Yhtenäiskoulu, opetusvirasto ja opetuksen ihmiskuva

Käpylän yhtenäiskoulun tulevaisuudesta käyty kiista päättyi kompromissiin, johon kukaan ei ole täysin tyytyväinen. Lukio meni, mutta peruskoulu jäi.

 

Lopputulos ehkä lohduttaa opetusviraston johtoa, joka on yrittänyt lakkauttaa Ynkin lukiota vuodesta 1990, mutta siellä oltaisiin haluttu eroon koko koulusta, joten tulos tuntuu kokonaisuudessaan tappiolta. Yhtenäiskoululle lukion menetys taas on raskas isku, ja monet pelkäävät että se on askel kohti koko koulun lakkauttamista.

 

Peruskoulun pelastuminen perustui poliittisten ryhmien väliseen sopimukseen, jonka takia jouduin itsekin äänestämään vastoin kantaani lukion lakkauttamisen puolesta. Päätöksen hyvä puoli oli se, että koulun ainutlaatuinen työilmapiiri, yhteisöllinen perinne ja pehmeä pedagoginen traditio saivat nyt ainakin jatkoaikaa. Mutta samalla yhtenäiskoulu ei enää ole yhtenäiskoulu sanan alkuperäisessä merkityksessä, kun aiemmin 12-vuotinen koulupolku katkeaa pelkän peruskoulun mittaiseksi.

 

Kannatin Yhtenäiskoulun jatkoa paitsi valtuutettuna, myös ynkkiläisen isänä. Mutta olisin kannattanut muutenkin: Yhtenäiskoulun lapsi- ja yhteisökeskeistä kulttuuria pitäisi levittää muuallekin, eikä juuria kaupungista pois.

 

Tässä ei ole kyse myöskään elitismistä. Koulukeskusteluissa levitettiin väärää mielikuvaa siitä, että Yhteäiskoulu tarjoaisi kallista erityisopetusta eliitin lapsille. Yläasteen kokoa kasvattamalla koulun opetus saadaan samanhintaiseksi kuin muualla, ala-asteen ja lukion osalta hinta on kaupungin keskitasoa jo nyt. Käpylän keskiansiot ovat samaa luokkaa kuin Pukinmäessä, ja Ynkin oppilaaksiottoalueella tämän alle, koska alue sisältää merkittävän määrän kaupungin vuokrataloja.

 

En koko prosessin aikana löytänyt opetusviraston kanssa yhteistä kieltä, niinkuin ei löytänyt moni muukaan. Virasto esitti erilaisia numeroita lapsiluvuista, koulutuksen kustannuksista ja tehoneliöistä. Vaikka osa näistä numeroista piti jopa paikkansa, ne kuvasivat koulun koettua todellisuutta todella heikosti.

 

Opetusvirasto haluaa isompia yksiköitä, joissa on enemmän mistä valita. Tällainen markkinaideologian mukainen yksilöiden valintoja korostava ympäristö suosii tutkitusti niitä, joilla menee muutenkin hyvin, ja syrjii niitä, joiden asema on jo valmiiksi heikoin.

 

Kyse on oikeastaan kahdesta vastakkaisesta periaatteesta. Opetusviraston linja palvelee yksilöitä, jotka raivaavat tilaa menestykselleen löyhässä yhteisössä. Yhtenäiskoulu taas pyrkii tarjoamaan kasvua tukevan yhteisöllisen ympäristön, jossa kaikki voivat pärjätä, ja ennenkaikkea, jossa lapset voivat hyvin.

 

Lasten hyvinvointi, josta vertailututkimuksissa puhutaan kouluviihtyvyytenä, loistaa poissaolollaan kotimaisissa koulukeskusteluissa.

 

En halua kasvattaa lastani yhteiskuntaan, joka perustuu vain kilpailulle, pärjäämiselle ja menestykselle. Näin kuitenkin teemme, lasten hyvinvoinnista riippumatta. Pisa-tuloksissa olemme maailman kärkeä, kouluviihtyvyydessä kuulumme länsimaiden mutasarjaan. Lapsemme osaavat paljon, mutta he voivat huonosti.

 

Opetusviranomaiset ovat mielellään korostaneet, että ylästeen oppilaiden viihtyvyys koulussa on parantunut. Ehkä se onkin, mutta lähinnä suhteessa omiin aiempiin huonoihin tuloksiimme. Vuonna 2012 tehdyssä kansainvälisessä vertailussa (HBSC tutkimus) osoittautui, että Suomessa niiden osuus, jotka todella pitivät koulunkäynnistä, oli Euroopan alhaisimpia kaikissa ikäryhmissä. Samaan aikaan koulunkäynnin tuottamat paineet olivat maanosamme terävintä kärkeä.

 

Menestystä Pisa-tuloksissa voi pitää pienenä ihmeenä. Huono viihtyvyys korreloi näet masennuksen kanssa ja masennus taas heikentää menestystä. Kärjistäen voikin kysyä, kuinka hyvin menestyisimmekään jos lapsemme viihtyisivät koulussa.

 

Olemme alkaneet pudota Pisa-tuloksissa Aasian kiinalaisenemmistöisten alueide taakse. Eikä ihme. Esimerksi Singaporessa vanhemmat laittavat 2-vuotiaita lapsiaan matematiikan kursseille, ja ostavat kuusivuotiaille ylimääräisen kuudennen koulupäivän lauantaiksi. Onnellisuustutkimuksissa Singapore on maailman huonoin maa.

 

Uskon, että yhteisöllinen ja lapset yksilöinä huomioiva kasvuympäristö kasvattaa parempia kansalaisia, jotka osaavat myös soveltaa oppimaansa. Tästä haastaisin opetusvirastoa dialogiin. Tällä hetkellä tuntuu, että lasten koulunkäynnistä keskustellaan hyvin kapean ihmiskuvan pohjalta.

 

Mutta ennen dialogiin ryhtymistä opetusviraston on saatava oma pää puhtaaksi. Käyty prosessi toi esiin sen, että Helsingin opetusvirastolla on ilmeisiä vaikeuksia tuottaa paikkansapitävää ja puolueetonta tietoa. Syyt tähän olisi pikaisesti selvitettävä, ja tarvittaessa ryhdyttävä henkilövaihdoksiin, ellei toimintakulttuuri tästä kohene.

jukkarelander
Vihreät Helsinki

Jukka Relander on Helsinkiläinen viestintäalan ammattilainen, Euroopan kirjastoseurojen liiton puheenjohtaja ja Helsingin yleisen kirkkovaltuuston jäsen.
Relander harrastaa perhokalastusta, kalastuksen filosofiaa, musiikkia, lukemista ja kävelyä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu