Jukka Relander Järkivihreä

Tuetaanko teollisuutta, vai tuettaisiinko kasvua?

 

Talouspoliittinen keskustelu tuntuu vähän siltä, kuin joukko lääkäreitä väittelisi koomapotilaan äärellä siitä, että koska nykäistään letkut irti.

 

Tiedoksenne: potilas ei ole koomassa. Se on vähän huonossa hapessa, mutta täysin elvytettävissä. Eikä tule edes kalliiksi.

 

Koko talouskeskustelu rajoittuu pohtimaan mistä pitäisi säästää. Siitä, mihin vähiä resursseja pitäisi kohdentaa, ei puhuta mitään. Jätän säästöjen suunnittelun muille ja keskityn siihen, missä on löysää ja mitä sillä pitäisi tehdä.

 

Elinkeinopolitiikassa kaadamme rahaa aivan vääriin paikkoihin, säästääksemme sieltä mistä ei pitäisi. Tuemme avokätisesti perinteisen teollisuuden työllisyyttä, mutta aivan liian vähän luovan talouden aloja, joilla syntyy kasvua ja uusia työpaikkoja katoavien tilalle. Samalla säästämme koulutuksesta, terveydestä ja ihmisten hyvinvoinnista, jotka pitäisi nähdä kulujen sijasta investoineina. Olen Juhana Vartiaisen kanssa täsmälleen samaa mieltä yhdestä asiasta: pitkässä juoksussa kasvu syntyy vain koulusinvestointien kautta.

 

Elinkeinoelämässä olisi tärkeintä panostaa aloihin, joissa kasvua syntyy eniten. Toimimme kuitenkin täsmälleen päinvastoin.

 

Teollisuudelle räätälöity energiaveroleikkuri, tuulivoiman tuotantotuki ja vanhemmuuden kustannusten jakomalli merkitsevät jatkuvaa tulonsiirtoa uusilta aloilta vanhoille, ja samalla veronmaksajilta teollisuudelle – vaikka perinteisen teollisuuden tuotto on matala ja sellaisena tulee pysymään.

 

Energiaveroleikkurista sovittiin hallitusneuvotteluissa. Demarit ajoivat läpi mallin, jossa ”energiaintensiiviset yritykset”, eli käytännössä vientiteollisuuden firmat, saivat alennuksen energiaveroihin. Sama leikkuri ulotettiin tosin RKP:n vaatimuksesta myös kasvihuoneisiin, koska Närpiössä tuotetaan tomaatteja ja puhutaan eräänlaista ruotsia. Energiavero ei ole ihan pilipalivero, se näet tuottaa noin 10% kaikista verotuloista. Teolllisuus – ja kasvihuoneet – maksaa noin kolmanneksen siitä tasosta kuin muut.

 

Tuulivoiman tuesta vallitsee jatkuva parku, mutta väärästä syystä. Suomi on ainoa EU-maa, jossa tuulivoiman tukea ei ole leivottu sisään sähkön hintaan, vaan se maksetaan verovaroista. Syynä on verottajan tulkinta, jonka mukaan rahan kerääminen osana sähkön hintaa rikkoisi verottajan monopolia, mutta olisi naurettavan helppo säätää laki, joka mahdollistaisi tuulivoiman kustannusten sisällyttämisen sähkölaskuihin, ja sitä taas teollisuus ei halua. Niinpä EU:n pohjoisimmassa ja enrgiaköyhimmässä maassa on maanosan halvin sähkö, ja tuulivoiman tuotantotuki on suoraa tulonsiirtoa veronmaksajilta teollisuudelle.

 

Suomessa miehet pitävät poikkeuksellisen vähän vanhempainvapaita, ja vanhemmuuden kustannukset kasautuvat naisvaltaisille aloille. Tasajakoa on esitetty, mutta teollisuus ei suostu, sillä miehet työskentelevät yksityisellä ja naiset julkisella sektorilla. Käytännössä teollisuus on siis vapautettu vanhemmuuden kustannuksista ja ne kuitataan verovaroista, eli julkisen sektorin rahoituksesta. Uuden talouden yrityksissä sukupuolijakauma on tasaisempi, joten samanlaista vapautusta vanhemmuuden kustannuksista ei niillä ole.

 

Perusteollisuudelle jaetun avokätisen tuen ongelma on siinä, että se ei tuota lainkaan kasvua, koska vanhoilla vakiintuneilla aloilla hinnat on kilpailtu alas ja palkat ylös. Tuottavuus pysyy alhaalla, muutamaa Aasian markkinoilla menestynyttä poikkeusta lukuunottamatta.

 

Kasvu syntyy uusilla aloilla, ja niiden tukeminen romahti tasatahtia Nokian kanssa. Jos mitataan länsimaiden digitaalista kehitystä vuosien 2007-14 välillä, olemme sijaluvulla 48. Entinen maailman johtava tietoyhteiskunta on nykyään divaritasoa. Tälle pitäisi todella tehdä jotain.

 

Esimerkit osoittavat tapoja, joilla talouden toimintaa helpotetaan poliittisin päätöksin. Nyt näitä poliittisia päätöksiä pitäisi muotoilla uudestaan niin, että ne tukevat perinteisten matalatuottoisten alojen sijasta uusia korkeatuottoisia aloja. Tarvittaisiin uusi kansallinen digitaalinen ohjelma, jossa julkinen ja yksityinen sektori ottaisivat todella asiakseen Suomen viemisen nettiin. Tämä olisi toteutettavissa ilmaiseksi, teollisuuden tuottamattomista tuista säästyvillä rahoilla.

 

Hallitus on kierrättänyt kaikki poliittiset päätöksensä etujärjestöillä, jotka edustavat vanhaa maailmaa. EK ja SAK puhuvat perinteisen teollisuuden äänellä, uusilla aloilla taas ei ole vaikutusvaltaista lobbya, koska sellaista ei ole ehtinyt syntyä. Politiikan on otettava tämä rooli: on lähdettävä rohkeasti ajamaan elinkeinopolitiikkaa, jolla kurotaan muiden länsimaiden etumatka umpeen ja taitettava talous kasvuun. Homma on syytä aloittaa jo tänä keväänä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Ei tarvitse tukea kuin humalaista. Ryöstön lopettaminen riittää.

Janne Suuronen

Kun ei esitä lukuja ja vaikuttavuustutkimuksia, on kovin helppoa heitellä populistista höttöä..."ihmisten hyvinvoinnista säästetään".

"Vanha teollisuus ei tuota mutta uusi vihreä talous pelastaa Suomen...kunhan sitä vain tuettaisiin vieläkin enemmän".

Ainoaksi arvoitavaksi jää, että kuinka paksu tuuba vielä menee lukijoille (äänestäjille) lävitse.

Kello käy ylläpidon suosikin poimintaa odotellessa.

Jouko Silvennoinen

Siitä vaan koko suomi istuun nettiin ja nauttimaan tuulivahinko.fi eiköhän saada suomineito kukoistamaan.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Suomen on lopetettava säästäminen sen itsensä vuoksi. Meidän pitää investoida hurjasti kasvaviin ja työllistäviin aloihin.

Tuulivoimaa Suomen pitää pian saada lisää ja paljon. Samoin aurinkovoimassa on valtavasti käyttämättömiä mahdollisuuksia. Myös vanhempainvapaiden kustannusten jakaminen toisi kymmeniä tuhansia työpaikkoja. Pyöräteiden rakentaminen, kuten Helsinki suunnittelee, edistää Suomen vihreää teollisuutta parhaimmillaan.

Perusteollisuuden tuessa on saatu aikaan aivan vääriä tuloksia. Niinpä emme pärjää Kiinalle ym. Suomen täytyy mikä pikimmin alentaa työvoimakustannuksia mm. palkkoja ja paljon.

Valta on saatava pois ammattiyhdistyliikkeeltä jo tänä keväänä. Jonkin professoriryhmän pitää tutkia voitaisiinko niiden vaikutus lopettaa kokonaan.

ulf fallenius

Perusteollisuus on nimenomaan ollut Suomen selkäranka mutta just se on päättänyt mennä muille maille hinta ja verotus syistä.Olisi pitänyt tukea paljon enemmän ja uutta ei synny kuin kaikki on lomilla ja harrastusten parissa katsos tämä lama ei koske minua on se ajatus ,vaan muut saa hoitaa ja muita ei oikeasti ole olemassa koska nekin on lomalla.

Toimituksen poiminnat