Suomalaisuudesta
Vuonna 1847 perustetun Uuden Suomen historia on suunnilleen yhtä pitkä kuin suomenkielisen kirjallisen kulttuurin. Siitäkin syystä on mukavaa tulla tämän julkaisun kanssa kaapista Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä.
Suometar oli Seitsemän veljeksen ja Kalevalan aikalainen. Julkaisupäivä valittiinkin ihan tarkoituksella. Haluamme painottaa suomalaisuutta, ja erityisesti kirjallisuutta. Ja kulttuuria ylipäätään. Haluamme, että edeltäjiensä tavoin myös uusisuomi.fi muodostuu aikansa tärkeimmäksi suomenkieliseksi kulttuurikeskustelujen foorumiksi. Tällä kertaa sähköisesti.
Suomettaren syntyessä Suomi oli osa Venäjää, nyt Euroopan unionia. Paluu juurille on paluuta kansalliseen perinteeseen, joka on luonteeltaan ja lähtökohdiltaan mitä kansainvälisintä. Suomettaren aikoihin suomalaisuus ei ollut ulossulkevaa ja sisäänpäin käpertynyttä, kuten joinakin itsenäisyyden ajan vuosikymmeninä. Se avautui ulos ja laski vaikutteita sisäänsä. Sellaista se on myös nykyisin. Olemme iloisia siitä, että voimme jo alkuvaiheessa julkaista arvion suomalaisesta kirjasta, jonka on kirjoittanut Neuvostoliitossa syntynyt nainen. Ruotsiksi.
Kun kansalliset merkkimiehet kävelivät vielä maan päällä, he rupattelivat, kiistelivät, söivät, kilistelivät laseja ja olivat kuin muutkin ihmiset. Jossain vaiheessa käsitys kulttuurimme perustajista alkoi kivettyä. Miehistä kasvoi monumentteja, tekstit kanonisoitiin. Pronssipatsaan kuolleella päälaella tepasteli puluja.
Käsitykset ovat muuttuneet. Suomalainen kulttuuri on alkanut elävöityä uudella tavalla. Aleksis Kiveä ja Väinö Linnaa luetaan kirjailijoina, eikä kansallisen kaanonin evankelistoina. Jean Sibeliusta kuunnellaan musiikkina ja J.V. Snellmania harrastetaan filosofina. Historiaamme on ilmestynyt naisia ja vähemmistöjä, eikä pidetä loukkaavana sen paljastamista, että Seitsemän veljeksen esikuvina oli yhtä lailla maailmankirjallisuuden klassikoita kuin suomalaista korpea – joka sekin muuten oli 1800-lukulaisessa kirjallisessa asussaan saksalainen käännöslaina.
Tästä on hyvä jatkaa. Katsoa taakse, sivuille ja eteen; elää, tulkita, ymmärtää ja oivaltaa. Olemme asettaneet itsellemme suuren tehtävän. Ja aiomme pitää hauskaa sitä täyttäessämme. Tervetuloa mukaan.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Ai että "Aleksis Kiveä ja Väinö Linnaa luetaan kirjailijoina, eikä kansallisen kaanonin evankelistoina."
Miten niin on luettu evankelistoina?
Lauri Gröhn
metasäveltäjä
Nauvo
"Suomettaren syntyessä Suomi oli osa Venäjää, nyt Euroopan unionia."
Suometar ajoi aikanaan suomalaisuuden asiaa. Tuloksena oli itsenäistyminen Venäjän vallasta ja Suomen kansallisvaltion synty.
Onko tuo nyt tulkittava niin, että myös Uusisuomi.fi pyrkii siihen, että Suomi vapautuisi EU:n vallasta ja palaisi itsenäiseksi kansallisvaltioksi?
Sehän kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta!
Suomettaren perustamisesta vierähti melkoinen tovi, ennen kuin suomalaisuusliike otti itsenäisyyden tavoitteekseen. Hyvä että otti.
Siitä huolimatta uusisuomi.fi EI aja suomen irtautumista Euroopan unionista. Jätämme tehtävän siitä kiinnostuneille.
Kulttuuri on koti, jonne tunnemme kuuluvamme.
Se on omaleimainen tapamme toimia. Yhteisöllisyys, jonka koemme tärkeäksi.
Kuten on erilaisia persoonallisuuksia, on myös erilaisia kulttuureita, jotka törmäilevät koska olemme kuitenkin vain ihmisiä.
Patsaat ovat vain patsaita.
Relander kirjoittaa:
Olemme iloisia siitä, että voimme jo alkuvaiheessa julkaista arvion suomalaisesta kirjasta, jonka on kirjoittanut Neuvostoliitossa syntynyt nainen. Ruotsiksi.
Mistä tämä arvop löytyy?
Se löytyy ensi viikolla uusisuomi.fi:stä. Olisimme halunneet arvion jo aikaisemmin, mutta kirja ei ole vielä ilmestynyt.
Jukka Relander luonnehti eräässä TV:n asiaohjelmassa länsimaista (ja samalla siis suomalaista) "kulttuuria kulttuurittomaksi kulttuuriksi". Olisi kiinnostavaa tietää kuinka kulttuurin painottaminen onnistuu, jos sitä ei varsinaisesti edes ole hänen mukaansa olemassa?
Näin todella sanoin vetämässäni T-klubissa. Lause oli tarkoitettu mediavetoisen länsimaisen kulttuurin kritiikiksi.
Ehkä kärjistin. Ajattelen niin, että kulttuuri elää ihmisten välillä, kun ollaan henkilöinä läsnä ja koetaan asioita; kun ihmisen ja taideteoksen välillä syntyy jotain ainutkertaista.
Länsimainen kulttuuri nykyisellään ei ruoki ainutkertaisen kohtaamisen mahdollisuuksia. Mutta kohdakkoin se vuotaa aitoja merkityksiä lävitseen. Niitä aiomme tuoda esiin, vaalia ja ruokkia.
Uuden Suomen tuominen takaisin oli merkittävä teko, kiitos siitä.
Julkaisun nimeksi olisi tietysti ollut muitakin vaihtoehtoja: Uusi eurooppalainen Suomi, Uusi Suomi Euroopassa, ehkä jopa Uusi Eurooppa.
Koska yksinkertaisen lisäksi lyhytkin on kaunista ja perinteiden näkyvä kunnioitus tärkeää, on tehty päätös kuitenkin oikea. Jokainen lukija voi siten antaa nimen Suomelle haluamansa merkityksen. Minun Suomeani ei ole olemassa ilman Eurooppaa eikä Eurooppaa - toivottavasti - ilman Suomea.
No hei.
UUSI EUROOPPALAINEN SUOMI
UUSI SUOMI EUROOPASSA
UUSI EUROOPPA
Haloo! Jotain suhteellisuus/tyylitajua kai vaadittaisiin.
Itsenäisyys-sana itsenäistymisestä puhumattakaan on kyllä kovin vaikea käyttää Suomen viime vuosikymmenten kehityksestä. Saatuamme jo toissavuosisadalla toisen maan vallassa oman markan olemme vapaaehtoisesti luopuneet siitä toisaalle. Puolet laeistammekin tulee jo unionitasolta, jonka kansalaisia omaa kansalaisuuttamme täydentäen olemme.
Peet ovat usein luonnehtineet suomalaisia. Mikseivät tässäkin.
Vaihtamalla yhden peen pehmeämmän kirjaimen tilalle saamme itsenäisyydestä jämäkämmän työkalun taistellaksemme yhteisten asioiden ja menestyksen puolesta.
Eläköön itsepäinen Suomi!
Kurt Linderoos
www.personaleu.eu
Siis Uuden Suomen elvyttäminen. Kivasti valittuja mielenkiintoisia ihmisiä kirjoittamassa.
Toivottavasti saamme uutta näkökulmaa asioihin, ilmiöihin, aatteeisiin ja aatteettomuuteen.
Hienoa!
Uusi lehti!
Saisiko tämän vielä PDF-muodossa, niin sen voisi aamulla printata ja
lukea aamupuuron ääressä. Kun näyttöpäätteen ääressä on vähän vaikea
syödä puuroa!
Eli ihan vakavasti, voisiko lehteä myös julkaista PDF-muodossa? Eihän se teknisesti olisi vaikea?
Hans Björknäs
Vaasa
www.gastrolab.net
Uusi-Suomi on paras nimi, vaikka muut nimet olisi saanut ilmaiseksi. Uusi-Suomi oli monta vuotta rinnakkainen valtakunnallinen esimerkiksi Yleisradiolle ja Helsingin Sanomille.
Toivottavasti verkko-Uusi-Suomi löytää nopeasti muotonsa säilyttämällä jonkinlaisen pitkän linjan suomalaisuudesta historiansa alkulähteille.
"Länsimainen kulttuuri nykyisellään ei ruoki ainutkertaisen kohtaamisen mahdollisuuksia. Mutta kohdakkoin se vuotaa aitoja merkityksiä lävitseen. Niitä aiomme tuoda esiin, vaalia ja ruokkia."
Kirjoititko Relander tämän tosissasi? Sekavampaa ja tyhjempää postmodernista latteutta tuskin pystyy kukaan muu ikäisesi kirjoittamaan. Toki nuoret kolumnistitytöt varmaan ihastuvat papan neronleimauksiin.
Onko uusisuomi.fi vuotava taideteos? Herliniltä suuri virhe palkata intellektuellia leikkivä vaappukalastaja neuvonantajaksi.
Uusisuomi verkkolehtenä on mitä tervetullein ilmiö. Siksi sille täytyy toivoa paljon lukijoita ja pitkää ikää.
Nykyihminen ei tarvitse sellaista lehdistön mammutti-ilmiötä kuin Helsingin Sanomat. Viisas pääsee vähemmälle eli käyttää rahansa tarpeellisempaan. On parempi seurata useita sähköisiä lehtiä kuin tarrautua yhteen ylisuureksi kasvaneeseen paperipinkkaan, joka tuhlaa metsävarojamme. Hesarin toimittajista on tullut myös niin itserakkaita suuruuksia, että he eivät voi tarkastella asioita tavallisen ihmisen tasolta. Toisaalta heillä ei ole kompetenssia eikä palstatilaa niin paljon kuin aikamme vaikeat ilmiöt usein vaativat käsittelyissä.
Kulttuurissamme oli kauan ruotsinkielisten monopoliasema, sitä seurasi vasemmistolaisten mielipideterrori. Nyt meillä on vihdoin tilaisuus olla sekä suomalaisia että kansainvälisyyttä riittävästi kunnioittavia!
Rovion kommentti on mielenkiintoinen esimerkki kateellisesta tyylistä. Se tuo mieleen joukahaismaisen yrityksen ampua katkeria kostonuolia.
Miksi? Relanderhan on tunnetusti yksi parhaimpia kolumneisteja, joka osaa harvinaisen taitavasti esittää yksinkertaisin vertauksin ajankohtaisia aiheita. Ja sellaista tähän maahan todella tarvitaan HS:n vastapainoksi.
Tulipa mieleen kysäistä: Löydättekö legendaariselle pakinoitsija Ollille (Väinö Nuortevalle) nuortevan jatkajan? Häntä odotellessa ja Ollin kunniaksi:
http://helanes.blogit.kauppalehti.fi/2007/03/31/arvonimi
Olisiko mahdollista tehdä lehdestä sellainen, että sitä olisi kännykästäkin helppoa lukea?
Aika ihmeellistä kyllä palkata tämä Relander päätoimittajan avustajaksi. Hänhän oli Vihreiden ehdokas viime eduskuntavaaleissa ja kyseinen puoluehan kannattaa todella löysää ulkomaalaispolitiikkaa ja ajaa paljon enemmän monikulttuurisuutta kuin suomalaisuutta. Tämä ei voi olla heijastumatta lehden linjaan. Se siitä isänmaallisuudesta, jonka Herlin mainitsi kirjoituksessaan...
On, totta että amerikkalaisvetoinen länsimaalainen kulttuuri on kaupallistunut. Mutta että nykyinen kulttuurimme olisi kulttuuriton?! Kyllä meillä ihan täällä Suomessakin tulee jatkuvasti uusia kirjoja, meillä on loistavia kapellimestareita ja muusikoita.Eikähön tämä riitä saamaan aikaan "aitoja" kohtaamisia. Koitapa vähän kritisoida myös väkivaltaista fundamentalismi-islamia ja arvaamatonta maolaisuutta Kiinassa ja äläkä anna vastausta tyyliin "kyllä niitä pahoja ihmisiä on myös länsimaissa"...
Hyvä pojat!
Tässä vaari ihan lämpenee, kun saa vielä lukea Uutta Suomea, vaikkakin ilman paperin kahinaa.
Olipa hyvä, kun tuli kuitenkin vielä vanhoilla päivillään opeteltua tämän rakkineen käyttö.
Nyt ei puutu muuta, kun Ollin pakinat mustapartaisen miehen toilailuista.
Onhan siellä kuitenkin jonkinlaisena Ollin korvikkeena Jari Tervo, joka on myös aika hulvaton herra.
Ongelma on siinä, että 'väkivaltainen fundamentalismi-islam' ja 'arvaamaton maolaisuus' (joka kyllä tukahdutettiin Kiinassa jo 1970.luvulta alkaen, vrt. Deng Xiaoping) juuri ovat sellaisia sivilisaatioita, jotka monin tavoin ovat taistelleet sitä vastaan, mikä meille eurooppalaisille on kulttuuria.
"Ajattelen niin, että kulttuuri elää ihmisten välillä, kun ollaan henkilöinä läsnä ja koetaan asioita; kun ihmisen ja taideteoksen välillä syntyy jotain ainutkertaista.
Länsimainen kulttuuri nykyisellään ei ruoki ainutkertaisen kohtaamisen mahdollisuuksia. Mutta kohdakkoin se vuotaa aitoja merkityksiä lävitseen."
Itse en löydä tuosta Relanderin luonnehdinnasta kirottua postmodernismia.(*) Ei tarvitse kuin ajatella 100 vuoden takaista länsimaailmaa. Jos 'kulttuuri' otetaan pelkkänä taiteena, niin silloinkin on selvää, että sähköinen viestintä ja "taideteosten mekaaninen uusintaminen" ovat tuoneet meidät tilanteeseen, jossa ollaan selvästi harvemmin hemkilöinä läsnä. Eikä siinä kaikki, 'objektiivisen kulttuurin' määrällisen kasvun - räjähdysmäisen sellaisen - ansiosta yksilön suhde siihen on tänään kuin matosen suhde aurinkokuntaan, jos se ennen oli kuin lapsen suhde aikuisten maailmaan: objektiivinen kulttuuri saatettiin ennen "ottaa haltuun", kuten sanotaan, mutta tänään tämä haltuunotto on käytännössä mahdotonta.
(*) Ainoa postmodernistiseen ajatteluun liittyvä elementti on kulttuurin ja "merkityksellistämisen" käsitteellinen rinnastaminen, ellei suorastaan samaistaminen. Se puolestaan yleistyi 1900-luvun jälkipuolella sellaiseksi maanvaivaksi, ettei edes Don Quijote tässä asiassa käy päin vihollista.
Uusi Suomi on hyvä asia! Toivon, että uusia kirjoittajia ilmaantuisi mukaan tasaisesti ympäri Suomen ettei helsinkikeskeisyys näivettäisi kirjoituksia.
Savossakin luettiin Uutta Suomea Savon Sanomien ohella, ja muistan,kun isäni aina vertaili niiden uutisia. Itselleni jäi pikkityttönä mieleen presidenttien maakuntavierailuista kertovat uutiset. Pääsin kerran Uuden Suomen lehtikuvaan, joka kertoi maatalousnäyttelystä.
Onko Kivellä annettavaa nyky-Suomen ihmisille? Keitä olisivat seitsemän veljestä nykymaailamssa?
Olisiko Juhani juntti, tosikko, peruassuomalainen? Soinin vankkumaton kannattaja?
Entä Aapo? Tuo viisas sananvääntäjä. Onko hän Linnan kuvaaman Halmneen edeltäjä? Sovittelija, sovun luoja.Halme on kyllä sosialisti mutta Aapo on mielestäni konservatiivi, kokoomuksen vasemman laidan miehiä.
Lauri äänestäisi vasemmistoa. Mutta entäs pikku Eero, liukas luikku? Onko hän lintu vai kala? Isänmaamme koko kuva tänä päivänä ja hänen sielussaan tehnee hänestä älykön ja arvaamattoman - hän äänestää ketä hän tahtoo tai ei ketään.
Niinpä lentää täällä miehen aatos ja ken voi viskata verkkojaan sen tielle. Simenon, nurru poika, hän etsisi täällä rauhattomasna sieluna mahdollisuutta sukupuolineutraaliin avioliittoon eikä hän löytäisi paikkaa mihin päänsä kallistaisi.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 29 kommenttia