*

Jukka Relander Järkivihreä

Kaivospolitiikassamme on valuvika

Talvivaaran takia kaivostoiminnan maine on huonompi kuin millään muulla elinkeinolla. Talvivaara oli ja on itseaiheutettu ympäristökatastrofi, jossa palaa valtavasti rahaa ja luonnolle aiheutuvan tuhon määrää voimme edelleen vain arvailla.

 

Kaivosteollisuuden tuottamat otsikot eivät muutenkaan ole myönteisimmästä päästä. Peruskaava on tämä: kaivosoikeudet on luovutettu jollekin kansainväliselle yhtiölle, joka pyytää lupaa joko toimintansa laajentamiselle läheiselle luonnonsuojelualueelle tai naturavyöhykkeelle, tai jätevesien laskemiselle viereisiin vesistöihin. Viranomaiset taivuttavat pohjoisen heikon työllisyyden takia säädöksiä, ja homma saadaan torpattua vain jos syntyy julkinen kohu. Tässä yhteydessä lähetän lämpimät terveiseni Riikka Karppiselle, joka sodankyläläisenä koulutyttönä pelasti Viiankiaapa -nimisen erämaisen suoalueen. Yksin.

 

Kaivokset ovat on ihan järkevää ja tarpeellista elinkeinotoimintaa. Kirjoitan metallikuorisella läppärillä, syön ruokaa joka tulee fosfaatilla lannoiteluilta pelloilta, sähköjohtojen sisällä on kuparia, ja lasin ja optisten kuitujen valmistamiseen käytetään kvartsia.

 

Kaivoslakimme taas ei ole järkevä. Sen pitäisi asettaa selkeät rajat luonnolle aiheutuvalle kuormitukselle ja säädellä sitä, miten maaperään kätkeytynyttä kansallisvarallisuuttamme hyödynnetään. Se ei tee kumpaakaan. Päinvastoin, laki mahdollistaa sen, että mikä tahansa kansainvälinen yhtiö voi tehdä valtauksen ja huokein kustannuksin alkaa kaivaa mineraaleja. Yhtiöt saavat pitää voitot itsellään, Suomen valtio rakentaa tiet ja me yhdessä kärsimme ympäristöhaitat.

 

Osmo Soininvaara ihmetteli pari vuotta sitten julkaistussa blogauksessaan sitä, että kuka tahansa saudiarabialainen saa tulla tänne kaivamaan maata, mutta me emme voi mennä Saudi-Arabiaan poraamaan öljyä.

 

Suomi on maailman ainoa maa, joka on julistanut mineraalivaransa ihmiskunnan yhteiseksi omaisuudeksi, sen toivossa että Pohjoiseen syntyisi työpaikkoja. Toive on ymmärrettävä, mutta ei perusteltu. Malmiot sijaitsevat asumattomilla alueilla jonne joka tapauksessa tullaan töihin kaukaa. Missään ei ole sanottu, että työvoima tulisi lähimmästä kylästä, varsinkin kun syrjäseutujen ikärakenne alkaa olla siellä miedon saunan lämpötiloissa, eli työvoimaa on tarjolla niukasti.

 

Monumentaalisen typerän kaivospolitiikastamme tekee se, että luovutamme valtauksia puoli-ilmaiseksi nyt, kun mineraalien hinnat ovat alhaalla. Yhtiöt kiittävät, ja aloittavat toiminnan sitten kun hinnat nousevat. Lahjoitamme näille yhtiöille siis paitsi toiminnasta saatavat voitot, myös hintojen noususta koituvan hyödyn. Vastikkeetta. Itse kärsimme haitat.

 

Noin 50 000 neliökilometriä, eli noin 15 prosenttia pinta-alastamme, on jo vallattu. Näiden ja tulevien valtausten hyödyntämistä pitäisi rajoittaa pikaisesti säädettävällä lailla. Ja samalla kannattaisi oikeasti laskea, että kumpi tuottaisi enemmän työpaikkoja, väliaikainen kaivostoiminta, joka tuhoaa ympäristöä ja jonka voitot valuvat ulkomaille, vai koskemattoman luonnon mahdollistama matkailuelinkeino.

 

Hyvä esimerkki on Soklin valtaus Savukoskella. Fosfaatin kaivaminen rehevöittäisi Kemijokeen laskevan, vielä luonnontilaisen Nuorttijoen vedet, valtio upottaisi sadasta kahteensataan miljoonaa euroa tiehankkeisiin toiminnan mahdollistamiseksi, ja norjalainen Yara saisi voitot. Työpaikkoja kyllä syntyisi joksikin aikaa, mutta mikään ei takaa että työvoima rekrytoitaisiin Lapista eikä esimerkiksi Bulgariasta. Vain se on varmaa, että vesistöt kärsisivät.

 

Uusi kaivoslaki pitää ottaa esille jo hallitusneuvotteluissa. Jos oikeasti haluamme puolustaa pohjoisen ihmisiä, meidän on huolehdittava siitä, että maaperän rikkaudet koituvat heidän hyväkseen, ja vieläpä niin, että luonto säilyy myös seuraavalle sukupolvelle. Parinkymmenen vuoden hyödyn takia ei kannata tuottaa sadan vuoden vahinkioa.
 

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat