitua", muuttua "nykyaikaisemmaksi" tai "ajan hermolla elävämmäksi" tai mitä lie. Onko kukaan ajatellut vaihtoehtoa? Ehkä aika onkin väärässä? Ehkä jonkun pitäisi pysähtyä miettimään sitä, onko viimeisen kuudenkymmenen vuoden aikainen "kehitys" sittenkään ollut kehitystä. Jospa joku aate onkin ollut aiemmin parempi kuin nykyään?
Avauspäivän anti on ollut kieltämättä antoisa. En vain löytänyt linkkiä, jolla olisin voinut aukaista jonkin oman aiheeni keskusteltavaksi. Kaiketi olin vain tyhmä enkä löytänyt. Mutta jos tällaista linkkiä ei tosiaankaan löydy ja keskustelu käydään vain toimituksen ehdoilla, niin olenpa pahoillani. Kyllä se vielä löytyy, se linkki siis, menen etsimään.
Käsitys, jonka mukaan SDP pystyisi valitsemaan naisen puheenjohtajaksi. lieneen toiveajattelua. Käsitys, jonka mukaan "joka paikan" Jutta Urpilainen ylipäätään valittaisiin tai pystyisi toimimaan puheenjohtajana, on toimittajan märkä päiväuni.
Jutta Urpilaisella ei ole sellaista luonteenlaatua, jota puolueen puheenjohtajalta vaaditaan. Hän on liian nuori, kokematon, itsekeskeinen ja kiivas, jotta pystyi rahoittelemaan SDP:n vanhempaa väkeä. Jutta Urpilaisella pitäisi olla kykyä toimia yhteistyössä paitsi Keskustan ja Kokoomuksen kanssa. Hänen puheidensa ja käyttäytymisensä perusteella on vedettävissä johtopäätös, ettei yhteiskykyisyys ole kaikkein parhaimmasta päästä.
Toisaalta SDP:lle tekisi hyvää vaihtaa monille demareille ongelmallinen Heinäluoma nuoreen naiseen. Mielestäni politiikkosuvun jälkeläinen Heli Paasio sopii paremmin johtamaan puoluetta kuin kiivas Urpilainen. Hänkin lienee liian nuori vaativaan tehtävään. Ja Heinäluoma jatkaa, kun naiset tappelevat keskenään.
Onse kotuulista että demarit putsaa ideolokiaansa ja mainostaa asialisesti seuraavissa vaaleissa.
Vähän voi olla vaikea korjata SDP:n mainetta, jonka ääriporvari Lipponen tahrasi kai lopullisesti kiukutteluillaan. Lipponen ainakin välitti voimakkaasti kuvaa miehestä, joka ajoi vain omia etujansa.
Nämä nuorehkot naiset olisivat varmaan hyvä kasvojenkohottaja puolueelle. Guzenina-Richardsonilla on ainakin kolumneissaan hyviä näkemyksiä, Urpiaista en tunne, mikä ei ole ainakaan haitta imagollisesti.
Käydessäni äsken lukemassa SDP:n periaatteita hämmästyin suuresti, kun siellä mainittiin myös kristillinen etiikka yhtenä peruselementtinä, kaikkea sitä oppii.
Avannisen kommentti puoluelaitoksen romahtamisesta vasemmisto-oikeisto-jakoineen on aika lähellä varmaan normiäänestäjän käsitystä, mutta poliittisessa päätöksenteossa näkyy vahvasti se mielikuvamarkkinoinnin petollisuus, esimerkiksi Keskusta ei olekaan keskellä, vaan edustaa oikeampaa oikeistoa, kuin Kokoomus.
Tottakai tällainen halutaan tavalliselta äänestäjältä pimittää ja annetaan mielellään ymmärtää, että heitä äänestämällä pysyy jotenkin maltillisesti keskivaiheilla, eikä syyllisty ylilyönteihin.
SDP:stä on nyt kuva, että se ei edusta oikein mitään. Sama kuva välittyy muistakin puolueista ja siksi se SAK:n "kamala" mainoskin oli ihan oikeassa, että kun oikeasti ne porvarit kuitenkin äänestävät ja ajavat omia etujansa, niin kannattaisi muidenkin ryhdistäytyä.
Poliittisista käytännöistämme johtuen ei kannata äänestää kuitenkaan puolueen sijasta yksilöä ja tästä syystä esimerkiksi Lipposen kaltainen jäärä vei puolueelta paljon ääniä, olipa muuten millainen äänimagneetti tahansa.
Tulisi jo se systeemi missä saisi antaa miinusääniäkin, voisi innostaa kansaa uurnille ihan erilailla ja olisi hauska nähdä pääseekö sinne eduskuntaan ylipäätään ketään plus-äänillä, vai joudutaanko tyytymään niihin ehdokkaisiin edustajina, jotka saivat vähiten miinusääniä.
SDP:n on vaikea nousta kuppasta, jonne se on osin omaa syytään pudonnut. Valtion hoitajan viittaa kannettiin liian pitkään, puheenjohtajalta ja varapuheenjohtajalta puuttaa mediassa tarvittava karisma, rakenteet ovat menneeltä vuosisadalta ja aktiivi jäsenistö on vanhentunut ja ukkoutunut.
Ei hyvätä näytä, vaikka Kokoomus töpeksinnällään on antanut kaikki aseet uuteen ylösnousemukseen. Aina kun Heinäluoma avaa suunsa, katsojassa herää epäilys: sillä taitaa kuitenkin olla ketunhäntä kainalossa. Varapuheenjohtaja ei taas muuten ole uskottava. Sitä leima ei saa pesemällä pois.
Rakenteet pitää uusia perusjärjestötasolta lähtien nykyaikaa vastaaviksi. Monikerroksinen kunnallisjärjestödemokratia ja päätöksentekoprosessi ei ole tästä maailmasta. Äänestäjä ei ole ainakaan kahteen vuosikymmeneen ymmärtänyt, kuka kuntatasolla päättää ja mistä. Äänestäjä ei ymmärrä, miksi se ei ole valtuutettu, jota on äänestänyt, vaan kasvoton järjestö.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 21 kommenttia