*

Jukka Relander Järkivihreä

Vanhankaupungikoski: puretaanko pato vai maantiesilta?

Tein syksyllä valtuustoaloitteen Vanhankaupunginkosken padon purkamisesta. Virtavesiaktiivit ovat haaveilleet vapaasta koskesta jo pitkään, ja aika voisi nyt olla sille kypsä.

 

Ymmärrän oikein hyvin niitä, joille Vanhankaupungikosken historiallinen miljöö on tärkeä. Asun lähellä, se on tärkeä minullekin. Mutta padon purkaminen ei aiheuttaisi minkäänlaisia muutoksia ympäröiviin rakennuksiin. Miljöö pysysi samana, ja hyödyt olisivat paljon suuremmat kuin haitat. Sekin kannattaa muistaa että Helsinki on saanut nimensä juuri tuolla paikalla olleesta koskesta ja ensimmäiset asukkaansa lohien perässä paikalle muutaneista ihmisistä. Koski on vielä keskeisempi osa kaupungin historiaa kuin sen salpaava pato.

 

Valtuustoaloitteeni on nyt etenemässä lautakuntavaiheeseen. Ympäristövirasto ja kaupunginsuunnitteluvirasto valmistelevat asian, ja esittelevät sen vastaaville lautakunnille, jotka käsittelevät asian seuraavissa kokouksissaan. Lautakunnissa istuvat poliitikot voivat joko hyväksyä viraston vastauksen, tehdä siihen muutoksia tai palauttaa sen valmisteluun.
 

Lautakunnista aloite etenee, lausunnoin evästettynä, kaupunginhallitukseen, jolla on täysi vapaus hyväksyä, hylätä ja muokata kantaansa aloitteeseen aiemmista lausunnoista riippumatta. Kaupunginhallitus tuo asian lopulta valtuustoon päätettäväksi. Siellä päätösesitys joko hyväksytään, hylätään, hyväksytään muokattuna (vastaesitys) tai palautetaan valmisteluun, jolloin kierros alkaa alusta.

 

Valmistelu vaikuttaa aika puuttelliselta. Näkemieni lausuntojen perusteella valmistelussa on käytetty asiantuntijoina vain museoviranomaisia, mutta ei lainkaan ympäristöpuolen asiantuntijoita. Kun kyse on keskeisestä luontokohteesta, pidän järjestelyä aika erikoisena.

 

Valmistelijat eivät näet lausuntonsa perusteella ymmärrä vesistöpuolen kysymyksiä lainkaan. Viraston esityksen mukaan

 

”Kaupunkisuunnittelulautakunta ei puolla padon purkamista. Sen sijaan on mahdollista selvittää sellaisia vesialueen muutoksia, joiden avulla voitaisiin parantaa itäisen uoman nousuolosuhteita,

esimerkiksi uoman muotoa käsittelemällä tai johtamalla sinne nykyistä enemmän virtaamaa pysyvästi tai ajoittain. Samoin tulisi selvittää mahdollisuuksia ajoittaa voimalaitoksen käyttöjaksoja niin, että kaloille aiheutuvaa haittaa voidaan vähentää.”

 

Lohi ja taimen nousevat jokeen oikein hyvin jo nyt. Se, että myös vimpa, toutain, siika ja ankerias voisivat nousta, edellyttäisi kalaportaan merkittävää loiventamista. Koska porras on peruskallion päällä, tarvittaisiin räjäytystöitä – ja luultavasti yläpuolisen maantiesillan purkamista. Ehkä museoihmisillä on enemmän rahaa käytettävissään kuin muilla kaupungin virastoilla.

 

Vielä kalojen nousua tärkeämpi osa aloitetta on alkuperäisen Helsinge-kosken palauttaminen. Siis kosken, josta koko kaupunki on saanut nimensä. Se tarjoaisi arvokasta elin- ja lisääntymisaluetta vaelluskaloille, ja kilometrin pituisen virkistyskeitaan kaupunkilaisille ja matkailijoille.

 

Viraston lausunnossa huolehditaan siitä mitä padon purkaminen merkitsisi yläpuoliselle maisemalle, jota se luonnehtii teollisen ympäristön viitekehykseksi, ja jolla se näkee myös matkailullista arvoa. Jos yläpuolella virtaisi kilometrin pituinen vapaa ja alkuperäinen koski, uskon että sekä maisemallisesti että matkailulliseti mentäisiin melkoinen harppaus eteenpäin. Aika harvoin olen nähnyt turistin tuijottamassa sitä suvantoa. Lohien perässä ihmiset taas ovat matkustaneet melkoisia matkoja.

 

Museoviranomaisten huoli tuntuu yliampuvalta. Padon purkaminen ei vaikuta yhteenkään paikalliseen rakennukseen. Upea historiallinen miljöö säilyy sellaisenaan, ja täydentyy vapaalla koskella johon kalat pääsevät nousemaan lisääntyäkseen joessa.

 

Jos haluamme ylläpitää luonnon tuhoamisen museota valtaunnallisesti merkittävällä paikalla, nykyinen pato tarjoaa toki hienot puitteet sille. Itse korostaisin mielummin ympäristöarvoja, ja samalla alkuperäisen Helsingin historiaa, jossa koskella ja siihen nousevilla kaloilla on keskeinen rooli.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän LauriSelenius kuva
Lauri Selenius

Ihan päätöntä kuinka yksipuolisesti ollaan asiantuntijoita kuunneltu.
Nimenomaan luonto- ja virkistysarvot ovat keskiössä, teollistumista kuvaava miljöö ei juuri muuttuisi saati tuhoutuisi vaan kosken palauttaminen antaisi kunnian takaisin alueelle jonka ympärille upea pääkaupunkimme on syntynyt. Palauttaisi vaelluskalat jokeen jotka ensimmäiset asukkaat ruokkivat...

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Hei,

Kalatalouden elvyttämiseksi, Vantaanjoen puhdistaminen on oleellisesti ratkaisevampi tekijä, kuin padon purkamisesta saavutettava hyöty.

On myös väitetty, että padon kohdalla muodostuu metaanikaasuja. Kyllä metaanikaasupäästöt ovat aivan eri luokkaa maataloudessa.

Jos haluamme poistaa metaanikaasujen tuottama haitta vesistöissä, silloin oletetut metaanipäästöt tulisi saattaa kuriin purkamalla kaikki padot ja kuivattaa kaikki kosket tästä maasta.

En tässä lähde erittelemään mistä metaanikaasut todella muodostuvat, olettaisin, että se on jo kaikkien kansalaisten tietoisuudessa.

Se mihin ennallistetun Helsingfors-kosken pituudelta (n. 1km) pintaveden korkeus asettuu padon purkamisen jälkeen länsihaarassa, on kuivina kausina todella matalalla ja pahoin pelkään, että tuleva Helsingfors koski muodostaa tällöin mutavellisen uoman ja itäiseen haaraan ei riitä vettä lainkaan (1/3 osa kokonaisvirtaamasta). Tässä tapauksessa myös serpentiinirakenteet kalaportaiden osalta, jäävät toimettomiksi ja kenties koko itäinen haara.

Kun veden pinta alenee padon purkamisen jälkeen, kokonaisvesimassa ohjautuu läntiseen haaraan. Tämä vesimäärä on tismalleen yhtä suuri, kuin jos tarkastellaan kuivina kausina olevia vesimääriä nykyisen padon yli ja itäisessä haarassa. Itse kukin voi henkilökohtaisesti käydä katsomassa paikan päällä, miten vähäinen vesimäärä on silloin.

On tietysti sanomattakin selvää, että jos ilman suhteellinen kosteus, irradianssi ja veden pinta-ala pysyvät suhteellisen vakiona, silloin vesimäärät ovat ratkaisevassa asemassa.

Tällaiset vesimäärät haihtuvat nopeasti kuivina kausina. Tämä on kiihtyvä prosessi. Mitä vähemmän vettä, sen nopeammin se haihtuu. Haihtuminen ei ole lineaarista, vaan ennemminkin eksponentiaalista matalissa vesissä. Veden kapasiteetti on silloin pienempi ja säteilyenergia (irradianssi) lämmittää vähäisemmän vesimäärän nopeammin, jolloin haihtuminen on kiihtyvää.

Samaa efektia voi kokeilla myös käytännössä, erinäisin kokein.

Mahdollista on, että sateisina kausina vettä voi olla riittävä määrä, jotta voimme todistaa koskentapaisen, mutta on sanomattakin selvää, että vesimäärät tulevat olemaan huomattavasti vaatimattommat kuin nykyisin, jos pato puretaan.

Peräänkuulutan myös asiantuntijoita ottamaan kantaa kautta linjan, jotta järki voittaisi kaikessa suhteessa.

En todellakaan vastusta kalatalouden elvyttämistä, päin vastoin. Järkeviä ratkaisumalleja on aivan varmasti olemassa, jotta kaikki tahot olisivat tyytyväisiä.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Lisäksi,

Itäisen koskihaaran loivennus niiltä osin missä jyrkkyyttä on, hoituu suhteellisen helposti ilman minkäänlaisia räjäytystoimia. Veden virtausta hidastamalla, eli laskukulmaa voidaan madaltaa portaittain lisäämällä kivetystä, jolloin mm. vimpa, toutain, siika ja jopa ankerias pääsevät nousemaan suvantojen avulla. Lisäkivetys tulee rakentaa järkevästi niin, ettei se estä lohen ja taimenen nousua.

Edellä mainitut toimenpiteet eivät niele varoja nimeksikään, jos muutokset tehdään järkevän suunnitelmallisesti.

Se minkälaiseksi Vantaanjoen yläjuoksun maisemointi muuttuu siinä tapauksessa jos pato puretaan, on mielestäni huomionarvoisempi seikka. Siellä vesiraja vetäytyy alas, paljastaen nykyisen vesiuoman jyrkät penkereet, aina Pikkukoskelle saakka. Se ei tule olemaan kaunis näky. Minkälaisiin maisemoinnin parannuksiin se johtaa, puhumattakaan kuivista kausista, jolloin vesimäärät ovat minimissän.

On myös huomioitava, että Vantaanjoen virtausnopeus (laskukulma matala) on suhteellisen hidas aina Pikkukoskelle asti, joten vähäisemmät vesimäärät eivät muodosta edes koskentapaista, maantiesillalta yläjuoksulle. Joki virtaa siellä hyvin verkkaisesti. Laskukulma jyrkkenee vasta myöhemmin.

Ympäristöarvot ovat tärkeitä myös minun mielestäni. Padon purkaminen tuottaa enemmän ympäristöhaittoja, kuin sen säilyttäminen. Padon aiheuttamat haitat nykyisellään, ovat marginaalisia. Mistään massiivisista kalakuolemista ei ole kysymys. Itäinen koskihaara sallii pienillä muutoksilla kaikkien kalojen nousun ja lisäksi voimalan turbiinin välpän modernisointi estää kalojen silppoutumisen. Tämä ei vaadi rakettitieteitä.

Jos ajatellaan kustannuksia em. järjestelyin, ell:

a) kivetyksien lisäämiset räätälöidysti
b) välpän modernisointi

Maksaa itsensä takaisin moninkerroin ja räjäytyksiä ei tarvita, eikä myöskään purkukalustoa käyttökustannuksineen padon purkamiseksi. Maisemoinnin parantamiseksi, ei myöskään tarvita toimenpiteitä.

Vaikka itse en ole ns. himokalastaja ja tässä mielessä filosofisiin metiskelyihin taipuvainen, minulle luonto on kokonaisuus, johon liittyy kaikki, myös vesieliöiden hyvinvointi. Tässä kokonaisuudessa, olen kyllä filosofisiin mietiskelyihin taipuvainen.

Rakentavasti..

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Toivottavasti ao. lautakunnat ymmärtävät vesivarannon radikaalin vähenemisen ja rantapenkereiden romahtamiset, kun ja jos pato puretaan. Ympäristön maisemointi muuttuu ikävällä tavalla. Katsotaan miten kuiva kevät "avittaa" nousukaloja matalassa vedessä ja pahimmassa tapauksessa mutavellissä.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Muutamia todennäköisiä faktoja mietittäväksi.

Kuiva kausi:

a. Patoa purettaessa, vesimassat purkautuvat Pikkukoskelta asti, eli n. 1km:n matkalta, n. 6m syvyydeltä ja n.5m leveydeltä. Se tekee
n. 30 000 kuutiometriä vettä, eli 30 miljoona litraa (kg). Kun tämä vesimassa on purkautunut ja sen mukana pintasedimentit, näky ei ole mairitteleva.

Korvaava versimäärä tulee olemaan olematon. Mahdolliset pohjapadot estävät virtausta, jolloin syntyy särkkiä.

b. Jos joen pohja ja uoma on suhteellisen tasainen, laskukulmasta ja veden virtauksesta riippuen, vesimäärät jäävät entistä alhaisemmiksi. Veden kapasiteetti tulee olemaan niin pieni, että se haihtuu nopeasti.

c. Joen pohjan ja penkereiden kerrostumista (sedimentit) pintakerrokset ovat huuhtoutuneet kilometrin matkalta padon purun yhteydessä Vanhankaupunginlahteen. Sedimentit kasaantuvat pohjaan, ympäristöön ja matalikoille.

d. Vedenpinnan laskiessa dramaattisesti, joen penkereet vajoavat, koska veden aiheuttamaa painetta penkereitä vasten ei enää ole.

e. Kiinteät rakenteet joen läheisyydessä heikkenevät

f. Kilometrin matkalle on syntynyt mutaisen vetinen ja kivinen joen uoma, jonka yksi hellejakso kuivattaa kokonaan. Sateen tultua, korkeintaan pohjapatojen notkelmat täyttyvät vedestä.

g. Ympäristöongelma on syntynyt, jonka korjaamiseksi tarvitaan kallista ruoppauskalustoa, jotta uoma ja penkereet saadaan korjatuksi.

h. Vesivoimalan turbiini ja generaattori (uusittu v.2000) jää toimettomaksi. Turha investointi.

Sadekausi:

a. Keskimääräiset vuosisademäärät ovat olleet vuosina 1981-2010 655mm. Jos tämän jakaa kuukautta kohti, se on n. 5,5cm.

b. Sademäärien mitoitus valtakunnallisesti on haasteellista. Se riippuu monista tekijöistä. Yksinkertaisinta on seurata vesimääriä itäisessä koskihaarassa ja padon yli. Sadekausina vesimäärät ovat suhteellisen hyvät.

c. On kuitenkin jälleen huomioitava, että padon purkamisen jälkeen, veden pinta on laskenut siinä määrin, että itäiseen koskihaaraan ei riitä vettä lainkaan. Koko vesimäärä ohjautuu nyt läntiseen haaraan.

d. Koska veden laskukulma on muuttunut jyrkemmäksi padon purkamisen jälkeen, myös virtausnopeus on lisääntynyt. Tämä puolestaan laskee veden pintaa. Kuinka paljon, se riippuu laskukulmasta ja sen pituudesta, sekä joen uoman vastuksesta.

e. Sadekausinakin, veden määrä on merkittävästi alhaisempi, kuin nykyisin. Jos uoma on syvyydeltään n. 6m, vuotuiset keskimääräiset sademäärät eivät tule täyttämään uomaa. Karkean arvion mukaan se tulee olemaan n. 65,5cm.

f. Sadekausina siis pääsee kahlaaman ns. vesirajaan asti

Toimituksen poiminnat